The Ghosts of Heaven - Marcus Sedgwick

Nimi: The Ghosts of Heaven

Kirjailija: Marcus Sedgwick

Kustantaja: Roaring Brook Press

Julkaisuvuosi: 2014

Sivuja: 360 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

12. A book of short stories

Juonikuvaus: A bold, genre-bending epic that chronicles madness, obsession, and creation, from the Paleolithic era through the Witch Hunts and into the space-bound future.

      Four linked stories boldly chronicle madness, obsession, and creation through the ages. Beginning with the cave-drawings of a young girl on the brink of creating the earliest form of writing, Sedgwick traverses history, plunging into the seventeenth century witch hunts and a 1920s insane asylum where a mad poet's obsession with spirals seems to be about to unhinge the world of the doctor trying to save him. Sedgwick moves beyond the boundaries of historical fiction and into the future in the book's final section, set upon a spaceship voyaging to settle another world for the first time. Merging Sedgwick's gift for suspense with science- and historical-fiction, Ghosts of Heaven is a tale is worthy of intense obsession.

Ajatukseni: Aivan ensimmäiseksi, ennen kuin sanon mitään muuta, minun on pakko ylistää tämän kirjan kantta. Se on aivan UPEA! Siis oikeasti! Voi miten hieno kansi voi kirjalla olla. Myönnän, että kansi oli se ainoa syy, miksi tästä ylipäätään kiinnostuin ja hankin hyllyyni.

The Ghosts of Heaven on palkitun brittiläisen kirjailijan Marcus Sedgwickin kirjoittama teos, jossa nivotuu yhteen neljä tarinaa aina kivikaudelta keskiajan noitavainoihin ja 1920-luvun amerikkalaisesta mielisairaalasta tulevaisuuden avaruusalukseen matkalla kohti uutta planeettaa. Jokaisessa tarinassa toistuu sama kuvio, jonka merkitys on aina muuta kuin pinnalta voisi kuvitella; spiraali, oli se sitten etanan kuoressa tai olipa portaikko sen muotoinen, kuvion voi lyötää kautta historian aikakausien ja tuo kuvio yhdistää tämän kirjan neljä tarinaa toisiinsa saumattomasti.

Arvioin ensin jokaisen tarinan erikseen ja puhun sitten lukukokemuksestani kokonaisuudessaan.

Whispers in the Dark: 1 tähti...

Ensimmäinen tarina sijoittuu kivikauteen ja sen keskiössä on tyttö, joka toivoo pääsevänsä maalaamaan kätensä mystisen luolan seinään ja herättävänsä näin taikuuden. Mutta sitten tapahtuu jotain, mikä jättää tytön yksin kamppailemaan selviytymisestä ja etsimään tilaisuutta taikuuden herättämiseen.

Ihan suoraan sanottuna en ollut ollenkaan vakuuttunut tuosta ensimmäisestä osasta. Vapaamittainen, runomainen teksti ei ole oikein minun mieleeni ja ihan rehellisesti sanottuna melkein jo kaduin kirjan aloittamista. Tunnustan, että mielessä kävi yhden lyhyen hetken ajan kirjan kesken jättäminen ja se kertoo minun kohdallani jo melkoisen onnettomasta menestyksestä, koska minä jätän kirjoja todella harvoin kesken.

Mutta päätin kuitenkin jatkaa, koska kansi oli lumonnut minut täysin ja minä en ihan aikuisten oikeasti tykkää tai halua jättää kirjoja kesken.

The Witch in the Water: 5 tähteä!

Tarina sijoittuu keskiaikaiseen pieneen englantilaiseen kylään, jossa nuoren Anna-tytön äiti on juuri kuollut. Samaan aikaan kylään saapuu isä Encrove, pappi, joka päättää laittaa kylän henkisesti ja spirituaalisesti uuteen uskoon. Hän aikoo puhdistaa kylän vääräuskoisista ja kiinnittää huomionsa Annaan. Hyvin katkera suru, mustasukkaisuus ja saavuttamaton rakkaus kylässä päästävät ilmoille hyvin vaarallisia sanoja noituudesta eikä mene kauan ennen kuin kaikki todisteet alkavat puhua Annaa vastaan.

Tämä osui ja upposi! Muutaman sivun jälkeen tarina vei todella mennessään. Annan tarina oli koskettava ja surullinen ja hänen hahmonsa tuli todella lähelle lukijaa. Tunnelma oli todella ahdistava ja erittäin onnistunut. Noitavainot ovat todella synkkä ajanjakso historiassamme ja noissa oikeudenkäynneissä ei syytetylle oikeasti edes annettu mahdollisuutta puolustautua. Syyttömyyden todistaminen oli täysin mahdotonta, joten noituudesta syytettyjä tapettiin vuosien saatossa kymmeniä tuhansia. Heitä hirtettiin, hukutettiin, poltettiin... Kammottavaa aikaa.

Side note: Minun suvussani äitini puolelta on yksi mies tuomittu noituudesta kuolemaan 1600-luvulla tai joskus niihin aikoihin. Tarina kuuluu, että hänellä oli ollut kiistaa jostain kala-altaasta naapurinsa kanssa ja myöhemmin naapuri oli löytynyt hukkuneena samaisista altaista. Jotkut naapurit olivat myöhemmin todistaneet sukulaistani vastaan ja väittäneet nähneensä hänet rummun kanssa miehen kuoleman aikoihin. En tiedä, millainen oli kuolemantuomion täytäntöönpano, mutta olen harkinnut joskus tekeväni hieman sukututkimusta asiasta. Onhan se nimittäin aika siistiä ja karuakin, että omasta suvusta löytyy tuollainen tarina.

Side note #2: Haluaisin kernaasti lukea Malleus Maleficarumin eli Noitavasaran. Sen kirjoitti inkvisiittori Heinrick Kramer vuonna 1486 ja teoksen ensimmäinen suomennettu painos ilmestyi viime vuonna. Olen äärimmäisen utelias, mitä tämä kirja pitää sisällään, vaikka toisaalta tiedän jo valmiiksi, miten hirvittävää tavaraa sisältö tulee olemaan.

The Easiest Room in Hell: 5 tähteä!

Tarina kertoo nuoresta tohtorista, joka muuttaa uuden työn perässä tyttärensä Verityn kanssa asuntoon mielisairaalan yhteydessä. Tohtori James tapaa uudessa työpaikassaan erikoisen potilaan, Dexterin, joka ei vaikuta olevan sekaisin tai kuuluvan tuohon ympäristöön. James saa myös huomata, että sairaalassa on meneillään jotain kummallista ja hämäräperäistä. Samaan aikaan Jamesia vainoavat painajaiset eräästä menneisyyden haamusta, jonka läsnäolo ja uniintunkeutuminen on painanut häntä jo monta vuotta.

Vau, tämä tarina oli upea ja tunkeutui todella syvälle mieleen. Luin tarinan yhdeltä istumalta, sillä en voinut jättää sitä kesken. Minun täytyi saada tietää, mitä tapahtui seuraavaksi, saada kysymyksiin vastaukset ja selvittää koko mysteeri, joka tarinan ympärillä pyöri. Pidin tästä tarinasta aivan valtavasti. Todella onnistunut mysteeri.

The Song of Destiny: 3 tähteä.

Song of Destiny matkaa avaruuden halki kohti uutta planeettaa, jonka ihmisten on tarkoitus asuttaa Maan ylikansoituksen vuoksi. Keir Bowman aluksen yksi kymmenestä vartijasta, joka kymmenen vuoden välein herää tarkastamaan aluksen ja sen nukutettujen matkustajien tilan ja tallentamaan kokemuksensa ensi vuonna heräävää vartijaa varten. Mutta yhtäkkiä jotain on tapahtunut: tällä kertaa Keirin herätessä hän saa huomata, että aluksen viidestäsadasta kuusi on kuollut, ja aluksella tuntuu liikkuvan joku. Mutta eihän aluksella ole eikä voi olla ketään hereillä vartijan lisäksi... Kier päättää alkaa selvittää tottuutta kuolemien takia, mutta totuus saattaa olla liian vaikea ja kammottava saada selville.

Tämän tarinan kohdalla kävi minulla niin, että illan lukumaratonin jälkeen nukahdin kesken ja yleisen väsymystilan vuoksi meinasi mennä vähän yli hilseen Se Suuri Merkitys. Hiffasin kyllä sen perimmäisen ajatuksen, mutta tätä tarinaa en suosittele silloin kun vireystila on mitä on.

Tämä viimeinen tarina kuitenkin päätti tämän kirjan hyvin lumoavalla tavalla ja tarinat tekivät kauniin spiraalin, päättymättömän ajankulun.

The Ghosts of Heaven on hieno kirja. Olen niin iloinen, että päätin jatkaa lukemista, sillä kun ensimmäisestä tarinasta pääsi yli vei kirja todella mennessään. Tämä toi muuten mieleen ikuisuusprojektin nimeltä Pilvikartasto ja antoi minulle uutta potkua ja inspiraatiota lukea sekin vielä loppuun. Kävin kirjan jo kirjastosta taas hakemassa ja tällä kertaa aion sen vaikka verenmaku suussa lukea. Vannon sen... tyyliin... kaiken nimeen...

Olen todella kiinnostunut lukemaan Sedgwickiltä muutakin. Hänellä on selvästi hieno taito hyppysissään, sillä jokainen noista neljästä tarinasta oli kerrottu erilaisilla, persoonallisilla äänillä ja kerrontatyyleillä. Yllätyin täysin kun kirjaston verkkokirjastoa selasin ja sain huomata, että Sedgwickiltä on jopa suomennettu pari teosta. Olen hämmästynyt, ettei Sedgwickin kirjat ole saaneet huomiota, vaikka käännettynäkin niitä löytyy. Varasin kolme kirjaa, jotka aion lukea tässä jossain vaiheessa.

Laitan tämän kirjan lukuhaasteessa kohtaan A book of short stories, vaikka se taitaakin enemmän tarkoittaa tyyliin novellikokoelmaa... mutta koska en pahemmin perusta novelleista, otan vapauden pitää tämän kirjan tarinoita riittävän lyhyinä täyttämään tuon kohdan ”kriteerit”.

Sovimme Mannin kanssa The Ghosts of Heavenin kimppaluvusta, joten kannattaa tarkkailla hänenkin blogiaan, sillä hänkin varmaan piakkoin kirjasta esittää ajatuksensa.

Suosittelen mielelläni tätä kirjaa, sillä kokonaisuudessaan hieno lukukokemus oli kyseessä!

Lukunäyte: Whispers in the Dark I, sivu 7

She is the one who goes on,

when others remain behind.

The one who walks into darkness,

when others cling in her hand,

and with fire in her head.

She walks with the people,

climbs up beside the waterfall.

Up, as the water thunders down.

Up, through the cool green leaves,

the summer's light lilting

through the leaves and the air.

They have come so far,

and ache with the pain

of their feet and their backs,

but they cannot stop,

because the beasts do not stop.