UnSouled - Neal Shusterman

Nimi: UnSouled

Trilogia/sarja: Unwind Dystology, #3

Kirjailija: Neal Shusterman

Kustantaja: Simon & Schuster

Julkaisuvuosi: 2013

Sivuja: 404 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★★
11. A book with a one-word title

Juonikuvaus: The story that began with Unwind continues.

      Connor and Lev are on the run after the destruction of the Graveyard, the last safe haven for AWOL Unwinds. But for the first time, they’re not just running away from something. This time, they’re running toward answers, in the form of a woman Proactive Citizenry has tried to erase from history itself. If they can find her, and learn why the shadowy figures behind unwinding are so afraid of her, they may discover the key to bringing down unwinding forever.

      Cam, the rewound boy, is plotting to take down the organization that created him. Because he knows that if he can bring Proactive Citizenry to its knees, it will show Risa how he truly feels about her. And without Risa, Cam is having trouble remembering what it feels like to be human.

      With the Juvenile Authority and vindictive parts pirates hunting them, the paths of Connor, Lev, Cam, and Risa will converge explosively—and everyone will be changed.

Ajatukseni: Voi UnSouled... Aloitin tämän joskus jo ennen joulukuuta, mutta sitten lukujumi iski ja päätin suosiolla pitää lukutaukoa. En nimittäin halunnut pilata kokemustani jumituksen tai väkisillä luvun vuoksi. Halusin palata tähän kirjaan kun olin taas valmis siihen vuoristorataan, minkä tiesin edessä olevan.

Kehoitan jättämään seuraavat kaksi kappaletta lukematta, mikäli et ole aiempia osia lukenut!

Connor ja Lev ovat onnistuneet pakenemaan lentokonehautausmaan kaaoksesta, kun AWOL-nuoria jahtaavat viranomaiset ratsasivat paikan. Sadat AWOL-nuoret ovat jääneet kiinni ja viety purkuleireille vuoroaan odottamaan, kun taas Starkey on onnistunut pakenemaan oman possensa kanssa. Connor ja Lev ottavat tehtäväkseen etsiä käsiinsä Sonia Rheinschildin, saman vanhan naisen joka auttoi Connoria ja Risaa piilottelemaan heidän pakomatkansa alussa. Connor ja Lev ovat saaneet selville jotain todella valtavaa, joka on järjestelmällisesti hävitetty kaikista historiankirjoituksista, mutta jonka keskeisenä tekijänä Sonia ja hänen miehensä olivat.

Samaan aikaan Starkey laumansa kanssa hyökkäilevät purkuleireihin ja vapauttavat nuoria sieltä, mutta heidän touhunsa aiheuttaa aina vain vakavampia seurauksia, kun yhä suurempi osa ihmisistä kannattavat aina vain rajumpia lakimuutoksia ja herkempiä syitä nuorten purkamiseen. Risa on paennut Proactive Citizenryn kynsistä jättäen jälkeensä silmittömästi rakastuneen, sadasta nuoresta rakennetun Camin, joka omalta osaltaan päättää voittaa Risan sydämen kääntymällä luojiaan vastaan ja ajamaan koko järjestön maan tasalle.

Nyt on turvallista taas jatkaa!

Voi luoja miten ihan kädet tärisivät viimeisillä sadalla sivulla kun minua jännitti niin paljon, miten kirja päättyisi. Yksi parhaimmista seikoista koko tässä sarjassa on se, että tämä on täysin ennalta-arvaamaton. Shusterman on tehnyt maailmasta niin perusteellisen, vakaan ja niin kamalan, jossa unwind-julmuus on juurtunut Yhdysvaltain perustuslakiin ja ihmisten mieliin niin syvälle, ettei sitä tyranniaa sorruteta yhtä helposti mitä monissa muissa dystopiakirjoissa. En voisi kuvitellakaan mitään ”Nouskaamme barrikadeille hirmuvaltaa vastaan!”-tyyppistä vallankumousta, koska se ei toimisi tässä sarjassa. Rakastan sitä, että olen täysin sokkona tulevien tapahtumien suhteen!

Unwind-sarjan maailma on upea. Ei pelkästään siksi, että se on niin kammottava dystopinen skenaario, vaan lähinnä siksi, että tämä jäljittelee tietyllä tasolla niin aidosti todellisuutta ja nykymaailmaa. Unwind-toimenpide on valtaisa bisnes tuossa maailmassa sekä laillisesti että laittomasti. Kaduilta unwind-karkulaisia napsii pois parts piratesit eli laittomiin elinsiirtobisneksiin nuoria myyvät ihmiskauppiaat ja vaikuttaa siltä, että heidän toimintaansa tukee suurempikin järjestö. Epävakautta, korruptiota ja tekijöitä, jonka takana on aina jokin toinen, suurempi tekijä. Loputon oravanpyörä. Jos tuon yhteiskuntamallin haluaa purkaa, joutuu niin massiivisen muutoksen keskelle, että kynnys sen tekemiseen on todella korkea. On aina joku, joka on valmis estämään muutoksen oman etunsa ja ahneutensa vuoksi ja uhraamaan toiset, koska vanhasta kaavasta ei millään voida päästää irti. Tästä on esimerkkejä tosielämässä ihan valtiotasolla.

Tässä osassa vasta tajusin kunnolla, kuinka nerokas kirjailija Neal Shusterman on. Vasta tässä osassa tajusin, kuinka uskomattoman taitava hän on kertomaan tarinaa ja solmimaan narunpäitä yhteen. Huomasin jo pieniä vinkkejä tästä edellisessä osassa, mutta vasta tässä osassa sain kunnolla tuta tuon hienouden. Shusterman ei jätä yhtään mitään puolitiehen, hän ei täytä tarinaansa yhtään millään merkityksettömällä eikä hän ei esittele meille ainuttakaan hahmoa, jolla ei olisi myöhemmin suurempi merkitys tarinassa. Tapaamme tässä osassa jälleen vanhoja tuttuja ensimmäisestä osasta ja yhdellä heistä on yllättävän suuri rooli kaikessa tässä.

Hahmoista muutenkin puheen ollen, otan vapauden taas ylistää loputonta rakkauttani Connor Lassiteria kohtaan. Hän on vain niin...! Aaaah, miksi hänenlaisiaan hahmoja ei ole enemmän!? Connor on todella hieno hahmo. En osaa kuvitella häntä minään kiiltokuvan komeana ja sliipattuna Ken-nukkena, vaan minun mielikuvissani on hän täysin normaali poika, jolla on sydän paikallaan ja jonka maine on hänen ympärillään kasvanut lumipalloefektin lailla, mutta joka ei näe itseään minään unwind-nuortenen messiaana. Hän ei pyri suuruuteen, vaan hän haluaa vain selvitä hengissä ja pitää huolta ystävistään. Uskallan vetää ehkä jonkinlaista mielenyhtymää Katnissiin... Mutta Connorin persoonasta on helpompi pitää.

Rakastan Connoria ja rakastan Risaa, mutta voi taivas miten paljon rakastankaan heitä yhdessä! Sydän syrjällään odotan, miten heille tulee vielä käymään, koska mitään täysin valoisaa tulevaisuutta en ihan osaa odottaa. Pelkään turhaa draamaa, mutta luulen, että Shusterman on liian fiksu heittääkseen mitään sellaista mukaan. En usko, että hän kokee mitään tarvetta alkaa hämmentää mitään ylimääräistä draamaa mukaan, joten minulla on kyllä uskoa ja toivoa etten joudu pettymään heidän suhteensa.

Aloin tätä lukiessani kunnolla analysoimaan Camin hahmoa. Cam, eli Camus Comprix, on sadan nuoren osista rakennettu poika, Proactive Citizenryn kultakimpale ja armottoman rakastunut kapinalliseen Risaan. Tajusin nyt, miten paljon Cam muistuttaa minusta Bernard Beckettin Genesiksen Art-hahmoa. Art on ihmisten ohjelmoima tekoälyinen robotti, joka haastaa ihmisen keskusteluun olevaisuudesta, elossaolemisesta ja niiden erosta. UnSouledia lukiessani aloin miettimään Camin kohdalla juuri samoja kysymyksiä, mitä mietin Artinkin suhteen. Cam on elossa, hän kommunikoi ja liikkuu, mutta onko hän olemassa? Onko hänellä persoona, oma ajatteleva itsensä vai onko kaikki hänessä on vain keinotekoisesti koottua, muilta varastettua olevaisuutta? Puhuuko hän itsenään vai ovatko hänen ajatuksensa muiden ajatuksia? En vieläkään osaa vastata.

Pidin aivan valtavasti Unwindista. Rakastin vielä enemmän UnWhollya ja jos vain mahdollista, rakastin UnSouledia enemmän kuin noita kahta aiempaa yhteensä. Tässä sarjassa on sitä jotain. Jokainen kirja paranee toisensa jälkeen, jokainen kirja seuraa johdonmukaisesti kohti tuntematonta määränpäätä eikä tätä sarjaa voi jättää kesken.

Minulla on vielä yksi kirja jäljellä. Yksi kirja neljästä, mutta en ole vielä valmis luopumaan tästä tarinasta, saatika sitten ihanista hahmoista. Yhden kirjan verran saan vielä fiilistellä suuria tunteitani Connoria, Risaa ja Leviä kohtaan, pyöritellä päätäni Starkeyn toiminnalle ja pelätä, mitä Cam tulee tekemään.

Ei voisi paremmaksi enää tämä sarja mennä, mutta hei, olen ollut väärässä ennenkin. Luulin, ettei toisen osan jälkeen voisi enää tarinan laatu parantua, mutta sitten luin tämän kirjan ja sain silmilleni taas vain parempaa tavaraa. Niin. Mahtavaa.

Jos mietit, minkän kirjan lukisit seuraavaksi, valitse Unwind. Tämä sarja, rakkaat ihmiset, on upea.

Lukunäyte: 1. Connor, sivut 5-6

It begins with roadkill – an act so random and ridiculous that it boggles the mind to consider the events to which it leads.

      Connor should have pulled off the road to sleep – especially on a windy night like this. Certainly his reflexes behind the wheel would be much better in the morning, but the burning need to get himself and Lev Ohio keeps pushing him harder each day.

      Just one more exit on the interstate, he tells himself, and altough he had resolved to stop once they crossed into Kansas, that marker came and went half an hour ago. Lev, who is good at talking sense into Connor, is no help tonight, slumped in the passenger seat, fast asleep.

      It's half past midnight when the unfortunate creature leaps into Connor's headlights, and Connor has enough time only to register a brief impressions of it as he jerks the wheel in a desperate attempt to avoid a collision.

      That can't be what I think it is...

      Even though he swerves wide, the stupid thing bolts right into the car's path again as if it has a death wish.

Unwind Dystology –sarja

Unwind (2007)

    1.5 UnStrung (2012)

UnWholly (2012)

UnSouled (2013)

UnDivided (2014)

    4.5 UnBound (2015)