The 5th Wave - Rick Yancey

Nimi: The 5th Wave

Trilogia/sarja: The 5th Wave, #1

Kirjailija: Rick Yancey
Kustantaja: Penguin Books

Julkaisuvuosi: 2013

Sivuja: 457 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

Haastekirja 2/30

Juonikuvaus: The 1st Wave took out half a million people. 
      The 2nd Wave put that number to shame. 
      The 3rd Wave lasted a little longer, twelve weeks... four billion dead.

       In The 4th Wave, you can't trust that people are still people.

       And The 5th Wave? No one knows. But it's coming.

       On a lonely stretch of highway, Cassie runs. Runs from the beings that only look human, who have scattered Earth's last survivors.

       To stay alone is to stay alive, until she meets Evan Walker. Beguiling and mysterious, Evan may be her only hope.

       Now Cassie must choose: between trust and despair, between defiance and surrender, between life and death.

Ajatukseni: Vihdoinkin sain tämän kirjan luettua loppuun. Tämän kanssa meni lähes kaksi viikkoa, mutta ei suinkaan siksi, että tämä olisi ollut huono kirja. Lähinnä siksi, että minulla on monia kirjoja samanaikaisesti kesken. Pahoittelen haasteen jatkamisen viivästymistä!

Ahaa! The 5th Wave on alienikirja! Minä luulin alun perin, että tämä olisi zombikirja. Tilasin kirjan kesäkuussa satunnaisena valintana. Olin jotenkin kuin ihmeen kaupalla onnistunut välttämään kaiken hypetyksen tämän kirjan ympäriltä. Saatuani kirjan selailin sitä hetken ja silmiini osui sana zombie. Luonnollisesti siis odotin lukevani zombeista. Kuvitelkaapa ihmetystäni, kun tajusin tämän olevankin tarina alieni-invaasiosta! Saankin siis kaksi alienikirjaa tässä haasteessa. Tätä laatua en olekaan ennen lukenut.

Cassie Sullivan on selvinnyt avaruusolioiden invaasiosta. Hän on menettänyt äitinsä ja isänsä, ja sotilaat veivät hänen pikkuveljensä, Sammyn, hänen käsistään väitettyyn turvapaikkaan. Nyt Cassie on yksin tuolla tyhjässä, kuolleessa maailmassa, jossa keneenkään ei voi luottaa ja ainoa keino selviytyä on pysyä liikkeessä, yksin ja rynnäkkökivääri tanassa. Cassie päättää lähteä pelastamaan veljensä minne hänet sitten vietiinkin. Hän kohtaa matkallaan Evan Walkerin, täyden mysteerin pojan, joka herättää Cassiessa kummallisia tuntemuksia. Evanin avulla Cassie lähtee kohti sotilastukikohtaa, johon hän uskoo pikkuveljensä viedyksi, mutta matkalla hänelle alkaa selvitä pelottavia totuuksia sekä Evanista että koko alienivalloituksesta. Yksikin väärä liike, ja Cassien peli on menetetty.

Cassiopeia ”Cassie” Sullivan on kovanaama sanan varsinaisessa merkityksessä. Erityisesti kirjan loppupuolella, kun hän kiskoo niskaansa sotilaspuvun ja pistää haisemaan, en millään ollut saada tarpeekseni hänestä. Alkupuolella hänen yksinäisyytensä oli koskettavaa luettavaa. Ymmärrän, miksi hänellä oli kuvitelmia siitä, että hän olisi viimeinen ihminen maan päällä, vaikka todennäköisyys olikin sitä luuloa vastaan. Toki Cassiella oli myös vähän ylidramaattisia hetkiä, mutta hän on teini-ikäinen, joka on repäisty nuoruudesta ja pakotettu kasvamaan aikuiseksi ihan liian nopeasti, liian rajusti, joten se on okei. Minusta Cassie oli mahtava.

Aloitettuani tämän lukemisen minä ihmettelin, kuinka ihmeessä tällaiseen alienitoimintapommiin saataisiin romanssia tungettua. Aika helposti näköjään. Evan Walker, miten minä tämän muotoilisin... Evan oli kuin Edward Cullenin kauan kadoksissa ollut kaksoisveli. Oikeasti. Sellaisen kuvan minä sain. Etenkin kun hän astuu kuvaan ensimmäistä kertaa, hän oli niin hämy. Suorastaan karmiva. Mutta toisaalta puhun nyt ihmisten käyttäytymis-/sosiaalisista normeista, joten ehkeivät ne sitten tässä tapauksessa päde... Evan oli kuitenkin aika mielenkiintoinen hahmo, joten haluan kovasti tietää, mitä hänelle tulee tapahtumaan jatkon suhteen. Zombie oli koko hahmokaartista se kaikkein loistokkain veijari. Hänessä oli kunnon asennetta. Haistan muuten kolmio-/neliödraaman olevan tuloillaan. En oikein ihastunut Cassie/Evan-paritukseen. Sitä vastoin Cassie/Zombie olisi kultaa.

Moniääninen kerronta toimi tässä kirjassa hyvin. Oli mielenkiintoista nähdä tarinaa monelta kannalta – Cassien, Silencerin, Nuggetin ja Zombien. Pidin kaikista kertojista, mutta rehellisyyden nimissä Zombie loisti kaikkein kirkkaiten kuin iltataivaan Venus konsanaan. Yanceyn kerronta oli nopeatempoista, toimintapainoitteista, välillä aika toistelevaa. Toistettavuus on eräänlainen tehokeino, mutta pidemmän päälle se on vähän rasittavaa. Kyllä se viesti menee vähemmälläkin hokemisella perille. Pidin kuitenkin Yanceyn tyylistä ja toiminnallisesta kerronnasta.

Vaikka tarina olikin hiukkasen sekava välillä, asiat kuitenkin lutviutuvat loppua kohden ja kysymyksiin vastaillaan mukavasti. Pakko muuten ihmetellä, kuinka alieniton tämä alienikirja on. Meinaan, että ne alienit olivat aika inhimillisiä eikä sellaisia avaruuksellisia, Linnunratamme ulkopuolisia olentoja. Mutta se vain lisää sitä kauhua ja pelkokerrointa, koska keneenkään ei voi luottaa ja kuka tahansa saattaa olla vihollinen. Oli siis parasta pelastaa oma nahkansa ja noudattaa vanhaa kunnon shoot first, ask questions later -sääntöä. Minusta tuo hiljainen pakokauhu, yksinäisyyden tunne tyhjässä maailmassa ja terrori olivat parasta tässä tarinassa. Tunnelma oli ehdottomasti kohdallaan.

Minusta tämä kirja oli vähän ennalta-arvattava. Arvasin tiettyjen hahmojen identiteetit aika nopeasti ja heidän motiivinsa olivat selvillä jo parisataa sivua ennen kuin ne virallisesti paljastettiin lukijoille. Se ei kuitenkaan häirinnyt minua turhan paljon, sillä meno oli viihdyttävää yhtä kaikki.

Olen iloinen, että ainakin kaksi jatko-osaa on The 5th Wavelle luvassa! The Infinite Sea ilmestyy näillä näkymin ensi toukokuussa ja aion ehdottomasti lukea sen, kun kirjan käsiini saan. Kannattaa lukaista tämä kirja!

Lukunäyte: Cassie, luku 24, sivu 101

I can't put any weight on my wounded leg. I lean against the car for a second, then push myself upright. On one leg, but upright.
      I might be wrong about them wanting to keep Sammy alive. I'd been wrong about practically everything since the Arrival. I still culd be the last human being on Earth.
      I might be – no, I probably am – doomed.
      But if I'm it, the last of my kind, the last page of human history, like hell I'm going to let the story end this way.
      I may be the last one, but I am the one still standing. I am the one turning to face the faceless hunter in the woods on an abandoned highway. I am the one not running, not staying, but facing.
      Because if I am the last one, then I am humanity.
      And if this is humanity's last war, then I am the battlefield.

The 5th Wave –trilogia

The 5th Wave | 5. aalto (2013/2013)

The Infinite Sea | Ääretön meri (2014/2015)

–3. osa nimeämätön– (2015)