Fangirl - Rainbow Rowell

Nimi: Fangirl

Kirjailija: Rainbow Rowell

Kustantaja: Pan Manmillan

Julkaisuvuosi: 2013

Sivuja: 461 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

Kirjankansibingo: Pariskunta

Juonikuvaus: Cath is a Simon Snow fan.

      Okay, the whole world is a Simon Snow fan...

      But for Cath, being a fan is her life—and she’s really good at it. She and her twin sister, Wren, ensconced themselves in the Simon Snow series when they were just kids; it’s what got them through their mother leaving.

      Reading. Rereading. Hanging out in Simon Snow forums, writing Simon Snow fan fiction, dressing up like the characters for every movie premiere.

      Cath’s sister has mostly grown away from fandom, but Cath can’t let go. She doesn’t want to.

      Now that they’re going to college, Wren has told Cath she doesn’t want to be roommates. Cath is on her own, completely outside of her comfort zone. She’s got a surly roommate with a charming, always-around boyfriend, a fiction-writing professor who thinks fan fiction is the end of the civilized world, a handsome classmate who only wants to talk about words... And she can’t stop worrying about her dad, who’s loving and fragile and has never really been alone.

      For Cath, the question is: Can she do this?

      Can she make it without Wren holding her hand? Is she ready to start living her own life? Writing her own stories?

      And does she even want to move on if it means leaving Simon Snow behind?

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 3.5 tähteä.

Minua jännitti lukea tämä, sillä Fangirl on hyvin laajalti rakastettu realistinen kuvaus fandomin ja fanfictionin maailmaan itsensä hukanneesta tytöstä. Tunnen hyvin usein paineita aloittaa jokin kovasti hypetetty kirja ja niin siis tämänkin kanssa. En välttämättä rakastunut aivan niin kovasti, mutta pidin silti lukemastani.

On aika mennä collegeen ja kaksosilla Cathilla ja Wrenillä on hyvin erilaiset odotukset ensimmäisestä vuodesta: Wren haluaa karistella sitä niin läheistä sidettä kaksoseensa ja aloittaa vuosi itsenäisenä, omana persoonanaan. Cath taasen odottaa kauhulla tuota vuotta peläten ettei kuulu joukkoon ja miten eksynyt hän varmasti tulee olemaan ilman Wreniä... Ja sitten on Simon Snow, laajalti rakastettu fantasiasarja, johon Wren on jo napanuoransa katkaissut ja Cath vain ui fandomiin syvemmälle. Cath suunnittelee viettävänsä opiskeluvuotensa linnoittautumalla asuntolahuoneeseensa kirjoitellen suosittua Simon Snow -fanfictiotaan, mutta hänen kämppiksellään Reaganilla ja tämän ystävällä Levillä on eri aikeet. Hitaasti he auttavat Cathia avautumaan ja katselemaan college-elämää uusin silmin eikä aikaakaan kun komea Levi kiinnittää Cathin huomion.

Fangirl on nimensä mukaisesti kuvaus fanitytön ensimmäisesä college-vuodesta ja sen käänteistä. Se käsittelee hyvin inhimillisellä ja realistisella tavalla introvertin hahmon – joka periaatteessa voisi olla kuka tahansa meistä – joutumista uuteen tilanteeseen ja etsiä se kultainen keskitie, jossa yhdistää sekä vanhat tavat ja avata itseään uusille kokemuksille. Cathin kertomus on toisaalta hyvin sympaattinen ja samaistuttava, mutta hyvin ulospäinsuuntauneet lukijat eivät välttämättä pysty löytämään tarttumapintaa hahmosta.

Olin mielissäni huomatessani tiettyjä samankaltaisuuksia itseni ja Cathin välillä – kuten sen, että reitit ja määränpäät pitää olla mahdollisimman tarkkaan ennalta tiedossa, koska ei halua vaikuttaa eksyneeltä tai erottua joukosta tietämättä mitä tekee tai minne menee. Tämän allekirjoitan itsessäni (kun täällä Turussa ensimmäisen kerran kauppaan olin menossa tutkin Google mapsin karttaa selvittäen tarkasti reitin ja otin vielä kaverin puhelimen toiseen päähän ihan vain jotta en näyttäisi siltä että haahuilisin täysin tiedottomasti ympäriinsä). Toisaalta sitten en pystynyt tuohon fanfiction-puoleen sopimaan joukkoon.

En pahemmin perusta fanficeistä ja tässä kirjassa niillä on hyvin suuri rooli. Cath on täysin omistautunut Simon Snow -nimiselle fantasiasarjalle, joka muistuttaa erehdyttävästi tätä meidän omaa Harry Potteriamme. Snow-sarja on huippusuosittu Fangirlin universumissa ja Cath on hukannut itsensä täysin tuohon fandomiin. Hän kirjoittaa suosittua Simonista ja hänen vihollisestaan/ihastuksestaan Bazista kertovaa fanfictionia (jotain samantapaista mitä Harry/Draco-fanficit ovat), jonka haluaa saada loppuun ennen viimeisen Simon Snow -kirjan ilmestymistä. Tämä oli se puoli, joka jätti minut hieman kylmäksi, mutta tulin ajatelleeksi että eräs kaverini varmaan sekoaisi sukistaan jos tämän kirjan lukisi. Hän on nimenomaan fanficcien ja Harry/Draco-kuvauksien suuri kuluttaja. Maiju, tässä on kirja sinulle.

Välillä minua turhautti – ja hieman jopa ärsyttikin – Cathin asenne. Hän on niin jumittunut tuohon Simon Snow -universumiin eikä halunnut kirjoittaa mitään muuta kuin ficciään. Hän ei tuntunut edes yrittävän tehdä muuta, sillä hän oli vakuuttanut itsensä niin tehokkaasti ettei pystykään. Se oli niin turhauttavaa!

Vaikka romanssi ei nyt sitten kolahtanutkaan, pidin muista ihmissuhdekuvioista kovasti. Wreniä oli välillä hyvin vaikea ymmärtää, mutta samalla hänen ja Cathin sisarussuhdetta lämmitti lukea. He ovat toisilleen aivan äärimmäisen tärkeitä ja siitä missä Cath sulkeutui college-vuoden alussa, Wren avautui ja veti överiksi sosiaalisuutensa ja itsenäisen bile-elämän. Kun he löytävät viimein sen yhteisen sävelen, olihan se hieno hetki.

Reagan oli se hahmo, josta pidin aivan erityisesti. Hän on Cathin kämppis, joka antaa itsestään hyvinn kylmän ja kovan kuvan, mutta alkaakin patistaa Cathia pian edes yrittämään kokea college-elämää muuallakin kuin vain asuntolahuoneessa. Hänen metodinsa auttaa Cath kuorestaan saattaa vaikuttaa aika rankoilta, mutta ne toimivat. Reagan oli niin pirteä (tai no...) lisäys hahmokaartiin, etten voinut olla pitämättä hänestä! Levissäkään ei ollut mitään vikaa – hän oli herttainen ja hyväsydäminen tyyppi, mutta eivät oikein kemiat kohdanneet meillä. Hän oli ihan kiva, mutta en hullaantunut hänestä tai romanssista.

Fangirl on herttainen coming-of-age-kuvaus, jonka parissa saa nauraa useaan otteeseen. Vaikka tässä oli asioita, jotka eivät puhutelleet suoraan minua, sain myös paljon sellaista jotka kolahtivat suoraan minuun.

Tämän perusteella aion lukea Rowellilta muitakin teoksia, ainakin Eleanor & Parkin, jonka joskus aikoja sitten olen ladannut e-kirjana.

Lukemisen arvoinen teos, aivan ehdottomasti. Anna Fangirlille mahdollisuus, jos tilaisuus lukea tulee!

Lukunäyte: Five, sivut 49-50

Cath had only posted one chapter of Carry on, Simon this week, and it was half as long as usual.

      She usually posted something to her FanFixx page every night – if not a full chapter, at least a blog entry.

      The comments on her page all week had been friendly... ”How are you?” ”Just checkin in.” ”Can't wait for the next post!” ”gah! I need my daiy Baz.” But to Cath, they felt like demands.

      She used to read and respond to every comment on her stories – comments were like gold stars, like May Day bouquets – but ever since Carry On, Simon took off last year, it had gotted too big for Cath to manage. She went from getting around five hundred hits per chapter to five thousand. Regularly.

      Then one of the heavies on the biggest fansite, Fic-sation, called Carry On ”the eight-year fic” – and Cath's FanFixx page got thirty-five hits in one day.

      She still tried to keep up with comments and questions as much as she could. But it wasn't the same anymore.