Nimi: Behemoth
Trilogia/sarja: Leviathan, #2
Kirjailija: Scott Westerfeld
Kuvittaja: Keith Thompson
Kustantaja: Simon Pulse
Julkaisuvuosi: 2010
Sivuja: 481 englanninkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★★
Juonikuvaus: The behemoth is the fiercest creature in the British navy. It can swallow enemy battleships with one bite. The Darwinists will need it, now that they are at war with the Clanker Powers.
Deryn is a girl posing as a boy in the British Air Service, and Alek is the heir to an empire posing as a commoner. Finally together aboard the airship Leviathan, they hope to bring the war to a halt. But when disaster strikes the Leviathan's peacekeeping mission, they find themselves alone and hunted in enemy territory.
Alek and Deryn will need great skill, new allies, and brave hearts to face what's ahead.
Ajatukseni: Luin vuosi sitten Leviathanin ja kirjan asetelma ja maailma löivät minut ällikällä. Siinä oli erittäin hieno trilogian avausosa, joka jätti minut janoamaan jatkoa. Näin vuotta myöhemmin sain Behemothin luetuksi ja olen aina vain vakuuttuneempi: Leviathan-trilogia on kuin minulle tehty.
Leviathan-alus, elävästä valaasta kehitetty darwinistien ilmalaiva, on matkalla Istanbuliin. Aluksen kyydissä on Charles Darwinin lapsen lapsi tohtori Nora Barlow, jonka tehtävänä on yrittää lepyttää ottomaanien sulttaanin Winston Churchillin suututettua tämä varastamalla heiltä kehitetyn hirviön sotaan saksalaisia höyrykoneita vastaan. Tohtori Barlow'lla on mukanaan kolme salaperäistä munaa, jotka pitävät sisällään aivan uudenlaisen darwinistien olennon ja niiden on tarkoitus olla lepyttelylahja sulttaanille. Ottomaanit on tärkeä pitää neutraalina sodassa, mutta saksalaiset tekevät kaikkensa saadakseen tuon valtakunnan puolelleen.
Itävalta-Unkarin murhatun arkkiherttuan poika Alek on edelleen pakosalla saksalaisia, jotka yrittävät tuhota hänen mahdollisuutensa vaatia isänsä arvonimeä ja kruunua. Deryn puolestaan edelleen pukeutuu pojan vaatteisiin, mutta sukupuolesta valehteleminen menee aina vain vaikeammaksi, kun hänen ja Alekin ystävyys syvenee tuon sodan kaaoksen keskellä.
Olihan tässä menoa ja toimintaa koko 481 sivun pituudelle. Olen edelleen täysin ällistynyt kaikesta tästä materiaalista, jonka Westerfeld on näin taidokkaasti nivonut yhteen upeaksi tarinaksi. Koko tämä maailma, joka sekoittuu historiallisiin tositapahtumiin, vetää minut sanattomaksi.
Tarina sijoittuu siis ensimmäisen maailmansodan ajalle vaihtoehtoistodellisuuteen, jossa ympärysvallat noudattavat Charles Darwinin käsitystä luonnosta ja elämästä. Darwinistit ovat onnistuneet kehittämään tieteenalan, jossa eläviä eläimiä muokataan erilaisiksi sotavälineiksi, ilmalaivoiksi ja muunlaisiksi hyödyllisiksi systeemeiksi. Lisäksi darwinistit ovat onnistuneet valjastamaan monenlaisia hirviöitä, kuten merihirviö-krakeneita, sotaan saksalaisia höyrykoneita vastaan.
Kaikki tämä saattaa vaikuttaa hyvin vaikelta kuvitella mielessä ja siksi Keith Thompsonin upeat kuvitukset tulevat todella tarpeeseen.
Thompsonin taide elävöittää loistavasti tätä tarinaa ja auttaa luomaan mielikuvat ympäristöstä, hahmoista ja kaikista niistä mitä omituisimmista olennoista.
Minä niin shippaan Alekia ja Deryniä yhteen! Heidän ystävyytensä on nyt kahden kirjan aikana saanut todella voimakkaan pohjan, he ovat kokeneet hurjasti yhdessä ja todella joutuneet luottamaan toiseen. Alek on paljastanut todellisen henkilöllisyytensä ja syntyperänsä Derynille, mutta luulee tämän olevan poika nimeltä Dylan ja Deryn on nyt alkanut nyt tuntea vähän huonoa omaatuntoa, sillä hän edelleen pitää todellisen sukupuolensa salassa Alekilta. Odotan niin innolla kolmannessa osassa sitä hetkeä, kun Alek saa tietää, että Dylan onkin Deryn! Nämä kaksi kuuluvat yhteen ilman epäilyksen häivääkään.
Leviathan oli hyvä, mutta Behemoth on erinomainen. Aivan loistava jatko-osa ja sisältää kaikkea sitä, mitä hyvältä jatkolta voi toivoa: toimintaa nonstoppina, jännitystä, hahmokehitystä, ripauksella myös draamaa. Tämä trilogia on ollut minulle kullanarvoinen löytö.
Juuri nyt palan halusta tarttua heti viimeiseen osaan, Goliathiin, mutta mietin että jättäisinko sen tulevan lauantain lukumaratonille. En millään malttaisi odottaa mitä Westerfeldillä on vielä hihassaan!
Kannattaako tämä trilogia lukea? Ehdottomasti kannattaa!
Lukunäyte: Four, Deryn, sivut 33-34
Deryn stood up slowly, blinking away spots from her eyes.
A barking lightning bolt! That was what had fizzled up from the Clanker warship and leapt across the sky, dancing on every squick of meta on the Leviathan's topside. The Huxley winch had thrown out blinding flick of white sparks, knocking her half silly in the process.
Deryn looked in all directions, terrified that she would see fires bursting willy-nilly from the membrane. But it was all dark except for the jiggy shimmers burned into her vision. The sniffers must have done their jobs brilliantly before the battle. Not a squick of hudrogen had been leaking from the skin.
Then she remembered – the Leviathan had spun around just in time, the whole airship twisting like a dog chasing its own tail.
Hydrogen...
She looked up into the dark sky, and her jaw dropped.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa mietteesi!