perjantai 31. heinäkuuta 2015

Heinäkuun kooste

Heinäkuuhun on mahtunut yhtä sun toista tapahtumaa, muutosta ja paljon uusia asioita. Sain kesäkuun lopussa tietää päässeeni sisään Turun yliopistoon folkin, kansatieteen ja uskontotieteen linjalle eli juuri siihen paikkaan, johon halusin!

Lähdin asunnonmetsästykseen vielä samana iltana. Olin ehtinyt maalailla jo melkoiset kauhukuvat siitä, etten saa asuntoa ja joudun jättämään kissan Ouluun äidille hoitoon ties kuinka pitkäksi aikaa ja miten voisin jättää tuon suloinen karvapalleron jälkeen kun enhän minä voi olla ilman sitä... Mutta suureksi hämmästyksekseni kolme päivää Turkuun lähdön jälkeen olen yöjunassa menossa takaisin Ouluun päin uuden asuntoni avaimet taskussa. Sain nimittäin juuri sen asunnon, jota niin äkkiä hakemaan lähdinkin. Tässä vaiheessa voin jo sanoa, että sellainen kallion kokoinen järkäle vierähti sydämeltä. Olen todella helpottunut, että tämä asuntoasia meni näin kivuttomasti.

Siinäpähän sitten vain tavaroita pakkaamaan ja niin edelleen. Koko tämä kaaos sai lukufiiliksen nolliin enkä saanut muutenkaan aikaan oikein mitään. Muutin 19. päivä ja silloin ajelimme äitini, hänen avomiehensä, kissan ja muuttokuorman kanssa sen 600 kilsaa etelämpään uuteen osotteeseen. Puolet matkasta vietin älytöntä matkapahoinvointia potien (peräkärryn taakka oli niin raskas, että se heilutti auton takaosaa todella ikävästi), mikä oli minulle täysin uutta sillä matkapahoinvointi ja minä emme mahdu edes samaan huoneeseen. Minä olen autolukijoita hei.

Tähtipurkki on otettu taas käyttöön ja hyvin täyttyy!
No nyt olen täällä uudessa osoitteessa ollut sen vajaa kaksi viikkoa, saanut tavarat aika hyvin paikoilleen ja ihan vain lojunut sohvalla. Nyt viimeisen viikon aikana olen sitä lukuintoakin saanut ilokseni takaisin ja mieli tekee lukea kaikkea mahdollista. Olen kaivannut tätä fiilistä, että voi lukea kyllästymättä ja jumittamatta vaikka koko päivän ja jatkaa seuraavana ja vielä seuraavana. Tekee mieli lukea tosissaan kaikkea.

Heinäkuun aikana täällä blogissa ei ole nyt ihan hirveästi ehtinyt tapahtumaan sattuneesta syystä, mutta ehdin tässä kuun lopussa osallistua kolmen kirjan haasteeseen, jossa esitellään kolme blogiaikana luettua kirjaa, jotka haluaisi lukea uudelleen.

Heinäkuun luetut:

Niin kovasti hypetetty teos ja ansaitsee kyllä kaikki ne kehut. Pidin kirjasta todella paljon!

Kaunis teos, joka iskee suoraan tunteisiin. Morgan Matsonin kirjoja aion tulevaisuudessa lukea enemmänkin, sillä ainakin tämän perusteella uskon pitäväni niistäkin kovasti.

Viimeinen lukematon Megan Mirandan kirjani. Olen hehkuttanut tämän naisen teoksia jo monta kertaa aikaisemminkin ja luulen, ettei kenellekään lienee enää epäselvää, että olen fani. Suosittelen kovasti sekä tätä, Soulprintiä että Francturea.

Noin viikko sitten minut valtasi aivan valtava Potterien kaipuu ja päätin aloittaa sarjan maratoonaamisen. Edellisestä kerrasta on nyt muutama vuosi aikaa ja oli jo niin kova ikävä tämän rakkaan maailman pariin.

J.K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio (Harry Potter, #2)
Jatkoin Potter-linjalla heti toiseenkin osaan. Nämä ovat vain niin hyviä kirjoja. Bloggaus tulossa!

5 kirjaa / 1937 sivua

Saldo jäi vähän pieneksi, mutta sain lukufiiliksen takaisin ja se oli paljon tärkeämpää!

Hyvää elokuuta kaikille :)

torstai 30. heinäkuuta 2015

Kolme kirjaa -haaste

Kirjaneito Kirjaneidon tornihuoneesta päätti ilahduttaa minua tällä blogeissa kiertäneellä haasteella, missä tarkoitus on esitellä kolme blogiaikoina luettua kirjaa, jotka haluaisi lukea uudelleen.

Olen sinänsä vähän huono lukemaan kirjoja useita kertoja uudelleen (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta), sillä koen, että minulla on tyyliin miljoona lukematonta odottamassa ja haluaisin jossain vaiheessa saada tuon pinon luetuksi, joten käytän aikani niihin. Tähän haasteeseen en aio nimetä teoksia, jotka olen jo nyt useita kertoja lukenut (Troijan laulu, Potterit, Pendergastit), vaan esittelen sellaiset, joissa lukukertoja on yksi, mutta toinenkin houkuttelisi.

1. John Boyne: Kuudes mies
Tämä kirja kolahti todella kipeästi. Luin tämän talvella ja teos polki minut sellaiseen tunnekuoppaan, etten saanut siitä itseäni ylös muiden kirjojen pariin useampaan viikkoon. Luin viimeiset sivut töissä kahvitauolla ja minun täytyi paeta pieneen työnurkkaukseeni, etten olisi alkanut itkemään siinä ihmisten nähden. En hetkeen pystynyt tekemään muuta kuin tuijottamaan ilmeettömästi ikkunasta ja yrittää koota itseni selvitäkseni loppupäivästä. Kuudes mies on täysin minun kirjani ja se täytyi hankkia ihan omaan hyllyyn asti.

Suosikkitrilogioitani! Laini Taylorin kirjoitus on jotain niin kaunista, että voisin lukea sitä hamaan loppuun saakka. Olen haikaillut uusintaluvun perään viime kesästä, kun viimeisen osan luin. Tämä trilogia on sekä kielellisesti että kerronnallisesti yksi kauneimpia, mitä olen ikinä lukenut.




3. Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo
Luin tämän vasta viime syksynä ja rakastuin täysin. Ylpeys ja ennakkoluulo oli hauska ja oivaltava teos sekä rakkaustarina terävän ja nokkelan Elizabeth Bennetin ja ylpeän ja kopean herra Darcyn välillä. Minulla oli ennen tätä teosta täysin väärä käsitys Austenin kirjoista (joskus lukiossa saamastani hieman huonommasta lukukokemuksesta johtuen), joten sain yllättyä iloisesti, millaisesta tarina oikeasti oli kyse. Tämän lukisin niin mielelläni uudestaan!


Haaste on taitanut kiertää jo vähän kaikkialla, mutta yritin etsiä niitä, jotka eivät ainakaan vielä tätä ole tehneet. Nakkaan haasteen seuraaville henkilöille:

Harry Potter ja viisasten kivi - J.K. Rowling

Nimi: Harry Potter ja viisasten kivi
Alkuteos: Harry Potter and the Philosopher's Stone
Trilogia/sarja: Harry Potter, #1
Kirjailija: J.K. Rowling
Kääntäjä: Jaana Kapari-Jatta
Julkaisuvuosi: 1997 (suomeksi 2001, Tammi)
Sivuja: 335 suomenkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★★

Takakannesta: Harry Potter on mielestään ihan tavallinen poika. Hän tosin asuu huoltajiensa luona portaiden alla olevassa kaapissa. Harryn elämä muuttuu täysin, kun hän saa 11-vuotispäivänään merkillisen kirjeen. Se on kutsu Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun. Harrylle avautuu kokonaan uusi maailma, johon kuuluvat velhot, noidat, yksisarviset ja lohikäärmeet. Harry saa tietää olevansa velhojen sukua! Silti kaikki on aloitettava alusta. Tylypahkassa Harry opiskelee taikuuden alkeita, kuten muodonmuutoksia, taikajuomien tekoa, loitsuja ja suojautumista pimeyden voimilta. Koulunkäynti on hauskaa, mutta henkeäsalpaavan jännittäväksi se muuttuu, kun Harry ryhtyy ratkaisemaan kiehtovaa arvoitusta ystäviensä Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin kanssa, ja pelissä on tiedät-kai-kuka…

Ajatukseni: Tässä pari päivää sitten aamukahvia parvekkeella juodessani aloin muistelemaan Pottereita ja kaikkia niitä pieniä yksityiskohtia siinä maailmassa, joita niin kovasti rakastan. Olen vihdoin saanut lukuintoni takaisin sen ollessa tämän muuttokaaoksen vuoksi kadoksissa ja mieleni tekee lukea ihan kaikkea. Päätin tuona aamuna aloittaa Pottereista, sillä edellisestä maratonista on nyt muutama vuosi aikaa.

Harry Potter saa 11-vuotispäivänään tietää olevansa velho ja tulleensa valituksi Tylypahkan noitien ja velhojen kouluun. Tavallisten tätinsä ja setänsä luona koko ikänsä asunut ja hyljeksitty Harry on enemmän kuin mielissään tuosta uudesta maailmasta, joka hänen ympärilleen aukeaa uudessa koulussaan. Harry saa myös tietää olevansa erityinen syystä, jota itse ei kykene muistamaan: yksivuotiaana maailman pahin pimeyden velho, Voldemort, murhasi hänen vanhempansa ja yritti tehdä saman myös Harrylle, mutta jokin meni pieleen ja Voldemort menetti voimansa. Tuosta yöstä Harrylle on jäänyt salaman muotoinen arpi otsaan ja maine velhomaailmassa. Kaikki taikamaailmassa tuntevat Harry Potterin nimen, taaten hänelle sekä ystäviä että vihollisia.

Ah, Potterit... On se vain niin ihana palata näihin kirjoihin ja huomata, miten kodikkaaksi sitä olonsa niiden kanssa heti tuntee. Tutustuin tähän sarjaan ensimmäisen kerran seitsemänvuotiaana ja muistan edelleen kuinka ylpeä olin itsestäni, kun olin lukenut näin ison ja pitkän (siltä ne silloin tuntuivat) itse, täysin omin voimin. Olen Viisasten kiven lukenut jotain kahdeksan tai yhdeksän kertaa, sillä luin tämän aina uudelleen ja uudelleen ennen kuin muutaman vuoden kuluttua uskalsin jatkaa seuraaviin osiin.

Luin tämän teoksen nyt kuitenkin hieman eri silmin, mitä noina aikaisempina kertoina. Osaan tapahtumat suunnilleen ulkoa, joten pelkkään tarinaan keskittymisen sijaan aloin kiinnittää enemmän huomiota kieleen ja kirjan rakenteeseen. Ensinnäkin nyt hieman yllätyin, kuin pikkuinen kirjanen tämä onkaan. Vain 335 sivua, jotka lentää läpi muutamassa tunnissa. Kirjoitus on vähän simppeliä ja kerronta yksinkertaistettua, hahmot ja heidän kuvailunsa värikkään liioiteltuja.

Nämä pari ensimmäistä kirjaahan luetaan lastenkirjallisuudeksi, joten tällaiset liioittelut kuuluvat asiaan. Kritiikkiä voisi heittää lopun ”esteradasta”, jonka povattiin olevan niin tiukka ja läpäisemätön suojataikoineen, mutta eipä näytä olleen kun kolme yksitoistavuotiasta sen niin helposti selvitti. Mutta annettakoon se anteeksi, koska tämähän on nimenomaan sitä lastenkirjallisuutta, jolloin emme nyt mitään hurjan monimutkaista menoa voida odottaakaan (ainakaan vielä), eiksjeh?

Hahmokaarti on hauska ja värikäs. Harry, Ron ja Hermione muodostavat yhden kaikkien aikojen suosikkitrioni (Luken, Hanin ja Leian sekä Aragornin, Legolasin ja Gimlin rinnalla) eikä heitä voi kuin rakastaa (Hermione ollen kuitenkin suosikkini). Seitsemän kirjan aikana pääsemme näkemään useiden hahmojen kehityksen ja kuinka paljon he kasvavat ja muuttuvatkaan tarinan mukana. Esimerkiksi Neville Longbottom. Ajatelkaa miten hurja muutos hänen hahmossaan tapahtuu ensimmäisen ja seitsemännen osan välillä. Huikaisevaa!

Nämä kirjat ovat silkkaa kultaa. Potterit ovat niitä, jotka olivat suuressa roolissa tutustuttamassa minua pienenä fantasiakirjallisuuden maailmaan ja vuosien mittaan useat maratonit eivät ole sammuttaneet roihuavaa rakkauttani tätä sarjaa, sen hahmoja tai upeaa maailmaa kohtaan. En voisi koskaan kyllätyä näihin kirjoihin.

Olen nyt kolmannessa osassa menossa ja aion samantien maratoonata koko sarjan, koska en millään pystyisi jättämään nyt kesken. Odotan jo innolla kaikkea sitä huumoria, toimintaa, juonittelua ja ihan vain leppoisaa oleskelua tässä maailmassa.

Potterien lukeminen pitäisi olla kansalaisvelvollisuus. Jos et vielä ole näihin teoksiin tarttunut, korjaa se heti!

Lukunäyte: Neljäs luku, Avainten vahti, sivu 55-56
BUUM. Koputus kuului taas. Dudley hytkähti hereille.
      ”Missä tykki on?” hän sanoi typerästi.
      Heidän takaansa kuului rämähdys ja Vernon-setä tupsahti huoneeseen. Sedällä oli kivääri – nyt he tiesivät, mitä oli ollut siinä pitkässä, ohuessa paketissa jonka hän oli tuonut mukanaan.
      ”Kuka siellä?” setä huusi. ”Minä varoitan – minulla on ase!”
      Syntyi hiljaisuus. Sitten –
      RÄTSH!
      Oveen iski sellainen voima, että se lennähti oikopäätä saranoiltaan ja retkahti korvia huumaavasti rysähtäen lappeelleen lattialle.
      Oviaukossa seisoi jättiläisen kokoinen mies. Miehen kasvot olivat miltei kokonaan pitkän takkuisen hiuspehkon ja hurjannäköisen sotkuisen parran peitossa, mutta hänen silmänsä erottuivat kaiken karvan seasta kiiluvina kuin mustat koppakuoriaiset.
      Jättiläinen ahtautui sisään mökkiin niin että pää juuri ja juuri hipoi kattoa. Hän kumastui nostamaan oven lattialta ja sujautti sen vaivatta takaisin karmeihin. Ulkoa kuuluva myrskyn möykkä laantui hivenen. Jätti kääntyi katsomaan mökkiläisiä.
      ”Ette viittis kiehauttaa kupposta teetä? Ei ollu ihan helppo reissu...”

Harry Potter –sarja
Harry Potter and the Philosopher's Stone | Harry Potter ja viisasten kivi (1997/1998)
Harry Potter and the Goblet of Fire | Harry Potter ja liekehtivä pikari (2000/2001)
Harry Potter and the Order of the Phoenix | Harry Potter ja Feeniksin kilta (2003/2004)
Harry Potter and the Half-Blood Prince | Harry Potter ja puoliverinen prinssi (2005/2006)
Harry Potter and the Deathly Hallows | Harry Potter ja kuoleman varjelukset (2007/2008)

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Hysteria - Megan Miranda

Nimi: Hysteria
Kirjailija: Megan Miranda
Kustantaja: Simon & Schuster
Julkaisuvuosi: 2013
Sivuja: 323 + 19 englanninkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★☆
Kirjankansibingo: Nainen

Juonikuvaus: Mallory killed her boyfriend, Brian. She can't remember the details of that night but everyone knows it was self-defense, so she isn't charged. But Mallory still feels Brian's presence in her life. Is it all in her head? Or is it something more? In desperate need of a fresh start, Mallory is sent to Monroe, a fancy prep school where no one knows her... or anything about her past. But the feeling follows her, as do her secrets. Then, one of her new classmates turns up dead. As suspicion falls on Mallory, she must find a way to remember the details of both deadly nights so she can prove her innocence-to herself and others.
      In another riveting tale of life and death, Megan Miranda's masterful storytelling brings readers along for a ride to the edge of sanity and back again.

Ajatukseni: Siinä meni viimeinen lukematon Megan Mirandan kirjani... Huoh, mitä minä nyt teen kun tekee mieli tämän naisen teoksia lukea? :\ Joo olen tosissaan hurahtanut hänen kirjoihinsa ja nyt sitten pitää aina odottaa niin tuhottoman kauan uusia julkaisuja. Ei kiva...

Mallory Murphy tappoi poikaystävänsä Brianin ja selvisi ilman tuomiota, koska teon katsottiin olleen itsepuolustusta. Mallory ei kuitenkaan muista tarkalleen, mitä tuona yönä tapahtui, mutta joutuessaan Monroen sisäoppilaitokseen, joku muu tuntuu tietävän enemmänkin. Mallorya vainoaa Brianin omituinen läsnäolon tuntu, mutta kun fyysiset vihjeet hänen ympärillään tapahtuvista omituisista asioista alkavat ilmetä, outuu Mallory palaamaan muistoissaan tuohon kamalaan iltaan ja muistaa, mitä todella tapahtui.

Minua hiukan jännitti lukea tämä, sillä kaikista Mirandan kirjoista tämä on saanut Goodreadsissä alhaisimman pisteytyksen. Hysteria on neljäs sekä omistamani että lukemani kirjailijan teos, joista kaksi (Fracture ja Soulprint) ovat olleet aivan huikaisevan hyviä teoksia ja yksi (Vengeance, Fracturen jatko-osa) ei nyt ihan lumonnut. Suureksi helpotukseni Hysteria kuitenkin nappasi heti mukaan tarinaan ja tykästyin jälleen kerran kerrontaan ja kirjoitukseen.

Mallory on aika jännä päähenkilö, sillä en osaa päättää, pidänkö hänestä vai en. Koska hän ei muista mitä tuona kohtalokkaana yönä oikein tapahtui, Mallorysta ei tahdo saada selvää, oliko hänen tekonsa todella itsepuolustusta vai ei. Lisäksi kerronnan taustalla häilyy sellainen erikoinen tuntu, mikä pistää aina vain enemmän kyseenalaistamaan tapahtunutta ja Mallorya. Hän on juuri sellainen epäluotettava kertoja, jollaisista niin kovasti pidän, sillä emme voi täysin luottaa hänen sanaansa tai olla varmoja hänen muistoistaan. Hän ei itsekään osaa sanoa, oliko teko pelkkää itsepuolustusta vai ei.

Olen aikaisemmissa Mirandan kirjojen arvioissa jo hehkuttanut kylliksi kirjoitusta, joten pidän sen minimissä tässä näin. Minä pidän Megan Mirandan kirjoistuksesta, lyhyesti ja yksinkertaisesti. Pidän hänen tavastaan kertoa tarinaa ja sukeltaa hahmojen persoonallisuuteen. Hän osaa kirjoittaa mielenkiintoisia hahmoja, jotka herättävät kysymyksiä ja ajatuksia. Teksti soljuu mukavasti eteenpäin ja vetää mukaan tarinaan. Osuu ja uppoaa ainakin minuun.

Mysteeri Malloryn muistamattomuuden, Brianin kuoleman ja Monroen sisäoppilaitoksessa Mallorya vainoavan uhan ympärillä oli aika simppeli, mutta mielenkiintoinen. Tiesin, että tämä ei ole mikään yliluonnollisia elementtejä sisältävä tarina, mutta silti kaiken yllä häilyi sellainen outo tuntu, jota Mallory kuvaa Brianin sykkiväksi läsnäoloksi ja ääniharhoiksi, että se pisti miettimään, oliko tässä kyse todellakin enemmän Malloryn päänsisäisistä ongelmista ja posttraumaattisesta stressireaktiosta vai saattaisiko mukana olla sittenkin jotain yliluonnollista.

Tapahtumaympäristönä Monroen sisäoppilaitos ja hämärä metsä sen tiluksilla toimivat erittäin hyvin. Suljetut/ahtaat/rajatut ympäristöt ovat yksiä suosikkejani tapahtumapaikkoina, ja kun mukaan heitetään mysteeriä ja trillerinkin aineksia, saadaan kokoon tarina, joka hyvin todennäköisesti maittaa minulle.

Hysteria on näppärä mysteeri, jonka lentää nopeasti läpi. Helpotuksekseni pidin tästä reilusti enemmän mitä Vengeancestä, mutta ihan Fracturen tai Soulprintin tasolle tämä ei yltänyt. Onnekseni Megan Mirandalta pitäisi ilmestyä tänä vuonna vielä yksi kirja ja on sanomattakin selvää, että aion sen lukea. Luen kaiken, mitä tämä nainen kirjoittaa.

Lukunäyte: Chapter 1, sivut 15-16
I heard it coming, same as every night. Far away at first. Downstairs somewhere.
      Boom, boom, boom.
      Coming closer. Slow and steady, in that place between sleep and wake. Like I was half hearing, half imagining.
      I couldn't keep my eyes open any longer. I didn't want to, anyway.
      Because it was here.
      Boom, boom, boom.
      My whole room throbbed with it.
      The beating of his hideous heart.
      And the there was nothing but the dream. Same as every night. One moment, streched out to fill the hours. A breath. A blink. Infinity in a heartbeat.
      Amber eyes clouding with confusion. A raspy voice pleading, ”Mallory, wait.” The word ”no” dying on his mouth.
      The blood on the floor, the blood on my hands.
      The door as I pushed through it, staining it red.
      The dark. The night.
      Even in my dream I ran.
      I always ran.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Second Chance Summer - Morgan Matson

Nimi: Second Chance Summer
Kirjailija: Morgan Matson
Kustantaja: Simon & Schuster
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 468 englanninkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: Taylor Edwards’ family might not be the closest-knit—everyone is a little too busy and overscheduled—but for the most part, they get along just fine. Then Taylor’s dad gets devastating news, and her parents decide that the family will spend one last summer all together at their old lake house in the Pocono Mountains.
      Crammed into a place much smaller and more rustic than they are used to, they begin to get to know each other again. And Taylor discovers that the people she thought she had left behind haven’t actually gone anywhere. Her former best friend is still around, as is her first boyfriend… and he’s much cuter at seventeen than he was at twelve.
      As the summer progresses and the Edwards become more of a family, they’re more aware than ever that they’re battling a ticking clock. Sometimes, though, there is just enough time to get a second chance—with family, with friends, and with love.

Ajatukseni: Morgan Matsonin kirjat ovat olleet viime aikoina todella kovassa nosteessa, etenkin kun Since You've Been Gone viime vuoden toukokuussa ilmestyi. Senkin aion kyllä lukea, mutta päätin aloittaa kovasti kehutusta Second Chance Summerista. Pidin tästä kovasti, mutta en olisi uskonut itkeväni silmiäni turvoksiin. Edellisestä kerrasta onkin aikaa.

Taylor Edwardsin isä on kuolemassa haimasyöpään ja lääkärit ovat antaneet aikaa kesän loppuun. Perhe päättää viimeiseksi kesäkseen mennä ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen viettämään laatuaikaa kesähuvilalle Pennsylvaniaan Lake Phoenixille. Taylor odottaa kauhulla tulevia kesäkuukausia jätettyään edellisellä käynnillään taakseen sellaisen sotkun, ettei viisi vuotta millään tunnu riittävältä asian hälvenemiseen. Hän tapaa entisen ihastuksensa, todella komeaksi muuttuneen Henryn sekä entisen parhaan ystävänsä Lucyn, joiden kanssa törmäilee tuon tuostakin. Menneisyys alkaa ottaa heitä kiinni ja pian Taylor huomaa saavansa toisia mahdollisuuksia samalla kun hänen isänsä kunto huononee ja kesä lähestyy loppuaan.

Tämä kirja kyllä osui ja upposi, mursi padot ja särki sydämeni. Luin tämän loppuun oman isäni syntymäpäivän vastaisena yönä ja ajatuskin päähenkilön kenkiin joutumisesta otti koville. Morgan Matson ansaitsee kaikki ne ylistyssanat, mitä hänen kirjoistaan sanotaan. Kaunista, yksinkertaisesti kaunista.

Asetelma on jo itsessään todella surullinen, mutta tarinan edetessä tilanne muuttu vääjäämättä vain tukalammaksi ja katkeransuloisemmaksi. Taylorin ja hänen isänsä kahdenkeskeiset keskustelut ja hassut sanaleikit saavat Taylorin tajuamaan, ettei juurikaan tunne isäänsä ja nyt on viimeinen kesä tutustua tähän. Kun kesä lähenee loppumaan, aikaisemmin vaikeita asioita paennut Taylor huomaa nyt olevansa epätoivoinen viettääkseen aikaa isänsä kanssa ja pitämään tämän luonaan edes vielä hetken.

Saapuessaan huvilalle Taylor kohtaa ensimmäisen menneisyyden haamunsa: Henryn, hänen lapsuudenihastuksensa, joka on muuttunut hyvin komeaksi viiden vuoden aikana. Henryn näkeminen on sekä mahtavaa että tuskaista samaan aikaan, sillä poika tuntuu todella inhoavan häntä viiden vuoden takaisen välirikon vuoksi. Toinen menneisyyden haamu onkin sitten entinen paras ystävä Lucy, joka sattuu työskentelemään samassa rantatyössä Taylorin kanssa. Hänkään ei ole riemuissaan Taylorin näkemisestä.

Second Chance Summer käsittelee monia tärkeitä asioita, kuten ystävyyttä, perheen tärkeyttä, rakastumista, kasvua ja menestystä. Viihdyin todella hyvin sekä iloisten että surullisten tapahtumien parissa, kokien voimakkaasti itsekin hahmojen tunteet ja mielialat. Tässä oli pari oikein kunnolla musertavaa kohtausta... Niin kauniisti kuvattuja, niin surullisia ja kivuliaita.

Totta puhuakseni olin hiukan pettynyt siihen niin kamalaksi ja traagiseksi asiaksi povattuun tapahtumaan, joka viisi vuotta aikaisemmin rikkoi niin läheisen kolmikon välit. Ensireaktioni oli että siinäkö kaikki? Eihän tuo nyt niin vakavaa ole! Puhelin kouraan ja asiaa selvittämään. Odotin jotain paljon pahempaa... No mutta kenties se 12-vuotiaille hahmoille oli juuri niin kamala tragedia mitä tarinassa kuvattiin.

Second Chance Summer on kaunis kirja, jonka lukemista suosittelen kovasti kaikille. Henkilökohtaisesti olen täysin vakuuttunut, että muutkin Morgan Matsonin teokset ihastuttaisivat aivan yhtä kovasti mitä tämäkin.

Lukunäyte: The Lake House, Chapter 1, sivut 12-13
I smiled at that, and when we arrived, followed my dad into Stanwich Deli. Since the deli was packed, I hung back and let him order. As my eyes roamed over the shop, I noticed Amy Curry standing toward the front line, hilding hands with a tall, cute guy wearing a Colorado College T-shirt. I didn't know her well – she'd moved with her mother and brother down the street from us last summer – but she smiled and waved at me, and I waved back.
      When my dad made it to the front of the line, I watched him rattling off our order, saying something that made the counter guy laugh. To look at my father, you wouldn't be able to tell that anything was truly wrong. He was a little thinner, his skin tone just slightly yellow. But I was trying not to see thisas I watched him drop some change into the tip jar. I was trying not to see how tired he looked, tring to swallow the lump in my throat. But most of all, I was trying not to think about te fact that we had been told, by experts who knew these things, that he has approximately three months left to live.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

An Ember in the Ashes - Sabaa Tahir

Nimi: An Ember in the Ashes
Trilogia/sarja: An Ember in the Ashes, #1
Kirjailija: Sabaa Tahir
Kustantaja: Razorbill
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 446 englanninkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★★

Ajatukseni: Laia is a slave.
      Elias is a soldier.
      Neither is free. 
      Under the Martial Empire, defiance is met with death. Those who do not vow their blood and bodies to the Emperor risk the execution of their loved ones and the destruction of all they hold dear.
      It is in this brutal world, inspired by ancient Rome, that Laia lives with her grandparents and older brother. The family ekes out an existence in the Empire’s impoverished backstreets. They do not challenge the Empire. They’ve seen what happens to those who do.
      But when Laia’s brother is arrested for treason, Laia is forced to make a decision. In exchange for help from rebels who promise to rescue her brother, she will risk her life to spy for them from within the Empire’s greatest military academy.
      There, Laia meets Elias, the school’s finest soldier—and secretly, its most unwilling. Elias wants only to be free of the tyranny he’s being trained to enforce. He and Laia will soon realize that their destinies are intertwined—and that their choices will change the fate of the Empire itself.

Ajatukseni: Pitäisi purkaa tavaroita, mutta sen sijaan koko eilisen päivän makasin sohvalla puolikuolleena lahnana ja katsoin Serranon perhettä (aivan mahtava sarja!). Nukuin kuolleenunta sinne kahdeksaan asti kunnes joku ihana remontti-Reiska/Raija päätti alkaa porata seinää jatkaen nikkarointiaan sinne puolille päivin asti. Ohuet seinät

Kyllä tämä tästä :D Jaksoin eilen illalla lukea jotain kymmenen sivua Melissa Greyn The Girl at Midnightia, kunnes nukahdin kännykkä kädessä. Nyt kun alan olla tässä kaaoksessa voiton puolella lukuhaluni ovat heränneet oikein kunnolla. Tekisi mieli lukea kaikkea mahdollista ja värkkäillä täällä bloginkin puolella yhtä sun toista. Tunnen hieman huonoa omaatuntoa siitä, että blogi on ollut koko kesän näin hiljainen ja vaikka syitä sille löytyykin, harmittaa etten ole tehnyt läheskään kaikkea sitä, mitä haluaisin. Onneksi on aikaa tässä vielä tehdä kaikenlaista ennen kuin yliopistojutskat alkavat.

Ja sitten asiaan. An Ember in the Ashes oli osana kesäistä lukumaratoniani ja luin kirjaa jotain 150 ja risat sivua. Iskin silmäni tähän teokseen jo talvella (sanat 'antiikki' ja 'Rooma' voittivat minut heti puolelleen) ja ilmestymistä odotellessa odotukseksi nousivat tähtitieteellisiin lukemiin. Halusin pitää tästä ja pidinkin – paljon. Pidin täysien viiden tähden edestä.

Elias Veturius on Mask ja Martial, kasvatettu soturiksi pahamaineisessa Blackcliffin militaarikoulussa hyvin ankaran kurin alaisena maailmassa, missä Scholar-luokka on sorrettu orjuutta vastaavaan asemaan valtakunnassa ja jossa Martial-luokka pitää valtaa hyvin julmalla kädellä. Vuosia Blackcliffissä on kiertänyt huhu, jonka mukaan vanha keisarisuku syrjäytetään ja uusi hallitsija ottaisi paikkansa. Eräänä iltana mystiset Augur-olennot ilmestyvät koululle ilmoittamaan oikean hetken koittaneen ja valitsevat neljä ehdokasta koetuksiin tulevasta keisaruudesta.

Laia taasen on köyhä Scholar-tyttö, jonka isovanhemmat murhataan ja veli vangitaan syytettynä maanpetturuudesta. Hän löytää tiensä valtakuntaa vastaan kapinoivan joukon luokse ja tekee heidän kanssaan sopimuksen: Laia menee Blackcliffiin orjatytöksi vakoilemaan julmaa komentaja Veturiusta, Eliaksen äitiä, ja kapinalliset auttavat vapauttamaan hänen veljensä. Blackcliffissä Eliaksen ja Laian polut kohtaavat ja kumpikin alkaa kyseenalaistamaan rooliaan kaikissa noissa tapahtumissa. Kenties heidän kohtalonsa ei ole yksinkertainen käskyjen totteleleminen vaan jotain aivan muuta.

Tämän kirjan lukeminen todellakin oli yhtä jännitysnäytelmää alusta loppuun. Missään vaiheessa en kokenut oloani pitkästyneeksi ja paloin halusta aina tietää, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Sabaa Tahir kuljettaa tarinaansa eteenpäin ankaralla kädellä eikä anna armoa hahmoilleen, tehden näin kunniaa luomalleen maailmalle. Antiikin Rooma oli karu paikka ja sellainen tunnelma toimi tässäkin kirjassa.

Elias Veturiuksen nimi herätti minussa sellaista hilpeyttä, etten voinut lakata nauramasta sille keskellä yötä univeloissa. Kun vihdoinkin pääsin yli siitä hilpeyskohtauksesta totesin hahmon olevan kaiken kaikkiaan miellyttävä ja hänen päänsä sisällä oli mukava seurata tapahtumia. Elias on vakaa hahmo, jonka taustoista ymmärtää helposti, miksi hän on päätynyt pisteeseen, jossa kirjan alussa on. Pidin kovasti siitä ristiriidasta, joka tarinan edetessä rakentuu hänen sisällään, Laian lailla.

Laian sen sijaan herätti minussa hieman närkästystä hänen naiiviutensa ja helppouskoisuutensa vuoksi. Välillä hänellä oli vaikeuksia laskea kaksi plus kaksi yhteen. Toisaalta hän on vähän pumpulissa kasvanut eikä ”todellinen maailma” ollut ennen kirjan alun järkyttäviä tapahtumia iskenyt kynsiään häneen. Kyllä Laia siitä kehittyy, etenkin kun joutuu Blackcliffiin ja joutuu koville orjatytön roolissaan. Loppua kohden hänen rohkeuttaan sai jopa ihaillakin.

Pidin kovasti myös siitä, ettei tässä mitään romanssia alettu väkisillä tunkemaan lapiolla lukijan kurkusta alas. Tietynlaista kolmio-/neliödraamaa tästä löytyy, mutta se ei ollut väkinäistä ja väkisillä tehtyä. Tässä draamassa Helene, Eliaksen lapsuudenystävä ja valtakunnan sääntöjä pilkulleen noudattava, lähes sokean uskollinen soturi, oli se kaikkein mielenkiintoisin yksilö. Hänen hahmonsa oli todella mielenkiintoinen ja vaikka hänen kanssaan ei millään voinut olla samaa mieltä, häntä silti kunnioitti. Odotan kovasti, että pääsen näkemään miten hän jatko-osissa tulee kehittymään.

Sabaa Tahirin kirjoitus on todella vaivatonta ja sopivan kuvailevaa tuodakseen esille komeasti luodun maailman ja harkitut yksityiskohdat. Maailma oli todella huolellisesti mietitty ja rakennettu, mikä teki siitä eloisan ja visuaalisen. Lisäksi kirjan alusta löytyy pari karttaa, jotka auttavat hahmottamaan vielä paremmin ympäristöä.

An Ember in the Ashes on täynnä toimintaa, juonittelua, hahmokehitystä ja draamaa sopivalla kädellä höystettynä. Tämä osa jäi niin kutkuttavaan kohtaan, etten millään malttaisi odottaa ensi vuoden huhtikuuhun nähdäkseni, mitä tulee vielä tapahtumaan.

Tätä kirjaa suosittelen mielelläni kaikille niille, jotka pitävät historiallisesta tapahtumaympäristöstä, toiminnasta, hyvinkehitetyistä hahmoista ja ankarasta maailmasta!

Lukunäyte: V: Laia, sivut 38-39
You – you're –” I can't get the words out. Keenan's eyes fall on the tattoo, and he swears.
      ”Now you've done it”, he says to Sana. ”We can't leave her. If she tells them she saw us, they'll flood these tunnels until they find us.”
      He puts out the torch with brute swiftness and grabs my arm, pulling me after him. When I stumble into his hard back, he jerks his head around, and for a second, I catch the angry shine of his eyes. His scent, sharp and smoky, wafts over me.
      ”I'm sorr --”
      ”Keep quiet and watch your step.” He's closer than I realized, his breath warm against my ear. ”Or I'll knock you senseless and leave you in one of the crupts. Now move.” I bite my lip and follow, trying to ignore his threat and instead focus on Sana's tattoo.
      Izzat. It's Old Rei, the language spoken by Scholars before the Martials invaded and forced eveyone to speak Serran. Izzat means many things. Strenght, honor, pride. But in the past century, it's come to mean something specific: freedom.
      This is no band of thieves. It's the Resistance.

An Ember in the Ashes –sarja
An Ember in the Ashes (2015)
Untitled (2016)

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Dream Boy - Mary Crockett & Madelyn Rosenberg

Nimi: Dream Boy
Kirjailija: Mary Crockett & Madelyn Rosenberg
Kustantaja: Sourcebooks Fire
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 327 englanninkielisessä e-kirjassa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★☆☆☆

Juonikuvaus: Annabelle Manning feels like she’s doing time at her high school in Chilton, Virginia. She has her friends at her lunchtime table of nobodies. What she doesn’t have are possibilities. Or a date for Homecoming. Things get more interesting at night, when she spends time with the boy of her dreams. But the blue-eyed boy with the fairytale smile is just that—a dream. Until the Friday afternoon he walks into her chemistry class.
      One of friends suspects he’s an alien. Another is pretty sure it’s all one big case of deja vu. While Annabelle doesn’t know what to think, she’s willing to believe that the charming Martin Zirkle may just be her dream come true. But as Annabelle discovers the truth behind dreams—where they come from and what they mean—she is forced to face a dark reality she had not expected. More than just Martin has arrived in Chilton. As Annabelle learns, if dreams can come true, so can nightmares.

Ajatukseni: Olen täyden muuttokaaoksen keskellä täällä ja siksi blogi on ollut hiljainen. Pahoittelen! Muutan sunnuntaina 600 kilsaa etelämpään ja maanantaina pitää mennä Ikeaan ja niin edelleen. Paljon hommaa vielä edessä...

Tiesitkö, että unessa näkemäsi henkilö on sellainen, jonka olet nähnyt myös valveilla ollessasi? Näemme elämämme aikana kymmeniä tuhansia kasvoja ja vaikka emme aktiivisesti niitä muistaisikaan, ne jäävät alitajuntaamme ja josta ne sitten heijastuvat uniimme. Alitajunta ei rakenna henkilöitä täysin tyhjistä. Viehättävä ajatus, eikö vain.

Annabelle uneksii joka yö omasta prinssistään, jonka kanssa seikkailee unimaailmassa tehden kaikkea, mikä ei ole tosielämässä mahdollista. Josh pitää Annabelleä kauniina ja on kiinnostunut hänestä, mutta todellisuudessa Annabelle on ulkopuolinen sosiaalisessa elämässä ja omaa vain pari ystävää, joista lähin on lapsuudenystävä Will. Eräänä päivänä Annabellen maailma mullistuu, kun Josh hänen unistaan ilmestyy hänen kouluunsa käyttäen nimeä Martin Zirkle. Samaan aikaan omituiset painajaiset alkavat vainota häntä eikä Annabelle enää tiedä, kehen tai mihin luottaa.

Tämänkin kirjan lukeminen oli vain hetken mielijohteen päätös. Luen e-kirjoja silloin kun fyysisten kirjojen lukeminen jumittaa, mutta haluan kuitenkin lukea jotain. Silloin valitsen jonkun e-kirjan, jonka lukee tyyliin yhdessä yössä. Näin myös Dream Boyn kanssa, vaikka en tätä nyt varsinaisesti aikonut lukea. No jaa, onpahan taas yksi e-kirja vähemmän pinossa odottamassa.

Dream Boy oli aika typerä kirja, näin rehellinen ollakseni. Kliseinen, täynnä turhaa, huokauksenomaista teinidraamaa ja jälleen kerran laiska über komea, ”täydellinen” jätkä. Unifantasiat ovat kyllä ihan mielenkiintoisia, mutta tämä ei nyt tehnyt minuun mitään suurta vaikutusta. Luin kirjan nopeasti aivot narikkaan -fiiliksellä todeten lopussa, että unholaan pidemmällä juoksulla tämä kirja jää.

Tiettyjä ihan taitavasti kirjoitettuja kohtauksia tarinassa löytyi. Erityisesti painajaisosuudet olivat hyvin vaikuttavia ja onnistuineita hakiessaan sitä pientä kauhun vivahdetta juuri oikeilla hetkillä. Muista osuuksista en sitten saanutkaan hirveästi mitään irti. No mutta hei, jos ei mitään muuta sitten niin ainakin kaunis kansi kirjalla on. Se on se myös joka veti minua puoleensa joskus talvella kun kirjan ilmaiseksi Amazonilta latasin.

Eipä minulla mitään sanottavaa tästä kirjasta ollut, halusin vain ilmaista näin olevani hengissä ja päivitellä vähän taas blogia. Ei siis kyse ole mistään blogin hylkäyksestä, vaan ihan vain muuttokaaoksesta ja -stressistä. Onneksi parin päivän päästä homma helpottaa ja voin ottaa iisimmin. Odotan sitä että voin vain lojua tekemättä mitään ilman painetta jostain hommasta joka täytyy hoitaa hetimmiten... Odotan myös sitä että voin ihan vain nukkua... lukea... ja katsoa Serranon perhettä.

Kuulemme seuraavan kerran siis todnäk 22. päivä tai vähän sen jälkeen, kunhan saan netin käyttöön uudessa kotisatamassani. Seuraavat postaukset tulevat käsittelemään paria todella hyvää kirjaa, jotka olen tässä heinäkuun aikana ehtinyt lukemaan. Stay tuned!

Lukunäyte: Chapter 1
Like… homecoming,” I said, remembering last year when Daniel Kowalski spent half the night looking at other girls’ butts and half the next morning telling me I was delusional. ”If neither one of us is seeing anybody by then, we go to homecoming.”
      ”That’s like, what… ten days from now? I think I’ll still be free.”
      I tapped out G-O-O-D in Morse code on his knee.
      A-N-Y-T-I-M-E he tapped back.
      It was something we’d learned during our secret agent phase. I like to think of it as “pre-texting.”
      Will grinned down at me. There were times his eyes seemed to say things without him saying them out loud. And right now was one of those times. But I wasn’t totally sure what he wasn’t saying. It was almost like in his mind, he was just saying my name. Annabelle.
      ”Anyway, I’m just asking you as, you know, as friends. Like this,” I said, feeling my mouth go dry.
      ”Of course,” he said.
      It looked like poor Will was going to have to wear a tie instead of a T-shirt. Because the chances of me dating someone else by homecoming were less than slim.
      There was Josh, of course. Only there wasn’t. Because he wasn’t just out of my league. He was out of my universe.
      On paper – or papyrus or bone or whatever – it might seem like he was the perfect guy to whisk me away for a fairy-tale homecoming. But Will had one slight edge that made him the more viable candidate: Will was a real person. And Josh?
      Josh was a dream.