tiistai 7. maaliskuuta 2017

Tammi-helmikuun kooste

Pitkästä aikaa! Taas se aika on vain hujahtanut ohi ja hyvä, että sitä pysyy edes mukana tässä menossa. Aikani kuluu edelleen siihen samaan, mihin se on kulunut viimeiset ~2 vuotta, joten ei yllätyksiä täällä päässä.

Tammikuun vietin ihan älyttömän hyvällä fiiliksellä. Mainitsin viime vuoden puolella opiskelujen aiheuttavan paljon paineita ja että meinasin yrittää tehdä enemmän kuin olisin ehtinyt ja jaksanut. No, tammikuun alussa päätin, että stressaaminen ei ole sen arvoista ja kirjoitin opintosuunnitelmani kokonaan uusiksi.

Tuli heti niin paljon parempi mieli. Päätin pudottaa poliittisen historian aineopinnot vekeen, sillä en yksinkertaisesti olisi ehtinyt niitä suorittaa niin hyvin kuin olisin halunnut (enkä halua niitä suorittaa tyyliin vasemmalla jalalla ja saada huonoja tuloksia). Luen valtio-opin laajana sivuaineena sitten maisteriin ja se on minulle paljon hyödyllisempi kokonaisuus loppupeleissä. Polihissan tilalle pääasialliseksi sivuaineeksi päätin ottaa folkloristiikan ja siitä ne aineopinnot suorittaa. Paras päätös mitä olen tähän mennessä tehnyt.

Olen täysin ihastunut folkkiin. Se on niin mielenkiintoinen oppiaine! Aluksi olin vähän skeptinen, että pystyisinkö sittenkään kiinnostumaan siitä, mutta vielä mitä! Olen niin silmittömän ihastunut noihin opintoihin etten tunne minkäänlaisia paineita aineopintojen suorittamisesta. Sopii niin hyvin yhteen uskontotieteen kanssa, että saan näistä opinnoista tosi helposti pitkän sivuaineen suoritettua.

Tammikuun 1. päivä blogini täytti neljä vuotta (jee!) ja minä itse vietin 8. päivä 23-vuotissynttäreitäni. Tai no ”vietin”, sillä oli sunnuntai ja seuraavana päivänä oli kolme tenttiä joten luin koko päivän sitten niihin. Kaikista pääsin läpi ja vielä hyvin numeroin, joten totally worth it :D

Minuun iski nyt helmikuussa todella kova kaipuu reissuun lähdöstä sekä kielten opiskelusta. Haluaisin lähteä reissuun niin moneen paikkaan ja tällä hetkellä ajatus Kroatiasta houkuttelee ehkä eniten. Haluaisin nähdä Kroatian huikeasti hehkutetut kansallispuistot – Plitvice ja Krka ihan ensimmäisenä. Myös Italia olisi niin ihana (Italia on lempimaani Euroopassa) ja Saksa nyt tietysti. Tekisi mieli alkaa opiskella kielistä espanjaa, italiaa, islantia, norjaa, japania ja venäjää. Espanjan kurssille nyt varmaan sitten syksyllä menenkin, mutta sitten erityisesti italia, islanti. venäjä ja japani houkuttelisivat. En ole varma, uskaltaisinko itsenäisesti alkaa lukea, mutta en sitäkään pitäisi mitenkään mahdottomana ajatuksena.

Helmikuun suurin saavutukseni oli lienee se, että leikkautin hiukseni lyhyiksi vihdoinkin. Tai no ”lyhyiksi”, koska ei nämä kyllä oikeasti lyhyet ole. Entinen pitkä tukka pätkittiin mediumiksi ja nyt on niin ihanan kevyt ja rento tunne päässä. Eipä ole tukka aina huppujen ja paksujen kaulahuivien ja laukun hihnojen ynnä muiden alla ja välissä. 5/5, suosittelen ;)

Niin, ja katsoinhan minä ensimmäisen kerran Oscar-gaalan ihan alusta loppuun, koko sen viiden tunnin spektaakkelin ajan. Huomasin siinä samalla, miten täysin pihalla olen kaikista vuoden 2016 leffoista, sillä olin nähnyt kaikista ehdokkaista kolme kappaletta (Rogue One, La La Land ja Arrival). Voisi ottaa ensi vuonna Oscar-maratonin uusiksi ja yrittää sitä varten hiukan petrata elokuvien katselussa :D

Mutta juu, tässäpä tämä vuoden alun recap nyt taisi sitten olla. Sitä samaa mitä ennenkin, miksikäpä tämä arki tästä muuttuisikaan.

Tammikuun kooste:

x Morgan Matson: The Unexpected Everything | bloggaus tulossa!
x Kasie West: P.S. I Like You | bloggaus tulossa!
x Kristin Hannah: The Nightingale | bloggaus tulossa!

Tammikuu oli hyvä lukukuukausi. Pääsin vihdoin Kristin Hannahin teoksen pariin ja voi luoja miten hyvä se olikaan! Westin ja Matsonin teokset toimivat minulle kevyinä, ajatukset kouluhommista pois vievinä höttöilyteoksina ja sellaisina myös toimivat. Ne luki hetkessä ja jäi hyvä mieli.

4 kirjaa / 1717 sivua

Helmikuussa en lukenut ainuttakaan kirjaa loppuun :(

En ainuttakaan! Helmikuu tuntuu olevan minulle aina todella kiireinen kuu, jolloin kirjat joutuvat suosiolla jäämään vähemmälle huomiolle. Sain viimein käsiini Justine Larbalestierin My Sister Rosan, jota olin odottanut maaliskuusta 2016 lähtien. Mutta en ole ehtinyt sitä lukemaan, vaikka mieli tekisi. Nyt alkaa yliopistolla vielä aivan erityisen tiivis periodi, joten joudun huhtikuun puoliväliin asti pistämään kaiken ajan ja energian sinne suunnalle. Joten helmikuun kaltaisia kuukausia saattaa olla vielä pari edessä. Rästipostauksia pitää kyllä tänne sitten laitella tulemaan, ettei ihan hengetöntä meno ole.

Tällaista kuuluu siis minulle. Miten teidän vuosi on alkanut? :)

lauantai 11. helmikuuta 2017

Sisar - Rosamund Lupton

Nimi: Sisar
Alkuteos: Sister
Kirjailija: Rosamund Lupton
Kääntäjä: Anuirmeli Sallamo-Lavi
Julkaisuvuosi: 2010 (suomeksi 2012, Gummerus)
Sivuja: 404 suomenkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★☆

Takakannesta: Beatrice saa yllättävän puhelun äidiltään kesken sunnuntailounaan: hänen pikkusiskonsa Tess on kadonnut jäljettömiin. Beatrcie matkustaa ensimmäisellä mahdollisella lennolla Englantiin etsimään sisartaan. Mutta mitä enemmän hän saa selville, sitä kauemmaksi sisar tuntuu katoavan. Beatrice joutuu pohtimaan, miten vähän me oikeastaan tiedämme rakkaistamme. Silti Beatrice on valmis mihin tahansa löytääkseen sisarensa.
      Sisar on piinaavan jännittävä trilleri, mutta myös rakkaustarina kahden sisaruksen välillä. Rosamund Luptonin harvinaisen vakuuttava debyytti yhdistelee suvereenisti trilleriä ja kaunokirjallista lukuromaania. Sisar on ollut uskomaton myynti- ja arvostelumenestys, ja se on käännetty yli 30 kielelle.

Ajatukseni: Sisar aloitti vuoden 2017 lukusaldon hyvällä nuotilla. Mysteeriä, sisarusrakkautta ja trilleriä, jotka yhdistyvät varsin tyylikkääksi kokonaisuudeksi tässä Rosamun Luptonin esikoisteoksessa.

Kun Beatrice saa kesken sunnuntailounaan tiedon pikkusiskonsa Tessin katoamisesta, lentää hän heti ensimmäisellä lennolla New Yorkista Lontooseen avustamaan poliisia etsinnöissä. Beatrice on aina ollut läheinen Tessin kanssa, mutta mitä enemmän Beatricelle alkaa selvitä asioita ennen tämän katoamista joutuu hän huomaamaan, ettei kenties tuntenutkaan siskoaan niin hyvin kuin luuli.

Ostin tämän tammikuun alussa huoltoasemalta matkalukemistoksi. Rosamund Lupton oli minulle nimeltä tuttu kirjailija ja olin kuullut ihan positiivista palautetta hänen teoksistaan, joten päätin alennuksesta pokkarin mukaan napata ja heti aloitella.

Sisareen oli vähän vaikea päästä alussa sisälle. Kerronta ei etene kronologisesti vaan siinä hypitään kahdella aikajanalla, joiden välillä vaihdeltiin hyvinkin tiheään. Tarinan yleinen kerrontamuoto on siis kirje, jota Beatrice sisarelleen kirjoittaa. Kirjeessä sitten hypitään preesens- ja imperfektimuotoisen kerronnan välillä, kukin kuvaten omaa aikajanaansa. Minulla otti aikansa päästä kärryille tähän tyyliin, mutta kunhan pääsin vauhtiin en malttanut lopettaa lukemista ja kirjan läpi lensi vauhdilla.

Sisaren juonta ei voi mitenkään mestarillisena pitää, mutta se ei tarkoita sitä etteikö teos olisi silti ollut erittäin vetovomainen ja koukuttava. Lupton onnistuu luomaan melkoisen koukuttavan mysteerin Tessin katoamisen ympärille, ja sitä suorastaan janosi päästä näkemään, mitä todella tapahtui. Tarinaa eteenpäin ajava voima on selvästi Beatricen ja Tessin vahva sisarussuhde ja se, miten Beatrice joutuu opettelemaan tarkastelemaan sisarensa elämää täysin uusin silmin. Tämä teki tarinasta hyvin katkeransuloisen.

Loppu oli nokkela ja minulle yllätys. Spekuloin koko kirjan ajan tapahtumia ja olin yhdessä vaiheessa jo melko varma siitä, että tiesin mitä Tessille tapahtui, mutta ei. En tuota osannut odottaa. Loppu erotti Sisaren monista muista samantyyppisistä jännäreistä, mutta minä olisin kaivannut vaikka epilogin vielä lisäksi. Epilogi olisi sitonut langat yhteen tehokkaammin, mitä nyt tässä tapahtui. Oh well.

Sisar oli kaikin puolin kelpo teos. Ei kenties se kaikkien huikein teos ikinä, mutta ei missään nimessä huonokaan. Olen tyytyväinen lukukokemukseeni.

Onneksi omasta hyllystä löytyy Luptonin Mitä jäljelle jää, sillä haluan nyt kovasti tutustua muihinkin hänen teoksiinsa. Näissä suomennoksissa on muuten todella kivat ja yhteensopivat kannet. Plussaa siitä ;)

Lukunäyte: Luku 1, sivut 16-17
Puhelin soi. Sarah ei piitannut siitä. ”Seksi ja huumori. Parisuhteen sydän ja keuhkot.”
      ”Täytyy varmaan vastata puhelimeen.”
      ”Milloin mahtaa olla oikea hetki sammuuttaa elintoimintoja ylläpitävä laite.”
      ”Minun pitää nyt vastata.”
      ”Milloin pitäisi irtisanoutua yhteisestä kiinnelainasta ja pankkitilistä ja yhteisistä ystävistä?”
      Otin puhelimen käteni helpottuneena tekosyystä keskeyttää keskustelu. ”Haloo?”
      ”Beatrice, äiti täällä.”

Sinä olit ollut kadonneena neljä päivää.

En muista pakanneeni, mutta muistan Toddin tulleen huoneeseen, kun suljin laukkuni. Käännyin hänen puoleensa. ”Millä koneella minä lennän?”
      ”Seuraava kone lähtee vasta huomenna.”
      ”Mutta minun on pakko lähteä nyt.”

Et ollut ilmaantunut töihin sitten edellisen sunnuntain. Pomosi oli yrittänyt soitaa sinulle, mutta oli onnistunut vain jättämään viestin vastaajaan. Hän oli käynyt asunnollasi, mutta ei ollut tavoittanut sinua sieltäkään. Kukaan ei tiennyt, missä olit. Nyt poliisi etsii sinua.

lauantai 4. helmikuuta 2017

The Diviners - Libba Bray

Nimi: The Diviners
Trilogia/sarja: The Diviners, #1
Kirjailija: Libba Bray
Kustantaja: Harper Teen
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 578 englanninkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: Do you believe there are ghosts and demons and Diviners among us?
      Evie O'Neill has been exiled from her boring old hometown and shipped off to the bustling streets of New York City--and she is pos-i-tute-ly ecstatic. It's 1926, and New York is filled with speakeasies, Ziegfeld girls, and rakish pickpockets. The only catch is that she has to live with her uncle Will and his unhealthy obsession with the occult.
      Evie worries he'll discover her darkest secret: a supernatural power that has only brought her trouble so far. But when the police find a murdered girl branded with a cryptic symbol and Will is called to the scene, Evie realizes her gift could help catch a serial killer.
      As Evie jumps headlong into a dance with a murderer, other stories unfurl in the city that never sleeps. And unknown to all, something dark and evil has awakened....

Ajatukseni: The Diviners oli viimeinen vuonna 2016 lukemani kirja ja päättikin vuoden hyvällä nuotilla. Libba Bray nyt vain yksinkertaisesti osaa.

Eletään vuotta 1926 sekä kieltolain aikaa ja Evie O'Neillin vanhemmat päättävät lähettää tyttärensä New Yorkiin enonsa Willin luokse rangaistuksena liian villeistä syntymäpäiväjuhlista ja aiheuttamastaan seurapiirikohusta. Evie muuttaa asumaan enonsa omistamaan folklorea, okkultismia ja yliluonnollisuuksia käsittelevään museoon ja elämä hymyilee leveästi; New Yorkin tarjoamat loputtomat juhlat, tanssiesitykset, muoti sekä värikäs katukuva lupailevat silkkaa pintaliitoista unelmaa. Mutta sitten löytyy raa'asti murhatun naisen ruumis ja murhapaikalle jätettyjä omituisia merkkejä ja viesti. Will kutsutaan asiantuntijana poliisin avuksi selvittelemään tapausta ja Evie lähtee tutkimuksiin mukaan vakuuttaessaan enonsa pystyvänsä olemaan avuksi salaisella kyvyllään. Kun totuus murhien takana alkaa valjeta, joutuvat Evie, Will sekä museon kaksi muuta työntekijää kilpailemaan ajan kanssa pysäyttääkseen murhaajan, joka lupaa tuoda kauhua ja tuhoa maan päälle.

Libba Brayn Gemma Doyle -trilogia oli todellakin mieleeni ja Rebel Angels on edelleen yksi kaikkien aikojen suosikkijatko-osistani. Tuo 1890-luvulle sijoittuva trilogia oli lähes tyylipuhdas suoritus ajanjaksoon sopivan kirjoitusasun puolesta. Sama pätee tähän kirjaan. Libba Bray yksinkertaisesti osaa. Hän osaa sovittaa kirjoituksensa luontevasti ajanjaksoon, saaden sen kuulostamaan uskottavalta ja tunnelmalliselta.

Pidin ihan älyttömästi siitä, miten Bray käyttää amerikkalaista folklorea rakentavana elementtinä tälle tarinalle (folkin sivuaineopiskelija ilmoittautuu!). Folklore ja okkultismi ovat minusta todella kiehtovia ja olen aina ihan täpinöissäni löytäessäni kirjan, joka käsittelee näitä aiheita. Bray on tehnyt erittäin kunnioitettavaa työtä onnistuessaan nivomaan näin salaperäisen mysteerin verkon tarinansa ympärille.

Evie on hyvin kevytmielinen, mutta teräväsanainen ja nokkela päähenkilö. Hän ajautuu useampaan otteeseen ongelmiin villin luonteensa ja juomisensa kanssa, välillä vetäen mukaan parhaan ystävänsä Mabelinkin. Hän käy usein sanaharkkaa Sam Lloydin, charmikkaan, hänet ryöstäneen, museossa työskentelevän pojan kanssa sekä piikittelee enonsa palkkalistoilla olevaa hiljaista, pidättäytyvää Jerichoa.

Kauhu, murhamysteeri, yliluonnolliset tapahtumat, 1920-luvun flapper-tanssijat, jazz, kieltolaki sekä salakapakkailu yhdistyvät tässä humoristisessa, värikkäässä ja karmivassa yliluonnollisessa draamassa. Jos jatko-osa, Lair of Dreams, on yhtään tämän osan tasoinen, uskon pitäväni siitä todella paljon. Toivottavasti ei petä!

Kirjalla on kyllä sitä pituutta lähes 600 sivullaan, mutta kunhan vauhtiin pääsee on teosta vaikea laskea käsistä. Juoni etenee sopivan nopeasti, heittäen sekaan myös kevyempää huumoria, kevyempää draamaa sekä vilkasta 20-lukua, joten tylsistyminen ei ole ongelmana. Uskallan suositella tätä teosta kaikille niille, jotka ovat yhtään kiinnostuneita murhamysteeristä yliluonnollisilla piirteillä höystettynä.

Lukunäyte: Museum of the Creepy Crawlies, sivut 34-35
Where to, Miss?” the cabbie asked, flipping his meter on.
      ”The Museum of American Folklore, Superstition, and the Occult, please.”
      ”Oh. The Museum of the Creepy Crawlies.” The cabbie chuckled. ”Good thing you're goin' to see it while you can.”
      ”What do you mean?”
      ”They say the place is in arrears on its taxes. The city's had its sights set on that spot for years. They want to put some apartment building there.”
      ”Oh, dear.” Evie examined the photograph her mother had given her. It was a picture of Uncle Will – tall, lanky, hair-haired – tanding in front of the museum, a grand Victorian mansion complete with turrets and stained-glass windows and bordered by a wrought-iron fence.
      ”Can't happen soon enough, if you ask me. That place makes people uncomfortable – all thse crazy objects s'posed to be fulla hocus-pocus.”
      Objects. Magic. Evie drummed her fingers against the door.

The Diviners –sarja
The Diviners (2012)
Lair of Dreams (2015)
3. osa (2017)
4. osa

lauantai 14. tammikuuta 2017

Hobitti - J.R.R. Tolkien

Nimi: Hobitti
Alkuteos: The Hobbit
Kirjailija: J.R.R. Tolkien
Kääntäjä: Kersti Juva, Panu Pekkanen
Julkaisuvuosi: 1937 (suomeksi 2012, WSOY)
Sivuja: 328 suomenkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Hobitti eli Sinne ja takaisin on Taru Sormusten herrasta -saagaa edeltävistä tapahtumista kertova itsenäinen tarina. Velho Gandalf valitsee Bilbo Reppulin mukaansa vaaralliselle retkelle, jonka päämääränä on saada takaisin lohikäärmeen kääpiöiltä ammoin varastama aarre. Haasteiden keskellä pienestä mutta sinnikkäästä hobitista kasvaa todellinen sankari. Matkan varrella Bilbo saa käsiinsä myös salaperäisen sormuksen...

Ajatukseni: Aloitin vuoden 2016 ottamalla lukuprojektiksi Taru Sormusten Herrasta –trilogia ja päätän vuoden Hobitilla. Hyvä Tolkien-vuosi minulla ollut.

Repunpään Bilbo Reppuli on rauhaa rakastava hobitti, joka ei kaipaa elämäänsä mitään seikkailuja. Mutta sitten Gandalf-velho ilmestyy hänen ovelleen, joka kehottää häntä liittymään itsenäs ja kolmentoista kääpiön joukkoon seikkailulle. Bilbon osana on varkaan rooli heidän matkatessaan Yksinäiselle vuorelle voittamaan takaisin kääpiöiden menettämä valtakunta Smaug-lohikäärmeeltä.

Minulle Hobitti on ns. ultimaattinen fantasiasatu. Se on täynnä persoonallisia, hassuja hahmoja, nopeasti vaihtuvia tilanteista, paljon värikästä, kuvailevaa kieltä, jännitystä ja huumoria. Juoni on suhteellisen simppeli, joten kärryiltä tuskin helpolla putoaa. Vielä lähes 80 vuoden jälkeen ilmestymisestään Hobitti on edelleen rakastettava satu kaiken ikäisille.

Tolkienin Keski-Maa on värikäs ja täynnä kaikenlaisia olentoja aina hobiteista velhoihin, kääpiöistä haltioihin ja hiisistä lohikäärmeisiin asti. Hobitti on hyvin kevyttä luettavaa isoveljeensä Taru Sormusten Herrasta -trilogiaan nähden ja siksi sopiikin hyvin sellaisille, jotka haluaisivat tutustua Tolkieniin mutta eivät ihan heti ensimmäisenä raaski tuohon tiiliskiveen tarttua.

Kronologisesti onkin ehkä parempi aloittaa Hobitista, sillä se tarjoaa taustoitusta moneen Lotron kohtaan, kuten vaikka Klonkun vihan Reppulia kohtaan, tai kuinka Bilbo sai sormuksen, tai kuka on Thorin Tammikilpi ja miksi hän antoi Bilbolle mithril-paitansa, tai mistä Galdalfin ja Bilbon syvä ystävyys oikein kumpuaa.

Pidän Lotrosta enemmän, mutta Hobitti on silti yksi ehdottomia suosikkejani. Lukekaa tämä!

Elokuvista en tykännyt. Kukaan ei varmasti voi sanoa olevansa yllättynyt, kun kerron rakastavani Jacksonin Lotroja enemmän kuin itse elämää ja että katselukertani ovat laskettavissa kolminumeroisina. Tästä syystä olen niin surullinen, että Hobitit floppasivat. Ne oli hyvin näytelty (Martin Freeman, Ian McKellen ja Richard Armitage), visuaalinen ilme paikoitellen huikea (Smaug!) ja soundtrack erinomainen (The Misty Mountains Cold ja Billy Boyd), mutta tämän pienen kirjan jakaminen kolmeen massiiviseen elokuvaan oli virhe. Hirveästi filleriä, kun juoni ei riittänyt. Ja sitten hahmot... Legolas, why oh why :( kirjoissa Legolas on juuri se hyvä tyyppi, joka on mukava kaikille (myös Gimlille josta ei heti ensialkuun pidäkään), mutta leffoissa hän oli kamala mulkero. Ja sitten romanssi! Miksi?! Minulla oli epämukava ja surullinen olo nähdä, miten Lotrojen taika oli niistä kadoksissa. Hobitti-leffat eivät ole mieleeni enkä koe mitään mielenkiintoa katsoa niitä toistamiseen :\

Goodreadsistä napattu.

Lukunäyte: Ensimmäinen luku, Odottamaton juhla, sivu 10
Hyvät huomenet!” sanoi Bilbo ja tarkoitti mitä sanoi. Aurinko paistoi ja ruoho oli vihreä. Mutta Gandalf katsoi häneen tuuheiden kulmakarvojen alta jotka olivat niin pitkät että ne ulottuivat hatunlierin yli.
      ”Mitä tarkoitatte?” hän kysyi. ”Toivotatteko minulle hyvää huomenta vai tahdotteko sanoa että huomenet ovat hyvät riippumatta siitä mitä ieltä minä olen, vaiko että teillä on hyvä olo huomenna vai kenties että huomenna sopii olla hyvä?”
      ”Kaikkea samalla kertaa”, sanoi Bilbo. ”Ja kaupan päälle huomen on hyvä piipullisen polttamiseen ulkosalla. Jos teillä on piippu mukana, istukaa ja täyttäkää se massistani! Kiirettä ei ole, meillä on koko päivä edessä!” ja Bilbo istui penkille ovensa viereen, pani sääret ristiin ja puhalsi ilmoille upea harmaan savurekaan joka leijaili ilmaan rikkoutumatta ja purjehti Kukkulan yli.
      ”Oikein soma”, sanoi Galdalf. ”Mutta minulla ei ole aikaa puhaltaa savurenkaita tänä aamuna. Minä etsin jotakuta mukaan seikkailuun jota olen järjestämässä, eikä ketään tahdo löytyä.”

tiistai 10. tammikuuta 2017

Liebster Award -tunnustus V

Lisää viime vuoden puolella saatuja haasteita! Tämän sain lokakuussa Kansientakaisten maailmojen Ethell Rediltä, suurkiitokset hänelle! :)


Haasteessa toimitaan seuraavasti:
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämiin 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin puolestaan palkitsemasi bloggaajat vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

1. Minkä kirjan maailmassa haluaisit elää?
Lotron jälkeisessä Keski-Maassa. Hengailisin Konnussa, kävisin Synkmetsässä, Rohanissa ja sitten menisin hiipparoimaan Minas Tirithiin ja stalkkaisin kuningasta ja kuningatarta. The Ultimate Fangirl.

2. Kumpaa on helpompi lukea minä- vai hän-kertojaa?
En osaa sanoa. Joskus tykkään enemmän ensimmäisestä persoonasta ja joskus taas kolmannesta. Minä-muoto tekee hahmosta periaatteessa helpommin tutustuttavamman, mutta hän-muoto toisaalta sopii paremmin kun halutaan kertoa tarinaa useamman hahmon näkökulmasta. En osaa päättää :D

3. Leikitäänpä, että olet saanut kaksi lasta, tytön ja pojan, ja sinun tulee nimetä heidät lempihahmojesi mukaan (1-3 etunimeä). Mitä antaisit heille nimeksi ja miksi?
Aloysius Aragorn (Pendergast + LOTR) ja Arwen Margaret (LOTR + North & South). Lapseni vihaisivat minua.

4. E-kirja vai paperiversio?
Joskus e-kirja on niin helppo, mutta paperiversio on kuitenkin minulle se ykkönen.

5. Missä lukemassasi kirjassa on mielestäsi kauneimmat kannet?
Kaikkein kauneimmista en tiedä, mutta viimeisimmistä lukemistani And I Darkenin kannet on todella hienot.

6. Voisitko kuvitella kirjoittavasi kirjan?
Toki voisin ;)

7. Minkä taruolennon ottaisit lemmikiksi?
Jättiläiskotkan.

8. Onko kirjahyllyssäsi jokin tietty järjestys vai laitatko kirjat vain sinne missä on tilaa?
Suomenkieliset kovakantiset on ylimmällä hyllyssä, enkunkieliset kovakantiset seuraavalla ja enkunkieliset pokkarit olen alemmille hyllyille asetellut vain siten, miten ne tetriksen tyyliin olen saanut mahdutettua. Suomenkieliset pokkarit on sitten kulmahyllyyn ladottuna. Kaikki kirjat eivät kyllä ole löytäneet paikkaansa hyllyistä, joten erinäisiä pinoja löytyy vähän joka paikasta.

9. Keräiletkö fanitavaraa? Jos keräilet niin mitä sinulla on?
En, mutta haluaisin kyllä mikäli ylimääräistä rahaa olisi. Saisin täytettyä kämppäni vaikka sun minkälaisessa fanitavaralla, uskokaa pois.

10. Millaisista asioista et pidä kirjoissa?
Instalove, joka peittoaa kaiken muun alleen, pahvinukkehahmot, turha ja typerä draama, mulkut jälkät joita palvotaan suupieli vaahdossa, varastetut ideat ja olematon maailma kun fantasia-/dystopiakirjoista puhutaan... Onhan näitä.

11. Käytkö kirjallisuus- tai fanitapahtumissa, kuten messuilla tai coneissa?
En. Minun pitäisi kyllä edes sinne kirjamessuille joskus tulla, sillä mitä olen kuullut ne ovat ihan huippuja tapahtumia.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Unpopular Bookish Opinion, #2

Carry On Reading -blogin Henna nakkasi minulle tämän haasteen jo useampi kuukausi sitten ja nyt vasta tähän vastaan. Pitää yrittää näitä viime vuoden rästipostauksia nyt lähetellä tänne bittiavaruuteen leijailemaan. Kiitokset Hennalle haasteesta ja pahoittelut, että kesti näin kauan vastata :)

1. Kirja / Kirjasarja, josta muut pitävät mutta sinä et?
Jennifer Nivenin All the Bright Places. Annoin kaksi tähteä, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna en senkään vertaa pitänyt lukemastani.

2. Kirja / Kirjasarja, josta sinä pidät, mutta muut eivät?
Tämän kanssa oli viimeksikin vaikeuksia... Ööööhöööm, heitetään nyt vaikka... Matkijanärhi. Siitä on pitkä aika kun sen luin, mutta muistan tykänneeni siitä todella paljon. En kyllä tiedä miten homma olisi nykyään.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut? 
Nyt täytyy vastata Libba Brayn The Diviners. Kyseessä on toki trilogian ensimmäinen osa, joten mitään lopullisia päätöksiä ei olla vielä nähty, mutta kyllä se vähän ihmetytti. En ollenkaan näe tuota paria yhdessä. En itse asiassa nähnyt koko kuviota edes kolmiodraamana.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä / josta haluaisit, muttet vain pysty? 
Syväluotaavat filosofiset monologikirjat, joissa hahmot tuijottavat elotonta esinettä ja pohtivat elämän salaisuuksia, metafysiikkaa ja mitä vielä kymmenien sivujen ajan. Onko tällä genrellä edes nimeä? Pseudofilosofinen hifistelygenre?

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä? 
...Jamie Fraser. Kirja-Jamie on minulle Clairen tavoin hyvin vieroksuttava hahmo. En tykkää siitä, miten kirjat on käännetty, sillä se murteiden sekoitus saa Jamien kuulostamaan minun korvaani pösilöltä skottilaisen sijaan. Olen yrittänyt saada itseni tykästymään kirja-Jamiehen, mutta en tunnu pystyvän. En siis häntä inhoa tai mitään sellaista, mutta en osaa muodostaa kirja-Jamiehen minkäänlaista tunnesidettä hetkellisiä hyviä hetkiä lukuun ottamatta. En ainakaan noiden kahden luetun osan perusteella. Tv-sarjan Jamie on niin paljon parempi.

6. Kirjailija josta monet pitävät mutta sinä et? 
John Green. Olen paremminkin täysin kyllästynyt tyyppiin ilmiönä. Green-hype vaikuttaa olevan kuitenkin kuolemaan päin (ainakin sen puoleen miten minä olen huomannut) ja that's totally fine by me.

7. Suosittu sarja (tässä tapauksessa yksittäinen osa) jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa? 
Rainbow Rowellin Carry On. En yhtään innostu tästä teoksesta. Ei mitään intressiä, vaikka kovin suosittu onkin.

8. Kirja joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva? 
Bridget Jonesit. Luin ekan kirjan enkä ollenkaan nähnyt sitä samaa kevyttä hömppähuumoria mitä elokuva oli. Kirjassa Bridget valitti taukoamatta eikä ollut mihinkään tyytyväinen. Lisäksi hänen äitinsä meni niin överiksi että ihan puistatti lukea hänen kohtauksiaan.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Neljä vuotta Tarinoiden syvyyksissä!

Neljä vuotta jo! Neljä! Vau, jännä ajatella, miten pitkään olen tänne jonne jo höpissyt :D

Hyvää synttäriä siis Tarinoiden syvyyksille!

Neljä vuotta on pitkä aika. Kun aloitin blogin, olin silloin aloittelemassa lukion kolmannen vuoden kevättä ja edessä oli loput yo-kirjoitukset. Sitten vietin kaksi välivuotta, joiden aikana olin ensin puoli vuotta töissä ala-asteella ja sitten toiset puoli vuotta maakunta-arkistossa. Sitten pääsin opiskelemaan yliopistoon toivealalleni, muutin 600 kilsaa ja nyt olen jo toisen opiskeluvuoden puolivälissä... Neljä vuotta on todellakin pitkä aika.

Tulevalle vuodelle tavoitteenani on laajentaa lukemieni kirjojen skaalaa hieman. Haluan lukea enemmän mysteeri-trillereitä sekä tutustua muutamaan kirjailijaan paremmin. Näihin kirjailijoihin kuuluvat muun muassa Stephen King ja Alastair Reynolds. Saatan ehkä kokeilla saksankielisiä siipiäni ja yrittää lukea jotain kirjaa silläkin kielellä, sillä haluan oppia saksan englannin tasolle. Vielä on matkaa, mutta kehityn päivittäin!

Neljä vuotta jo ja ties kuinka monta vielä edessä. Siihen tähdätään!

Kiitos kaikille teille lukijoille, seuraajille ja kommentoijille, sekä uusille että vanhoille ♥