Black City - Elizabeth Richards

Nimi: Black City

Trilogia/sarja: Black City, #1

Kirjailija: Elizabeth Richards

Kustantaja: Speak

Julkaisuvuosi: 2012

Sivuja: 374 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★☆☆☆

Haastekirja 11/30

Juonikuvaus: A dark and tender post-apocalyptic love story set in the aftermath of a bloody war.

      In a city where humans and Darklings are now separated by a high wall and tensions between the two races still simmer after a terrible war, sixteen-year-old Ash Fisher, a half-blood Darkling, and Natalie Buchanan, a human and the daughter of the Emissary, meet and do the unthinkable—they fall in love. Bonded by a mysterious connection that causes Ash’s long-dormant heart to beat, Ash and Natalie first deny and then struggle to fight their forbidden feelings for each other, knowing if they’re caught, they’ll be executed—but their feelings are too strong.

      When Ash and Natalie then find themselves at the center of a deadly conspiracy that threatens to pull the humans and Darklings back into war, they must make hard choices that could result in both their deaths.

Ajatukseni: Lomalukemistoa, osa 2. Tuota noin. Kaipa voin syyttää vain itseäni, sillä parin vuoden arvostelujen lukemisen jälkeen minulla tuskin olisi kannattunut pitää toiveita kovinkaan korkealla. Mutta silti minulla riitti uskoa paremmasta. Ja petyin.

Natalie Buchanan on Black Cityn kylmäkiskoisen emissaarin tytär ja Ash Fisher on vanhan uskonnon papin puoliverinen vampyyripoika. Eletään maailmassa, jossa darklingit (eli vampyyrit) on ajettu asumaan ghettoihin ja ihmishallituksen diktaattori, Purian Rose, yrittää ajaa uutta lakia, jossa yksikään darkling ei enää koskaan näe ghettoja ympäröivien muurien ulkopuolelle. Samaan aikaan valtiossa riehuu wrath, vaarallinen virus, joka leviää darklingien keskuudessa niittäen populaa kuin heinää. Kaiken tämän kaaoksen keskellä Natalie ja Ash kohtaavat ja kohtalonomaisesti, kaikkien sosiaalinormien vastaisesti rakastuvat.

Aluksi kirja vaikutti lupaavalta. Maailma oli kiinnostava ja hyvin pohjustettu. Richards oli selvästi panostanut maailmaan ja paiskinut töitä tehdäkseen siitä yksityiskohtaisen ja mielenkiintoisen. Molempien protagonistien kertojanäänet olivat selkeitä ja persoonallisia. Olin aidosti kiinnostunut tapahtumista ja pieni toivonliekki lepatti sisälläni. Voisiko Black City sitten olla parempi, mitä monet ovat sanoneet? Ehkä...

Aaaaand crash. And BURN. Sitten romanssi tapahtui. Natalie ja Ash vaikuttivat ensimmäisen sadan sivun aikana hyviltä hahmoilta, joilla on omat ongelmansa ja motiivinsa eivätkä he tulleet toimeen keskenään ennakkoluulojensa vuoksi. Minulla oli melkein hauskaa lukiessani heidän kädenvääntöään.

Romanssi oli niin naurettava insta-love, etten tiennyt miten päin olla. Se oli niin... en keksi edes sopivaa sanaa kuvaamaan sitä. Täysin naurettava. Insta-love toimii ehkä kerran kolmestakymmenestä mikäli – siis mikäli – se on kirjoitettu hyvin. Black Cityn kohdalla se ei toiminut, ei lähimaillakaan. En voi sanoin kuvailla, kuinka... irrallinen romanssi oli. Se oli niin irrallinen, että jopa minä olen sanaton.

Romanssi yhtäkkiä vain nakattiin silmille ja se perusteltiin kohtalonomaisella soul mate – anteeksi, Blood mate – tyyppisellä lässytyksellä. Tuo Blood mate -juttu ei ollut mitään tuubaa pahimmasta päästä, koska Richards kuvaili sitä kiinnostavalla tavalla, mutta että ”rakkaus” roihahti alle viikossa ja päähenkilöpari vannoo ikuista ja syvää rakkautta toisiaan kohtaan oli jo melko kaukaa haettua. En täysin vastusta tätä kohtalo-haluaa-meidät-yhteen–kaavaa, kunhan sillä ei perustella insta-lovea, mutta harmillisen usein kirjailijat käyttävät sitä hyväkseen päästäkseen sieltä, mistä aita on matalin. Minusta lähinnä tuntui, että Richards halusi vain vähän turhan kipeästi saattaa hahmonsa yhteen eikä oikein viitsinyt käyttää aikaa kehittääkseen heidän suhdettaan. No, ei ole ensimmäinen kerta kun tätä tapahtuu.

Heti kun päähenkilöpari loikkaavat toistensa huulille, kaikki muu katosi tästä tarinasta. Mitään ei oikein tapahtunut ja homma muuttui niin tylsäksi, että jouduin välillä taistelemaan jatkon kanssa. Natalie muuttui persoonaksi, jonka kanssa en haluaisi olla ystäviä. Hän suutelee Ashia ensimmäisen kerran, päättää sillä samalla sekunnilla olevansa palavasti rakastunut tähän ja seuraavalla sivulla lemppaa ainoan ystävänsä, Dayn, koska tällä on aito, perusteltu syy vihata Ashia. Tämän jälkeen Natalie jurnuttaa sitä, miten Day ei ymmärrä hänen ja Ashin syvää rakkautta ja miten hyvä tyyppi Ash todellisuudessa on. Tämä tulee saman hahmon suusta, joka parikymmentä sivua aikaisemmin vannoi kaiken nimeen inhoavansa jätkää.

Mutta jooh, jos nyt ohitetaan tuo romanssi ja puhutaan kirjan muista elementeistä, voin rehellisesti kehaista niitä. Maailma todellakin oli kiinnostava ja hyvin yksityiskohtaisesti mietitty. Richards teki tässä hyvää työtä. Lisäksi pidin Richardsin vampyyriolennoista ja siitä, ettei kertaakaan tässä kirjassa mainita sanaa 'vampyyri'. Näistä annan pisteitä tälle kirjalle.

Huonoista puolistaan huolimatta haluan lukea jatko-osan, koska kun tuo romanssi pyyhkäistään maton alle ja keskitytään politiikkaan ja yhteiskunnallisiin asioihin niin siinä tosiaan oli kiinnostavia juttuja meneillään. Lopussa kirjailija jätti kunnon täkyn, joka todella houkuttelee lukemaan jatkon.

Black City oli kuin Marie Lun Legendin, Theo Lawrencen Mystic Cityn ja Stephenie Meyerin Twilightin risteytys. En voi pitää tätä mitenkään kauhean tehokkaana koukkuna, mutta hei... ihan luettava kirja tämä on. Ja kaunis kansikin löytyy.

Lukunäyte: 2, Natalie, sivu 9

The Darkling boy's eyes narrow. ”You're the Emssary's daughter?”

      Fear tiptoes down my spine. I gulp, realizing the danger I'm in.

      ”I don't want any trouble,” I say.

      ”Too late for that, blondie.” The corners of his mouth curl up to reveal his fangs.

      I hurriedly edge away from him. My back slams into the cold stone wall. I'm trapped.

      The Hazer girl groans.

      ”I thinks she's going to be okay. There's no need for anyone else to get involve,” I say, panic rising in my voice.

      We eye each other steadily, waiting to see that's going to happen next. There are only two options: he lets me go and trusts I won't report him. Or he kills me.

      My heart bangs against my chest. I hold my breath, waiting.

      He snarls. ”Tell anyone about me, and you're dead.”

      He gets to his feet, and in a flash, he's gone.

Black City –trilogia

Black City (2012)

Phoenix (2013)

Wings (2014)