maanantai 31. elokuuta 2015

Elokuun kooste

Ja aika sen kuin kuluu...

Elokuu on ollut minulle todella tapahtumarikas. Aloitin viralliset yliopisto-opinnot. Koko tuo opiskelumaailma tuntuu valtavan suurelta ja vaikka alan tässä pikku hiljaa päästä hommista perille, olen silti välillä aivan ulalla joiden asioiden suhteen.

Päätin aloittaa saksan uudelleen. Olen lukenut sitä viisi vuotta (vitosluokalta ysille), mutta teiniangstissani lopetin sen ja sitä olenkin katunut. Aloitan kielen opiskelun nyt uudelleen, jos vaikka se sujuisi paremmin kypsemmällä asenteella. Olen myös kaavaillut, että jos kielen opiskelu sujuu nyt hyvin, saattaisin ottaa sen sivuaineeksi ja lähteä myös vaihtoon jonnekin saksankieliseen maahan. Motivaatiota nyt opintoihin ainakin löytyy, sillä ainakin sinne vaihtoon meinasin lähteä :D

Jouduin kuitenkin muuttamaan alkuperäisiä suunnitelmiani. Meinasin aloittaa hissan sivuaineen nyt, mutta se näyttää aikataulullisesti menevän niin vaikeaksi että taidan jättää sen ensi vuoteen. Tämä on sääli, sillä hissa oli aivan ykkösenä kun mietin sivuaineopintojani. Ajattelin kuitenkin sitten, että ottaisin poliittisen historian nyt. Sitä meinasin tässä jossain vaiheessa kuitenkin lukea, vaikkakin vähän myöhemmin. Eipä se toisaalta auta, aikataulut nyt ovat mitä ovat ja jotain haluan sivuaineeksi ottaa...

Olen tutustunut näiden parin viikon aikana aivan mahtaviin ihmisiin. Porukka on hyvin samanhenkistä ja tunnen olevani juuri oikeassa paikassa. Heidän kanssaan saattaa viettää tuntikausia yökerhossa joraamassa (jopa siis tällainen kuin minä joka ei tätä aikaisemmin ole pahemmin harrastanut :D) ja pitää muutenkin hauskaa. Verkostoituminen on helpottanut kaiken tämän uuden vastaanottamista, sillä en ainakaan ole ainoa joka on ulalla ja muilta voi aina selventää asioita joita ei itse tiedä.

Jouduin myös hankkimaan uuden läppärin entisestä lasahdettua lopullisesti näytönohjain. Rakas Samsungini palveli minua uskollisesti yli viisi vuotta, mutta nyt joudun heittämään hyvästi sille... RIP :'( Toinen ikävä tapaus oli kun viime perjantaina sain huonoja uutisia syövästä lähipiirissä... Vielä on selvityksen alla, kuinka pahalaatuisesta kasvaimesta on kyse, mutta ilmeisesti aika huono tilanne on käsillä. Tällaiset uutiset ovat kyllä todellinen isku vasten kasvoja ja pahalta tuntuu vastaanottaa niitä.

Lukeminen on nyt valitettavasti jäänyt vähän vähemmälle, sillä olen rientänyt vähän joka paikassa iltamenoissa ja tuutoroinneissa ja vastaavaa. Kun tällä viikolla aikataulut alkavat vakiintua luentojen alkamisen myötä ajan käyttöni tulee selkiytymään eikä koko ajan ole niin hektistä. Olen tällä hetkellä kyllä lukufiiliksellä, mutta aina illalla olen niin rättipoikkiväsynyt että kaadun vain sänkyyn ja jätän kirjat koskemattomina yöpöydälle. Mutta kyllä se tästä, kyllä se tästä ;)

Ehdin elokuun aikana osallistua lukumaratoniin ja tein taas uuden ennätyksen luetuissa sivuissa. Fiiliksistäni voit lukea täältä. Esittelin myös pitkästä aikaa uusia kirjahankintoja ja vastasin myös kymmenen kysymyksen haasteeseen.

Elokuun luetut:

Edelleen vähän ristiriitaiset fiilikset tästä. Pidin, mutta osa kirjailijan ratkaisuista eivät oikein ihastuttaneet. Hyvin mielenkiintoinen teos yhtä kaikki.

Vihdoinkin tämän luin. Valtavat paineet, sillä porukka rakastaa tätä aivan valtavasti. Minulle lukukokemus oli hieman keskinkertaisen paremmalla puolella, mutta toisaalta kirjan aihepiirit ei ihan kolahtanut minuun, joten eipä kai siinä.

Niin. Loistava. Siis voi taivas miten hyvin jatko-osa tämä oli! Ja Deryn ja Alek 4evah!

Potter-maratoni sen kuin jatkuu. Nyt tämä osa kipusi suosikkilistan toiselle sijalle, jakaen sen Feeniksin killan kanssa. Taattua laatua!

Todella mukavaa kesäistä luettavaa, mutta valitettavasti kliseet kirjan loppupuolella tuppasivat vähentävän kirjan viihdearvoa silmissäni. Pidin silti.

Heather Demetrios: I'll Meet You There
Tämä kirja. Ihmiset. Tämä. Kirja. Kaikki meni niin oikein. Kaunista, yksinkertaisesti kaunista. (Bloggaus tulossa!)

6 kirjaa / 2594 sivua

Hyvää syksyä kaikille! :)

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Kymmenen kysymyksen haaste

Hyvä bloggaajakollegani herra Manni P päätti ilahduttaa minua tällä kymmenen kysymyksen haasteella, joka on laajalti kiertänyt kirjabloggaajien postauksissa. Otin haasteen ilomielin vastaan ja paljastan nyt teille, rakkaat lukijat, totuuden minusta.

Tai no, ainakin pieniä osia minusta :D

1. Kerro jotain mitä emme tiedä sinusta.
Harrastin jalkapalloa kuusi vuotta ja karatea kaksi. Futista pelatessa rikoin polveni (patellajänteeseen tuli neljän sentin repeämä), mutta syy harrastuksen lopettamiseen oli niin kovat paineet. Saattaa kuulostaa hieman hölmöltä, mutta en siis pitänyt siitä painostuksesta että harjoituksissa aina piti tähdätä peleihin ja turnauksiin ja harjoitella niin kuin tyyliin maajoukkueeseen olisi pyrkinyt. En tykännyt peleistä tai turnauksista juurikaan, mutta rakastin harkoissa käyntiä. Olin hyvä siinä mitä tein, mutta en koskaan pitänyt siitä painostuksesta että oli pakko tähdätä koko ajan korkeammalle, koska rehellisesti sanottuna en ole yhtään kilpailuhenkinen vaan nautin enemmän tekemisestä sen itsensä vuoksi. Menetin sen hyvän fiiliksen treeneistä ja lopulta lopetin. Karaten lopetin koska omassa henk.koht. elämässä tapahtui liikaa ja se imi minusta kaikki energiat jaksaa kulkea harkoissa. Kadun karaten lopettamista paljon koska tykkäsin siitä ja pärjäsin todella hyvin (vihreä vyö hell yeahh) ja olenkin nyt sitten tuumaillut, että aloittaisin jonkun kamppailulajin taas. Taekwondo, krav maga, jotain tällaista, saa nähdä mihin päädyn.

2. Onko sillä väliä, mitä lukijat ajattelevat blogistasi ja miksi?
Toki sillä on. En nyt vietä öitä valveilla miettien että tykätäänkö minusta, mutta totta kai haluan ja yritän täällä blogin puolella olla persoona, joka ei nyt mitään suurta inhoa herätä. Vuorovaikutus on kirjablogin pitämisessä parasta ja olen aina todella iloinen, kun joku liittyy lukijaksi tai laittaa kommenttia/sähköpostia tulemaan kertoakseen, kuinka joku kirja herätti mielenkiinnon tai että tekstejäni on mukava lukea.

3. Miten blogiminä eroaa realiminästäsi?
Olen oma itseni, mutta välttelen blogissa tietyistä aiheista puhumista (politiikka, uskonnot, maailman meno), koska nautin enemmän kasvotusten väitellä/keskustella vakavahenkisistä asioista, kun taas kirjoittaessa on vaikea saada asiat selitetyksi ja sanotuksi riittävän oikein ja kattavasti. Olen IRL aika räiskyvä persoona ja saatan sanoa joskus hyvin epäsopivia asioita ja näitä piirteitä yritän hieman tasoitaa blogin puolella. Sarkastisuuteni ja huumori nyt tuntuvat kuultavan silti läpi blogiteksteissäni, etten nyt ihan tasaisen harmaakaan ole.

4. Mikä saa sinut nauramaan?
Sarkasmi, tilannekomiikka, joskus musta huumori (tilanteesta riippuen). Saatan nauraa herkissä tilanteissa tai silloin kun tunnen oloni todella epämukavaksi, mutta myös saatamme nauraa kavereiden kanssa huutonaurua paskalle huumorille tai varsinaisesti ilman mitään syytä. Leffamaratonit kavereiden kesken on ihan kultaa. Erään kaverin kanssa olemme käytännössä jatkuvasti viestittelemässä ihan typeristä asioista (kuten siitä miten älyvapaita kissamme välillä ovat) ja niille sitten naureskelemme kuin typerykset (sori Jenni :D).

5. Mitä luovuus sinulle merkitsee?
Uskallusta luoda omaa ja olla ylpeä siitä. Kaavoista ja muoteista poistumista. Luova voi olla kaikilla taiteen ja elämän aloilla. Toteuttakaa siis itseänne ja olkaa ylpeitä luomuksistanne!

6. Ketä läheistäsi ihailet?
Molempia vanhempiani, mutta eri syistä (olenkohan koskaan sanonut tätä ääneen heille?). Ihailen äitiäni sillä hän on aikamoinen multitalentti monissa asioissa ja esim. opiskeluaikana paiski aivan hulluna töitä monilla aloilla, jotka minuakin kiinnostavat. Olen ilmeisesti perinyt häneltä kiinnostukseni kirjallisuuteen, historiaan, uskontoihin ja vastaavaan. Isääni ihailen siksi, että hän on luonteeltaan niin tasapainoinen ja joviaali, jolle voi aina puhua ja joka tekee varmasti parhaansa lastensa ja lähipiirin eteen. Hän on sellainen vakaa persoona, jonka tietää olevan aina siellä kun tarvitsee apua jonkin kanssa. Isän kanssa on mukava viettää aikaa ja jaamme usein lukukokemuksia kiinnostavista kirjoista. Molempien vanhempien kanssa on melkoisia myrskyjä tässä menneinä vuosina käyty läpi ja vaikeaa aina silloin tällöin vieläkin on, mutta pyrin poimimaan molempien heidän parhaat puolet itseeni.

7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?
Stressaan liikaa ns. ”virallisissa asioissa”. Kun laitoin Kelalle opintotukihakemuksen niin olin kaverille puhelimessa ihan paniikissa että teinkö hakemuksen oikein ja voi ei vuokrasopimuksestani puuttuu sivu ja niin edelleen. Olen aivan älyttömän huolissani, että kämmään jonkun virallisen asian ja sen seuraukset tulevat olemaan kamalat. Tämä on tällainen outo juttu ja pitäisi oppia hölläämään vähän. Inhoan epätietoisuudessa elämistä, sillä en kykene miettimään muuta kuin sitä käsillä olevaa asiaa ja kuvittelen mielessäni kaikki pahimmat skenaariot seurauksista, vaikka kyseessä olisikin suhteellisen pikku juttu. Lisäksi minua ärsyttää itsessäni se, että sulkeudun välillä liian helposti. Suljen tietyt mahdollisuudet itseltäni esim. sosiaalisissa tilanteissa pois koska en halua joutua pettymään. Rakennan suojamuurit, joiden alas repiminen on minulle haaste. Se ei ole mitään henkilökohtaista ketään kohtaan, vaan oma ongelmani josta pyrin eroon.

8. Mikä sinussa ihastuttaa muissa?
Jaa-a. Mahtava persoonallisuuteni? Sarkastisuuteni? Se että välillä möläytän asioita ajattelematta? Jos täällä on joku joka tuntee minut niin saa kertoa :D Mutta siis mitä oikeasti tulee mieleen, niin kerran kaverini totesi että ihana kun suojelen kavereitani enkä ota mitään paskaa niskaani yhtään keneltäkään. Samainen henkilö myös totesi, että minulle voi aina puhua kun tarvitsee helppiä tai tukea enkä tuomitse ollenkaan. Hyvin harvoin myöskään oikeasti suutun kenellekään, sillä en tosiaankaan tykkää mistään turhasta draamasta ja siksi jätän riitelyt suosiolla väliin. Mieluummin poistan itseni tilanteesta, annan rauhoittua hetken ja palaan asiaan sovinnollisemmalla tuulella.

9. Mikä sinusta tulee isona?
Henkilö, jolla on hyvä työ ja vakaa elämä. Vaikea sanoa muuten. Katsotaan mihin suuntaan huomaan elämäni kulkevan nyt kun yliopistossa olen ja pääsen opiskelemaan kaikkea mikä minua kiinnostaa.

10. Uskotko onnellisiin loppuihin?
Yritän olla olematta liian pessimistinen tämän suhteen, sillä minäkin haluan sen onnellisen loppuni. Jos tyydyt vähän vähempään niin se on helpompi saavuttaa. Jos taasen vaadit paljon kaikkea, saatat jahdata onnellista loppua hamaan loppuun asti. Onnellinen loppu on hyvin yksilöllistä, sillä toiselle yhdenlainen onni ei ole sitä toiselle.

~ ~ ~ ~ ~

Ja näin. Tulipa pitkiä vastuksia osaan kohtaan. Näihin kysymyksiin oli helpompi vastata mitä kuvittelin. Olen aika huono puhumaan itsestäni, joten kuvittelin istuvani tuntitolkulla näitä kysymyksiä miettimässä, mutta nyt vastailu sujui yllättävän helposti. Ehkä olen vain puheliaalla päällä at the moment :D

En haasta nyt ketään, sillä en ole yhtään varma ketkä jo ovat tähän vastanneet. Jos et ole vielä haastetta saanut, nappaa se nyt mukaasi ja vastaile, sillä mukavaa puuhaa tämä oli :)

lauantai 29. elokuuta 2015

Open Road Summer - Emery Lord

Nimi: Open Road Summer
Kirjailija: Emery Lord
Kustantaja: Walker Childrens
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 342 englanninkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: After breaking up with her bad-news boyfriend, Reagan O’Neill is ready to leave her rebellious ways behind. . . and her best friend, country superstar Lilah Montgomery, is nursing a broken heart of her own.
      Fortunately, Lilah’s 24-city tour is about to kick off, offering a perfect opportunity for a girls-only summer of break-up ballads and healing hearts. But when Matt Finch joins the tour as its opening act, his boy-next-door charm proves difficult for Reagan to resist, despite her vow to live a drama-free existence.
      This summer, Reagan and Lilah will navigate the ups and downs of fame and friendship as they come to see that giving your heart to the right person is always a risk worth taking.

Ajatukseni: Kauniin värikkäät kannet on niin buenoja. En ollenkaan panisi pahakseni, jos tällaisia kaunokaisia löytyisi hyllystäni enemmänkin.

Reagan on kokenut yhtä sun toista ja päästäkseen eteenpäin elämässään erottuaan huonovaikutteisesta poikaystävästään hän lähtee parhaan ystävänsä, huippusuositun country-tähden (hyvin taylorswiftmäinen) Deen kesän kestävälle keikkakiertueelle ympäri Amerikkaa. Kun eräs ikävä valokuvakohu uhkaa ajaa Deen uran jyrkänteeltä, päättää hänen managerinsa tuoda kiertueelle mukaan entisen lapsitähden, komean Mattin viemään huomion pois kohusta Deen ja Mattin huhuttuun suhteeseen. Todellisuudessa kulisseissa kipinät räiskyvätkin Reaganin ja Mattin välillä ja pian Reagan löytää itsensä tilanteesta, jossa hänen täytyy yrittää päästä yli keväisistä tapahtumista ja raottaa kovaa kuortaan uusille kokemuksille ja kenties myös uudelle rakkaudelle.

Olen välillä todella pehmo sisältä. Tiesin tämän teoksen olevan puhdasta kesäistä pumpulihöttöä höystettynä Oikeilla Ongelmilla ja vielä kun kansi on noin värikäs ja pirteä niin totta kai minun täytyi teos ihan omaan hyllyyn hankkia! Kesällä on mukava lukea kevyttä hömppää ja tämä ilman muuta sopii tuohon lajityyppiin kuin nenä päähän. Open Road Summer oli oikein mukavaa ja helppoa luettavaa, vaikka aika rankasti kliseisiin loppua kohden sortuukin.

Minua viehätti kirjan alussa päähenkilön hieman ”rajumpi” olemus. Ajatelkaapa, kuinka usein YA-kirjojen päähenkilöt ovat näitä vähemmän viettomia neitosia, joille meikki on todella pelottava asia, puhumattakaan oman itsensä ja ulkonäkönsä hyväksymisestä ja jotka uskalluksesta myöntää yksinkertaisesti näyttävänsä hyvältä? Tällainen hahmo Reagan on. Hän ei ole mikään viattomuuden perikuva, vaan hänellä on ongelmallinen tausta aina rikosrekisteristä vaikeaan, epäterveeseen entiseen parisuhteeseen asti. Reaganin hahmo oli virkistävä, vaikkakin erityisesti lopussa niin turhauttava pässi.

Kirjassa on hyvin kepeä ja kesäinen tunnelma, kun porukka seilaa kaupungista toiseen Deen konsertoidessa ja Reaganin valokuvatessa matkaa. Roadtrip-aiheiset kirjat ovat aina yhtä mukavaa luettavaa, erityisesti jos ne on kirjoitettu huumoria ja draamaa sopivasti yhteen sekoittaen. Näin tämänkin kanssa ja viihdyinkin Open Road Summerin parissa oikein hyvin.

Valitettavasti loistavasta alustaan huolimatta toisen puolikkaan aikana tarina menetti sitä särmäänsä ja kliseet alkoivat puskea liian voimakkaasti sen raikkaan fiiliksen päälle. Tyttöhahmojen välinen mustasukkaisuusdraama on niin tajuttoman rasittavaa ja puuduttavaa, etten yhtään tykännyt siitä käänteestä, jonka tarina otti loppua kohden. Huoh oikeasti kun ilmankin olisi niin hyvin pärjätty!

Olen hyvin kahdelle jakautunut lopun suhteen: olen ilonen Deen puolesta, mutta entä Reagan? Hän otti kyllä edistysaskeleen kovasta kuoresta luopumisessa, mutta toisaalta petyin hiukan etten hän saavuttanut omassa elämässään muuta kuin poikaystävän saannin (en yritä dissata poikaystäviä, mutta minä olen aina iloinen kun hahmot saavuttavat jotain suurta omassa, muista riippumattomassa elämässään). Mutta toisaalta mitä minä olisinkaan voinut odottaa tuolta lopulta? Romanssi mikä romanssi.

Minusta on aina mielenkiintoista nähdä, kuinka esikoiskirjailijat osaavat niin hyvin tasapainottaa tarinansa etenemisen. Tässä Emery Lord on joko luonnonlahjakkuus tai sitten editoija on ollut todella haukkana hänen tarinansa suhteen. Lord nimittäin osaa kirjoittaa hyvin ja kykenee luomaan miellyttävällä tahdilla etenevän tarinan, joka ei rysäytä lukijan niskaan liikaa tai raahaa tylsyydessä odottaen jotain tapahtuvat. Tämän vuoksi olen valmis lukemaan Lordilta muitakin hänen kirjojaan, sillä hän osaa kertoa tarinaa.

Open Road Summer on oikein suositeltava teos. En kadu ollenkaan että tämän itselle asti hankin, vaikka lukukokemus minulla loppua kohden hieman lässähtikin. Olen varma, että sellainen joka nauttii kovasti romantiikasta vakavammilla vivahteilla saattaisi todella nauttia tästä kirjasta.

Helposti suositeltava teos, jos minulta kysytään.

Lukunäyte: Chapter three, Charlotte, sivut 30-31
It's after 2:00 a.m. by the time we return to the hotel. I didn't drink any champagne at the show's after-party, since I'm still on the sober wagon. And now I know why they call it ”the wagon” – becuase not drinking at an after-party is about as fun as bumping along in a wagon on the Oregon Trail. Don't get me wrong – I'm not an alcoholic or anything. I'm just an all-or-nothing kind of girl, and I've done ”all”, so now I'm trying ”nothing”. Dee didn't, either, of course, because Dee doesn't drink and never has.
      The show was undeniable hit. Now Dee's family is on a red-eye flight back to Nashville, and I'm here with Dee on her own personal cloud nine.
      Once inside our hotel room, Peach moves straight to her bedroom. Dee is a hurricane of adrenaline and triumph, twirling around the lobby of our room. I drop my purse on the floor and plop down on the couch next to my laptop. I want to upload my pictures from tonight before I go to bed so I can clear them off my camera fro tomorrow. I type in my password and, before I can even hit Enter, something in the room changes. Dee's excitement was pulsing like a current through the air, but now the energy in the room has flatlined.
      Sure enough, her face is pale, frozen as if she's been slapped. Hard. She's staring down at her own work phone.

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Harry Potter ja Azkabanin vanki - J.K. Rowling

Nimi: Harry Potter ja Azkabanin vanki
Alkuteos: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban
Trilogia/sarja: Harry Potter, #3
Kirjailija: J.K. Rowling
Kääntäjä: Jaana Kapari-Jatta
Julkaisuvuosi: 1998 (suomeksi 2002, Tammi)
Sivuja: 456 suomenkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★★

Takakannesta: Vaarallinen velho Sirius Musta on paennut Azkabanin vankilasta, mistä yksikään vanki ei ole koskaan ennen onnistunut pakenemaan. Sirius Musta on vuosia aiemmin tuomittu kolmentoista ihmisen murhasta, ja nyt hän on vapaalla jalalla. Kaikki merkit viittaavat siihen, että hän haluaa etsiä käsiinsä Harry Potterin.
      Taikaministeriö on valppaana, ja Tylypahkan velhojen ja noitien koulussa kiristetään turvatoimia. Koulun porteille värvätään vartioimaan Azkabanin vanginvartijat, kauhistuttavat ankeuttajat. Harry luottaa Tylypahkan muurien suojaan ja rehtori Dumbledoreen, mutta onko hän turvassa edes Tylypahkassa? Miksi Sirius Musta etsii juuri Harrya? Entä miksi ankeuttajien läsnäolo vaikuttaa Harryyn paljon voimakkaammin kuin muihin? Mysteeri johdattaa ystävykset Harryn, Ronin ja Hermionen uskomattoman lennokkaan seikkailun pyörteisiin.

Ajatukseni: Tuntuu etten ole tänne kirjoitellut pitkiin aikoihin. Ihan kuin aikaa olisi kulunut paljon kauemmin kuin hieman yli viikko :D Yliopisto alkoi 19. päivä keskiviikkona ja siellä on sitä tietoa tullut imettyä pesusienen lailla. Paljon uutta asiaa ja iltaohjelmaa, josta johtuen en ole edes koneella oikein ollut. Kun ne rutiinit alkavat muodostua, saan järjestettyä ajankäyttöni paremmin. En siis missään nimessä ole blogia hylkäämässä ;)

Sitten taas kirja-aiheeseen! Minulla on näitä arviopostauksia rästissä hurjat kolme kappaletta, joten alan nyt lyhentää listaa puhumalla tästä eräästä teoksesta, josta olette saattaneetkin kenties kuulla joskus. Azkabanin vanki, estradi on sinun!

Harry Potterin kurja kesä jästisukulaistensa luona saa rytisevän lopun, kun hän pullistaa Vernon-sedän Marge-sisaren ilmapalloksi ja karkaa matka-arkkuineen ja luutinen yön selkään. Yllättäen taikuudenkäyttö annetaan Harrylle anteeksi ja kaikki Taikaministeriöstä Tylypahkan noitien ja velhojen koulun opettajiin tuntuvat olevan huolissaan hänesta ja varoittelevat yksin liikkumisesta. Harry saa tietää, että vaarallisesta ja karusta velhovankilasta Azkabanista paennut vanki Sirius Musta jahtaa häntä ja siksi Tylypahkan tiluksilla vaeltavat kammottavat ankeuttajat, jotka vaikuttavat Harryyn aivan erityisen hirveällä tavalla. Kaikkien noiden tapahtumien keskellä Harry saa tietää, että Sirius Musta tunsi hänen vanhempansa ja oli mukana vaikuttamassa tapahtumiin heidän kuolemissaan.

Harry Potter ja Azkabanin vanki on aina ollut todella hyvä, mutta en edes muistanut (tai tajunnut), että se oli näin tajuttoman mahtava osa. Tämän lukukerran jälkeen voin luottavaisin mielin sanoa, että Azkabanin vanki on virallisesti suosikkien jaetulla kakkossijalla Feeniksin killan kanssa.

Tässä osassa minua ihastuttaa aina se, miten kovasti pääsemme tuntemaan enemmän hahmoja. Pääsemme tutustumaan Harryn isän entiseen jengiin ja näkemään, millaista nuoruutta he Tylypahkassa aikoinaan viettivät. James tulee ensimmäisen kerran kunnolla läsnä tarinaan ja Harryn elämään. On niin ihana lukea sitä kun Harry tapaa isänsä läheiset ystävät ja löytää kummisetänsä (tai tässä paremminkin päin vastoin). Mutta toisaalta on sitten niin armottoman surullista saada tietää, mitä kaksitoista vuotta sitten todella tapahtui...

Minua on aina ottanut päähän se miten Harry ja Ron kohtelevat Hermionea tässä osassa. Olen puoleellinen, tiedän, sillä Hermione on lempihahmoni koko sarjassa, mutta silti! Puhisen itsekseni aina kun luen Harryn ja Ronin angstaamista Hermionen toiminnasta, vaikka yrittää vain auttaa. Ihan kuin nuo kaksi eivät arvostaisi tämän ystävyyttä. Ärsyttävääää :D

Tässä osassa pääsemme jo eräänlaiseen murrokseen, jossa alame siirtyä tarinassa vakavammalle linjalle. Seuraava osa vetääkin sen lopullisen rajan kevyen ja synkän välille. Pidän näistä kirjoista tästä osasta eteenpäin, sillä kaikki osat tähtäävät kohti sitä suurta loppuhuipennusta seiskaosassa. Pidän siitä, miten tietyt hahmot alkavat ottaa sitä vakituista roolia ja kuinka heidän tekonsa aina tavalla tai toisensa ovat kytköksissä tähän kokonaisuuteen. Loistavasti kirjoitettua, monitasoista ja hahmorikasta tarinaa, todellakin.

Potter-linjalla jatkan edelleen ja nelososa on nyt meneillään. Lukemistahtini todennäköisesti nyt hieman hidastuu (ainakin toistaiseksi), joten saattaa näiden tiiliskiviteosten lukemiseen mennä normaalia enemmän aikaa.

Mutta stay tuned, tällä taajuudella jatketaan!

Lukunäyte: Kolmas luku, Poimittaislinja, sivu 40
Valois”, Harry sanoi hiljaa ja taikasauvan päähän syttyi valo, joka melkein häikäisi hänet. Hän kohotti sauvan päänsä yläpuolelle ja yhtäkkiä Magnoliakaari kakkosen talon kivimurskaseinät syttyivät säihkymään; autotallin ovi kiilteli ja sen vieressä Harry erotti aivan selvästi valtavan möhkäleen, jolla oli isot kiiluvat silmät.
      Harry perääntyi taemmas. Hän löi säärensä omaan arkkuunsa ja kompastui. Taikasauva lennähti kädestä, kun hän heilautti käden ottamaan vastaan kaatuessaan inhottavasti katuojaan.
      Kuului korviahuumaava PAM ja Harry nosti kätensä suojaksi äkilliseltä sokaisevalta valolta...
      Harry parkaisi ja kierähti takaisin jalkakäytävälle nipin napin ajoissa. Saman tien olivat jättimäiset renkaat ja ajovalot pysähtyneet siihen missä Harry oli hetki sitten maannut. Ne kuuluivat, kuten Harry näki kohotettuaan päätään, kolmikerroksiseen räikeän violettiin bussiin, joka oli ilmaantunut tyhjästä. Tuulilasin yläpuolella luki kultakirjaimin: Poimittaislinja.

Harry Potter sarja
Harry Potter and the Philosopher's Stone | Harry Potter ja viisasten kivi (1997/1998)
Harry Potter and the Chamber of Secrets | Harry Potter ja salaisuuksien kammio (1998/1999)
Harry Potter and the Prisoner of Azkaban | Harry Potter ja Azkabanin vanki (1999/2000)
Harry Potter and the Goblet of Fire | Harry Potter ja liekehtivä pikari (2000/2001)
Harry Potter and the Order of the Phoenix | Harry Potter ja Feeniksin kilta (2003/2004)
Harry Potter and the Half-Blood Prince | Harry Potter ja puoliverinen prinssi (2005/2006)
Harry Potter and the Deathly Hallows | Harry Potter ja kuoleman varjelukset (2007/2008)

perjantai 14. elokuuta 2015

Maratonin päivittyvä postaus | Loppufiilikset!

Taas olisi maratoonailun aika ja lukupino on suunniteltu valmiiksi.

Alun perin meinasin, että aloittaisin urakan huomisen puolella ja lukisin sunnuntaihin, mutta toisaalta sitten tuumasin että kun aikaa, virtaa ja fiilistä nyt riittää niin miksikäs en tänään jo aloittaisi. Ensin käyn vain hoitamassa juoksevat asiat ja sitten on koko ilta aikaa lukea.

Aloitan maratonini joskus klo 20.00-22.00 välillä (jatkaen urakkaa huomeniltaan asti), riippuen milloin olen saanut nämä pakolliset hommat hoidetuksi ja olen siinä pisteessä, että voin istua alas ja tarttua ensimmäiseen teokseen.

Tässä olisi lukupinoni:

Tiiliskiviä taas luvassa :D

Lukupinoni käsittää jälleen sekä suomen- että englanninkielisiä teoksia. Kaikki se valo jota emme näe on kesken ja noin kolmasosa siitä luettu. Potter-maratoni taasen on jo hyvässä vauhdissa ja kun tämä nelososa on sarjan suosikkini, toivon ehtiväni siihenkin. Luin Gillian Flynnin Gone Girlin joku viikko sitten ja meno oli sen verran sekopäistä, että kiinnostukseni kirjailijan muitakin teoksia kohtaan on nyt suuri. Olen kuullut vaikka sun minkälaista mielipidettä noista kirjoista ja odotan nyt kauhun ja mielenkiinnon sekaisella fiiliksellä, miten hulluksi ja pimeäksi touhu niissä menee. Goliath on Leviathan-trilogian päätösosa ja ai että sen haluaisin lukea heti. Kyseessä on huikean hyvä trilogia! I'll Meet You There on yksi näitä uusimpia hankintojani. Kirjaa eilen hieman silmäiltyäni kiinnostukseni heräsi kovasti ja päätin liittää sen maratoonailupinoon, jos vaikka siihenkin vielä ehdin.

Tässäpä ne suunnitelmani. Tämä postaus on siis päivittyvä postaus, eli kuulkaamme seuraavan kerran ensimmäisen virallisen maratonpäivityksen hengessä!

~ ~ ~ ~ ~
 
14.8.2015, klo 20:10 – Maraton alkaa!
Olen koko päivän rampannut paikasta toiseen ja noin tunti sitten tulin kotiin. Olen syönyt, keittänyt kahvit ja aika lailla valmis heittäytymään kirjojen lumottuun maailmaan. Aloitan Goliathista, koska haluan niin kovasti tietää, mitä viimeinen osa tuo tullessaan! Lisäksi haluan päästä nauramaan hetkelle, joka Alek tajuaa Dylanin olevankin Deryn :D

Klo 22:00 – Hyvin skulaa.
Goliath on niin hyvä! Olen oppinut rakastamaan hahmoja ja kerrontaa, puhumattakaan Keith Thompsonin upeasta taiteesta! Lisäksi kohta päästään siihen kauan odottamaani paljastukseen... Hykertelen jo itsekseni sitä hetkeä kun Alek saa tietää :D
Sivuja luettu: 117

Klo 23:40 – En voi lakata nauramasta.
Alek ja Deryn ovat niin loistavia etten kestä! En pääse yli siitä kuinka paljon heistä pidän! Tämä trilogia on uhkaavasti nousemassa suosikkien joukkoon. Lukeminen sujuu hyvin, vaikka alkaa vähän väsyttää. Meinasin, että menisin nukkumaan ihan ihmisten aikoihin ja heräisin huomenissa hyvissä ajoin, ihan vain unirytmin tasaamisen vuoksi. Aion jatkaa lukemista vielä jonkun aikaa, mutta en mitään all-nighteria aio tempaista.
Sivuja luettu: 206

15.8.2015, klo 1:25 – Good night Amsterdam.
Ei silmät enää tahdo pysyä auki, joten on aika painua pehkuihin. Huomenna jatketaan!
Sivuja luettu: 313

Klo 12:10 – Jäätävän vaikea herätä...
Hah, tarkotus oli nousta kymmeneltä mutta autuaasti nukuin herätyskellon ohi. No eipähän siinä, vahvaa kahvia vain tulemaan niin kyllä minä tästä saan itseni liikkeelle. Voisin lukea nyt jotain suomenkielistä vaihtelun nimissä.

Klo 14:35 – Kuuumaaa...
Oli vähän vaikea aloittaa lukeminen herättyä, mutta nyt pikku hiljaa taas alkaa luistaa. Meinaa olla vain niin kuuma, etten tiedä missä tai miten päin olisin. Luin vähän yli sata sivua Doerria, mutta nyt tuntuu siltä että pitää vaihtaa johonkin kevyempään. Päivisin minulla on vaikea keskittyä raskaisiin ja vakaviin kirjoihin. Potteria tai Demetriosta seuraavaksi.
Sivuja luettu: 445

Klo 18:10 – Lopunajan alkua.
Heather Demetrioksen I'll Meet You There osoittautui sen verran mielenkiintoiseksi, että luin yhdeltä istumalta puoliväliin. Aihe on kuitenkin aika raskas, joten tuntuu siltä että pitää taas vaihtaa kirjaa. Pari tuntia vielä aikaa lukea – jos sitä vaikka Potterilla vetäisi viimeisen silauksen.
Sivuja luettu: 651

Klo 20:20 – Maraton päättyy.
Nyt se on virallisesti ohi (tai oli jo kymmenen yli). Viimeinen tunti meinasi olla vähän vaikeampi, sillä meinasi päätä alkaa särkeä ja keskittyminen herpaantua. Mutta ehdin Liekehtivää pikaria vielä rapiat 150 sivua lukea.
Sivuja luettu: 807

~ ~ ~ ~ ~

Maratonini päättyi eilen klo 20:10. Luin 24 tunnista yhteensä ehkä sellaiset 10-11 tuntia, minkä koen olevan varsin hyvin kun meinasi olla päivällä niin kuuma että oli vaikea keskittyä ja koska olen yleisesti ottaen enemmän ilta- ja yölukija. Lukeminen sujui kuitenkin varsin hyvin ja sivumäärä ylitti reilusti kesäkuisen maratonin saldon.

Luettua:
Scott Westerfeld: Goliath (Leviathan, #3), 313 sivua
Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe, 132 sivua
Heather Demetrios: I'll Meet You There, 206 sivua
J.K. Rowling: Harry Potter ja liekehtivä pikari (Harry Potter, #4), 156 sivua

Yhteensä 807 sivua.

Yaaaay, hyvin meni, olen tyytyväinen. Seilasin teosten välillä sen verran paljon, että luulen jos olisin keskittynyt tyyliin vain kahteen teokseen olisin saanut ne kokonaan luetuksi. Vaihtelu kuitekin virkisti ja etenin hyvin valikoimissani teoksissa.

Maratonista jäi hyvä fiilis käteen. Tsemppiä vielä niille, jotka jatkavat!

torstai 13. elokuuta 2015

Kirjahankinnat kesän ajalta

En ole sitten toukokuun pienen kirjaesittelyn jälkeen (kerroin noista teoksista Back in Business -postauksessa) kertonut hyllyni uusista tulokkaista ja siihen on syynsä: lätkäisin itselleni ankaran kiellon käydä enää Adlibriksen sivuilla, sillä sivusto on sekä henkilökohtainen taivaani että kadotukseni. Voisin pulittaa paikkaan omaisuuden yhdellä kertaa. Kielto on pitänyt aika hyvin ja olen suorastaan ylpeä itsestäni, etten ole livahtanut tekemään mitään mammuttitilausta, vaikka niin on mieli tehnyt.

Olen tässä kesän aikana pari kertaa käynyt kirjaostoksilla ihan paikan päällä kaupoissa. Kävin kahdesti Suomalaisen 3 pokkaria 15 eurolla -alessa sekä Punaisen Ristin Kontissa hakemassa halvalla läjän käytettyjä teoksia, hintaan 0,50-2,50 e/kpl. Adlibriksen vältteleminen piti tänne elokuuhun asti, joten sallin nyt itselleni kesäalen kunniaksi yhden tilauksen, johon sisällytin myös muutaman normaalihintaisen teoksen (olenhan ollut ihan kiltti tänä kesänä).

Tässäpä siis kirjahankintani koko kesän ajalta!


Konstista ostettua:

x Markus Zusak: Kirjavaras
Kuinka olen elänyt näin pitkään ja tämä teos on edelleen lukematta? Minusta tuntuu että olen suunnilleen viimeinen ”kirjasivistynyt” ihminen joka tähän ei ole vielä ehtinyt. No mutta kun tämän Kontissa hyllyssä näin niin euron pokkari oli liian hyvää pois jätettäväksi. Haluan todella liittyä hypetyksen junaan.

x J.R.R. Tolkien: Silmarillion
Toinen priimakuntoinen teos, joka oli pakko ottaa mukaan kun silmäni siihen iskin. Koska Tolkien. Aina Tolkien. Ikuisesti Tolkien.

x Katherine Neville: Kahdeksan (Kahdeksan, #1)
Tässä on taas yksi sellainen kirja, joka on ollut minulla tuhat kertaa lainassa kirjastosta, mutta en ole vain saanut aikaiseksi lukea. Pitäsi nyt kerta ihan omaan hyllyyn hurjalla kahdella eurolla hankin.

x Alice Sebold: The Lovely Bones
Luin tämän joskus elokuvan ilmestymisen aikaan ja järkytyin aika tavalla; Susien tarina on kauhistuttava. Haluan tämän lukea uudelleen.

x Victor Hugo: The Hunchback of Notre-Dame
Olin klassikojen kahmimistuulella, sillä yhdellä kerralla Kontista lähti kolme kappaletta mukaan (ja vielä samaa kustannussarjaa mitä nuo muut hyllystäni löytyvät ovat). Luin tästä pienenä sen Disneyn version ja aina siitä lähtien Notre Damen kellonsoittajalla on ollut aivan erityinen paikka sydämessäni.

x Emily Brontë: Wuthering Heights
Tunnustus: en ole lukenut tätä. Jooh, en tosiaan ole häävi klassikoiden lukija ja minulla on paljon petrattavaa. Kyllä minä tämänkin vielä selätän...

x Sir Arthur Conan Doyle: The Hound of the Baskervilles (Sherlock Holmes, #5)
Ensimmäinen Doyleni ja toivottavasti ei ainakaan viimeiseksi jää. Minun pitäisi pyytää mummoltani edesmenneen pappani Doylen kaikkien Sherlock-tarinoiden yhteissidos. Pitäisin sen hyvässä tallessa ja olisin meidän suvusta varmaan ainoa, joka sen lukisi.


Pokkariale – 2 x 3 pokkaria 15 eurolla:

x Carlos Ruiz Zafón: Tuulen varjo, Enkelipeli ja Taivasten vanki (Unohdettujen kirjojen hautausmaa, #1-3)
Tässä on taas trilogia, joka on ollut tarkoitus lukea kauan. Olen kuullut pelkkää positiivista ja erityisesti täällä blogimaailmassa tätä trilogiaa on hehkutettu aivan valtavasti. Esim. Kirjaneidon ylistyslaulu on jäänyt mieleeni.

x Carlos Ruiz Zafón: Marina
Päätin tämänkin ottaa mukaan kerta Zafónin tuulella muutenkin olin. Olen siinä käsityksessä, että Marina on enemmän lastenkirja...? Vai olenko ihan väärässä?

x Diana Gabaldon: Sudenkorento ja Matkantekijä (Matkantekijä, #2-3)
Luin Muukalaisen kesän alussa ja vaikka en ihan lumoutunut kirjasta niin kuin toivoin, pidin siitä kuitenkin kovasti ja haluan jatkaa jatko-osiin. Odotan mielenkiinnolla, kuinka Gabaldon käsittelee tarinassa edessä olevat merkittävät historian tapahtumat (esim. Cullodenin verilöyly ja jakobiittikapina).


Adlibriksen kesäalen saalis + pari normaalihintaista teosta:


x Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia
x Alex Capus: Léon ja Louise
x Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää
x Pascal Mercier: Yöjuna Lissaboniin
Nämä olivat osana Adlibriksen kesäalea. Olen haikallut Yöjuna Lissaboniin -teoksen perään jo hyvän aikaa ja olen mielissäni saadessani sen nyt luettavaksi. Sama pätee Luptonin kirjaan. Mitä jäljelle jää on jäänyt kummittelemaan mieleen kun joskus sitä kirjakaupassa käsissä hypistelin ja tuumailin, että kylläpä kuulostaa mielenkiintoiselta. Nuo kaksi muuta olivat heräteostoksia ja ihan vain kuulostivat kivalta.

x Richard Flanagan: The Narrow Road to the Deep North
Edelleen tämä kirja on tiukasti kiinni listassani pakko-lukea-mahdollisimman-pian. Jokin tässä teoksessa kuin puhuisi suoraan minulle. En malta odottaa, että pääsen siihen käsiksi!

x Heather Demetrios: I'll Meet You There
x Stacey Lee: Under a Painted Sky
Nämä kaksi kiinnittivät huomioni jo keväällä ja olin sataprosenttisen vakuuttunut, että ne täytyy myös lukea. Heather Demetrios on kirjoittanut useamman kirjan, jotka houkuttelevat ja päätin aloittaa I'll Meet You There -teoksesta. Sitten on aivan erityisesti tuo Stacey Leen kirja, joka kutsuu minua puoleensa. Näistä omistamistani historiallisista YA-kirjoista Under a Painted Sky eroaa joukosta sijoittuen 1800-luvun Amerikkaan, jossa kiinalaissyntyinen päähenkilö ja entinen orja vaeltavat New Yorkiin muusikonurasta haaveillen. Sanoisin, että kuulostaa jälleen kerran ihan minun kirjaltani.

x Amy Plum: Until the Beginning (After the End, #2)
x Lindsay Cummings: The Death Code (The Murder Complex, #2)
Luin näiden molempien duologien ensimmäiset osat talven ja kevään aikana ja molemmista kovasti pidin. Haluan kernaasti tietää, kuinka tarinat päättyvät.

Tässäpä nämä kesän hankinnat ovatkin! Aion jatkaa tällä suhteellisen tiiviillä säästölinjalla vielä jokusen kuukauden, sillä haluan keskittyä lyhentämään tuon oman hyllyni lukemattomien kirjojen pinoa. Lisäksi kirjahyllyni on repeämispisteessa, vaikka ennen muuttoa kannoin Punaselle Ristille läjän kierrätettäväksi.

Kirjapaljoudesta huolimatta nämä hankinnat koin välttämättömiksi ;)

~ ~ ~ ~ ~

Yliopisto alkaa pian ja olen niin iloinen. Kuulostanko kornilta, jos sanon, että minusta tuntuu siltä kuin olisin menossa juuri oikeaan paikkaan? Että kuulun sinne vaikka en vielä tuntiakaan ole siellä ollut? Sanon kuitenkin, sillä pääsen nyt opiskelemaan sitä mikä minua todella kiinnostaa ja odotan tulevia vuosia todella kovasti. Yleensä tässä vaiheessa mietin stressaantuneena uutta tilannetta ja mitä minun pitää milloinkin tehdä ja minne mennä (oi hei Cath!), mutta nyt olen – ainakin vielä toistaiseksi – ihan rentona, ollenkaan panikoimatta. Katsotaan vielä ensi viikon alussa ovatko fiilikseni samat vai joko sydän hakkaa hulluna :D

Alan olla niiiin kyllästynyt tähän kesäsäähän. Täällä on niin kuuma. Parvekkeella on päivällä kuuma kuin pätsissä (tyyliin +35 astetta) ja alan olla varma, että tuo tila on muuttunut helvetin esikartanoksi kun suunnilleen kahvi alkaa kiehua kupissa jos sen pöydälle pariksi minuutiksi laskee. En yhtään tiedä miten päin olisin. Ulos ei jaksa mennä kun on niin kuuma ja sisälläkään ei sitten meinaa osata olla. Tekisi mieli leikata sellaiset kolmekymmentä senttiä tukkaa lyhemmäs niin ei aina joku letti/poninhäntä/epämääräinen sotku niskassa tai päälaella hiostaisi, mutta sitten en kuitenkaan kehtaa. Pikkumyynutturasta on tullut tämän kesän lookini. Bad hair day every day.

Auringonnousu viime viikolta kuun
ollessa vielä taivaalla. Sääli ettei kännykässä
ole parempaa kameraa...
Joo, taidan olla niitä ihmisiä jotka aina syksyisin ja talvisin haikailevat ihanaan kesäiseen hellään lämpöön ja kesäisin sitten uneksitaan viileistä keleistä ja talvesta ja niin edelleen :D

Olen kuluttanut päivät lojumalla ja katsomalla Serranon perhettä ja iltaisin kelin hieman viilennyttyä uskallan lenkille ilman lämpöhalvauksen pelkoa, yöt viettäen sitten tuntikausien mittaisten lukusessioiden parissa. Tälle kuulle olen saanut luetuksi jo enemmän mitä viime kuussa yhteensä ja intoa ja hyviä kirjoja edelleen riittää. Lauantain lukumaratonia odotellessa! (Pitäisi kuitenkin tätä unirytmiä alkaa käännellä oikein päin.)

Syksy, minulla on ikävä sinua. Tule pian!

Kaipaako joku muukin yhtä haikeasti syysilmoja vai onko kesä enemmän sinun vuodenaikasi?