If I Stay - Gayle Forman

Nimi: If I Stay

Trilogia/sarja: If I Stay, #1

Kirjailija: Gayle Forman

Kustantaja: Dutton Books

Julkaisuvuosi: 2009

Sivuja: 196 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: Choises. Seventeen-year-old Mia is faced with some tough ones. Stay true to her first love – music – even if it means losing her boyfriend and leaving her family and friends behind?
      Then, one February morning Mia goes for a drive with her family, and in an instant, everything changes. Suddenly, all the choices are gone, except one. And it's the only one that matters.
      If I Stay is a heartachingly beautiful book about the power of love, the true meaning of family, and the choices we all make.

Ajatukseni: Heräsin tänä aamuna anivarhain flunssan jälkimainingeissa ja mieleni teki käydä keittämässä kahvia, kaivautua takaisin sänkyyn ja tarttua kirjaan. En ollut noiden keskeneräisten klassikoiden tuulella, vaan halusin lukaista jonkun lyhyen ja helppolukuisen kirjan, jonka saisi loppuun yhdeltä istumalta ja joka tyydyttäisi välittömän kirjanälkäni.

Valitsin Gayle Formanin If I Stayn, joka on keikkunut lukulistallani siitä lähtien, kun elokuvauutiset alkoivat enemmänkin kuuluttaa itsesään. Sitten kun traileri ilmestyi, totesin sen vaikuttavan paljon mielenkiintoisemmalta, miltä kirja tuntui. Olen edelleen vähän samoilla linjoilla: kirja oli ihan jees, mutta toisaalta sitten loppupeleissä en vaikuttunut suunnattomasti. Elokuva vaikuttaa edelleen kiinnostavammalta ja aion sen mennä pian ilmestymisen jälkeen katsomaan.

Tarina kertoo 17-vuotiaasta Miasta, joka eräänä talvisena aamuna joutuu perheensä kanssa auto-onnettomuuteen ja josta vain hän selviää, vaikkakin vain hiuskarvan varassa, hengissä. Mia kokee ruumiista irtautumisen ja tutkii ulkopuolisen silmin omaa hajonnutta ruumistaan ja kaikkea sitä, mitä onnettomuudesta seuraa. Hän joutuu todella miettimään, haluaako jäädä elämään ilman perhettään vai päästääkö vain irti.

Minulla on hyvin ristiriitainen olo. Toisaalta pidin tätä hyvänä, koskettavana ja herkkänä kirjana, mutta taas toisaalta en kuitenkaan saanut hirveästi mitään irti ja olin vähäisestä sivumäärästä huolimatta välillä hyvinkin tylsistynyt tämän kirjan kanssa. En missään nimessä väitä, että surkea kirja tämä olisi... Ei, paremminkin jäi minulle vain vähän etäiseksi ja hienoista hetkistään huolimatta lankesi siihen tyypilliseen ”ihan jees”-kategoriaan.

Forman käyttää musiikkia mukavasti elementtinä tässä kirjassa. Olemme saaneet jo laulavia päähenkilöitä ihan riittämiin, joten sellisti-päähenkilö tuo mukavaa vaihtelua tuohon laumaan. Musiikki on vahva osa Mian elämää: hänen vanhempansa ovat nuoruudessaan olleet punk-musiikin vahvoja kannattajia, Mia itse on hurahtanut täysin klassiseen musikkiin ja soittaa selloa, ja hänen poikaystävänsä Adam on nouseva tähti bändinsä kanssa. Yleisesti ottaen minusta musiikilliset elementit ovat aina hyvä lisäys tarinaan, kunhan niitä käytetään hyväksi kiinnostavalla ja uskottavalla tavalla. Tämän kirjan suhteen koin sen toimineen vallan hyvin.

Asteikolla 1-10 olen kirjaitkijänä noin 3-4. En yleensä niinkään sure (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta) hahmojen kuolemia, vaan enemmän minua koskettavat hienot hahmohetket, lämpimät perhesuhteet ja uskollinen ystävyys. Tämän kirjan kohdalla esimerkiksi Mian isoisän sanat saivat silmäni kyyneltymään. Joskus minusta tuntuu, että hahmon kuolema on lähinnä mautonta kyyneleiden lypsämistä lukijoilta, mutta henkilökohtaisesti minun tunteeni joutuvat paljon enemmän koville, kun kirjailija onnistuu rakentamaan uskottavia ihmissuhteita hahmojen välille, jolloin heidän kärsimyksensä/rakastavat hetket/jne. ovat uskottavampia ja kouraisevat niin paljon syvemmältä. Forman onnistui mielestäni hyvin lyhyessä ajassa rakentamaan rakastavan verkon Mian ympärille, ja siitä minä pidin kovasti.

Vaikka kirja onkin todella lyhyt ja sen lukee parissa tunnissa, tunnustan olleeni vähän tylsistynyt sen kanssa. Vaikka takaumat toimivatkin hyvin ja syvensivät hahmoja hienosti, ne eivät siltikään aina kiinnostaneet minua. Juonellisestihan If I Stay onkin melkoisen ohut, joten tarinankerronta on hyvin hahmopainoitteista ja hahmot olivatkin hyvin onnistuneita. Valitettavasti Mian kertojanääni oli välillä todella monotonista enkä nykyhetkestä oikein saanut siitä mitään irti. Häneltä puuttui kokonaan intohimo yhtään mihinkään – elämään, kuolemaan, perheeseen, musiikkiin... Kenties se johtui siitä, että hän oli shokissa kaiken tapahtuneen jälkeen... Ehken vain lukenut tätä oikein, tiedä häntä.

Olen näin kirjan jäljiltä nyt entistä kiinnostuneempi elokuvasta. Ilmoitin jo kaverille, että viikonloppuna meidän täytyy mennä katsomaan kyseinen elokuva. Haluan nähdä, saako elokuva enemmän irti minusta. Haluan nähdä, saanko minä enemmän irti tästä tarinasta elokuvan kautta. Toivon kyllä totisesti, ettei elokuva jää vain pintahaikeaksi kyynelfestivaaliksi ilman todellista sielua.

En missään nimessä väitä, että tämä kirja olisi huono. Minä pidin tästä ihan kohtuullisesti, mutta en kuitenkaan rakastunut. Saatan joskus lukea jatko-osan, jos sen käsiini jostain saan, mutta olen tyytyväinen näinkin enkä koe jatkoa välttämättömäksi.

Lukunäyte: 5:42 A.M., sivu 184

”I do have a point to all this,” she [Kim] continues. ”There are like twenty people in that waiting room right now. Some of them are related to you. Some of them are not. But we're all your family.”

      She stops now. Leans over me so that the wisps of her hair tickle my face. She kisses me on the forehead. ”You still have a family,” she whispers.

If I Stay | Jos vielä jään –sarja

If I Stay | Jos vielä jään (2009/2009)

Where She Went (2011)