Nimi: Open Road Summer
Kirjailija: Emery Lord
Kustantaja: Walker Childrens
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 342 englanninkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★☆☆
Juonikuvaus: After breaking up with her bad-news boyfriend, Reagan O’Neill is ready to leave her rebellious ways behind. . . and her best friend, country superstar Lilah Montgomery, is nursing a broken heart of her own.
Fortunately, Lilah’s 24-city tour is about to kick off, offering a perfect opportunity for a girls-only summer of break-up ballads and healing hearts. But when Matt Finch joins the tour as its opening act, his boy-next-door charm proves difficult for Reagan to resist, despite her vow to live a drama-free existence.
This summer, Reagan and Lilah will navigate the ups and downs of fame and friendship as they come to see that giving your heart to the right person is always a risk worth taking.
Ajatukseni: Kauniin värikkäät kannet on niin buenoja. En ollenkaan panisi pahakseni, jos tällaisia kaunokaisia löytyisi hyllystäni enemmänkin.
Reagan on kokenut yhtä sun toista ja päästäkseen eteenpäin elämässään erottuaan huonovaikutteisesta poikaystävästään hän lähtee parhaan ystävänsä, huippusuositun country-tähden (hyvin taylorswiftmäinen) Deen kesän kestävälle keikkakiertueelle ympäri Amerikkaa. Kun eräs ikävä valokuvakohu uhkaa ajaa Deen uran jyrkänteeltä, päättää hänen managerinsa tuoda kiertueelle mukaan entisen lapsitähden, komean Mattin viemään huomion pois kohusta Deen ja Mattin huhuttuun suhteeseen. Todellisuudessa kulisseissa kipinät räiskyvätkin Reaganin ja Mattin välillä ja pian Reagan löytää itsensä tilanteesta, jossa hänen täytyy yrittää päästä yli keväisistä tapahtumista ja raottaa kovaa kuortaan uusille kokemuksille ja kenties myös uudelle rakkaudelle.
Olen välillä todella pehmo sisältä. Tiesin tämän teoksen olevan puhdasta kesäistä pumpulihöttöä höystettynä Oikeilla Ongelmilla ja vielä kun kansi on noin värikäs ja pirteä niin totta kai minun täytyi teos ihan omaan hyllyyn hankkia! Kesällä on mukava lukea kevyttä hömppää ja tämä ilman muuta sopii tuohon lajityyppiin kuin nenä päähän. Open Road Summer oli oikein mukavaa ja helppoa luettavaa, vaikka aika rankasti kliseisiin loppua kohden sortuukin.
Minua viehätti kirjan alussa päähenkilön hieman ”rajumpi” olemus. Ajatelkaapa, kuinka usein YA-kirjojen päähenkilöt ovat näitä vähemmän viettomia neitosia, joille meikki on todella pelottava asia, puhumattakaan oman itsensä ja ulkonäkönsä hyväksymisestä ja jotka uskalluksesta myöntää yksinkertaisesti näyttävänsä hyvältä? Tällainen hahmo Reagan on. Hän ei ole mikään viattomuuden perikuva, vaan hänellä on ongelmallinen tausta aina rikosrekisteristä vaikeaan, epäterveeseen entiseen parisuhteeseen asti. Reaganin hahmo oli virkistävä, vaikkakin erityisesti lopussa niin turhauttava pässi.
Kirjassa on hyvin kepeä ja kesäinen tunnelma, kun porukka seilaa kaupungista toiseen Deen konsertoidessa ja Reaganin valokuvatessa matkaa. Roadtrip-aiheiset kirjat ovat aina yhtä mukavaa luettavaa, erityisesti jos ne on kirjoitettu huumoria ja draamaa sopivasti yhteen sekoittaen. Näin tämänkin kanssa ja viihdyinkin Open Road Summerin parissa oikein hyvin.
Valitettavasti loistavasta alustaan huolimatta toisen puolikkaan aikana tarina menetti sitä särmäänsä ja kliseet alkoivat puskea liian voimakkaasti sen raikkaan fiiliksen päälle. Tyttöhahmojen välinen mustasukkaisuusdraama on niin tajuttoman rasittavaa ja puuduttavaa, etten yhtään tykännyt siitä käänteestä, jonka tarina otti loppua kohden. Huoh oikeasti kun ilmankin olisi niin hyvin pärjätty!
Olen hyvin kahdelle jakautunut lopun suhteen: olen ilonen Deen puolesta, mutta entä Reagan? Hän otti kyllä edistysaskeleen kovasta kuoresta luopumisessa, mutta toisaalta petyin hiukan etten hän saavuttanut omassa elämässään muuta kuin poikaystävän saannin (en yritä dissata poikaystäviä, mutta minä olen aina iloinen kun hahmot saavuttavat jotain suurta omassa, muista riippumattomassa elämässään). Mutta toisaalta mitä minä olisinkaan voinut odottaa tuolta lopulta? Romanssi mikä romanssi.
Minusta on aina mielenkiintoista nähdä, kuinka esikoiskirjailijat osaavat niin hyvin tasapainottaa tarinansa etenemisen. Tässä Emery Lord on joko luonnonlahjakkuus tai sitten editoija on ollut todella haukkana hänen tarinansa suhteen. Lord nimittäin osaa kirjoittaa hyvin ja kykenee luomaan miellyttävällä tahdilla etenevän tarinan, joka ei rysäytä lukijan niskaan liikaa tai raahaa tylsyydessä odottaen jotain tapahtuvat. Tämän vuoksi olen valmis lukemaan Lordilta muitakin hänen kirjojaan, sillä hän osaa kertoa tarinaa.
Open Road Summer on oikein suositeltava teos. En kadu ollenkaan että tämän itselle asti hankin, vaikka lukukokemus minulla loppua kohden hieman lässähtikin. Olen varma, että sellainen joka nauttii kovasti romantiikasta vakavammilla vivahteilla saattaisi todella nauttia tästä kirjasta.
Helposti suositeltava teos, jos minulta kysytään.
Lukunäyte: Chapter three, Charlotte, sivut 30-31
It's after 2:00 a.m. by the time we return to the hotel. I didn't drink any champagne at the show's after-party, since I'm still on the sober wagon. And now I know why they call it ”the wagon” – becuase not drinking at an after-party is about as fun as bumping along in a wagon on the Oregon Trail. Don't get me wrong – I'm not an alcoholic or anything. I'm just an all-or-nothing kind of girl, and I've done ”all”, so now I'm trying ”nothing”. Dee didn't, either, of course, because Dee doesn't drink and never has.
The show was undeniable hit. Now Dee's family is on a red-eye flight back to Nashville, and I'm here with Dee on her own personal cloud nine.
Once inside our hotel room, Peach moves straight to her bedroom. Dee is a hurricane of adrenaline and triumph, twirling around the lobby of our room. I drop my purse on the floor and plop down on the couch next to my laptop. I want to upload my pictures from tonight before I go to bed so I can clear them off my camera fro tomorrow. I type in my password and, before I can even hit Enter, something in the room changes. Dee's excitement was pulsing like a current through the air, but now the energy in the room has flatlined.
Sure enough, her face is pale, frozen as if she's been slapped. Hard. She's staring down at her own work phone.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa mietteesi!