tiistai 7. heinäkuuta 2015

Muukalainen - Diana Gabaldon

Nimi: Muukalainen
Alkuteos: Outlander
Trilogia/sarja: Matkantekijä, #1
Kirjailija: Diana Gabaldon
Kääntäjä: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Julkaisuvuosi: 1991 (suomeksi 2002/2013, Gummerus)
Sivuja: 825 suomenkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★☆

Takakannesta: Toinen maailmansota on juuri ohi, kun Claire ja Frank Randall lähtevät lomalle Frankin esi-isien synnyinseudulle Skotlannin ylämaalle. Sillä aikaa kun Frank tutkii vanhoja papereita, Claire vaeltelee nummilla ja keräilee lääkekasveja. Pahaa aavistamatta Claire astuu muinaisen kivikehän halkeamaan. Yhtäkkiä hän löytää itsensä keskeltä 1700-lukua ja klaanisotien riepomaa Skotlantia.
      Clairen on pakko hyväksyä uskomaton tosiasia: hän on siirtynyt ajasta toiseen ja hänestä on tullut muukalainen, sassenach. Pian hän tutustuu punatakkikapteeni Jonathan Randalliin ja moneen muuhun Frankin tarinoista tuttuun aikalaiseen. Frankin esi-isät eivät Clairea kuitenkaan viehätä - sen sijaan salskea nuori skotti alkaa vetää Clairea vastustamattomasti puoleensa.
      Claire saa pian vakoojan ja noidan leiman otsaansa, siksi oudolta hän sairaanhoitajan taitoineen vaikuttaa. MacKenzien klaanin suojissa hän kokee pakoretken toisensa perään. Ja pian Claire saa havaita, että hänellä on aviomies yhdellä ja rakastettu toisella vuosisadalla.

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 3.5 tähteä.

No nyt nämä kuvioni ovat selkiytyneet riittävästi voidakseni stressata vähän vähemmän ja ottaa kiinni näitä rästipostauksiani. Lähdin yliopistotulokset saatuani vielä samana iltana Turkuun seuraavan päivän asuntonäyttöihin ja sainkin juuri sen kämpän, minkä halusin. Minulla on nyt virallisesti uuden kotini avaimet taskussa ja muutan vajaan kahden viikon päästä. Jännittää... :D

Muukalainen on nyt vihdoinkin luettu. Kesti jotain puolitoista viikkoa suoriutua tästä möhkäleestä. Olihan tuo lukurupeama kyllä melkoinen (nuo yli 800-sivuiset kirjat vaativat niin paljon huomiota), mutta kun niistä ensimmäisistä parista sadasta sivusta selvisi niin veihän se tarina sitten mennessään.

On vuosi 1945, toinen maailmansota on juuri päättynyt ja Claire Randall lähtee aviomiehensä Frankin kanssa Skotlantiin toiselle kuherruskuukaudelle herättääkseen avioliittonsa kipinän pitkän erossaolon jälkeen. Muuta kun Claire vaeltaa Craigh na dunin kivikehälle, huomaa hän yhtäkkiä siirtyneensä ajassa taaksepäin vuoteen 1743. Hän on joutua Frankin esi-isän, Jonathan ”Black Jack” Randallin raiskaamaksi, kun hänet pelastaa kilttiin pukeutunut ylämaalainen. Claire viedään MacKenzien klaanin johtamaan Leochin linnaan, jossa joutuu kehittämään itselleen uuden menneisyyden, palauttamaan mieleensä historiaan intohimoisesti suhtautuneen Frankin kertomuksia tuon ajan tavoista ja yrittää samalla löytää tiensä takaisin kivikehälle ja omaan aikaansa. Kaikki muuttuu kuitenkin monimutkaisemmaksi, kun Claire tutustuu skottinuorukaiseen, Jamie Fraseriin, johon huomaa alkavansa tuntea aina vain enemmän vetoa. Pian ajatus kotiinpaluusta alkaa tuntua vaikeammalta kun elämä menneisyydessä alkaa rakastajan kanssa tuntua paljon houkuttelevammalta.

Olen nähnyt viimeisen vuoden aikana aivan valtavasti hypetystä tästä kirjasta booktubessa tv-sarjan seurauksena ja siksi minulla olikin aika monumentaaliset ennakko-odotukset. No ne odotukseni eivät aivan täyttyneet, mutta toisaalta sain myös enemmän mitä toivoin. Ei, en aivan lumoutunut romanssista tai kirjan Jamiesta, mutta toisaalta ihastuin täysin miljööseen ja Gabaldonin lumoavaan tyyliin kuvailla Skotlantia. Lisäksi kirjailijan kattava tuntemus maan menneisyydestä oli kuin hunajaa historiaa rakastavalle sielulleni. Muukalainen ei kenties ole mistään vakavimmasta päästä otettava kirja, mutta viihdyttävää ja kevyttä luettavaa kyllä.

Tiedättekö niitä minäkertojia, jotka ovat niin näkymättömiä ettei lukiessa heihin juurikaan kiinnitä huomiota? Tällaiset kertojat eivät herätä mielipidettä puoleen eikä toiseen. He vain... ovat. Minulle Claire Beauchamp/Randall/Fraser oli vähän tällainen. Joskus puolivälin tienoilla havahduin siihen, etten ollut muodostanut hänestä minkäänlaista mielipidettä ja etten hahmottanut mitään kunnollista persoonallisuutta hänessä. Hän tuntui sopeutuvan vähän turhan helposti 1700-luvun Skotlantiin ja minua vähän myös ihmetytti, miten nopeasti hän miehensä Frankin unohti Jamien tavattuaan. Clairesta ei juurikaan kerrottu lukijalle ja hänen kokemuksensa sairaanhoitajana toisen maailmansodan myrskyissä jätettiin todella vähälle huomiolle.

Clairea on kyllä kehuttu vahvaksi ja nokkelaksi hahmoksi, mutta minulla ei jäänyt oikeastaan mitään tällaista mieleen. Ehkä olin vain niin kiinnostunut muista seikoista (Jamie, miljöö, juoni näin yleisesti ottaen) etten antanut itse kertojalle sitä hänen tarvitsemaansa huomiota voidakseni muodostaa paremman mielipiteen. Toisaalta sitten kun aloin kiinnittää enemmän huomiota Claire hieman jopa ärsytti minua. Hänen reaktionsa tuntuivat oudoilta ja hän vaikutti vanhemmalta mitä oli. Minun piti vähän väliä muistuttaa itselleni, että hän oli 27-vuotias eikä jotain lähemmäs neljäkymmentä. Hänen kokemusensa lienee vanhentaneet häntä ennenaikaisesti, mutta kun noita kokemuksia ei juurikaan pohdittu, en oikein pystynyt yhdistämään niitä Clairen hahmoon.

Jamie Fraser. Mies, joka on sulattanut niin monien sydämet ja jonka toivoin lumoavan minutkin. Vaikka pidinkin Jamiesta ihan hyvin, sain hänestä silti hieman pösilön kuvan. Syy tähän löytyi lähinnä suomennoksesta, ei siitä millainen hahmo todella oli. Alkuperäinen teksti on kirjoitettu skottiaksentilla, mutta suomennos oli jotain omituista suomalaisten murteiden hybridiä... En oikein pidä puhekielisestä tekstistä kirjoissa. Olisin mieluummin lukenut kirjakielistä tekstiä skottihahmojen suusta, vaikka se olisikin kenties vienyt ”särmää” hahmoista.

Uskolliset hahmot voittavat minut aina puolelleen, niin tässäkin tapauksessa, ja kyllähän tuo Jamien persoonallisuus oli välillä hyvinkin herttaista luettavaa. Toki hän teki asioita joista jäi vähän paha maku suuhun, mutta nekin olivat (valitettavasti) ajan henkeen kuuluvaa. Kyllä, näin nykyajan arvomaailmaan tottuneen henkilön on vaikea antaa anteeksi joitain tämän kirjan juttuja, mutta historiallisessa konstekstissaan ne olivat (valitettavan) realistisia. Gabaldon on onnistunut vangitsemaan tarinaansa ajan hengen, sekä hyvässä että pahassa.

Minua ihastutti Gabaldonin laaja tietämys Skotlannin historiasta ja odotan jatko-osia nyt mielenkiinnolla päästäkseni näkemään, kuinka hän käsittelee jakobiittikapinan ja Cullodenin taistelun, niistä seuranneen klaanien alasajon ja skottiperinteiden kieltämisen. Uskaltaako Gabaldon todella alkaa kirjoittaa historiaa uusiksi vai tanssahteleeko hän vain noiden tapahtumien ohi vältellen sitä suurta vastuuta mitä historiallisten tapahtumien uudelleen kirjoittaminen tulisi olemaan? Tätä odotan mielenkiinnolla.

Aluksi suhtauduin tähän pelkkänä toiveidentäyttymysromanssina, jossa hyvin simppelillä fantasiakikkailulla (tässä tapauksessa aikamatkustuksella) saadaan vahva naishahmo urhoollisen skottiherkun sänkyyn komeissa ylämaan maisemissa. Ja sellaistahan tämä tiettyyn pisteeseen asti olikin. Mutta tässä annettiin loppua kohden viittauksia paljon monimutkaisemmasta tarinasta merkittävien historiallisten tapahtumien siivittämänä, joka levittyy sarjan kahdeksan osan mitalle ja useamman vuosikymmenen ajalle. Tästä syystä minulla on uskoa sarjalle vaikka kuinka paljon.

Kenties nämä valituksenaiheeni pohjautuvatkin siihen, että pidän tv-sarjasta aivan valtavasti ja siinä kaikki tuntuu vain niin paljon paremmalta. Sarjan Jamie on niin paljon viehättävämpi ja Claire miellyttävämpi päähenkilö (kunhan häneen totuin). Pidän päähenkilöparin kemiasta reilusti enemmän sarjassa enkä kyseenalaista Clairen tunteita yhtään niin kuin mitä kirjaa lukiessani tein. Ylipäätään uskon koko romanssiin enemmän. Tv-sarja on onnistunut tarinassa mielestäni niin paljon paremmin.

Muukalainen oli viihdyttävä, vaikkei nyt aivan ihastuttanutkaan minua niin kuin toivoin. Pitkäksi kirjaksi tämän kyllä lukee suhteellisen nopeasti ja pääasiassa tarina eteni miellyttävää tahtia eteenpäin. Myönnettäköön, että myös hitaampia, vähän puuduttaviakin jaksoja kirjassa oli ja hieman meinasi välillä tylsistyttää Clairen ja Jamien auvoisen avio-onnen kuvailu monen kymmenen sivun ajan.

Aion erittäin mielelläni lukea jatko-osat ja lähiaikoina mieluiten, mutta veikkaan näiden parin seuraavan viikon olevan niin kiireisiä (pitää muuttaa 600 kilsaa etelämpään ja saada uusi asunto asuttavaan kuntoon) että lukuaika tulee muutenkin olemaan aika kiven alla.

Tämä kirja löi lukkoon haaveeni Skotlannin-matkasta ja The Great Glen Wayn vaelluksesta. Taas yksi matkakohde lisää tähän loputtomaan listaani!

Lukunäyte: Toinen luku, Kivikehä, sivu 54
Olin kerran nukahtanut öiseen aikaan matkustaessani autossa, ja liike ja ääni olivat luoneet harhan suloisesta painottomuudesta. Kun kuljettaja ajoi sillalle liian kovaa ja menetti ajokkinsa hallinnan, heräsin kelluvasta unestani suoraan kirkkaiden ajovalojen loisteeseen ja vauhdilla putoamisen ällöttävään tunteeseen. Tuo äkillinen muutos vastasi lähinnä sitä tunnetta, jonka nyt koin, mutta valitettavan heikko vertaus sekin oli.
      Näkökenttäni tiivistyi yhdeksi tummaksi pisteeksi. Sitten kaikki katosi, enkä ähnyt enää pimeyttä, vaan kirkkaan kuilun. Tunsin pyöriväni huimaavaa vauhtia tai tuntui kuin minut olisi käännetty ylösalaisin. Yksikään kuvaus ei kuitenkaan tee oikeutta kokemalleni täydellisen hajoamisen tunteelle, oli kuin minut olisi isketty valtavalla voimalla jotakin olematonta päin.
      Totuun on, että mikään ei liikkunut, mikään ei muuttunut, mitään ei tuntunut tapahtuvan, ja siitä huolimatta koin niin perustavanlaatuista kauhua, etten enää tiennyt, kuka tai mikä ja missä olin. Olin kaaoksen ytimessä, enkä voinut taistella sitä vastaan sen paremmin mieleni kuin kehonikaan voimin.

Outlander | Matkantekijä-sarja
    0.5 Virgins (2013)
Outlander | Muukalainen (1991/2002)
Voyager | Matkantekijä (1993/2004)
Drums of Autumn | Syysrummut (1996/2005)
The Fiery Cross | Tuliristi (2001/2006)
A Breath of Snow and Ashes | Lumen ja tuhkan maa (2005/2007)
An Echo in the Bone | Luiden kaiku (2009/2010)
    7.5 The Space Inbetween (2013)
Written in My Own Heart's Blood | Sydänverelläni kirjoitettu (2014/2014)
    8.5 A Leaf on the Wind of All Hallows (2012)
9. osa

8 kommenttia:

  1. The Great glen way on varmaan myös upea, mutta tsekkaa myös West highland way! Kuljin siitä pienen pätkän viime kesänä käydessäni Outlanderin kuvauspaikoilla ja muuten vain fiilistelemässä Skotlantia. Erityisesti Glen coen alue kannattaa katsastaa jops lähdet reissuun :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi miten ihanalta reissusi kuulostaa! Kelpaisi minullekin! :D West Highland Way on toisena vaihtoehtona ja olisin ihan taivaissa jos edes toisen toista reissuista pääsisin toteuttamaan. Skotlannin-matka on yksi suurimmista haaveistani ollut yläasteelta asti :)

      Poista
  2. Minun mielestäni Claire ei ainakaan aluksi huomannut Jamieta juuri lainkaan. Hän vain välillä paikkaili hänen haavojaan. Sitten vasta, kun he päätyivät järjestettyyn avioliittoon, Claire alkoi välittää Jamiesta. Ensiksi ehkä velvollisuudentunnosta, mutta pikku hiljaa rakkaudesta. Olin odottanut imelää ja eeppistä romanssia ja sainkin tällaisen. Olin ihan tyytyväinen, sillä tuo ratkaisu oli mielenkiintoisempi. Olosuhteiden pakosta ja niin edelleen :)

    27-vuotias, joka on elänyt toisen maailmansodan kauheudet läpi ja työskennellyt silloin sairaalassa, voi olla sielultaan aika vanha. Kun takana on vielä avioliitto ja matkusteleva elämäntapa, minä en lainkaan ihmetellyt sitä, kuinka kypsältä Claire vaikutti.

    Ja tervetuloa muuten Turkuun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan, ei Claire samantien hypännyt Jamien kaulaan, mutta kummeksuin kyllä miten vähän hän ajatteli aviomiestään jouduttuaan menneisyyteen. Pidin kyllä siitä, että romanssia kehitettiin hitaasti, vaikka se jättikin minut hieman kylmäksi.

      Clairen henkisen vanhenemisen ymmärtäisin paremmin, jos hänen menneisyyttään olisi kuvattu enemmän ja jos kokemuksia sairaanhoitajana toisen maailmansodan aikana olisi käytetty enemmän hahmon rakentamiseen. Claire ei juurikaan mieti kaikkea kokemaansa eikä kuulostellut itseään tai pohtinut, kuinka paljon on joutunut muuttumaan sodan rumuuden vuoksi ihmisenä. En oikeastaan edes muistanut tuota sota-asiaa tekstiä kirjoittaessani, sillä siitä puhuttiin kirjassa niin vähän. En oikein nähnyt sitä vaikutusta mikä sodalla Clairen elämään oli...

      Kiitos! :)

      Poista
  3. Aika samaa mieltä kirjasta, varsinkin jälkimmäiset osat lukeneena en oikein pidä tätä ensimmäistäkään niin hyvänä. Ehkä pitäisin suht matalat odotukset jatko-osien suhteen niin pärjäät varmasti paremmin :D

    Ja minä henk.kohtaisesti koin Clairen jopa ärsyttävänä päähenkilönä :D Hän oli mielestäni liian täydellinen, sankaroimassa aina sairaanhoitajan taidoillaan, sitten taas aina tarvitsemassa miesten apua eikä ikinä päässyt mistään pinteestä pois itse vaikka hän oli muka niin nokkela ja moderni nainen. Eikä hän ollut millään tapaa lämmin tai sympaattinen henkilö, ennemmin kylmä ja kova. Minun ja Clairen kemiat eivät siis ollenkaan kehdanneet :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että jatko-osat tulevat mullistamaan maailmaani, mutta toivon kuitenkin että ne onnistuvat ylläpitämään innostustani sarjaa kohtaan :D

      Olen samaa mieltä Clairesta. Hänen sankaroinnistaan erityisesti se susiepisodi meinasi mennä minulla jo pään pyörittelyn puolelle (siis kuinka paljon voi yhdelle hahmolle tapahtua...). En missään vaiheessa saanut itseäni täysin vakuuttuneeksi hänen suurista tunteista Jamietä kohtaan. Minulla Claire jäi liian kaukaiseksi hahmoksi, että olisin onnistunut pitämään hänestä.

      Poista
  4. kuulostaa hyvältä ja aijonkin lukea ainakin ekan osan jossainvaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Ihan mukava ja mukaansatempaava teos tämä on :)

      Poista

Jaa mietteesi!