Gone Girl - Gillian Flynn

Nimi: Gone Girl

Kirjailija: Gillian Flynn

Kustantaja: Phoenix

Julkaisuvuosi: 2012

Sivuja: 475 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★☆☆

Kirjankansibingo: Mustavalkoinen

Juonikuvaus: Who are you?

      What have we done to each other?

      These are the questions Nick Dunne finds himself asking on the morning of his fifth wedding anniversary, when his wife Amy suddenly disappears. The police suspect Nick. Amy's friends reveal that she was afraid of him, that she kept secrets from him. He swears it isn't true. A police examination of his computer shows strange searches. He says they weren't made by him. And then there are the persistent calls on his mobile phone. 
      So what did happen to Nick's beautiful wife?

Ajatukseni: Gone Girl on ollut joka puolella viimeiset pari vuotta ensin kirjan ilmestyessä, sitten suomennoksen tullessa ulos ja vielä mainetta niittäneen elokuvan muodossa. Gone Girl eli suomeksi Kiltti tyttö on jakanut mielipiteitä laidasta laitaan – osa on tykännyt tästä todella paljon, osalla ei ihan kolahtanut. Sitten on meitä, jotka emme tiedä mille kannalle asettua.

Olin kuin ihmeen kaupalla onnistunut välttymään kaikilta spoilereita. Tiesin aina, että tämän teoksen aion lukea ja että paras tapa kirjaan on mukaan loikata ilman minkäänlaista ennakkokäsitystä tapahtumista, jotta ne pääsisivät yllättämään kieroudellaan. Se oli erittäin hyvä päätös. Kirjaa oli mahtavaa lukea ilman, että olin pilannut sitä spoilereilla. Siten Gone Girl toimi parhaiten.

Amy Dunne katoaa viidentenä hääpäivänään omituisissa olosuhteissa ja aviomies Nick Dunne nousee hyvin nopeasti pääepäilyksi. Epäilyttävä valheiden verkko alkaa muodostua Nickin ympärille hänen yrittäessään pitää tarinaansa suorana poliiseille ja pian tilanne muuttuu tukalammaksi, kun Amyn ystävät paljastavat tämän pelänneen aviomiestään ja tunteneen henkensä uhatuksi. Nick kuitenkin vannoo, ettei ole koskenut vaimoonsa. Mitä ihmettä siis tapahtui Nickin ja Amyn välillä? Onko Nickillä jotain tekemistä Amyn katoamisen kanssa?

Gone Girl, mistä aloittaisin? Mitä voin sanoa kirjasta, josta ei oikeastaan voi sanoa yhtään mitään ilman paljastuksia? Miten kuvata kirjaa, joka on samaan aikaan täyttä sontaa, mutta myös todella tehokas ja jännittävä psykologinen mysteeri-trilleri, joka pitää todella hyvin otteessaan aina viimeisille sivuille asti? Entä miten kuvata hahmoja, jotka olivat niin vastenmielisiä ja samalla niin täydellisiä toisilleen?

No siinähän sitä jo tulikin. Gone Girl herätti minussa hyvin ristiriitaisia tunteita. Pidin alusta ja keskikohdasta todella paljon, pidin siitä psykologisesta painostavasta tunnelmasta, siitä lohduttomasta umpikujan tunteesta Nickin ympärillä ja hämystä Amyn painostavasta läsnäolon tunnusta tapahtumien yllä. Sitä todella investoi itsensä tarinaan, sillä en malttanut odottaa aina kirjan jatkamista. Todella koukuttavaa luettavaa!

Mutta mikä sitten mätti? Loppu. En ole tyytyväinen tapaan, jolla Flynn päätti tämän nerokkaan kissa-ja-hiiri-leikin. Olen varma, että tätä asiaa vähän pureskeltuani tulen siihen tulokseen (ja nyt jo vähän olen), että tämä lopetus oli juuri oikea ja tasan sitä mitä hahmot ansaitsivat, mutta olin koko kirjan ajan valmistautunut johonkin todella groteskiin ja rajuun loppuun, joka jättäisi täysin sanattomaksi. Sen sijaan minä suljin kirjan haluten nakata sen seinään. Loppu tuntui todelliselta antikliimaksilta.

Myös tietyt kerronnalliset ratkaisut jäivät vaivaamaan minua. En olisi halunnut niin paljon infoa eräästä hahmosta. Pidin todella paljon siitä tuntemattoman uhkan tunnusta, kun emme vielä tienneet, mitä oli tekeillä ja siitä hear-say-tyyppisestä kuulopuheluun perustuvasta kuvailusta hahmon ympärillä. Kun aloimme saada sitä infoa aina vain enemmän, menetin uskoni kyseistä hahmoa kohtaan. En enää pystynyt ylläpitämään niitä kamalia mielikuvia... Harmitti aika kovasti, sillä koin kirjan loistavan mysteerin lässähtävän tämän vuoksi.

Pidän nyt viikonloppuna leffaillan Gone Girlin parissa, sillä minun täytyy nähdä tämä tarina pystyäkseni täysin sisäistämään sen. Haluan nähdä, kuinka hahmot toimivat näyttelijöiden tulkitsemana ja miten synkkä ja kieroutunut tarina onnistutaan vangitsemaan lähes kahden ja puolen tunnin kuvaan. Olen mielenkiinnolla odottanut tuon leffan katsomista aina sen ilmestymisestä lähtien!

Aion varmasti lukea Flynnin kaksi muutakin mainetta niittänyttä teosta, Sharp Objects ja Dark Places ja ilokseni ne löytyvät omasta hyllystäni. Luen ne myös pian, sillä Dark Places on tulossa elokuvaksi tämän kuun aikana ja haluan teoksen lukea ennen kuvan katsomista.

Gone Girl on ehdottomasti lukemisen arvoinen teos! Suosittelen kovasti!

Lukunäyte: Nick Dunne, The day of, sivu 27

Silence.

      ”Amy, you home?”

      I ran straight upstairs. No Amy. The ironing board was set up, the iron still on, a dress waiting to be pressed.

      ”Amy!”

      As I ran back downstairs, I could see Carl still framed in the open doorway, hands on hips, watching. I swerved into the living room, and pulled up short. The carpet glinted with shards of glass, the coffee table shattered. End tables were on their sides, books slid across the fliir like a card trick. Even the heavy antique ottoman was belly-up, its four tiny feet in the air like something dead. In the middle of the mess was a pair of good sharp scissors.

      ”Amy!”

      I began running, bellowing her name. Through the kitchen, where a kettle was burning, down to the basement, where the guest room stood empty, and then out the back door. I pounded across our yard onto the slender boat deck leading out over the river. I peeked over the side to see if she was in our rowboat, where I had found her one day, tethered to the dock, rocking in the water, her face to the sun, eyes closed, and as I'd peered down into the dazzling reflections of the river, at her beautiful, still face, she'd suddenly opened her blue eyes and said nothing to me, and I'd said nothing back and gone into the house alone.

      ”Amy!”

      She wasn't on the water, she wasn't in the house. Amy was not there.

      Amy was gone.