Nimi: Vengeance
Trilogia/sarja: Fracture, #2
Kirjailija: Megan Miranda
Kustantaja: Bloomsbury
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 342 englanninkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★☆☆
Juonikuvaus: Delaney should be dead. But she isn't. Decker, the boy she loves, dragged her blue, lifeless body out of the frozen lake, and he made a deal: anyone but her.
Juonikuvaus: Delaney should be dead. But she isn't. Decker, the boy she loves, dragged her blue, lifeless body out of the frozen lake, and he made a deal: anyone but her.
Part of Decker is going to wish he had never uttered those words. And he might never forgive Delaney for knowing what comes next – and saying nothing...
Because the ice may have melted, but now his heart is cold.
Because the lake had released her, but it wants another.
Ajatukseni: Syyskuu on kohta jo puolessa välissä ja tämä on ensimmäinen kirja, jonka olen saanut loppuun viimeisen kahden viikon aikana. Aika kuluu nopeasti, uusi työ on laittanut päivärytmini täysin uusiksi eikä vuorokaudessa ole riittävästi tunteja, että saisin kaikki juoksevat asiat hoidettua. Todellisuus toivotti minut taas tervetulleeksi kesän löysäilyn jälkeen.
Luin Fracturen huhtikuussa ja siinä oli kirja, joka yllätti ja lumosi minut perusteellisesti. Kirja oli koskettava ja särki sydämeni niillä riipivän surullisilla ihmissuhdekuvauksilla ja Delaneyn vaikeuksista saada jälleen kiinni elämästään kaiken tapahtuneen jälkeen. Pidin kirjasta niin paljon ja olin innoissani tästä jatko-osasta.
Kun aloitin Vengeancen lukemisen, yllätyin positiivisesti huomatessani, että kirja kerrotaan Deckerin näkökulmasta. Edellisessä osassa Decker onnistui niin hyvin voittamaan minut puolelleen, vaikka hänen käytöksensä saattoikin olla vähän hanurista ottaen huomioon, mitä Delaney oli käynyt läpi. Syynä sille, miksi rakastin Deckeriä oli se, että Miranda kuvasti niin onnistuneesti ja koskettavasti koko sitä ihmissuhteiden mutkikasta verkkoa, jotka alkoi hitaasti rapistua ja katkeilla, etenkin Delaneyn ja Deckerin välillä. Se oli surullista, ja minä pidin siitä.
Aluksi viihdyin hyvin tämän kirjan parissa, mutta lopulta jouduin ikäväkseni huomaamaan, että olin tylsistynyt ja kyllästynyt siihen turhaan draamaan, jota tämä kirja alkoi turhaan lypsää hahmojen välillä. Ensimmäisessä osassa draama toimi, mutta tässä osassa se vietiin liian pitkälle ja sen sijaan, että se olisi koskettanut tai tuntunut edes rahtusen verran syvälliseltä, se jätti minut kylmäksi ja ärsytti välillä.
Tämä oli täysin turha jatko-osa, jossa ei ole oikein mitään kunnon juonta. Ensimmäisen osan tapahtumien jälkeen ihmiset nyt pelkäävät Falcon Lakea ja kuiskaukset järven kirouksesta alkaa herättää pelkoa. Delaney, joka selvisi hengissä vastoin kaikkia odotuksia pudottuaan järveen jään läpi ja oltuaan vedessä yksitoista minuuttia. Tapauksen jälkeen hän on huomannut omaavansa kyvyn aistia ihmisen kuoleman. Tässä osassa keskityttiin lähinnä Delaneyn, Deckerin ja heidän ystäviensä väliseen draamaan samalla kun joku terrorisoi Deckeriä muun muassa tuhoamalla hänen omaisuuttaan.
Ei ollut mitään syytä kirjoittaa tätä jatko-osaa. Fracturen päätös oli avoin, mutta olin silti tyytyväinen sen sävyyn. Tämän kirjan perimmäinen idea tuntui olleen lähinnä hahmojen välisen draamaattisen likapyykin myllääminen, jota ei sitten millään olisi tarvittu. Fracture oli sellaisenaan erittäin vahva eikä kaivannut seuralaista. Tämä koko kirja oli turha.
Vaikka en häikäistynyt tästä kirjasta, pidin silti paikoitellen hahmojen välisistä keskusteluista ja välillä syvällisestäkin pohdinnasta elämän suuriin kysymyksiin liittyen. Vaikka en saanutkaan hahmoihin samanlaista kosketusta mitä ensimmäisessä osassa ja vaikken oikein niin paljon viihtynyt Deckerin äänen parissa, mielestäni hahmot ovat sinänsä aika onnistuneita.
Tunnelma oli vahvin puoli tässä kirjassa. Katsoin taannoin The Dark -nimisen kauhuelokuvan, joka tuli minulle hyvin vahvasti mieleen Falcon Lakesta ja veden ympärillä pyörivästä pelosta ja mysteeristä. Tuo elokuva on vähän erikoinen, mutta muistan pitäneeni sitä tunnelmaltaan varsin onnistuneena. Sama pätee tähän kirjaan. Ei todellakaan mitenkään huikaiseva ja tajunnanräjäyttävä, mutta tunnelma voi kannatella vähän heikompaakin kirjaa yllättävänkin pitkälle.
Että sellainen Vengeance oli. Ei kamala kirja, mutta täysin turha jatko-osa, joka ei tuonut oikein mitään positiivista lisää edeltäjälleen. Suosittelen edelleen erittäin lämpimästi Fracturea, mutta kehoitan suosiolla hylkäämään aikomukset tämän jatko-osan suhteen.
Heei, Daenerys Targaryen on antanut kuvauttaa kasvonsa kirjan kanteen!
Lukunäyte: Chapter 3, sivut 57-58
Seizing on the side of the road.
Drowning in the middle of Falcon Lake.
That a heart had to stop, and the water was here to remind me. Carson was soaking when they brought him to the hospital. Like he had drowned in her place. The lake had taken Troy.
We took something from the lake, and it took something from us. It was coming for us all.
Janna's brother.
My father.
I stared at Delaney, standing under the light on her front porch, untouched, under the darkening sky.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa mietteesi!