Kymmenen kysymyksen haaste

Hyvä bloggaajakollegani herra Manni P päätti ilahduttaa minua tällä kymmenen kysymyksen haasteella, joka on laajalti kiertänyt kirjabloggaajien postauksissa. Otin haasteen ilomielin vastaan ja paljastan nyt teille, rakkaat lukijat, totuuden minusta.

Tai no, ainakin pieniä osia minusta :D

1. Kerro jotain mitä emme tiedä sinusta.

Harrastin jalkapalloa kuusi vuotta ja karatea kaksi. Futista pelatessa rikoin polveni (patellajänteeseen tuli neljän sentin repeämä), mutta syy harrastuksen lopettamiseen oli niin kovat paineet. Saattaa kuulostaa hieman hölmöltä, mutta en siis pitänyt siitä painostuksesta että harjoituksissa aina piti tähdätä peleihin ja turnauksiin ja harjoitella niin kuin tyyliin maajoukkueeseen olisi pyrkinyt. En tykännyt peleistä tai turnauksista juurikaan, mutta rakastin harkoissa käyntiä. Olin hyvä siinä mitä tein, mutta en koskaan pitänyt siitä painostuksesta että oli pakko tähdätä koko ajan korkeammalle, koska rehellisesti sanottuna en ole yhtään kilpailuhenkinen vaan nautin enemmän tekemisestä sen itsensä vuoksi. Menetin sen hyvän fiiliksen treeneistä ja lopulta lopetin. Karaten lopetin koska omassa henk.koht. elämässä tapahtui liikaa ja se imi minusta kaikki energiat jaksaa kulkea harkoissa. Kadun karaten lopettamista paljon koska tykkäsin siitä ja pärjäsin todella hyvin (vihreä vyö hell yeahh) ja olenkin nyt sitten tuumaillut, että aloittaisin jonkun kamppailulajin taas. Taekwondo, krav maga, jotain tällaista, saa nähdä mihin päädyn.

2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi ja miksi?

Toki sillä on. En nyt vietä öitä valveilla miettien että tykätäänkö minusta, mutta totta kai haluan ja yritän täällä blogin puolella olla persoona, joka ei nyt mitään suurta inhoa herätä. Vuorovaikutus on kirjablogin pitämisessä parasta ja olen aina todella iloinen, kun joku liittyy lukijaksi tai laittaa kommenttia/sähköpostia tulemaan kertoakseen, kuinka joku kirja herätti mielenkiinnon tai että tekstejäni on mukava lukea.

3. Miten blogiminä eroaa realiminästäsi?

Olen oma itseni, mutta välttelen blogissa tietyistä aiheista puhumista (politiikka, uskonnot, maailman meno), koska nautin enemmän kasvotusten väitellä/keskustella vakavahenkisistä asioista, kun taas kirjoittaessa on vaikea saada asiat selitetyksi ja sanotuksi riittävän oikein ja kattavasti. Olen IRL aika räiskyvä persoona ja saatan sanoa joskus hyvin epäsopivia asioita ja näitä piirteitä yritän hieman tasoitaa blogin puolella. Sarkastisuuteni ja huumori nyt tuntuvat kuultavan silti läpi blogiteksteissäni, etten nyt ihan tasaisen harmaakaan ole.

4. Mikä saa sinut nauramaan?

Sarkasmi, tilannekomiikka, joskus musta huumori (tilanteesta riippuen). Saatan nauraa herkissä tilanteissa tai silloin kun tunnen oloni todella epämukavaksi, mutta myös saatamme nauraa kavereiden kanssa huutonaurua paskalle huumorille tai varsinaisesti ilman mitään syytä. Leffamaratonit kavereiden kesken on ihan kultaa. Erään kaverin kanssa olemme käytännössä jatkuvasti viestittelemässä ihan typeristä asioista (kuten siitä miten älyvapaita kissamme välillä ovat) ja niille sitten naureskelemme kuin typerykset (sori Jenni :D).

5. Mitä luovuus sinulle merkitsee?

Uskallusta luoda omaa ja olla ylpeä siitä. Kaavoista ja muoteista poistumista. Luova voi olla kaikilla taiteen ja elämän aloilla. Toteuttakaa siis itseänne ja olkaa ylpeitä luomuksistanne!

6. Ketä läheistäsi ihailet?

Molempia vanhempiani, mutta eri syistä (olenkohan koskaan sanonut tätä ääneen heille?). Ihailen äitiäni sillä hän on aikamoinen multitalentti monissa asioissa ja esim. opiskeluaikana paiski aivan hulluna töitä monilla aloilla, jotka minuakin kiinnostavat. Olen ilmeisesti perinyt häneltä kiinnostukseni kirjallisuuteen, historiaan, uskontoihin ja vastaavaan. Isääni ihailen siksi, että hän on luonteeltaan niin tasapainoinen ja joviaali, jolle voi aina puhua ja joka tekee varmasti parhaansa lastensa ja lähipiirin eteen. Hän on sellainen vakaa persoona, jonka tietää olevan aina siellä kun tarvitsee apua jonkin kanssa. Isän kanssa on mukava viettää aikaa ja jaamme usein lukukokemuksia kiinnostavista kirjoista. Molempien vanhempien kanssa on melkoisia myrskyjä tässä menneinä vuosina käyty läpi ja vaikeaa aina silloin tällöin vieläkin on, mutta pyrin poimimaan molempien heidän parhaat puolet itseeni.

7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?

Stressaan liikaa ns. ”virallisissa asioissa”. Kun laitoin Kelalle opintotukihakemuksen niin olin kaverille puhelimessa ihan paniikissa että teinkö hakemuksen oikein ja voi ei vuokrasopimuksestani puuttuu sivu ja niin edelleen. Olen aivan älyttömän huolissani, että kämmään jonkun virallisen asian ja sen seuraukset tulevat olemaan kamalat. Tämä on tällainen outo juttu ja pitäisi oppia hölläämään vähän. Inhoan epätietoisuudessa elämistä, sillä en kykene miettimään muuta kuin sitä käsillä olevaa asiaa ja kuvittelen mielessäni kaikki pahimmat skenaariot seurauksista, vaikka kyseessä olisikin suhteellisen pikku juttu. Lisäksi minua ärsyttää itsessäni se, että sulkeudun välillä liian helposti. Suljen tietyt mahdollisuudet itseltäni esim. sosiaalisissa tilanteissa pois koska en halua joutua pettymään. Rakennan suojamuurit, joiden alas repiminen on minulle haaste. Se ei ole mitään henkilökohtaista ketään kohtaan, vaan oma ongelmani josta pyrin eroon.

8. Mikä sinussa ihastuttaa muissa?

Jaa-a. Mahtava persoonallisuuteni? Sarkastisuuteni? Se että välillä möläytän asioita ajattelematta? Jos täällä on joku joka tuntee minut niin saa kertoa :D Mutta siis mitä oikeasti tulee mieleen, niin kerran kaverini totesi että ihana kun suojelen kavereitani enkä ota mitään paskaa niskaani yhtään keneltäkään. Samainen henkilö myös totesi, että minulle voi aina puhua kun tarvitsee helppiä tai tukea enkä tuomitse ollenkaan. Hyvin harvoin myöskään oikeasti suutun kenellekään, sillä en tosiaankaan tykkää mistään turhasta draamasta ja siksi jätän riitelyt suosiolla väliin. Mieluummin poistan itseni tilanteesta, annan rauhoittua hetken ja palaan asiaan sovinnollisemmalla tuulella.

9. Mikä sinusta tulee isona?

Henkilö, jolla on hyvä työ ja vakaa elämä. Vaikea sanoa muuten. Katsotaan mihin suuntaan huomaan elämäni kulkevan nyt kun yliopistossa olen ja pääsen opiskelemaan kaikkea mikä minua kiinnostaa.

10. Uskotko onnellisiin loppuihin?

Yritän olla olematta liian pessimistinen tämän suhteen, sillä minäkin haluan sen onnellisen loppuni. Jos tyydyt vähän vähempään niin se on helpompi saavuttaa. Jos taasen vaadit paljon kaikkea, saatat jahdata onnellista loppua hamaan loppuun asti. Onnellinen loppu on hyvin yksilöllistä, sillä toiselle yhdenlainen onni ei ole sitä toiselle.

~ ~ ~ ~ ~

Ja näin. Tulipa pitkiä vastuksia osaan kohtaan. Näihin kysymyksiin oli helpompi vastata mitä kuvittelin. Olen aika huono puhumaan itsestäni, joten kuvittelin istuvani tuntitolkulla näitä kysymyksiä miettimässä, mutta nyt vastailu sujui yllättävän helposti. Ehkä olen vain puheliaalla päällä at the moment :D

En haasta nyt ketään, sillä en ole yhtään varma ketkä jo ovat tähän vastanneet. Jos et ole vielä haastetta saanut, nappaa se nyt mukaasi ja vastaile, sillä mukavaa puuhaa tämä oli :)