The Raven Boys - Maggie Stiefvater

Nimi: The Raven Boys

Trilogia/sarja: The Raven Cycle, #1

Kirjailija: Maggie Stiefvater

Kustantaja: Scholastic Press

Julkaisuvuosi: 2012

Sivuja: 468 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆
9. A book by a female author

Juonikuvaus: “There are only two reasons a non-seer would see a spirit on St. Mark’s Eve,” Neeve said. “Either you’re his true love . . . or you killed him.” 
      It is freezing in the churchyard, even before the dead arrive.

      Every year, Blue Sargent stands next to her clairvoyant mother as the soon-to-be dead walk past. Blue herself never sees them – not until this year, when a boy emerges from the dark and speaks directly to her.

      His name is Gansey, and Blue soon discovers that he is a rich student at Aglionby, the local private school. Blue has a policy of staying away from Aglionby boys. Known as Raven Boys, they can only mean trouble.

      But Blue is drawn to Gansey, in a way she can’t entirely explain. He has it all – family money, good looks, devoted friends – but he’s looking for much more than that. He is on a quest that has encompassed three other Raven Boys: Adam, the scholarship student who resents all the privilege around him; Ronan, the fierce soul who ranges from anger to despair; and Noah, the taciturn watcher of the four, who notices many things but says very little.

      For as long as she can remember, Blue has been warned that she will cause her true love to die. She never thought this would be a problem. But now, as her life becomes caught up in the strange and sinister world of the Raven Boys, she’s not so sure anymore.

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 3.5 tähteä.

John Boynen Kuudes mies nakkasi minut niin syvään lukujumiin, että The Raven Boys oli ainoa kirja, jonka sain kahden viikon aikana loppuun. Mitä olen tämän ajan tehnyt? Katsonut Pawn Starsia ja viettänyt kauhumaratoneja. On niin ärsyttävää, miten hyvä kirja joskus survaisee sellaiseen tunnekuoppaan, ettei mikään muu tarina hetkeen tunnu oikein miltään sen rinnalla. Niin minulla kävi.

Pienessä virginialaisessa Henriettan kaupungissa elelevä Blue Sargent on saanut koko elämänsä kuulla, että jos hän suutelee tosirakkauttaan, tämä tulee kuolemaan. Siksi meedion tytär on pysytellyt aina erossa pojista. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Blue on Pyhän Markuksen päivän iltana hautausmaalla tätinsä kanssa listaamassa lähitulevaisuudessa kuolevia ihmisiä ja hän näkee elämänsä ensimmäisen henkiolennon, joka kertoo nimensä olevan Gansey. On kaksi syytä, miksi Blue kykenee näkemään Ganseyn hengen: joko poika on hänen tosirakkautensa tai Blue tulee tappamaan hänet.

Gansey, Aglionby-sisäoppilaitoksen rikas kasvatti, on uhrannut lähes kaksi vuotta elämästään voimalinjojen (ley lines) sekä ikivanhan walesilaisen kuninkaan Gledowerin jäljittämiseen. Myytti kertoo, että Glendower on haudattu voimalinjojen alle ja tuon energian ansiosta on yhä elossa. Se, joka kuninkaan löytää, saa osakseen palkkioksi toiveen täyttymisen. Blue lyöttäytyy yksiin Ganseyn ja tämän ystävien kanssa ja yhdessä he alkavat metsästää voimalinjoja ja Glendoweriä. He myös saavat nopeasti huomata, etteivät ole ainoita, jotka kuningasta jäljittävät.

Minun historiani Maggie Stiefvaterin kanssa ei ole mistään loisteliaimmasta päästä. Joskus muutama vuosi sitten luin hänen The Wolves of Mercy Falls -trilogiansa ensimmäisen osan, Väristyksen, ja minun mielestäni kirja oli armottoman tylsä ja hahmot niin mitäänsanomattomia. Jos tähtiä olisin jaellut, olisin kirjalla ehkä 2/2.5 tähteä heittänyt. Jatko-osiin en ole tähän päivään mennessä vieläkään edennyt. Sitten noin vuosi sitten luin Lamentin, joka oli aika surkea tekele.

Voisi siis sanoa, että olin aika hermostunut ja huolissani, mitä tähän kirjaan tuli. Tästä olen kuullut puhuttavan suunnilleen joka puolella ja palaute on ollut lähes poikkeuksetta positiivista, ja kiinnostukseni heräsi kovasti. Mutta kun, mutta kun... aikaisemmat Stiefvater-kokemukseni eivät ladanneet minuun suurta toivoa, mutta halusin silti antaa tälle kirjalle mahdollisuuden. Se kannatti.

The Raven Boys on hyvin uniikki ja ainutlaatuinen tarina hienoilla hahmoilla ja loistavalla tapahtumaympäristöllä ja tunnelmalla. Hahmot olivat todella ihastuttavia, ja aivan ykköseksi heistä nousi Ronan Lynch, Ganseyn synkänpuoleinen ja vaikeasti lähestyttävä ystävä. Hänessä oli jotain sellaisesti, mitä veti huomiota puoleensa ja jolta odottaa paljon jatko-osien suhteen.

Oli ehdottoman positiivista, että romanssi oli korvattu ystävyydellä. Takakannen tekstistä saa kuvan, että romanssi olisi isokin osa tarinaa, mutta näin ei onneksi ole. Itse asiassa romanssi ei edes tapahdu tässä kirjassa. Siihen viitattiin ja sitä pohjustettiin, mutta tässä osassa keskityttiin enemmän itse juoneen ja hahmojen tutustumiseen ja ystävystymiseen. Olin niin mielissäni siitä, sillä Blue esiteltiin meille itsenäisenä ja suoraselkäisenä päähenkilönä eikä minään ensisilmäyksellä rakastuvana heittopussina.

Muistan joskus ala-asteella kirjastossa lukeneeni sellaista kirjaa, jossa esiteltiin kaikenlaisia historiallisia merkkihenkilöitä ja Owain Glyndŵr eli Glendower oli yksi niistä. Olin siis niin iloisesti yllättynyt, että tässä kirjassa esiteltiin tuo keskiaikainen walesilainen kuningas, jonka elämän viimeiset vuodet ovat melkoinen mysteeri vielä tänäkin päivänä. Nostan hattua siitä, että Stiefvater onnistui luomaan näin ainutlaatuisen tarinan. Vaikka juoni ei edennytkään mitenkään hurjaa vauhtia, sen kehittymistä seurasi mielellään ja mielenkiinnolla.

Ainoa ihan oikeasti merkittävä ongelmani ei johtunut edes kirjasta, vaan enemmän minusta lukijana. Minä en nimittäin pidä yhtään Stiefvaterin kirjoitustyylistä. Se nyt vain on niin, että jos ei kemiat ollenkaan kohtaa kirjoituksen tai jonkin muun kanssa, niin lukeminen on hyvin turhauttavaa ja uuvuttavaa. Se ei tarkoita, ettei Stiefvater hyvin kirjoittaisi – se vain tarkoittaa, että minulla ei tuo tyyli yhtään nappaa. Huomasin useamman kerran, että olin lukenut ja lukenut, mutta ajatukseni harhailivat muualle enkä ollut rekisteröinyt ollenkaan lukemaani. Jouduin aina silloin tällöin palaamaan useamman sivun taaksepäin päästäkseni taas kärryille. Minulla meinasi hyytyä tämä kirja ihan alkutekijöihinsä.

The Raven Boys aloittaa quadrilogian, eli neliosaisen sarjan, josta kolme kirjaa on jo ilmestynyt ja viimeistä saamme odottaa tämän vuoden syyskuussa ilmestyväksi. Oli ehkä hyvä, että jätin tämän sarjan aloittamisen näin myöhälle, sillä eipähän tarvitse odotella osia aina niin tuskallisen kauan.

Stiefvater-ongelmistani huolimatta aion lukea myös jatko-osat. Toivon kyllä vain, että löytäisin ne jostain fyysisinä kappaleina, sillä e-kirjan lukeminen ei tämän kohdalla oikein napannut.

Suosittelen tätä kirjaa!

Lukunäyte: Chapter 1

Blue’s heart hammered like a fist to her breastbone. On the other side of the heartbeat, he was still there. Where there should have been nothing, there was a person.

      ”I see him,” Blue said. ”Neeve, I see him.”

      Blue had always imagined the procession of spirits to be an orderly thing, but this spirit wandered, hesitant. It was a young man in slacks and a sweater, hair rumpled. He was not quite transparent , but he wasn’t quite there, either. His figure was as murky as dirty water, his face indistinct. There was no identifying feature to him apart from his youth.

      He was so young -- that was the hardest part to get used to.

      As Blue watched, he paused and put his fingers to the side of his nose and his temple. It was such a strangely living gesture that Blue felt a little sick. Then he stumbled forward, as if jostled from behind.

      ”Get his name,” Neeve hissed. ”He won’t answer me and I need to get the others!”

      ”Me?” Blue replied, but she slid off the wall. Her heart was still ramming inside her rib cage. She asked, feeling a little foolish, ”What’s your name?”

      He didn’t seem to hear her. Without a twitch of acknowledgment, he began to move again, slow and bewildered, toward the church door.

      Is this how we make our way to death? Blue wondered. A stumbling fade-out instead of a self-aware finale?

The Raven Cycle –sarja

The Raven Boys (2012)

The Dream Thieves (2013)

Blue Lily, Lily Blue (2014)

The Raven King (2015)