After the End - Amy Plum

Nimi: After the End

Trilogia/sarja: After the End, #1

Kirjailija: Amy Plum

Kustantaja: HarperTeen

Julkaisuvuosi: 2014

Sivuja: 322 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: ”I have no idea what is truth and what is fiction. I'm all I've got now. I can't trust anyone.”

      World War III has left the world ravaged by nuclear radiation. A lucky few escaped to the Alaskan wilderness. They've survived for the last thirty years by living off the land, being one with nature, and hiding from whoever else might still be out there.

      At least, this is what Juneau has been told her entire life.

      When Juneau returns from a hunting trip to discover that everyone in her clan has vanished, she sets off to find them. Leaving the boundaries of their land for the very first time, she learns something horrifying: There never was a war. Cities were never destroyed. The world is intact. Everything was a lie.

      Now Juneau is adrift in a modern-day world she never knew existed. But while she's trying to find a way to rescue her friends and family, someone else is looking for her. Someone who knows the extraordinary truth about the secrets of her past.

Ajatukseni: After the End oli viime kesän yksi innokkaimmin odottamiani kirjoja, mutta jostain syystä luin sen vasta nyt. Hmm, outoa. Kirja veti minua heti puoleensa, aina juonikuvausta ja kantta myöten, mutta vasta nyt sen luin... No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Juneau on 17-vuotias nuori, joka on syntynyt ja kasvanut Alaskan Denalin erämailla pienessä kylässä, jonka vanhimmat asukkaat ovat selviytyjiä 1980-luvun kolmannen maailmansodan ydinaseiden tuhosta. Kyläläiset uskovat, että muu maailma on tuhoutunut, ympäristö myrkyttynyt ja ettei eloonjääneitä ole kuin harvassa, joten heidän tulee pysytellä omillaan, turvallisilla mailla. Eräänä päivänä Juneau havaitsee taivaalla lentävän koneen, joka lähestyy uhkaavasti kylää. Palatessaan hän kohtaa painajaismaisen näyn: paikka on tuhottu, ihmiset kaapattu ja hänen isänsä käskyn paeta. Juneau lähtee pelkoa ja maailmaa uhmaten etsimään perhettään ja kohtaa mäen takana mitä järkyttävimmän todellisuuden: kaupungin täynnä ihmisiä. Kolmatta maailmansotaa ei koskaan tapahtunut.

Miles on ongelmallinen nuori ja rikkaan perheen vesa, joka tekee typeriä asioita tietämättä oikein itsekään miksi ja on luisunut lukemattomien tempaustensa jälkeen isänsä huonoihin kirjoihin. Hän sattuu vahingossa kuulemaan raivostuneen isänsä puhumassa puhelimeen ja käskemään jotakuta etsimään pitkätukkaisen alaskalaisen teinitytön, joka on jostain syystä todella tärkeä. Miles päättää päästä taas isänsä suosioon etsimällä tuon tytön ja toimittalla hänet omakohtaisesti isälleen. Mutta kun Miles lopulta löytää itsensä Juneaun seurasta, saa tuo omituinen tyttö hänen koko maailmansa kääntymään päälaelleen.

Amy Plum on noussut suhteellisen tunnetuksi Revenants-trilogiallaan, mutta tuosta trilogiasta en ole koskaan ollut järin kiinnostunut. After the End ei pettänyt kuitenkaan ollenkaan odotuksiani ja nyt voin hyvinkin vakavasti tuota aikaisempaa trilogiaa harkita. Itse asiassa minulla on jo ensimmäinen osa e-kirjana, joten eipä siihen lukemiseen asti olisikaan enää edes pitkä matka.

Juneau oli todella mahtava päähenkilö ja hänen matkaansa Alaskan Denalin takapajulasta takaisin siviilisaation pariin oli hupaisaa seurattavaa. Juneausta oli tarkoitus tulla kylänsä seuraaja tietäjä, joka on yhteyksissä Äiti maan tyyppiseen voimaan, Yaraan. Hän osaa ”kytkeä” mielensä eläimiin ja nähdä niiden muistoja ja kommunikoida niiden kanssa, käyttää ihmisiä oraakkeleinaan, jotka kertovat hänelle epämääräisiä ennustuksia tulevasta sekä lukea luonnonelementtejä nähdäkseen välähdyksiä ympäristöstä muiden ihmisten silmin.

Juneau on oppinut elämään luonnossa, selviytymään vaikka minkälaisissa olosuhteissa ja metsästämään oman ruokansa, mutta kaikista taidoistaan huolimatta hän on sosiaalisissa tilanteissa erittäin tottumaton, varsinkin kun ei koskaan ajatellut tarvitsevansa osata sellaisia taitoja, sillä hänen tietojensa mukaan maailma on aika lailla tuhounut. Hänen kanssakäymisensä Milesin kanssa, jolla on peukalo keskellä kämmentä jo pelkästään teltan pystyttämiseen liittyvissä asioissa, oli niin viihdyttävää, etten voinut pidätellä leveää hymyä edes kaupan kassajonossa. Sain kummastuneita katseita, mutta mitä väliä, hyvä kirja kesken!

Miles kehittyi todella paljon tarinan aikana ja päädyin pitämään hänestä aivan valtavasti. Hän lähtee etsimään Juneaua täysin itsekeskeisin syin: hän on ryssinyt koulunsa viimeisen kerran ja hänen tuleva Yale-paikkansa on vaarassa eikä hänen isänsä enää jaksa sitä temppuilua. Haluten saada isänsä uskon takaisin, Miles päättää toimittaa kovasti etsityn Juneaun hänelle, mutta mitä enemmän viettää aikaa tuon kummallisen eläimille ja leirinuoriolle puhuvan, erämailla kasvaneen, perhettään etsivän tytön kanssa, joutuu hän huomaamaan ajatusmaailmansa muuttuvan. Minulla oli niin hauskaa heidän seurassaan, sillä heidän suhteensa ei ole lähimaillakaan instalovea, mikä oli aivan mahtavaa.

Juneaun matka oli hyvin uskottavasti kirjoitettu sekä miellyttävällä tavalla tasapainoitettu. Plum ei kiirehtinyt Juneaun tutustumisessa nykymaailmaan tai vaikeuksien kuvailussa, kun hän joutuu totuttelemaan ja oppimaan kokonaan tuohon maailmaan, johon hän on tutustunut vain tietosanakirjojen kautta ja jonka hän aina kuvitteli olevan täysin tuhoutunut. Juneaun hämmennys, pelko ja oppimishalu tuntuivat aidoilta ja ne tekivät Juneausta realistisen, haavoittuvan ja vahvan hahmon, jota todella kannusti.

Minua huvittaa ajatus, miten realistinen tällainen asetelma voisi olla. Pieni ryhmä ihmisiä karkaavat erämaille ja heille uskotellaan jotain kamalaa tapahtuneen ulkomaailmassa ja tästä syystä heidän täytyy pysytellä pienellä alueella, erossa muusta maailmasta. Esimerkkejä tällaisista pienistä yhteisöistä löytyy tosielämässä, joten kolmatta maailmansotaa pakoon lähteneet, Denalin erämaille paenneet ihmiset eivät ole edes kovinkaan kaukaa haettua. Plum kehitti tarinalleen todella mielenkiintoiset lähtökohdat.

Mitään merkittävää miinusta ei tarinasta löytynyt, mutta ainoastaan itsestäni tuumailin, miten yksi asia Juneaun uskomassa maailmassa häikkäsi hieman. Jos nyt oletetaan, että kolmas maailmansota syttyisi ja niitä ydinkärkiä ammuttaisiin, eipä siinä kovinkaan moni enää elossa olisi. Kuvitelkaa monta tuhatta Nagasakia ja Hiroshimaa. Mikäli totaalisesta ydinsodasta joku sankari selviytyisi, tulisi seuraavaksi niin massiivinen ja laajamittainen ydinlaskeuma, että kuvittelisin ainoan turvapaikan löytyvän maan alta jostain bunkkerista. Tämän kaiken lisäksi olisi tietysti ydintalvi, joka käytännössä katsoen tuhoaisi lopunkin, myös agrikulttuurin. Tiedättehän, aurinko ei vuosiin pääse läpäisemään savu-, pöly-, etc.-kerrosta ilmakehässä, ei kasvit pääse yhteyttämään ja niin edelleen. Alkaisi siinä vaiheessa varmaan viimeisiltäkin eloonjääneiden rippeillä kuumotella. Mutta torakat selviävät aina.

Mutta tuolla ei ollut edes merkitystä itse tarinan kannalta. Pelkkää omaa mietiskelyäni, miksi tavallaan Juneaun uskona ydintuho ei ehkä ihan täysin uskottavalta tuntunut.

Taas jaarittelin loputtomiin :D Lyhyestä virsi kaunis: After the End oli todella viihdyttävä kirja, jonka läpi lentää hetkessä ja joka onnistuu viehättävällä huumorilla naurattamaan ja rakastuttamaan hahmoihin. Pidin kirjasta todella paljon. Lisäksi kirja päättyi niin ilkeään cliffhangeriin, että jatko-osa on pakko lukea. Oikeasti, kuka päättää kirjan tuollaiseen kohtaan!? Täysin sydämentöntä...

Suosittelen tätä kirjaa erittäin mielelläni!

Lukunäyte: Chapter 3, sivut 14-15

Tools and weapons are scattered around the ground. The clothes drying on the line have all been blown to the mouth of the woods and are hanging in the trees, flapping around like flags. Baskets are overturned, grain and beans spilled over the hard-packed ground. The sides of the two closest yurts have been ripped from their posts, and the canvases are snapping back and forth in the breeze. It looks like a great wind has passed through.

      Beckett and Neruda begin to growl, the fur on their backs bristling. I unclip them and they race for our yurt. They disappear through the flaps and are back out a second later, puffing and barking frantically. As they begin sniffing around the empty camp, I plunge through our entrance to see my father's desk knocked upside down and his books and papers scattered over the floor.

      He's gone. My heart stops, and then as I look down at the ground it slams hard against my ribs, forcing a cry from my throat. In the soft dirt floor, in my father's careful block lettering, is written: JUNEAU, RUN!

After the End –sarja

After the End (2014)

Until the Beginning (2015)