lauantai 14. tammikuuta 2017

Hobitti - J.R.R. Tolkien

Nimi: Hobitti
Alkuteos: The Hobbit
Kirjailija: J.R.R. Tolkien
Kääntäjä: Kersti Juva, Panu Pekkanen
Julkaisuvuosi: 1937 (suomeksi 2012, WSOY)
Sivuja: 328 suomenkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Hobitti eli Sinne ja takaisin on Taru Sormusten herrasta -saagaa edeltävistä tapahtumista kertova itsenäinen tarina. Velho Gandalf valitsee Bilbo Reppulin mukaansa vaaralliselle retkelle, jonka päämääränä on saada takaisin lohikäärmeen kääpiöiltä ammoin varastama aarre. Haasteiden keskellä pienestä mutta sinnikkäästä hobitista kasvaa todellinen sankari. Matkan varrella Bilbo saa käsiinsä myös salaperäisen sormuksen...

Ajatukseni: Aloitin vuoden 2016 ottamalla lukuprojektiksi Taru Sormusten Herrasta –trilogia ja päätän vuoden Hobitilla. Hyvä Tolkien-vuosi minulla ollut.

Repunpään Bilbo Reppuli on rauhaa rakastava hobitti, joka ei kaipaa elämäänsä mitään seikkailuja. Mutta sitten Gandalf-velho ilmestyy hänen ovelleen, joka kehottää häntä liittymään itsenäs ja kolmentoista kääpiön joukkoon seikkailulle. Bilbon osana on varkaan rooli heidän matkatessaan Yksinäiselle vuorelle voittamaan takaisin kääpiöiden menettämä valtakunta Smaug-lohikäärmeeltä.

Minulle Hobitti on ns. ultimaattinen fantasiasatu. Se on täynnä persoonallisia, hassuja hahmoja, nopeasti vaihtuvia tilanteista, paljon värikästä, kuvailevaa kieltä, jännitystä ja huumoria. Juoni on suhteellisen simppeli, joten kärryiltä tuskin helpolla putoaa. Vielä lähes 80 vuoden jälkeen ilmestymisestään Hobitti on edelleen rakastettava satu kaiken ikäisille.

Tolkienin Keski-Maa on värikäs ja täynnä kaikenlaisia olentoja aina hobiteista velhoihin, kääpiöistä haltioihin ja hiisistä lohikäärmeisiin asti. Hobitti on hyvin kevyttä luettavaa isoveljeensä Taru Sormusten Herrasta -trilogiaan nähden ja siksi sopiikin hyvin sellaisille, jotka haluaisivat tutustua Tolkieniin mutta eivät ihan heti ensimmäisenä raaski tuohon tiiliskiveen tarttua.

Kronologisesti onkin ehkä parempi aloittaa Hobitista, sillä se tarjoaa taustoitusta moneen Lotron kohtaan, kuten vaikka Klonkun vihan Reppulia kohtaan, tai kuinka Bilbo sai sormuksen, tai kuka on Thorin Tammikilpi ja miksi hän antoi Bilbolle mithril-paitansa, tai mistä Galdalfin ja Bilbon syvä ystävyys oikein kumpuaa.

Pidän Lotrosta enemmän, mutta Hobitti on silti yksi ehdottomia suosikkejani. Lukekaa tämä!

Elokuvista en tykännyt. Kukaan ei varmasti voi sanoa olevansa yllättynyt, kun kerron rakastavani Jacksonin Lotroja enemmän kuin itse elämää ja että katselukertani ovat laskettavissa kolminumeroisina. Tästä syystä olen niin surullinen, että Hobitit floppasivat. Ne oli hyvin näytelty (Martin Freeman, Ian McKellen ja Richard Armitage), visuaalinen ilme paikoitellen huikea (Smaug!) ja soundtrack erinomainen (The Misty Mountains Cold ja Billy Boyd), mutta tämän pienen kirjan jakaminen kolmeen massiiviseen elokuvaan oli virhe. Hirveästi filleriä, kun juoni ei riittänyt. Ja sitten hahmot... Legolas, why oh why :( kirjoissa Legolas on juuri se hyvä tyyppi, joka on mukava kaikille (myös Gimlille josta ei heti ensialkuun pidäkään), mutta leffoissa hän oli kamala mulkero. Ja sitten romanssi! Miksi?! Minulla oli epämukava ja surullinen olo nähdä, miten Lotrojen taika oli niistä kadoksissa. Hobitti-leffat eivät ole mieleeni enkä koe mitään mielenkiintoa katsoa niitä toistamiseen :\

Goodreadsistä napattu.

Lukunäyte: Ensimmäinen luku, Odottamaton juhla, sivu 10
Hyvät huomenet!” sanoi Bilbo ja tarkoitti mitä sanoi. Aurinko paistoi ja ruoho oli vihreä. Mutta Gandalf katsoi häneen tuuheiden kulmakarvojen alta jotka olivat niin pitkät että ne ulottuivat hatunlierin yli.
      ”Mitä tarkoitatte?” hän kysyi. ”Toivotatteko minulle hyvää huomenta vai tahdotteko sanoa että huomenet ovat hyvät riippumatta siitä mitä ieltä minä olen, vaiko että teillä on hyvä olo huomenna vai kenties että huomenna sopii olla hyvä?”
      ”Kaikkea samalla kertaa”, sanoi Bilbo. ”Ja kaupan päälle huomen on hyvä piipullisen polttamiseen ulkosalla. Jos teillä on piippu mukana, istukaa ja täyttäkää se massistani! Kiirettä ei ole, meillä on koko päivä edessä!” ja Bilbo istui penkille ovensa viereen, pani sääret ristiin ja puhalsi ilmoille upea harmaan savurekaan joka leijaili ilmaan rikkoutumatta ja purjehti Kukkulan yli.
      ”Oikein soma”, sanoi Galdalf. ”Mutta minulla ei ole aikaa puhaltaa savurenkaita tänä aamuna. Minä etsin jotakuta mukaan seikkailuun jota olen järjestämässä, eikä ketään tahdo löytyä.”

tiistai 10. tammikuuta 2017

Liebster Award -tunnustus V

Lisää viime vuoden puolella saatuja haasteita! Tämän sain lokakuussa Kansientakaisten maailmojen Ethell Rediltä, suurkiitokset hänelle! :)


Haasteessa toimitaan seuraavasti:
1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi
3. Vastaa palkinnon antajan esittämiin 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin puolestaan palkitsemasi bloggaajat vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

1. Minkä kirjan maailmassa haluaisit elää?
Lotron jälkeisessä Keski-Maassa. Hengailisin Konnussa, kävisin Synkmetsässä, Rohanissa ja sitten menisin hiipparoimaan Minas Tirithiin ja stalkkaisin kuningasta ja kuningatarta. The Ultimate Fangirl.

2. Kumpaa on helpompi lukea minä- vai hän-kertojaa?
En osaa sanoa. Joskus tykkään enemmän ensimmäisestä persoonasta ja joskus taas kolmannesta. Minä-muoto tekee hahmosta periaatteessa helpommin tutustuttavamman, mutta hän-muoto toisaalta sopii paremmin kun halutaan kertoa tarinaa useamman hahmon näkökulmasta. En osaa päättää :D

3. Leikitäänpä, että olet saanut kaksi lasta, tytön ja pojan, ja sinun tulee nimetä heidät lempihahmojesi mukaan (1-3 etunimeä). Mitä antaisit heille nimeksi ja miksi?
Aloysius Aragorn (Pendergast + LOTR) ja Arwen Margaret (LOTR + North & South). Lapseni vihaisivat minua.

4. E-kirja vai paperiversio?
Joskus e-kirja on niin helppo, mutta paperiversio on kuitenkin minulle se ykkönen.

5. Missä lukemassasi kirjassa on mielestäsi kauneimmat kannet?
Kaikkein kauneimmista en tiedä, mutta viimeisimmistä lukemistani And I Darkenin kannet on todella hienot.

6. Voisitko kuvitella kirjoittavasi kirjan?
Toki voisin ;)

7. Minkä taruolennon ottaisit lemmikiksi?
Jättiläiskotkan.

8. Onko kirjahyllyssäsi jokin tietty järjestys vai laitatko kirjat vain sinne missä on tilaa?
Suomenkieliset kovakantiset on ylimmällä hyllyssä, enkunkieliset kovakantiset seuraavalla ja enkunkieliset pokkarit olen alemmille hyllyille asetellut vain siten, miten ne tetriksen tyyliin olen saanut mahdutettua. Suomenkieliset pokkarit on sitten kulmahyllyyn ladottuna. Kaikki kirjat eivät kyllä ole löytäneet paikkaansa hyllyistä, joten erinäisiä pinoja löytyy vähän joka paikasta.

9. Keräiletkö fanitavaraa? Jos keräilet niin mitä sinulla on?
En, mutta haluaisin kyllä mikäli ylimääräistä rahaa olisi. Saisin täytettyä kämppäni vaikka sun minkälaisessa fanitavaralla, uskokaa pois.

10. Millaisista asioista et pidä kirjoissa?
Instalove, joka peittoaa kaiken muun alleen, pahvinukkehahmot, turha ja typerä draama, mulkut jälkät joita palvotaan suupieli vaahdossa, varastetut ideat ja olematon maailma kun fantasia-/dystopiakirjoista puhutaan... Onhan näitä.

11. Käytkö kirjallisuus- tai fanitapahtumissa, kuten messuilla tai coneissa?
En. Minun pitäisi kyllä edes sinne kirjamessuille joskus tulla, sillä mitä olen kuullut ne ovat ihan huippuja tapahtumia.

lauantai 7. tammikuuta 2017

Unpopular Bookish Opinion, #2

Carry On Reading -blogin Henna nakkasi minulle tämän haasteen jo useampi kuukausi sitten ja nyt vasta tähän vastaan. Pitää yrittää näitä viime vuoden rästipostauksia nyt lähetellä tänne bittiavaruuteen leijailemaan. Kiitokset Hennalle haasteesta ja pahoittelut, että kesti näin kauan vastata :)

1. Kirja / Kirjasarja, josta muut pitävät mutta sinä et?
Jennifer Nivenin All the Bright Places. Annoin kaksi tähteä, vaikka näin jälkeenpäin ajateltuna en senkään vertaa pitänyt lukemastani.

2. Kirja / Kirjasarja, josta sinä pidät, mutta muut eivät?
Tämän kanssa oli viimeksikin vaikeuksia... Ööööhöööm, heitetään nyt vaikka... Matkijanärhi. Siitä on pitkä aika kun sen luin, mutta muistan tykänneeni siitä todella paljon. En kyllä tiedä miten homma olisi nykyään.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut? 
Nyt täytyy vastata Libba Brayn The Diviners. Kyseessä on toki trilogian ensimmäinen osa, joten mitään lopullisia päätöksiä ei olla vielä nähty, mutta kyllä se vähän ihmetytti. En ollenkaan näe tuota paria yhdessä. En itse asiassa nähnyt koko kuviota edes kolmiodraamana.

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä / josta haluaisit, muttet vain pysty? 
Syväluotaavat filosofiset monologikirjat, joissa hahmot tuijottavat elotonta esinettä ja pohtivat elämän salaisuuksia, metafysiikkaa ja mitä vielä kymmenien sivujen ajan. Onko tällä genrellä edes nimeä? Pseudofilosofinen hifistelygenre?

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä? 
...Jamie Fraser. Kirja-Jamie on minulle Clairen tavoin hyvin vieroksuttava hahmo. En tykkää siitä, miten kirjat on käännetty, sillä se murteiden sekoitus saa Jamien kuulostamaan minun korvaani pösilöltä skottilaisen sijaan. Olen yrittänyt saada itseni tykästymään kirja-Jamiehen, mutta en tunnu pystyvän. En siis häntä inhoa tai mitään sellaista, mutta en osaa muodostaa kirja-Jamiehen minkäänlaista tunnesidettä hetkellisiä hyviä hetkiä lukuun ottamatta. En ainakaan noiden kahden luetun osan perusteella. Tv-sarjan Jamie on niin paljon parempi.

6. Kirjailija josta monet pitävät mutta sinä et? 
John Green. Olen paremminkin täysin kyllästynyt tyyppiin ilmiönä. Green-hype vaikuttaa olevan kuitenkin kuolemaan päin (ainakin sen puoleen miten minä olen huomannut) ja that's totally fine by me.

7. Suosittu sarja (tässä tapauksessa yksittäinen osa) jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa? 
Rainbow Rowellin Carry On. En yhtään innostu tästä teoksesta. Ei mitään intressiä, vaikka kovin suosittu onkin.

8. Kirja joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva? 
Bridget Jonesit. Luin ekan kirjan enkä ollenkaan nähnyt sitä samaa kevyttä hömppähuumoria mitä elokuva oli. Kirjassa Bridget valitti taukoamatta eikä ollut mihinkään tyytyväinen. Lisäksi hänen äitinsä meni niin överiksi että ihan puistatti lukea hänen kohtauksiaan.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Neljä vuotta Tarinoiden syvyyksissä!

Neljä vuotta jo! Neljä! Vau, jännä ajatella, miten pitkään olen tänne jonne jo höpissyt :D

Hyvää synttäriä siis Tarinoiden syvyyksille!

Neljä vuotta on pitkä aika. Kun aloitin blogin, olin silloin aloittelemassa lukion kolmannen vuoden kevättä ja edessä oli loput yo-kirjoitukset. Sitten vietin kaksi välivuotta, joiden aikana olin ensin puoli vuotta töissä ala-asteella ja sitten toiset puoli vuotta maakunta-arkistossa. Sitten pääsin opiskelemaan yliopistoon toivealalleni, muutin 600 kilsaa ja nyt olen jo toisen opiskeluvuoden puolivälissä... Neljä vuotta on todellakin pitkä aika.

Tulevalle vuodelle tavoitteenani on laajentaa lukemieni kirjojen skaalaa hieman. Haluan lukea enemmän mysteeri-trillereitä sekä tutustua muutamaan kirjailijaan paremmin. Näihin kirjailijoihin kuuluvat muun muassa Stephen King ja Alastair Reynolds. Saatan ehkä kokeilla saksankielisiä siipiäni ja yrittää lukea jotain kirjaa silläkin kielellä, sillä haluan oppia saksan englannin tasolle. Vielä on matkaa, mutta kehityn päivittäin!

Neljä vuotta jo ja ties kuinka monta vielä edessä. Siihen tähdätään!

Kiitos kaikille teille lukijoille, seuraajille ja kommentoijille, sekä uusille että vanhoille ♥

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Joulukuun kooste ja vähän vuodesta 2016

Hyvää uutta vuotta 2017 kaikille! ♥

Joulukuu oli parempi lukukuukausi kuin melkeinpä koko syksy yhteensä. Loman alettua oli enemmän aikaa ja sain rauhassa keskittyä lukemisiin. Sain joulukuun loppukirin ansiosta suoritettua Goodreadsin reading challengen. Jouduin laskemaan tavoitetta vuoden alun 65 kirjasta ensin 60 kirjaan, sitten 55, sitten vielä 50 ja lopulta päädyin 48 kirjaan ja sain sen juuri ja juuri suoritettua. En halunnut hävitä tuota haastetta, joten olen ihan tyytyväinen tuohon lopputulokseen :D

Joulukuun luetut:

x J.R. Ward: Herätetty rakastaja (Mustan tikarin veljeskunta, #3) | bloggaus tulossa!
x J.R. Ward: Paljastettu rakastaja (Mustan tikarin veljeskunta, #4) | bloggaus tulossa!
x Gillian Flynn: The Grownup
x Harto Hakovirta: Maailmanpolitiikka: teoria ja todellisuus
x J.R.R. Tolkien: Hobitti | bloggaus tulossa!
x Libba Bray: The Diviners (The Diviners, #1) | bloggaus tulossa!

8 kirjaa / 3073 sivua

Vuonna 2016 luin yhteensä 48 kirjaa / 20340 sivua.

Vuosi 2016 on ohi. Vihdoinkin. Vai kenties nyt jo? Each for their own. Omasta puolestani olen iloinen uudesta vuodesta. Vuosi 2016 ei ollut kirjavuotena minulle mikään paras, lukeminen jäi varsin vähälle ja blogi eleli koko syksyn säästöliekillä.

Syynä tälle oli puhtaasti opiskelut. Meinaan mennä vähän ylisuorittajaksi ja olen suunnitellut itselleni varsin ankaran opiskeluaikataulun, mikä takaa sen, ettei minulla ole niin paljon ylimääräistä aikaa käsissäni mitä esim. ekana opiskeluvuonna. Nyt tuleva kevät tulee olemaan minulla todella tiukka. Joudun kyllä vähän miettimään tätä omaa touhuani, sillä saatan yrittää tehdä ihan liikaa. Pudotan ehkä yhden sivuaineen pois (tai lykkään maisteriin), sillä se ei loppujen lopuksi ole minulle niin merkittävä tai tärkeä. Sen sijaan saattaisin keskittyä folkloristiikkaan ja lukea siitä myös aineopinnot. Folkki on uskontotieteilijöille helppo sivuaine suoritettavaksi, koska meillä on upeampi yhteinen kurssi ja vähemmän opintopisteitä suoritettavana. Haluaisin myös aloittaa uuden kielen, mutta sekin saa luvan kyllä jäädä vasta maisteriin. Espanja olisi kiinnostavaa historian, uskontotieteen ja kulttuurintutkimuksen näkökulmasta, mutta venäjä taasen politiikantutkimuksen kannalta. En osaa päättää!

No mutta, tällaista tämä on. Kasvattaa luonnetta ja niin edelleen :D

Vuonna 2016...

...ilmestyi Rogue One: A Star Wars Story ja on muistaakseni ainoa kuva, jonka kävin ihan teatterissa katsomassa. Star Wars ♥ Tykkäsin paljon! Olen jälleen ihan hillittömässä Star Wars -fiiliksessä ja maratoonasin parin viime päivän aikana kaikki jo ilmestyneet leffat. Episodit I ja II ovat niin huonoja. Epi III on ihan ok. OT ja TFA ♥
menetimme monia julkisuuden henkilöitä, joista kipeimmin minuun kolahti Carrie Fisherin poismeno :'( Fisher oli pienenä minulle todellinen idoli Prinsessa Leian hahmollaan. RIP Carrie Fisher!
...luin toisen kerran elämässäni LOTR:n sekä Hobitin ♥
...kävin toisen kerran elämässäni Roomassa ja ekan kerran Napolissa ja Pompeiissa sekä kiipesin Vesuviuksen huipulle. Oli ihan sairaan kuuma kun heinäkuussa käytiin, mutta todella mukava reissu.
...kävin patikoimassa Pallaksella ja Levillä. Oli kivaa!
...olen seurannut jääkiekkoa ja jalkapalloa. World Cup ja WJC ovat olleet karvaita pettymyksiä :\
...olen löytänyt itseni pitkästä aikaa kunnolla leffojen ja tv-sarjojen parista. Todella hyviä uusia tuttavuuksia Netflixissä!
...ollaan nähty varsinaista poliittista paskamyrskyä. Please no just STAHP!
...voimme vain katsoa vuotta 2017 ja toivoa parasta.

Kirjojen puolella vähäisemmästä määrästä huolimatta luin varsin monipuolisesti. Luin 25 teosta englanniksi ja 23 suomeksi, eli lähes puolet ja puolet. Luin enemmän suomeksi kuin pitkiin aikoihin. Palasin myös muutamien vanhojen tuttujen pariin (Veljeskunta, Tolkien, Pendergastit). Pisin lukemani teos oli Taru Sormusten Herrasta 1182 sivullaan ja lyhin Piikkilangan poliittinen historia 96 sivulla. Keskimääräinen kirjan pituus oli ~424 sivua, mikä on ihan täyspitkän romaanin mitta. Vuoden vaikuttavimpiin tuttavuuksiin kuuluivat ainakin nämä muutama:



Vuodelle 2017 minulla on luonnollisesti paljon suunnitelmia. Osa realistisia ja osa vähemmän sellaisia. Kesällä olisi ihana päästä käymään Huippuvuorilla! Olisi yksi paikka pois bucket listiltä :D Täytyy opiskella ankaralla tarmokkuudella, saada kesätyö (persaukisena ei ole kivaa) ja säästää rahaa niin ehkä sitä johonkin reissuun pääsisi. Täytyy jaksaa odottaa joulukuuhun SW epiä VIII, joka lienee kuumottelee kaikkein eniten.

Tässä sitä nyt ollaan. Cheers vuodelle 2016!

Aiheeseen liittyvä kuva

lauantai 31. joulukuuta 2016

Everything, Everything - Nicola Yoon

Nimi: Everything, Everything
Kirjailija: Nicola Yoon
Kustantaja: Delacorte
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 320 englanninkielisessä e-kirjassa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: Madeline Whittier is allergic to the outside world. So allergic, in fact, that she has never left the house in all of her seventeen years. But when Olly moves in next door, and wants to talk to Maddie, tiny holes start to appear in the protective bubble her mother has built around her. Olly writes his IM address on a piece of paper, shows it at her window, and suddenly, a door opens. But does Maddie dare to step outside her comfort zone?
      Everything, Everything is about the thrill and heartbreak that happens when we break out of our shell to do crazy, sometimes death-defying things for love.

Ajatukseni: Lopulta minäkin lakosin hypejunan eteen ja päätin ottaa Nicola Yoonin esikoisteoksen luettavaksi. Pidinkö? Toki. Onko tämä jotain erityistä? Eeh.

Maddy on tyttö, joka ei ole vuosiin poistunut kotoaan. Hän kärsii sairaudesta nimeltä SCID (Severe combined immunodeficiency) eli hän on allerginen koko ulkopuoliselle maailmalle. Mikä tahansa saattaa sairastuttaa ja tappaa hänet. Maddy on ihan sinut elämänsä kanssa, kunnes naapuriin muuttaa poika, Olly. Maddy ja Olly tutustuvat toisiinsa ja pian myös rakastuvat. Mutta tämä ajaa Maddyn muuttumaan aina vain tyytymättömämmäksi elämäänsä; sisällä oleminen ei enää riitä. SCID-elämä ei enää riitä Maddylle, ei enää nyt kun hän on päässyt maistamaan uudenlaista elämää Ollyn kanssa.

Aika absurdi, mutta myös söpö kirja. Minulla oli hauskaa. Hymyilin. Nauroin. Minua myös turhautti. Ja välillä ärsytti. Everything, Everything on kaikessa lyhykäisyydessään hyvin kokonaisvaltainen teos, joka sopii täydellisesti kiireen keskellä pikaiseksi välipalakirjaksi.

Huolimatta siitä, että pidin tästä teoksesta, minun suurin ongelmani oli SCIDin käyttäminen pelkkänä söpönä ”vikana”, joka tekee päähenkilöstä erityisen lumihiutaleen. Emme saa tietää tuosta taudista oikeastaan mitään. Maddy on hyvin tottunut tilaansa, mutta me lukijat emme ole. Olisin halunnut tietää enemmän Maddyn elämästä tuon taudin kanssa ja kuinka se vaikuttaa esim. hänen psyykeeseensä. Entä ne riskit, jotka saattavat sairastuttaa hänet? Miksi melkein kaikki saattaa sairastuttaa hänet? Miten Maddy on oppinut elämään vain sisällä? SCID olisi ansainnut enemmän puhetta, sillä kyseessä on ihan aito sairaus.

Mutta ei, sen sijaan saamme kyllä paljon insta-lovea ja toisen perään itkemistä. Saamme hyvin epäloogista ja typerää käytöstä. Ihmettelen, että Maddy, jonka koko elossaolo oletettavasti riippuu siitä tosiasiasta, ettei hän ota riskiä, on aivan harvinaisen itsetuhoinen. Jos joku kärsii osteoporoosista kannattaako tämän lähteä heti ensimmäisenä maastopyöräilemään rakkakivikkoon ilman suojia? Ei, koska sehän olisi aivan järjettömän typerää ja hengenvaarallista! Tämä sai minut pyörittelemään päätä niin paljon.

Nicola Yoonin kirjoitus kantaa hyvin tarinaa ja hänen dialoginsa on näppärää ja hauskaa. Tarina onkin hyvin dialogipainoitteinen ja olikin hyvä, että hahmot olivat suhteellisen persoonallisia artikulaation puolella. Yoonin teosta voin suositella contemporary-romansseista pitäville, mutta mitenkään erityisenä teoksena en tätä osaa pitää. Perus. Söpö mutta perus. Kaikella tavalla vain perus.

Everything, Everything on herättänyt valtavasti hypetystä ilmestyessään ja tämä hype on saavuttamassa myös Suomen. Iloisia uutisia jokaiselle kiinnostuneelle: Yoonin teos ilmestyy suomeksi huhtikuussa ja kantaa nimeä Kaikki kaikessa.

Lukunäyte: WHITE ROOM
I've read many more books than you. It doesn't matter how many you've read. I've read more. Believe me. I've had the time.
      In my white room, against my white walls, on my glistening white bookshelves, book spines provide the only color. The books are all brand-new hardcovers – no germy secondhard softcovers for me. They come to me from Outside, decontamnated and vacuum-sealed in plastic wrap. I imagine each book traveling on a white conveyor belt toward rectangular white stations wheere robotic white arms dust, scrape, spray, and otherwise sterilize it untill it's finally deemed clean enough to some to me. When a new book arrives, my first task is to wemove the wrapping, a process that involves scissors and more than one broken nail. My second task is to write my name on the inside front cover.
      PROPERTY OF: Madeline Whittier

Red Queen - Victoria Aveyard

Nimi: Red Queen
Trilogia/sarja: Red Queen, #1
Kirjailija: Victoria Aveyard
Kustantaja: Harper Teen
Julkaisuvuosi: 2015
Sivuja: 401 englanninkielisessä e-kirja
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: Graceling meets The Selection in debut novelist Victoria Aveyard's sweeping tale of seventeen-year-old Mare, a common girl whose once-latent magical power draws her into the dangerous intrigue of the king's palace. Will her power save her or condemn her?
      Mare Barrow's world is divided by blood—those with common, Red blood serve the Silver- blooded elite, who are gifted with superhuman abilities. Mare is a Red, scraping by as a thief in a poor, rural village, until a twist of fate throws her in front of the Silver court. Before the king, princes, and all the nobles, she discovers she has an ability of her own.
      To cover up this impossibility, the king forces her to play the role of a lost Silver princess and betroths her to one of his own sons. As Mare is drawn further into the Silver world, she risks everything and uses her new position to help the Scarlet Guard—a growing Red rebellion—even as her heart tugs her in an impossible direction. One wrong move can lead to her death, but in the dangerous game she plays, the only certainty is betrayal.

Ajatukseni: Red Queen oli minusta vain sen 2.5 tähden arvoinen lukukokemus.

Maailma on jakautunut puna- ja hopeaverisiin; punaveriset ovat tavallisia ihmisiä ja hopeaveriset eliittiä, jotka omaavat erikoisia voimia ja hallitsevat niiden kautta yhteiskuntaa. Mare Barrow on punaverinen, elää köyhyydessä ja yrittää avustaa perhettään varastamalla ja myymällä tavaraa. Hän tietää, ettei hänellä ole muuta tulevaisuutta kuin joutua vanhempien veljiensä lailla rintamalle jo vuosisadan kestäneeseen sotaan. Mutta sitten Mare kutsutaankin hopeaveristen palatsiin töihin, jossa hän joutuu sitten tilanteeseen joka paljastaa hänestä voimia, jollaisia ei ole koskaan ennen nähty. Hopeat päättävät väärentää hänen henkilöllisyytensä ja ottaa hänet asukkaaksi palatsiin ja kouluttaa hänet käyttämään voimiaan voidakseen vahtia häntä ja hänen ennennäkemätöntä punaveristä voimaansa.

Red Queen eli suomeksi Punainen kuningatar räjäytti pankit vuonna 2015. Valtavasti hypetettiin ja oli vaikea olla kuulematta tästä Aveyardin esikoisteoksesta. Minua ehdottomasti kiinnosti nähdä, mistä tässä oli nyt kyse. Tarinanhan oli väitetty olevan HUIKEA ja lopun petos JÄRISYTTÄVÄ.

Missasinko jotain? Luinko samaa kirjaa, mitä niin monet muut? Miksi minut jätettiin asemalle seisomaan hypejunan rynnistäessä ohitse? Ei, minusta Red Queen ei ollut häävi. Alussa maailma muistutti minua liikaa Nälkäpeleistä, koko tuo erityisvoimakonsepti oli ihan jotain X-Men-kamaa ja varsinkin ensimmäisen puolikkaan ajan en voinut lakata pyörittelemästä päätä, että kuinka mitäänsanomatonta meno oli.

Uuuu Mare tapaa suuuuuloisen pojan! Uuuu Mare pääsee palatsiin töihin! Uuuu Mare onkin erityinen lumihiutale ja niin speshul! Prinsessaleikkejä ja bling blingiä! Uuuu prinssejä! Kauniita miehiä! Kateellisia muijia! Mare the special snowflake!

Siis... 4.10 keskiarvo? Tämä kirja???

En pysty näkemään tuota huikeutta, mitä Goodreadsin yli kaksisataa tuhatta ääntä sekä yli neljän tähden keskiarvo lupailivat. En vain pysty. Kirjan ensimmäinen puolikas oli aika surkea, mutta toisella puolikkaalla toiminnan mukana aloin viihtyä vähän paremmin. Olen varmaan lukenut liikaa näitä koulutamme-sinua-käyttämään-übermegamahtavia-ja-ennennäkemättömiä-voimiasi-kirjoja, sillä HUOKAUS. Osasi olla puuduttavaa luettavaa.

Mutta sitten tosiaan kirjan toinen puolikas, kun toiminta nosti päätään, oli paljon viihdyttävämpi. Vähän enemmän tuota poliittista valtapeliä ja Mare tekee jotain muutakin kuin leikkii prinsessaa. Pääsemme näkemään vähän tuota vastakkaisasettelua kapinallisten ja hopeaveristen välillä sekä käännämme katseemme siihen pidemmän kaavan juoneen, joka tulee kantamaan sitten jatko-osiin. Sitä oli ihan kiva lukea.

Entä sitten se kuuluisa ja shokeeraava käänne?

description

NOT.

Osasin odottaa tuota pahamaineista käännettä ja ihan rehellisesti sanottuna arvasin sen jo ensimmäisen sadan sivun perusteella. Minusta se oli niin selvää kaikella tapaa, etenkin kun huomioi miten lukijalle hahmot esiteltiin. Red Queen ei riko sitä luihin asti kaluttua kaavaa millään tapaa ja se oli minulle pettymys.

Voinemme siis todeta, ettei Red Queen ollut minun mieleeni. Olen ihmeissäni, että tällä on niin korkea keskiarvo, sillä minun mielestäni tämä ei ollut yhtään mitään ihmeellistä. Samat teemat on pyöritetty myllystä läpi lukemattomia kertoja.

Aion kuitenkin lukea jatko-osan. Olen siitä kiinnostunut, sillä Aveyard osasi jättää loppuun varsin hyvän koukun. Pidän odotukseni kuitenkin hyvin alhaisina, koska toisen osan kirous voi hyvinkin iskeä kyntensä siihen...

Lukunäyte: Chapter 1
This is the true division between Silvers and Reds: the color of our blood. This simple difference somehow makes them stronger, smarter, better than us.
      Samson spits, sending a sunburst of silverblood across the arena. Ten yards away, Cantos tightens his grip on his sword, ready to incapacitate Samson and end this.
      “Poor fool,” I mutter. It seems Kilorn is right. Nothing but a punching bag.
      Cantos pounds through the sand, sword held high, eyes on fire. And then he freezes midstep, his armor clanking with the sudden stop. From the middle of the arena, the bleeding warrior points at Cantos, with a stare to break bone.
      Samson flicks his fingers and Cantos walks, perfectly in time with Samson’s movements. His mouth falls open, like he’s gone slow or stupid. Like his mind is gone.
      I can’t believe my eyes.
      A deathly quiet falls over the arena as we watch, not understanding the scene below us. Even Kilorn has nothing to say.
      “A whisper,” I breathe aloud.

Red Queen | Hopea-sarja
    0.1 Queen Song (2015)
    0.2 Steel Scars (2016)
Red Queen | Punainen kuningatar (2015/2016)
Glass Sword | Lasinen miekka (2016/2017)
King's Cage (2017)
4. osa (2018)

torstai 22. joulukuuta 2016

Eleanor & Park - Rainbow Rowell

Nimi: Eleanor & Park
Kirjailija: Rainbow Rowell
Kustantaja: St. Martin Griffin
Julkaisuvuosi: 2013
Sivuja: 336 englanninkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: Two misfits. One extraordinary love.
      Eleanor... Red hair, wrong clothes. Standing behind him until he turns his head. Lying beside him until he wakes up. Making everyone else seem drabber and flatter and never good enough... Eleanor.
      Park... He knows she'll love a song before he plays it for her. He laughs at her jokes before she ever gets to the punch line. There's a place on his chest, just below his throat, that makes her want to keep promises... Park.
      Set over the course of one school year, this is the story of two star-crossed sixteen-year-olds—smart enough to know that first love almost never lasts, but brave and desperate enough to try.

Ajatukseni: Voi Eleanor & Park... Aw, tämä oli todellakin lukemisen arvoinen kirja.

Eletään kultaista 80-lukua, kun kaksi hyvin epätodennäköistä nuorta tapaavat koulubussissa ja muodostavat ystävyyden, joka muuttuu pian myös rakkaudeksi. Park on korealais-amerikkalainen nuori, joka lukee sarjakuvia, harratsaa karatea ja tietää olevansa pettymys isälleen. Eleanor on punatukkainen, isokokoinen tyttö, joka tulee hyvin rikkinäisestä perheestä ja köyhästä kodista. Heidän tarinansa alkaa sarjakuvan lukemisesta, joka kehittyy pian musiikin kuunteluun, sitten käsien hipaisuksi ja vielä niin paljon enemmäksi.

Minun täytyy myöntää, että Rainbow Rowell on kirjailija, johon minulla ei ole mitään intressiä. Luin Fangirlin ja silloin se oli ihan riemastuttava coming-of-age-tarina ja Eleanor & Park on oikeastaan ainoa hänen teoksistaan, joka minua oikeasti kiinnosti. Loput taasen? Eeeeh, ei juurikaan innosta.

Mutta Eleanor & Park. Enpä olisi osannut odottaa tykkääväni tästä niin paljon. Hypetys tämän kirjan ympärillä on ollut kovaa ja ihan suomennettunakin teos löytyy. Ja hyvä niin, koska E&P ansaitsee sen ihan täysin. Kyseessä ei ole edes pelkästään mikään teinien rakkaustarina, vaan myös kasvutarina, jossa kaksi hyvin epätodennäköistä nuorta rohkaistuvat toistensa seurassa.

En osaa sanoa, missä vaiheessa olin investoitunut tarinaan niin tiiviisti, että olin yhtäkkiä hyvin tunteellinen. Eleanor ja Park olivat molemmat niin hyviä hahmoja rasittavine ja hauskoine puolineen kaikkineen. Molemmat kamppailevat omien ongelmiensa kanssa, jotka ovat luonteiltaan hyvin erilaisia: Eleanor elää rikkinäisessä kodissa rikkinäisen äitinsä, pikkusisarusten sekä kammottavan isäpuolen kanssa, kun taas Park ei koe olevansa riittävän hyvä isälleen. Park on kiinnostunut sarjakuvista eikä osaa ajaa manuaalivaihteista autoa. Eleanor on punatukkainen, isokokoinen ja pukeutuu hyvin kummallisesti eikä sovi oikein mihinkään joukkoon. Park, puoliksi korealainen, haluaisi vain hävitä väkijoukkoon eikä erottua joukosta.

Kerronta vaihtelee Eleanorin ja Parkin välillä, mikä avasi hahmoja paljon enemmän kuin jos vain toisen hahmon näkökulmasta tarina olisi kerrottu. Oli niin sydäntä lämmittävää lukea näiden kahden hitaasti kasvavia tunteita ja kuinka he lopulta näkivät toisensa niin vahvasti, vaikka itsestä eivät paljoakaan kyenneet ajattelemaan. Heidän äänensä täydensi toisiaan kauniisti.

Aaaaa loppu oli niin... Oikeasti! Angst! En ole tyytymätön, mutta koen, että Eleanor ja Park ansaitsevat jotain muuta. Jotain enemmän. Minulla on ihan hullun ristiriitainen olo. Epilogi? Jatko-osa? Jotain?

https://images.gr-assets.com/hostedimages/1447411178ra/17002553.gif

Tykkäsin Eleanorista & Parkista paljon. Rainbow Rowell on minulle hyvin yhdentekevä kirjailija, mutta E&P? Niin hyvä.

Lukunäyte: Chapter 8, Park
She was reading his comics.
      At first Park thought he was imagining it. He kept getting this feeling that she was looking at him, but whenever he looked over at her, her face was down.
      He finally realized that she was staring at his lap. Not in a gross way. She was looking at his comics – he could see her eyes moving.
      Park didn’t know that anyone with red hair could have brown eyes. (He didn’t know that anyone could have hair that red. Or skin that white.) The new girl’s eyes were darker than his mom’s, really dark, almost like holes in her face.
      That made it sound bad, but it wasn’t. It might even be the best thing about her. It kind of reminded Park of the way artists draw Jean Grey sometimes when she’s using her telepathy, with her eyes all blacked out and alien.
      Today the girl was wearing a giant men’s shirt with seashells all over it. The collar must have been really big, like disco-big, because she’d cut it, and it was fraying. She had a man’s necktie wrapped around her ponytail like a big polyester ribbon. She looked ridiculous.
      And she was looking at his comics.
      Park felt like he should say something to her. He always felt like he should say something to her, even if it was just ‘hello’ or ‘excuse me.’ But he’d gone too long without saying anything since the first time he’d cursed at her, and now it was all just irrevocably weird. For an hour a day. Thirty minutes on the way to school, thirty minutes back.
      Park didn’t say anything. He just held his comics open wider and turned the pages more slowly.

Rebel Belle - Rachel Hawkins

Nimi: Rebel Belle
Trilogia/sarja: Rebel Belle, #1
Kirjailija: Rachel Hawkins
Kustantaja: Putnam Juvenile
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 352 englanninkielisessä e-kirja
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: Harper Price, peerless Southern belle, was born ready for a Homecoming tiara. But after a strange run-in at the dance imbues her with incredible abilities, Harper's destiny takes a turn for the seriously weird. She becomes a Paladin, one of an ancient line of guardians with agility, super strength and lethal fighting instincts.
      Just when life can't get any more disastrously crazy, Harper finds out who she's charged to protect: David Stark, school reporter, subject of a mysterious prophecy and possibly Harper's least favorite person. But things get complicated when Harper starts falling for him--and discovers that David's own fate could very well be to destroy Earth.
      With snappy banter, cotillion dresses, non-stop action and a touch of magic, this new young adult series from bestseller Rachel Hawkins is going to make y'all beg for more.

Ajatukseni: Eräänä hyvin, hyvin varhaisena aamuna päätin ottaa työn alle jotain rentoa ja viihdyttävää, jonka läpi lukaisisi hetkessä ja jolle saisi nauraa ilman huolta huomisesta.

Harper Price joutuu Homecoming-iltanaan tilanteeseen, jota ei olisi osannut kuvitella villeimmissä unissaankaan: kesken tanssiaisten, Harper todistaa vessassa talonmiehen murhan ja tahtomattaan ottaa vastaan tämän oudot voimat, jotka puolestaan auttavat Harperia opettajansa tappamisessa korkokengällä. Wait, what? Harper saa tietää uusien voimiensa salaisuuden ja että hänen ensisijainen tehtävänsä on nyt suojella David Starkia, poikaa, jolla on hallussaan omat erikoiset voimansa. Ainoa vain, että Harperilla on oman elämänsä haasteet edessään ja tietysti se, että hän ja David ovat olleet napit vastakkain jo vuosien ajan.

Sain juuri sitä, mitä kaipasin. Rebel Belle oli runsaalla huumorilla höystetty, pilke silmäkulmassa kirjoitettu tarina, jonka parissa sain nauraa makeasti monet kerrat. Rebel Belle oli tutkassani aina ilmestymisestään asti, ja olen todella iloinen että nyt siihen vihdoin pääsin. Ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Voi Harper, tarinan sankaritar! Hän elää unelmaansa: luokkansa priimus, laajat sosiaaliset aktiviteetit, hyvä perhe, komea, urheilullinen poikaystävä ja edessä hyvin valoisa tulevaisuus. Ja sitten yhtäkkiä hän joutuu lukituksi vessaan verta vuotava, kuolevan talonmiehen kanssa, joka myös vielä kaiken lisäksi suutelee häntä. Harperin saatua uudet voimansa, hän ikään kuin näkee maailman nyt yhtäkkiä ihan erilaisin silmin eikä itseironialta ja nappaavalta huumorista voitu välttyä. Harperin ”uusi minä” on yksi hulvattomimpia kertojia, mitä olen tänä vuonna lukenut.

Rebel Belle palloilee kreikkalaisen mytologian mukaelmalla, jossa oraakkelit ja Paladinit ovat aitoa tavaraa. Harperille tämä uusi elämä ei olekaan kuitenkaan ihan sieltä mieluisimmasta päästä, sillä hänen tehtävänsä on suojella David Starkia, poikaa, jonka kanssa Harper on vuosia jo ollut napit vastakkain. Kivat siis heille molemmille, sillä heidän täytyy nyt oppia tulemaan toimeen keskenään ja luottamaan toisiinsa.

Tarinalla olisi ehdottomasti aineksia kompastua perusteinikliseisiin aina kolmiodraamasta mustasukkaisuusdraamaan asti, mutta Hawkins onnistuu välttämään nämä sudenkuopat onnistuneesti. Draama tuntui raikkaalta, se viihdytti ärsyttämisen sijastaan enkä voi osoittaa ainuttakaan hahmoa, joka olisi saanut tulla lakaistuksi maton alle suunnattomassa rasittavuudessaan. Wow, tällaisiakin kirjoja siis on olemassa.

Valitettavasti siinä puolivälin tienoilla tapahtui notkahdus ja tarinan tempo putosi puoleen hyväksi aikaa. Siinä vaiheessa vitosen aloitus putosi neloseen, kun en voinut olla huokailematta ja odottelemtsta, milloin tarina ottaisi taas tuulta purjeisiin. Tämä oli harmi, sillä kirjalla oli ehdottomasti potentiaalia ihan täysiin pisteisiin.

Rebel Belleä suosittelen varauksetta niille, jotka tarvitsevat pikaista apua lukujumin hoitoon.

Lukunäyte: Chapter 2
Okay. Okay, I can hadle this, I thought, even as panic started clawing through my chest.
      ”Mr Hall,” I started, my voice high and shaky.
      He just waved his hand at me and pressed his ear to the door. I don't know what he heard, but whatever it was made him turn and sag against the wall.
      And that's when I noticed the blood dripping on his shoes.
      ”Mr. Hall!” I cried, running toward him. My heels slid on the slick tile floor, so I kicked them off. I got to Mr. Hall just as he slumped to the ground.
      His face was pale, and it looked all weird and waxy, like he was a dummy instead of a person. I could see beads of sweat on his forehead and under his nose. His breath was coming out in short gasps, and there was a dard red stain spreading across his expansive belly. There was no doubt in my mind that he was dying.
      I knelt down next to him, my blood rushing loudly in my ears. ”It's gonna be okay, Mr. Fall, I'll go get someone, everything is gonna be fine.”

Rebel Belle –trilogia
Rebel Belle (2014)
Miss Mayhem (2015)
Lady Renegade (2016)