Everything, Everything - Nicola Yoon

Nimi: Everything, Everything

Kirjailija: Nicola Yoon

Kustantaja: Delacorte

Julkaisuvuosi: 2015

Sivuja: 320 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: Madeline Whittier is allergic to the outside world. So allergic, in fact, that she has never left the house in all of her seventeen years. But when Olly moves in next door, and wants to talk to Maddie, tiny holes start to appear in the protective bubble her mother has built around her. Olly writes his IM address on a piece of paper, shows it at her window, and suddenly, a door opens. But does Maddie dare to step outside her comfort zone?

      Everything, Everything is about the thrill and heartbreak that happens when we break out of our shell to do crazy, sometimes death-defying things for love.

Ajatukseni: Lopulta minäkin lakosin hypejunan eteen ja päätin ottaa Nicola Yoonin esikoisteoksen luettavaksi. Pidinkö? Toki. Onko tämä jotain erityistä? Eeh.

Maddy on tyttö, joka ei ole vuosiin poistunut kotoaan. Hän kärsii sairaudesta nimeltä SCID (Severe combined immunodeficiency) eli hän on allerginen koko ulkopuoliselle maailmalle. Mikä tahansa saattaa sairastuttaa ja tappaa hänet. Maddy on ihan sinut elämänsä kanssa, kunnes naapuriin muuttaa poika, Olly. Maddy ja Olly tutustuvat toisiinsa ja pian myös rakastuvat. Mutta tämä ajaa Maddyn muuttumaan aina vain tyytymättömämmäksi elämäänsä; sisällä oleminen ei enää riitä. SCID-elämä ei enää riitä Maddylle, ei enää nyt kun hän on päässyt maistamaan uudenlaista elämää Ollyn kanssa.

Aika absurdi, mutta myös söpö kirja. Minulla oli hauskaa. Hymyilin. Nauroin. Minua myös turhautti. Ja välillä ärsytti. Everything, Everything on kaikessa lyhykäisyydessään hyvin kokonaisvaltainen teos, joka sopii täydellisesti kiireen keskellä pikaiseksi välipalakirjaksi.

Huolimatta siitä, että pidin tästä teoksesta, minun suurin ongelmani oli SCIDin käyttäminen pelkkänä söpönä ”vikana”, joka tekee päähenkilöstä erityisen lumihiutaleen. Emme saa tietää tuosta taudista oikeastaan mitään. Maddy on hyvin tottunut tilaansa, mutta me lukijat emme ole. Olisin halunnut tietää enemmän Maddyn elämästä tuon taudin kanssa ja kuinka se vaikuttaa esim. hänen psyykeeseensä. Entä ne riskit, jotka saattavat sairastuttaa hänet? Miksi melkein kaikki saattaa sairastuttaa hänet? Miten Maddy on oppinut elämään vain sisällä? SCID olisi ansainnut enemmän puhetta, sillä kyseessä on ihan aito sairaus.

Mutta ei, sen sijaan saamme kyllä paljon insta-lovea ja toisen perään itkemistä. Saamme hyvin epäloogista ja typerää käytöstä. Ihmettelen, että Maddy, jonka koko elossaolo oletettavasti riippuu siitä tosiasiasta, ettei hän ota riskiä, on aivan harvinaisen itsetuhoinen. Jos joku kärsii osteoporoosista kannattaako tämän lähteä heti ensimmäisenä maastopyöräilemään rakkakivikkoon ilman suojia? Ei, koska sehän olisi aivan järjettömän typerää ja hengenvaarallista! Tämä sai minut pyörittelemään päätä niin paljon.

Nicola Yoonin kirjoitus kantaa hyvin tarinaa ja hänen dialoginsa on näppärää ja hauskaa. Tarina onkin hyvin dialogipainoitteinen ja olikin hyvä, että hahmot olivat suhteellisen persoonallisia artikulaation puolella. Yoonin teosta voin suositella contemporary-romansseista pitäville, mutta mitenkään erityisenä teoksena en tätä osaa pitää. Perus. Söpö mutta perus. Kaikella tavalla vain perus.

Everything, Everything on herättänyt valtavasti hypetystä ilmestyessään ja tämä hype on saavuttamassa myös Suomen. Iloisia uutisia jokaiselle kiinnostuneelle: Yoonin teos ilmestyy suomeksi huhtikuussa ja kantaa nimeä Kaikki kaikessa.

Lukunäyte: WHITE ROOM

I've read many more books than you. It doesn't matter how many you've read. I've read more. Believe me. I've had the time.

      In my white room, against my white walls, on my glistening white bookshelves, book spines provide the only color. The books are all brand-new hardcovers – no germy secondhard softcovers for me. They come to me from Outside, decontamnated and vacuum-sealed in plastic wrap. I imagine each book traveling on a white conveyor belt toward rectangular white stations wheere robotic white arms dust, scrape, spray, and otherwise sterilize it untill it's finally deemed clean enough to some to me. When a new book arrives, my first task is to wemove the wrapping, a process that involves scissors and more than one broken nail. My second task is to write my name on the inside front cover.

      PROPERTY OF: Madeline Whittier