lauantai 31. toukokuuta 2014

Kirjabingo kesän iloksi + kuulumisia ja muuta höpinää

Jestas, miten nopeasti aika kuluu! Huomenna on jo kesäkuu!

Näin saatamme bingon päätökseen! Bingo tuli O-kohtaan. Siihen kuuluivat Intohimon karma, Ihmeiden kabinetti, Dreams of Gods & Monsters, This Is What Happy Looks Like ja Scarlet. Mahiksia oli useampaankin bingoon, mutta aika meinasi loppua sitten kesken :D

- - - - -

Minäkin innostuin lukemattomien muiden bloggaajien lailla tästä Le Masque Rouge -blogin Emilien hauskasta kirjabingosta ja päätin myös osallistua. Ohjeet bingoon:
Ideana on kuitata bingon tapaan lokeroita lukemalla kirja, joka vastaa lokerossa ilmoitettua asiaa.
 * Bingo muodostuu vaakasuorasta, pystysuorasta tai kulmiin muodostuneista viidestä lokerosta, joista keskimmäinen on kaikille valmiiksi kuitattu.
 * Samaa kirjaa ei voi käyttää useampaan lokeroon.
 * Luetuista kirjoista ei välttämättä tarvitse tehdä pitkää blogipostausta, mutta edes jonkilainen maininta kirjasta omassa blogissa olisi kiva.
 * Bingot kuitataan tämän postauksen kommenttikentässä oman blogin linkityksen kanssa.
 * Kesän lopussa lähtee muutamalle bingomestarille KIRJAPALKINTO (palkintokirjat päätetään myöhemmin).
Kuulostaa hauskalta ja näin nopeasti kriteerejä silmäillen totesin, että kesällä pyrkimäni lukuprojekti täyttää hyvin monet ruudut. Eikun siis vain lukemaan ja täyttämään! Onnea myös jokaiselle bingoon osallistujalle.

- - - - -

Ja sitten vähän kuulumisia. Minua edelleen kyrsii armottomasti jääkiekon finaalin lopputulos ja koko se ruma katastrofi, mitä se peli tuomarointeineen oli. Se oli niin torkeää ja jäi todella paha maku suuhun.

Maanantaina on viimeiset pääsykokeet enkä voi sanoin kuvailla, miten kovasti odotan niiden olevan ohi. Toivon, että rahkeet riittävät sisään pääsyyn.

Odotan varsinaisen kesän alkua kovasti, monestakin syystä.

Kun pääsykokeet ovat ohitse, tarvitseeko minun edes kertoa, mitä aion tehdä? Aion nukkua. Kunnolla. Paljon. Tuntuu kuin en olisi nukkunut viimeiseen kuukauteen kunnolla. Ja sitten aion lukea. Paljon. Valtaisasti. Minulla on monta vinoa pinoa kirjoja odottamassa vuoroaan, ja tänä kesänä aion lukea niin paljon kuin vain mahdollista. Minulla on ikävä tarinantäyteisiä kesäöitä ja pitkin päivää auringossa lukemista. Pian, hyvin pian, rakkaat kirjani!

Mutta yksi asia, jota odotan ehkä jopa enemmän kuin mitään, on A2-kortin ajaminen ja moottoripyörän hankkiminen. Olen haaveillut omasta pyörästä 15-vuotiaasta asti ja vasta nyt katson, että minulla on todelliset saumat sen hankkimiseen. Tuntuu epätodelliselta, miten lähellä olen yhtä elämäni suurinta haavetta!

Vielä pitää miettiä, minkä pyörän hankin. Joku perus Honda CBR 125R olisi kaltaiselleni ensimmäisen pyörän omistajalle periaatteessa helpoin valinta, mutta toisaalta kuolaan vastaavan Yamaha YZF-R125:n perään. Pitää kyllä miettiä, kuinka paljon haluan laittaa kahden vuoden pyörään, kun meinaan heti mahdollisuuden tullen hommata sitten A-kortin ja toteuttaa sen ultimaattisen tavoitteeni eli hankkia Kawasaki Ninja -sarjaan kuuluvan pyörän.

Kaiken muun hienouden päälle on vielä jalkapallon MM-kisat! Ei hitto että olen näitä arvokisoja odottanut! Vaikka suosikkini on Hollanti, olen silti realisti ja tiedän, että Hollannilla on melkoisen laihat mahdollisuudet pärjätä näissä kisoissa. Silti toivon Hollanille hyviä kisoja. Kaikki jees kunhan vain Espanja ei voita. Kyllä, olen edelleen katkera Espanjalle edellisistä MM-kisoista ja erityisesti finaalista.

Olen niin innoissani tästä kesästä, etten meinaa nahoissani pysyä! Toivon, oi toivon, että tästä tulisi kaikkein paras kesä ikinä ja pääsisin (kaikkiin) tavoitteisiini.

Tällaista kuuluu siis minun kesääni (toivon mukaan)! Mitä odotatte omiltanne? Kertokaa ihmeessä kuulumiset!

tiistai 27. toukokuuta 2014

Inhuman - Kat Falls

Nimi: Inhuman
Trilogia/sarja: The Fetch, #1
Kirjailija: Kat Falls
Kustantaja: Scholastic Press
Julkaisuvuosi: 2013
Sivuja: 375 englanninkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★★☆☆☆

Juonikuvaus: To fear is human...
      In the wake of a devastating biological disaster, the United States east of the Mississippi River has been abandoned. Now called the Feral Zone, a reference to the virus that turned millions of people into bloodthirsty savages, the entire area is off-limits. The punishment for violating the border is death.
      Lane McEvoy can't imagine why anyone would risk it. She's grown up in the shadow of the great wall separating east from west, and she's curious about what's on the other side – but she's not that curious. Life in the West is safe, comfortable... just how she likes it.
      But Lane gets the shock of her life when she learns that someone close to her has crossed into the Feral Zone. And she has little choise but to follow. Lane travels east, completely unprepared for what she finds in the ruins of civilization... and afraid to learn whether her humanity will prove her greatest strenght or a fatal weakness.

Ajatukseni: Onko Inhuman tosiaankin Kat Fallsin kirjoittama kirja? Saman Kat Fallsin, joka kirjoitti ihastuttavat Veden alla ja Vastavirta -kirjat? En vieläkään voi uskoa sitä. Tuntuu käsittämättömältä, miten upea Veden alla oli kaikilla tavoin ja Inhuman on... tällainen.

Yhdysvaltojen itäinen osa on eristetty läntisistä valtaisalla muurilla, kun idässä yhdeksäntoista vuotta aikaisemmin irti pääsi ihmisiä eläimellisiksi pedoiksi muuttava virus. Muurin ylittäminen on ehdottomasti kiellettyä, mutta kun Lane saa kuulla isänsä kadonneen toiselle puolelle, annetaan Lanelle kaksi vaihtoehtoa: joko mennä etsimään isänsä ja toimittaa hänelle tärkeä tehtävä tai isä pidätetään lainsuojattomana rikollisena muurin ylityksestä ja teloitetaan. Lane päättää siis lähteä tuonne vaaralliselle alueelle, josta hän on kuullut vain pelottavia satuja. Muurin toisella puolella hän kohtaa paljon enemmän vaaroja kuin olisi voinut edes painajaisissa uneksia, mutta myös saa paljon enemmän kuin olisi voinut toivoa.

Tätä lukiessa suussa maistui tuhkalta. Inhuman ei ollut huono, vaan niin tajuttoman pitkäveteinen, päähenkilön kertojan ääni on todella monotoninen ja maailmanrakennus, vaikkakin yksityiskohtaista, oli todella tylsää. Tämän kirjan lukeminen aiheutti päänsärkyä ja joka kerta, kun joku hahmoista avasi suunsa tunsin halua sytyttää pienen nuotion ja käyttää näitä sivuja sytykkeenä. En ymmärrä, olin Veden alla -sarjan jälkeen niin innoissani tästä kirjasta, mutta näin jälkeenpäin en voi kun todeta, että olisi ollut parempi jättää lukematta.

Lane oli idiootti. Hän on aina elänyt suuren muurin länsipuolella turvallista elämää ilman suuria huolia tai vaaraa. Hänen isänsä, muurin ylitse aina luikkiva lainsuojaton, joka hakee itäpuolelta taidetta ja muita arvoesineitä palkkiota vastaan, on kuitenkin pakottanut tyttärensä ottamaan itsepuolustus- ja selviytymiskursseja, näin valmistaen tytärtään tämän tietämättä kaikkeen, mitä eteen saattaa tulla. Lane muka myös rakastaa eläimiä yli kaiken ja tietää niistä valtaisasti, ja silti hän on täysin avuton palikka, joka ei osaa tehdä edes tulta ilman tulitikkuja. Hän ei osoita millään tavalla tietojaan eläimistä ja aina avukseen hän tarvitsee yhtä tai kahta karskia miestä pelastamaan hänet joka tilanteesta. Miksi väittää, että Lanella on taustaa itsepuolustuksessa ja vastaavassa, mutta sitä ei näytetä millään tavalla itse tarinassa? Kuinka typerää! Minäkin voin väittää olevani huippulahjakas rock-artisti, mutta kun ei näyttöä väitteen paikkansa pitävyydestä ole niin kuka sitä uskoisi? En edes minä itse.

Olen edelleen ällistynyt, miten en tätä kirjaa lukiessani nähnyt häivähdystäkään siitä ihastuttavuudesta, mitä Veden alla tarjosi. Falls kirjoitti niin ihastuttavia hahmoja, suloisen romanssin, upean maailman ja hauskaa huumoria edelliseen sarjaansa, mutta tässä ei ollut jälkeäkään siitä. Fallsin kirjoitus on edelleen visuaalista ja hän osaa kyllä viritellä jännitystä juuri oikeilla hetkillä, mutta se ei oikein onnistunut herättämään tätä tarinaa eloon.

Tässä oli kolmiodraama! Miksi ihmeessä? Kolmiodraamat ovat jo menneen talven lumia. Toinen poika oli ärsyttävä ylimielinen mäntti, mutta joka on myös tavallaan kaikkein uskottavin: hän on elänyt koko elämänsä muurin turvattomalla puolella, joten ympäristö on tehnyt hänestä karun ja niin kylmän rationaalisen, että hänestä saa melkein julman kuvan. Siinä missä ajattelen, että Rafe on hyvä hahmona, en kuitenkaan oikein pidä hänestä romanssissa. Everson taasen on mukava, vakaa kuin kallio ja selvästi kunnioittaa muita ja hänellä on prioriteetit kohdillaan. Mutta kumman uskon Lanen loppupeleissä valitsevan? No totta kai Rafen. Because the asshat always gets the girl. Sehän on selvä, koska tyttö aina parantaa mulkvistin mustuneen sydämen ja tekee tästä kultahilettä röyhtäilevän prinssin. Mukavat tyypit jäävät aina nuolemaan näppejään. Kolmiodraamat saavat nyt lakaista itsensä maton alle.

Sain tätä lukiessa hyvin typeriä mielikuvia enkä voinut ottaa vakavasti sitä aspektia, jonka oli tarkoitus tehdä tästä dystopiasta omaperäinen. Tässä kirjassa dystopisen maailman perustus on virus, joka muuttaa sen saaneet eläimiksi. Eli jos olet saanut porsaan DNA:ta viruksen mukana, sinusta tulee ennemmin tai myöhemmin porsas. Minä en nähnyt mielessäni mitään muuta kuin piirretyt, joissa eläimet kulkevat kahdella jalalla, käyttävät vaatteita ja käyttäytyvät kuin ihmiset, hyvänä esimerkkinä vaikka Babar. En voinut suhtautua tähän vakavasti...

Juoni kulki epätasaisesti eteenpäin. Ensimmäiset 50 sivua meinasivat sammuttaa jo kiinnostukseni. Sitten oli vähän toimintaa ja taas tylsyyttä. Viimeisillä 50 sivulla tilanne ratkesi, koska deus ex machina. Tällainen ei ole hyvää tarinankerrontaa. Toki maailma oli yksityiskohtainen ja Falls käytti mukavasti aikaa sen kuvailuun ja selittämiseen, mutta Lanen monotoninen, persoonaton kertojan ääni teki siitä todella tylsän. Ainoita hyviä puolia tässä oli suloinen pieni apinapoika Cosmo ja Rafen jonkinlainen hahmokehitys.

Inhuman oli minulle pettymys. Odotin Kat Fallsin uutukaiselta enemmän. Minua harmittaa nyt niin paljon, koska olisin todella halunnut pitää tästä. No, aina ei voi voittaa tai onnistua, ja tässä tapauksessa tämä kirja ja minä emme kohdanneet toisiamme.

Lukunäyte: Chapter 2, sivu 32
The door on the right rolled open and I found myself staring into a gaping darkness. Feeling close to heart failure, I stepped into the tunnel.
      ”One last thing,” she said. ”I'm sure you've heard that the Ferae virus isn't as lethal as it was nineteen years ago.”
      I nodded, though I wasn't planning on testing it out.
      ”Then you've probably also heard that instead of dying, when peopleget infected now, they mutate.”
      A cold feeling crept along my neck. ”Those are just stories.”
      ”No, actually, they're not. So be careful.”
      Every muscle in my body went rigid. ”What? Are you saying there are mutants over there?
      ”On the far side of the river, yes. Stick to the island and you should be fine. Good luck, Delaney.” Spurling pressed the lock pad again and the door slid shut behind me.

Fetch –trilogia
Inhuman (2013)
-2. osa nimeämätön- (2014)
-3. osa nimeämätön- (2015)

torstai 22. toukokuuta 2014

Sellainen vähän suurempi kirjatilaus

Tein tällä kertaa vähän suuremman kirjatilauksen ja hankin nyt niitä kirjoja, jotka haluan palavasti lukea. Seuraavan kerran tilaan tuskin mitään ennen elo- tai syyskuuta, jolloin ilmestyy monia minua kiinnostavia kirjoja ja jatko-osia, joita olen kovasti odotellut. Kesän aikana yritän jättää kirjaostot vähemmälle, koska toteutan vihdoikin suuren haaveeni, eli ostan moottoripyörän, ja siihen saan sitten sitä rahaa enemmänkin laittaa. Mutta joskushan ne unelmat täytyy saada toteuttaa, ja nyt on minun aikani toteuttaa tämä!

Tämä suurempi tilaus sisälsi yhteensä huimat kymmenen kirjaa, joista viisi on kovakantisia ja yksi suomenkielinen. Yksi näistä kirjoista on hommattu CDON.comista saatuani siitä viiden euron alennuksen, ja yksi kirja on vielä matkalla, joten kuvassa sitä ei näy. Saanen siis esitellä taas hyllyni uusimmat tulokkaat!

Theo Lawrence: Toxic Heart (Mystic City, #2)
Fate brought them together, fire will tear them apart.
      The uprising has begun. Mystic City is in the throes of revolution, led by Hunter, rebel mystic and Aria's true love.
      To save the city, Aria needs to find a weapon of great power: the heart of a dead mystic. But her enemies are aso searching for it, and Aria's downfall is their deepest desire.
      Will the rebellion destroy the city or can a renegade heart save them all?
~ ~ ~ ~ ~
Luin ensimmäisen osan, Mystic Cityn, joskus syksyllä ja tämä toinen osa nousi lukulistalleni. Haluan aivan erityisesti Toxic Heartin kanssa nähdä, miten suhtaudun Ariaan päähenkilönä, sillä lukiessani Mystic Cityä pidin Ariasta yllättävän paljon ottaen huomioon kuinka laput silmillä hän seikkaili menemään ja nyt jälkeenpäin sitten mietin, miksi tarkalleen ottaen pidinkään Ariasta niin yllättävän paljon.
- - - - -

Marie Rutkoski: The Shadow Society
Darcy Jones doesn't remember anything before the day she was abandoned as a child outside a Chicago firehouse. She has never really belonged anywhere – but she couldn't have guessed that she comes from an alternate world where the Great Chicago Fire didn't happen and deadly creatures called Shades terrorize the human population.
      Memories begin to haunt Darcy when a new boy arrives at her high school, ad he makes her feel both desire and desired in a way she hadn't thought possible. But Conn's interest in her is confusing. It doesn't line up with the way he first looked at her.
      As if she were his enemy.
      When Conn betrays Darcy, she realizes that she can't rely on anything – not herself, not the laws of nature and certainly not him.
      Darcy decides to inflitrate the Shadow Society and uncover the Shades' latest terrorist plan. What she finds out will change her world forever...
~ ~ ~ ~ ~
Tämä kirja vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Rinnakkaisia maailmoja? Kiitos kyllä, luen mielelläni. Luen erittäin mielelläni aina vähän erilaista fantasiaa.
- - - - -

Jennifer E. Smith: This Is What Happy Looks Like
If fate sent you an e-mail, would you answer?
      Graham Larkin and Ellie O'Neill meet – albeit virtually – when Grahan accidentally sends Ellie an e-mail about his pet pig, Wilbur. The two seventeen-year-olds strike up an e-mail relationship, even though they don't even know each other's first name.
      In a witty and unforgettable correspondence, Graham and Ellie share details about their lives, hopes, and fears. But they don't know the secret hidden in Ellie's family tree, and Ellie is unaware of Graham's life in the spotlight.
      When Graham seizes an opportunity to spend time in Ellie's tiny hometown of Henley, Maine, he takes their relationship from online to in person. But can two people from such different worlds be together despite the odds stacked against them?
~ ~ ~ ~ ~
Jennifer E. Smithin Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea oli niin tajuttoman suloinen kirja, etten voinut vastustaa kiusausta kokeilla kirjailijalta myös toista kirjaa. This Is What Happy Looks Like kuulostaa aivan erityisen hauskalta ja söpöltä romanssilta. Kansikin on niin suloinen, ettei mitään rajaa!
- - - - -

Lauren Oliver: Panic
Panic began as so many things do in Carp, a dead-end town of 12,000 people in the middle of nowhere: because it was summer, and there was nothing else to do.
      Heather never thought she would compete in Panic, a legendary game played by graduating seniors, where the stakes are high and the payoff is even higher. She’d never thought of herself as fearless, the kind of person who would fight to stand out. But when she finds something, and someone, to fight for, she will discover that she is braver than she ever thought.
      Dodge has never been afraid of Panic. His secret will fuel him, and get him all the way through the game, he’s sure of it. But what he doesn't know is that he’s not the only one with a secret. Everyone has something to play for.
      For Heather and Dodge, the game will bring new alliances, unexpected revelations, and the possibility of first love for each of them—and the knowledge that sometimes the very things we fear are those we need the most.
~ ~ ~ ~ ~
Oliverin dystopinen Delirium-trilogia oli sen verran hyvä, että minua kiinnostaa lukea Oliverin muutakin tuotantoa. Teen tunnustuksen: kun ensimmäisen kerran luin vajavaisen juonikuvauksen kauan ennen kirjan ilmestymistä, ensimmäisenä mielessäni puhkesivat tuomiopäivän pasuunat toitottamaan tämän Nälkäpelin kopioksi. Niin monet ovat kuitenkin totaalisesti tyrmänneet tuon väitteen. Haluan siis lukea tämän Oliverin uusimman realistisen jännityskirjan, jossa ei ole mitään fantasian eikä dystopian elementtejä mukana.
- - - - -

George R. R. Martin: Valtaistuinpeli (Tulen ja jään laulu, #1)
Tulen ja jään laulu alkaa.
      Vuosia kestänyt kesä on päättymässä, kun kuningas Robert Baratheon saapuu pohjoiseen Talvivaaraan tapaamaan vanhaa ystäväänsä lordi Eddard Starkia ja tarjoaa tälle valtakunnan vaikutusvaltaisinta virkaa. Viran edellinen haltija koki ennenaikaisen kuoleman, ja lordi Eddard päättää ottaa tapauksesta selvää. Starkit ovat karua ja omissa oloissaan viihtyvää sukua, mutta nyt he ajautuvat mukaan valtakunnan poliittiseen vehkeilyyn.
      Samaan aikaan meren takana maanpaossa olevat hullun lohikäärmekuningas Targaryenin perilliset suunnittelevat paluuta isänsä valtaistuimelle. Vanhat kaunat ajavat valtakuntaa kohti sekasortoa ja sisällissotaa, ja vain harvat katsovat omaa miekanvarttaan pidemmälle. Etelän lämmössä on helppo olla uskomatta kertomuksiin valtakuntaa pohjoisessa rajoittavan Muurin takana heräävistä unohdetuista voimista. Synkät enteet puhuvat kuitenkin omaa kieltään: Talvi on tulossa.
      Valtaistuinpeli on avausosa yhdelle aikamme menestyksekkäimmistä fantasiasarjoista, kirja, joka nosti eeppisen fantasian arvostuksen ylös kuopastaan. Se on yhdistelmä suurta seikkailua ja inhimillistä tragediaa, kertomus kunniasta ja kärsimyksestä, rakkaudesta ja petoksista sekä tasapainottelusta elämän ja kuoleman välillä samalla kun aatelisperheiden kohtalot kietoutuvat toisiinsa. ”Valtaistuinpelissä vaihtoehdot ovat voitto tai kuolema. Välimuotoja ei ole.”
~ ~ ~ ~ ~
Hyvin harvoin ostan kirjoja suomeksi, mutta kuollakseni haluan tämän sarjan kokonaisuudessaan omaan hyllyyni juuri näillä hienosti kuvitetuilla kansilla. On sarjoja, jotka nyt vain on pakko itselle saada, ja Valtaistuinpeli on minulle sellainen. Tehtyäni tuon Adlibriksen tilauksen päätin, etten tilaisi enää muuta, mutta sitten oli kuin itse kohtalo olisi ivannut päätöstäni ja sain CDON.comista viiden euron alennuksen kirjaostokseen. Joten kuinka olisikaan voinut vastustaa, tämänhän minä niin palavasti halusin. Tilasin myös tv-sarjan ensimmäisen kauden, ja kesällä voinkin sitten velloa Martinin luomassa maailmassa mielin määrin. Tästä kirjasta olen aivan erityisen innoissani!
- - - - -

Melissa Landers: Alienated (Alienated, #1)
Two years ago, the aliens made contact. Now Cara Sweeney is going to be sharing a bathroom with one of them.
      Handpicked to host the first-ever L'eihr exchange student, Cara thinks her future is set. Not only does she get a free ride to her dream college, she'll have inside information about the mysterious L’eihrs that every journalist would kill for. Cara's blog following is about to skyrocket.
      Still, Cara isn't sure what to think when she meets Aelyx. Humans and L'eihrs have nearly identical DNA, but cold, infuriatingly brilliant Aelyx couldn’t seem more alien. She’s certain about one thing, though: no human boy is this good-looking.
      But when Cara's classmates get swept up by anti-L'eihr paranoia, Midtown High School suddenly isn't safe anymore. Threatening notes appear in Cara's locker, and a police officer has to escort her and Aelyx to class.
      Cara finds support in the last person she expected. She realizes that Aelyx isn’t just her only friend; she's fallen hard for him. But Aelyx has been hiding the truth about the purpose of his exchange, and its potentially deadly consequences. Soon Cara will be in for the fight of her life – not just for herself and the boy she loves, but for the future of her planet.
~ ~ ~ ~ ~
Tässä on toinen niin armottoman suloiselta vaikuttava kirja, että minun oli pakko hankkia tämä. Katsokaa tätä kantta ja sen värimaailmaa! Kirja on saanut paljon positiivia arvosteluja monissa kirjablogeissa ja -vlogeissa, että todella haluan lukea tämän.
- - - - -

Imogen Howson: Linked (Linked, #1)
Elissa used to have it all: looks, popularity, and a bright future. But for the last three years, she’s been struggling with terrifying visions, phantom pains, and mysterious bruises that appear out of nowhere. Finally, she’s promised a cure: minor surgery to burn out the overactive area of her brain. But on the eve of the procedure, she discovers the shocking truth behind her hallucinations: she’s been seeing the world through another girl’s eyes.
      Elissa follows her visions, and finds a battered, broken girl on the run. A girl – Lin – who looks exactly like Elissa, down to the matching bruises. The twin sister she never knew existed. Now, Elissa and Lin are on the run from a government who will stop at nothing to reclaim Lin and protect the dangerous secrets she could expose – secrets that would shake the very foundation of their world. Riveting, thought-provoking and utterly compelling, Linked will make you question what it really means to be human.
~ ~ ~ ~ ~
Isoveljeni ei kykene ymmärtämään, miten voin hankkia niin paljon kirjoja pelkästään kannen perusteella tietämättä itse kirjasta mitään. Hänen mielestään se on typerää. Vastaan, että voi olla typerää, mutta sillä tavalla olen löytänyt monia huippuja kirjoja ja yllättynyt toden teolla useaan otteeseen. Linkedin valitsin juuri tuon kannen takia ja ilokseni myös huomaan, että kirja on dystopiaa. Koen siis tehneeni hyvän valinnan.
- - - - -

Alexandra Bracken: The Darkest Minds (The Darkest Minds, #1) ja Never Fade (The Darkest Minds, #2)
When Ruby woke up on her tenth birthday, something about her had changed. Something alarming enough to make her parents lock her in the garage and call the police. Something that gets her sent to Thurmond, a brutal government ”rehabilitation camp.” She might have survived the mysterious disease that's killed most of America's children, but she and the others have emerged with something far worse: frightening abilities they cannot control.
      Now sixteen, Ruby is one of the dangerous ones.
      When the truth comes out, Ruby barely escapes Thurmond with her life. Now she's on the run, desperate to find the one safe haven left for kids like her-East River. She joins a group of kids who escaped their own camp. Liam, their brave leader, is falling hard for Ruby. But no matter how much she aches for him, Ruby can't risk getting close. Not after what happened to her parents.
      When they arrive at East River, nothing is as it seems, least of all its mysterious leader. But there are other forces at work, people who will stop at nothing to use Ruby in their fight against the government. Ruby will be faced with a terrible choice, one that may mean giving up her only chance at a life worth living.
~ ~ ~ ~ ~
Yksi lempikirjavloggarini Christine on pauhannut näistä kirjoista niin innokkaasti, että se into tarttui myös minuun. Tilasin samalla kertaa siis sekä ensimmäisen että toisen osan, mutta koska haluan spoilata itseäni mahdollisimman vähän, en halua edes lukea toisen osan takakantta. Tuossa yllä on ensimmäisen osan kuvaus.
- - - - -

Amy Plum: After the End (After the End, #1)
She’s searching for answers to her past. They’re hunting her to save their future.
      World War III has left the world ravaged by nuclear radiation. A lucky few escaped to the Alaskan wilderness. They've survived for the last thirty years by living off the land, being one with nature, and hiding from whoever else might still be out there.
      At least, this is what Juneau has been told her entire life.
      When Juneau returns from a hunting trip to discover that everyone in her clan has vanished, she sets off to find them. Leaving the boundaries of their land for the very first time, she learns something horrifying: There never was a war. Cities were never destroyed. The world is intact. Everything was a lie.
      Now Juneau is adrift in a modern-day world she never knew existed. But while she's trying to find a way to rescue her friends and family, someone else is looking for her. Someone who knows the extraordinary truth about the secrets of her past.
~ ~ ~ ~ ~
Olen odottanut After the Endin ilmestymistä jo hyvät pari kuukautta ja olen todella mielissäni, että sain sen viimein tilattua. Kirja on vielä matkalla, joten fyysistä kappaletta en vielä ole saanut, mutta eiköhän se parin päivän päästä ole postiluukussa. After the End vaikuttaa todella mielenkiintoiselta teokselta juonikuvauksen perusteella ja odotankin jännityksellä, millainen tarina on kyseessä. Jälleen kerran huutelen kannen upeutta!
- - - - -

Olen taas niin mielissäni näistä! Se tunne, kun avaa paketin ja pääsee hypistelemään tuoreita opuksia ensimmäisen kerran, on paras. Vaikka tietää, mikä tilauksen sisältö onkaan, siinä on silti jotain hohtoa nostella kirjoja yksi kerrallaan paketista ja ihailla jokaista uutta tulokasta läheltä.

Nyt minulla on kesäksi niin paljon luettavaa, etten varmasti voi valittaa ainakaan tylsyyttä. Sitä odotan kyllä kovasti. Kesäkuun alussa on vielä yhdet pääsykokeet ja sen jälkeen pääsen vetämään henkeä.

Mites te muut, oletteko ostelleet viime aikoina kirjoja? Tilaatteko yleensä vai menettekö kirjakauppaan ostamaan? Onko joku näistä listaamistani kirjoista kiinnostava tai jo luettu? Odotatteko kenties jotain tiettyä kirjaa innolla? Jakakaa ihmeessä tuntemuksianne!

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Carrie - Stephen King

Nimi: Carrie
Alkuteos: Carrie
Kirjailija: Stephen King
Kääntäjä: Tuula Saarikoski
Julkaisuvuosi: 1974 (suomeksi 1987, tämä painos 2013, Tammi/BON)
Sivuja: 206 suomenkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★★★★☆

Takakannesta: Carrieta on kiva kiusata – se on niin ujo ja kömpelö, ei osaa edes suuttua. Mutta eivätpä tiedä Carrien koulukaverit kenen kanssa ovat tekemisissä. Carrie ei nimittäin ole ihan tavallinen tyttö, vaikka siltä näyttää. Hänellä on hallussaan erikoinen kyky: pelkän ajatuksen voimalla hän voi saada aikaan katastrofeja, muuttaa koko maailman painajaiseksi. Sitä voi käyttää myös koston välineenä...

Ajatukseni: Nyt on kaksi pääsykoetta kolmesta tehty. Kävin parin päivän mittaisella Turun visiitillä ja kyllä heräsi halu sinne päästä opiskelemaan. Toivottavasti vastasin tarpeeksi hyvin ja pääsisin sisään. Tosin unohdin, mitä tarkoittaa joppaus... Nyt harmittaa, koska heti kokeesta lähdettyäni välähti. No mutta, ei auta nyt jälkeenpäin itkeminen, heinäkuussa saan tietää kohtaloni.

Luin reissun aika elämäni toisen Stephen Kingin romaanin, Carrien. Ennen kuin katsoin uuden elokuva-remaken joku kuukausi sitten en ollut rehellisesti sanottuna kovinkaan perillä tästä tarinasta. Tiesin vain, että tässä on tyttö jolla on telekineettisiä voimia. Tiedän, minä tiedän... Kuinka se on mahdollista!? Niin käy joskus. En ole Kingin tuotantoon pahemmin kiinnostuksesta huolimatta perehtynyt, joten elokuvan katsoessani jopa yllätyin, millainen tarina on kyseessä.

Kirja kertoo siis tarinan koulukiusatusta, erikoisia voimia omaavasta Carriesta, joka on saanut aina tylytystä, minne menikin. Koulussa hän on saanut osakseen todella julmaakin kiusaamista, mutta ei kotonakaan asiat ole hyvin. Carrie elää kahdestaan sekoboltsin äitinsä kanssa, jonka uskonnollisuus on saanut sekopäisiä, ei-mihinkään-perustuvia piirteitä ja nainen toitottaa päivät pitkät kaiken synniksi eikä kykene hyväksymään tyttärensä luonnollista kasvua minään muuna kuin Saatanan työnä. Äidin silmissä kaikkeen saadaan vastaus komerossa rukoilemisella. Eräänä kohtalokkaana yönä Carrien sietokyky ylittyy vuosia kestäneiden julmuuksien jälkeen eikä Chamberlainin pikkukaupunki tule koskaan palaamaan ennalleen.

Juonellisesti tämä kirja ei ole kummoinen. Se on hyvin yksinkertainen kostotarina, jossa kiusattu tyttö panee lopun kärsimykselleen ja maksaa kaiken takaisin korkojen kera. Carrien nerous piileekin sen hahmoissa ja monitasoisessa kerronnassa, joka herätti ainakin allekirjoittaneessa voimakkaita tunteita ja sekä syvää inhoa, sääliä että empatian tunnetta useampaa hahmoa kohtaan.

Stephen King ei ole syyttä niittänyt mainetta ja kunniaa töillään. Carrie on herran esikoisteos ja hyvin vaikuttava sellainen. King on taitava tarinankertoja ja sitoo lukijansa tiiviisti pikkurillinsä ympärille, kiusaten tätä nerokkaalla kirjoituksella ja havainnollistavalla sukelluksella teini-ikäisten sielunmaailmaan ja synkimpiin ajatuksiin. Tarina kerrotaan kahdessa ajassa: nykyajassa, jossa käsitellään Carrien tapausta poliisitutkimuksin ja lehtiartikkelein ja kirjakatkelmin, sekä menneisyydessä eli mitä tuona kohtalokkaana yönä tapahtuikaan.

Lukiessa ei voinut olla tuntematta sääliä Carrieta kohtaan kaiken sen tylytyksen keskellä, jota hän joka puolelta sai. Kun Carrie päästää helvetin irti ja ruumiita alkaa kasautua, ei tragediasta voi oikein häntä syyttääkään. Lopulta se mitta täyttyy, ja jos hallussa on jotain sellaista, mitä Carriella on, ei lopputulos ole lainkaan kaunista katsottavaa. Carrie ei ollut sisimmältään paha, vaan ympäristö ja kokemukset saivat hänen lopulta murtumaan. Carrien lisäksi koulun suositut oppilaat Sue Snell ja Tommy Ross sekä rempseä liikunnanopettaja neiti Desjardin erottuivat joukosta edukseen.

Lukiessani tätä en voinut välttyä niiltä elokuvakuvilta, jotka välähtelivät toistuvasti mielessäni. Tämä teki lukemiseen keskittymisestä hankalaa ja rasittavaa. Tämä oli kyllä oma vikani, kun elokuvan menin katsomaan ennen kirjan lukemista. Toiseksi minua häiritsi erityisesti alussa juuri tuo aikojen ja kertojien jatkuva vaihtelu ja kirjoituksen eräänlainen rönsyisyys. Kirjotus oli paikoitellen todella sekavaa ja sellaista tajunnanvirtamaisuutta, mutta toisaalta se kuvasi onnistuneesti ihmisen kaoottista ajatuksenjuoksua.

Carrie oli hyvä kirja ja todella vaikuttava. Tämä kirja pitäisi pistää kouluihin pakolliseksi lukemiseksi teini-ikäisille, sillä koulukiusaaminen on todella karmaiseva ilmiö ja se on saatava loppumaan, ja tässähän on oiva kirja puhumaan asian puolesta. Suosittelen kokeilemaan Carrieta.

Lukunäyte: Ensimmäinen osa: Verileikki, sivu 28
Tommy Erbter, viisi vuotta, ajoi polkupyörällä kadun toista puolta. Tommy oli pieni, valppaan näköinen poika, jonka lastenpyörässä oli kirkkaanpunaiset apupyörät. Hän hyräili ajaessaan. Hän näki Carrien, valpastui ja näytti kieltä.
      – Hei pierunaama! Rukoilija-Carrie!
      Carrie vilkaisi poikaa raivosta pihisten. Polkupyörän apupyörät alkoivat kiemurrella ja pyörä kaatui äkkiä. Tommy huusi. Pyörä oli kaatunut hänen päälleen. Tommyn valitus oli kuin suloista, sointuvaa musiikkia Carrien korville.
      Voi kun saisi jotakin tuollaista sattumaan aina kuin halusi.
      (juurihan hän sai)
      Hän pysähtyi paikoilleen seitsemän talon päähän kotoa tuijottaen mitään näkemättä tyhjyyteen. Hänen takanaan Tommy vääntäytyi pyöränsä päälle itkua tyrskien, naarmuttunutta polveaan hieroen. Poika huuri hänelle jotakin, mutta hän ei piitannut siitä. Hänelle olivat huutaneet sellaisetkin, jotka todella tiesivät mitä tekivät.
      Hän oli ajatellut:
      (tipu pyörältä pentu putoa maahan siitä ja halkaise kirottu kallosi)
      ja jotakin oli tapahtunut.

tiistai 6. toukokuuta 2014

Cinder - Marissa Meyer

Nimi: Cinder
Trilogia/sarja: The Lunar Chronicles, #1
Kirjailija: Marissa Meyer
Kustantaja: Puffin Books
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 387 englanninkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Humans and androids crowd the raucous streets of New Beijing. A deadly plague ravages the population. From space, a ruthless Lunar people watch, waiting to make their move. No one knows that Earth’s fate hinges on one girl...
      Cinder, a gifted mechanic, is a cyborg. She’s a second-class citizen with a mysterious past, reviled by her stepmother and blamed for her stepsister’s illness. But when her life becomes intertwined with the handsome Prince Kai’s, she suddenly finds herself at the center of an intergalactic struggle, and a forbidden attraction. Caught between duty and freedom, loyalty and betrayal, she must uncover secrets about her past in order to protect her world’s future. 

Ajatukseni: Suurkiitokset kirjastolle, joka vastasi hankintapyyntööni myönteisesti! Vihdoinkin sain tämän niin valtaisasti hehkutetun kirjan käsiini ja olen enemmän kuin mielissäni, että luin tämän. Cinder oli ehdottomasti lukemisen arvoinen! Pidin suunnattomasti!

Cinder on Tuhkimon uudelleenkerronta eli fairytale retelling. Cinder on Uuden-Pekingin paras mekaanikko, mutta myös kyborgi eli ihminen, jolla on koneosia kehossaan. Cinder elää tukalaa elämää äitipuolensa ja kahden siskopuolensa kanssa. Eräänä päivänä Cinderin kojun luokse ilmestyy itse Itäisen valtakunnan nuori prinssi, Kaito, joka pyytää Cinderiä korjaamaan androidinsa. Samana iltana Cinderin mukava siskopuoli sairastuu letumosikseen, ruttoon, joka on viimeiset kaksitoista vuotta riehunut Maassa tappaen lukemattomia ihmisiä. Cinder nakataan mukaan raakaan lääketieteelliseen kyborgitutkimukseen, jonka avulla yritetään löytää parannusta ruttoon. Cinderin geeniperimästä paljastuu kuitenkin jotain ennennäkemätöntä, ja äkkiä Cinder saattaa olla ainoa, joka voi turvata Maan tulevaisuuden.

Cinder oli niin luova. Tässä kirjassa oli niin uskomattoman kiehtova maailma, ettei mitään rajaa. Neljäs maailmansota on sodittu ja ihmiset ovat vihdoinkin onnistuneet löytämään saman sävelen ja rauha ihmisten välillä on vakautunut. Ihmiskunnan pahin uhka ovat kuitenkin kuussa asuvat lunarit ja heidän armoton kuningattarensa Levana. Vanhojen klassikkosatujen mukaelmia tällaisessa ympäristössä? Meyer on osunut napakymppiin tapahtumaympäristön suhteen. Olen edelleen äimänä, kuinka upea tämä maailma on.

Pidin Cinderistä niin paljon – hän oli hauska päähenkilö. Hänellä on jalat maassa ja hän tekee parhaansa selviytyäkseen hankalasta tilanteestaan. Hän saa niin ikävää tylytystä äitipuoleltaan Adrilta ja toiselta siskopuoleltaan Pearlilta vain koska hän ei ole heidän silmissään ihminen. Kyborgit ovat muutenkin huonommassa asemassa tuossa yhteiskunnassa ja heidän katsotaan olevan vähemmän ihmisiä tai ei ihmisiä lainkaan, ja Cinder saa osakseen niin epäoikeudenmukaista kohtelua, että lukijana minua otti todella lujasti pannuun.

Prinssi Kai oli niin suloinen ja hyvä tyyppi. Hänen ja Cinderin kohtauksia oli todella hauska lukea. Siinä on kaveri, joka on todella korkea-arvoisessa asemassa, joutuu tekemään suuria päätöksiä kansansa suhteen ja jonka täytyy yrittää taata rauha lunareiden ja Maan välillä, mutta että hän on silti niin herttainen myös kansalaisilleen, kuten Cinderille? Ah, olin niin hullaantunut tästä tyypistä. Kain ja Cinderin kehittyvä romanssi oli niin armottoman suloista luettavaa, mutta se ei missään nimessä ollut pääasia tai liian helppo tai happily ever after. Odotan niin kovasti, miten heidän tarinansa tulee jatkumaan!

Vaikka pääasiallinen juoni olikin niin ennalta-arvattava, se ei haitannut minua tippaakaan. Tarina oli todella hyvin rakennettu ja mysteeri pysyi ennalta-arvattavuudestaan huolimatta mielenkiintoisena ja jännittävänä. Meyerin kertoma tarina on niin laaja-alainen, että tässä osassa päästiin siinä vasta alkuun. Olen kuullut, että jatko-osat Scarlet, Cress ja Winter ovat uudelleenkerrottuja tarinoita Punahilkasta, Tähkäpäästä ja Lumikista ja että jokaisessa osassa on uusia hahmoja, mutta Cinderin tarina pysyisi kuitenkin pääasiallisena juonena. Haluan kovasti tietää enemmän Cinderistä ja hänen menneisyydestään.

Nämä satujen mukaelmat ovat viime aikoina nousseet todella suosituiksi ja ainakin tämän kirjan perusteella voisin kokeilla muitakin samantyyppisiä kirjoja, kuten esimerkiksi tuota Jackson Pearcen Fairytale Retellings -sarjaa.

Olen nyt niin innoissani tästä sarjasta, että haluaisin kaikki kirjat omaan hyllyyni nyt heti. Haluaisin heti päästä jatkamaan Scarletiin, mutta joudun nyt vielä odottamaan, valitettavasti.

Suosittelen tarttumaan Cinderiin heti mahdollisuuden tullen!

Lukunäyte: Chapter One, sivut 7-8
Cinder launched up from her chair, nearly toppling over when she forgot about her missing limb. Steadying herself with both hands on the table, she managed an awkward bow. The retina display sank out of sight.
      ”Your Higness,” she stammered, head lowered, glad that he couldn't see her empty ankle behind the tablecloth.
      The prince flinched and cast a glance over his shoulder before hunching toward her. ”Maybe, um...”–he pulled his fingers across his lips–”on the Highness stuff?”
      Wide-eyed, Cinder forced a shaky nod. ”Right. Of course. How – can I – are you–” She swallowed, the words sticking like bean paste to her tongue.
      ”I'm looking for a Linh Cinder,” said the prince. ”Is he around?”
      Cinder dared to lift one stabilizing hand from the table, using it to tug the hem of her glove higher on her wrist. Staring at the prince's chest, she stammered, ”I-I'm Linh Cinder.”
      Her eyes followed his hand as he planted it on top of the android's bulbous head.
     ”You're Linh Cinder?”
      ”Yes, Your High–” She bit down on her lip.
      ”The mechanic?”
      She nodded. ”How can I help you?”

The Lunar Chronicles –sarja
    0.5 Glitches (2011)
    0.6 The Little Android (2014)
Cinder (2012)
    1.5 The Queen's Army (2012)
Scarlet (2013)
Cress (2014)
    3.5 Carswell's Quide to Being Lucky (2014)
Winter (2015)
    4.5 Stars Above (2016)