Nimi: Puoliksi paha
Alkuteos: Half Bad
Trilogia/sarja: Half Bad #1
Kirjailija: Sally Green
Kääntäjä: Sari Kumpulainen
Julkaisuvuosi: 2014 (suomeksi 2014, Gummerus)
Sivuja: 378 suomenkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Kirjastosta
Luettavaksi: Kirjastosta
Tähdet: ☆☆☆☆☆
Juonikuvaus: Puoliksi paha on henkeäsalpaava tarina erään pojan selviytymiskamppailusta. Ihmisten keskuudessa elävässä salaisessa noitayhteisössä mustia ja valkoisia noitia yhdistää yksi asia: pelko poikaa kohtaan, joka kuuluu molemmille puolille ja ei kummallekaan.
Nathan Byrn on puoliksi paha.
Hän on puoliksi valkoinen noita, puoliksi musta.
Hänen äitinsä oli parantaja, hänen isänsä on murhaaja.
Hän on kaikkien hylkäämä mutta jokaisen jahtaama.
Nathan Byrn on puoliksi paha.
Hän on puoliksi valkoinen noita, puoliksi musta.
Hänen äitinsä oli parantaja, hänen isänsä on murhaaja.
Hän on kaikkien hylkäämä mutta jokaisen jahtaama.
Ajatukseni: ”Uusi Nälkäpeli, uskoisin... Aivan vastustamaton.” - Kate Atkinson.
Uusi Nälkäpeli, Kate Atkinson? Todellako? En tiedä, minkä kirjan Kate Atkinson luki, mutta tämä se ei ollut. Puoliksi pahan ja Nälkäpelin vertaaminen on suunnilleen yhtä älykästä kuin vertaisi Star Warsia ja High School Musicalia. Idiotismin multihuipentuma.
Piditkö tästä kirjasta? Olen iloinen puolestasi. Minä en pitänyt. Yhtään. Inhosin tätä kirjaa koko olomuotoni jokaisella solulla. Varoitan siis jo etukäteen, että tästä kirjoituksesta tulee todella omakohtainen tunnehöyryily.
En voi uskoa, että tämä kirja on julkaistu. Tätä luki kuin halpaa Harry Potter fanfictionia, joka on kirjoitettu pöytälaatikkoromaaniksi ja jonka oli tarkoitus pölyttyä piilossa hamaan loppuun asti. Mutta sitten eräänä päivänä tarina saikin vihreän valon julkaisun puolelta ja silloinkos alkoi todellinen markkinointimyrsky. Mainoslauseena Kansainvälinen myyntimenestys, kun kirja ei ollut edes ilmestynyt vielä? Elokuvadiili siihen päälle? Suomennoskin vielä? Miksi? Niin paljon parempiakin vaihtoehtoja (Unwind!) olisi tarjolla, joten miksi Puoliksi paha? Koska siitä on maksettu – paljon.
Tässä vaiheessa yleensä kuvailen juonta lyhyesti. Ai, siis juoni? Mikä juoni? Nathan on puoliksi valkoinen ja puoliksi musta noita, jota kidutetaan kaikilla mahdollisilla julmilla tavoilla? Kirjan ensimmäinen puolikas tuntui olevan inkvisition vangin omaelämäkerta, jossa hän kertoo päivistään, jotka koostuivat kidustuksesta ja kärsimyksestä, kärsimyksestä ja kidutuksesta. Koskaan ei päähenkilöllä, Nathanilla, mennyt hyvin. Aina hän kärsi ja kärsi vielä lisää. Häntä kidutettiin, häntä vainottiin, häntä hakattiin ja taas kidutettiin. Ja aina kun luuli, ettei huonommin voisi enää mennä, niin eiköhän vaan kärsitä vielä lisää.
Loputonta, päättymätöntä kärsimystä ja kidustusta... Minua inhotti lukea sitä.
Toinen puolikas taasen oli kuin olisimme hypänneet Harry Potterin maailmaan ja aivan erityisesti Kuoleman varjeluksiin. Takaa-ajoa! Piilottelua! Sinulla-on-tehtävä-etsiä-käsiisi-se-ja-se-esine! Olisin niin usein halunnut heittää kirjan seinään. Mitään omaperäistä en tässä tarinassa nähnyt. Antakaas kun selvennän vähän syitä, miksi pidän tätä niin räikeänä Harry Potterin kopiona:
Nathan = teini-ikäinen Kalkaros/Harry
Annalise = teini-ikäinen Lily Potter
Marcus = Voldemort
Metsästäjät = aurorit
Mustat noidat = pimeyden velhot
Neuvosto = Taikaministeriö
Niall, Connor, Kieran O'Brian = teini-ikäiset James, Sirius ja Lupin eli Kelmien kerho, jotka kävivät jatkuvasti Kalkaroksen kimppuun
Cobalt Alley = Kalmanhan aukio
Nurjat = jästit
Nathanin puoliksi valkoinen, puoliksi musta noita -asetelma = Harryn sisäinen kamppailu hyvän ja pahan välillä
Neuvosto jahtaa Nathania = Voldie & co. jahtaavat Harrya ja kumppaneita
Annalise = teini-ikäinen Lily Potter
Marcus = Voldemort
Metsästäjät = aurorit
Mustat noidat = pimeyden velhot
Neuvosto = Taikaministeriö
Niall, Connor, Kieran O'Brian = teini-ikäiset James, Sirius ja Lupin eli Kelmien kerho, jotka kävivät jatkuvasti Kalkaroksen kimppuun
Cobalt Alley = Kalmanhan aukio
Nurjat = jästit
Nathanin puoliksi valkoinen, puoliksi musta noita -asetelma = Harryn sisäinen kamppailu hyvän ja pahan välillä
Neuvosto jahtaa Nathania = Voldie & co. jahtaavat Harrya ja kumppaneita
Näin muutama mielen päältä ja osa erittäin kärjistettynä. Minä rakastan Kalkarosta ja Harryä, mutta en voinut sietää Nathania. Rakastin Lilyä, mutta Annalise olisi saanut hypätä kalliolta. Rakastan kaikkia noita Harry Potter -puolia, mutta en voinut sietää mitään tästä kirjasta. You get my point.
Nathan, olet puoliksi musta! Ja valkoinen! Olet ainutlaatuinen, erityinen! Todella uniikki!
Oma vastaukseni on vahva ei.
Nathan on eri mieltä kanssani.
Miksi tarkalleen ottaen Nathan olikaan niin suuri uhka? Koska hän ei osaa lukea saatika sitten kirjoittaa? Koska hän ei tunnu kykenevän muodostaa ainuttakaan järkevää lausetta, joka häneltä suustaan pääsee? Koska hän tykkää piirtämisestä? Ei syillä ole väliä! Hän nyt vain on niin paha ja vaarallinen. Minä kun en suostu uskomaan, että tuo hirrrveä vaara kumpuaa sekaverisyydestä. Tyyppihän on nyt kuitenkin puoliksi hyvä. Neuvosto katsoo, että ainoa tapa hallita teini-ikäistä, hieman hidasta poikaa, on lukita tämä häkkiin. Tämä kertoo ammattitaitoisuudesta.
Itse maailma ja sen taustoitus oli täysin kadoksissa. Sitä ei ollut olemassa. Olisin saattanut nähdä koko tämän sotkun ehkä hieman uskottavampana, jos tarina olisi sijoittunut keskiaikaan, jolloin noitavainot olivat ihan oikea ongelma. Pidän melko kummallisena, että tuo noitayhteisö onnistuu pysyttelemään piilossa muulta maailmalta ja samalla harjoittaa kidustusta inkvisition ottein. Tämä kaikki vielä Englannissa. Pottereissa tälle kaikelle löytyy selitykset, mutta tässä kirjassa? Ei mitään selityksiä. Huoookaaaus.
Kirjoitus oli parhaimmillaankin melkoista tuubaa. Ensimmäiset 30-jotain sivua oli kirjoitettu yksikön toisessa persoonassa, sinä-muodossa, ja tuo muoto meinasi sulattaa silmät päästäni. Sopeudun kyllä niin moniin erilaisiin kirjoitustyyleihin, mutta tämän kanssa en millään kyennyt tottumaan siihen. Se oli aika kamalaa luettavaa.
Tämä on tarina noidista, mutta missä taikuus? Minä haluan taikuutta!
Niin Harry, niin minäkin, mutta tästä kirjasta puuttui se kokonaan. Tämä oli vain omiaan vahvistamaan kuvaa pelkästä kidustustarinasta. Niin uskomattoman ohut tarina tämä oli.
Ja tästä on tulossa vielä elokuva?
Lucius, wait for me, please!
Minä en pitänyt tästä kirjasta yhtään. Nada, zip, zero, zilch. Yleinen tunnelma oli kirjassa niin inhottava ja vastenmielinen, ja kivulla ja kidutuksella mässäiltiin tuskallisen paljon. Me not likey.
Tämän kirjan jälkeen minä todella kaipasin halausta. Minun tuli niin kova ikävä Harryä ja kumppaneita...
Lukunäyte: punnerruksia, sivu 23
Juju on siinä, ettei saa piitata ranteesta. Jaloissasi ei ole mitään vikaa. Etenet vauhdilla.
Käden menettäminen ei sitä paitsi olisi mikään maailmanloppu. Sen voisi korvata jollain käytännöllisellä... kuten koukulla... tai kolmikärkisellä kynnellä niin kuin se kaveri tekee elokuvassa Lohikäärmeen kidassa... tai ehkä terillä, jotka ponnahtavat esiin taistelun hetkellä, sling... tai jopa lieskoilla... mutta et missään tapauksessa halua käsiproteesia. Se on varmaa.
Alkaa pyörryttää, mutta myös hyrisyttää. Keho yrittää parantaa ranteen. Eihän sitä tiedä, vaikka tästä selviäisi menettämättä kättä. Tärkeintä on kuitenkin olla piittaamatta. Kävi miten kävi, olet päässyt karkuun.
Half Bad –trilogia
Half Bad | Puoliksi paha (2014/2014)
Half Wild (2015)
3. osa nimeämätön
Olen elätellyt toiveita tämän suhteen... Mutta nyt...
VastaaPoistaRepeilin totaalisesti noille Potter-kuville! x) Kiitos! Taidan kaivaa leffat tai kirjat esiin, tuli hinku lukea jotain laadukasta. ;)
Kannattaa ainakin ne toiveet jättää välistä, mikäli kuitenkin päätät tämän lukea. Mitä matalammalla odotukset, ehkä sen parempi lukukokemus... ehkä? Omalla vastuulla! :D
PoistaMinullakin tuli niin kova ikävä Harryä! Nyt haluan vain uppoutua noiden ihanien kirjojen maailmaan ja unohtaa tämän kirjan kokonaan...
Tämä on odotellut jo pitkään yöpöydällä, että pääsisi luettavaksi. Jotenkin ei vain ole kiinnostanut tarpeeksi, että olisin kirjan ihan aloittanutkin. Ja tämän sinun tekstisi perusteella taitaa jäädä ihan kokonaan väliin lukeminen :/
VastaaPoistaNätit kannet tässä on, mutta vaikuttaisi siltä, että sisältö ei todellakaan ole yhtä hyvää.
Ei kannata tähän tarttua ainakaan silloin kun kiinnostus on muutenkin nollissa - silloin lukukokemus ei varmasti ole hyvä! Näin minulla.
PoistaMinua on alkanut koko kirja kansineen päivineen ärsyttää ja haluan sen vain pois silmistäni. Ennen kun luin niin tuumasin, että onpa hienot kannet :D
Tämä on ollut lukulistallani siitä asti, kun näin sen kirjakatalogista. Mutta en ole lukenut oikeastaan yhtään positiivista kommenttia tästä :D Kyllä luultavasti kokeilen lukea tätä joskus, mutta juuri nyt en jaksa huonoa kirjallisuutta, luin nimittäin vasta Anne Ricen Kuinka prinsessa Ruusunen hurmataan ja sepä vasta olikin huono.
VastaaPoistaEn itsekään ole kovinkaan monesta suunnasta kehuja kuullut :D Kannattaa kyllä joskus kokeilla, sillä ehkäpä tämä olisikin mieleen - meitä lukijoitahan on niin moneen junaan!
PoistaKiitos tästä :D Minulle tuli tekstistä kauhea hinku lukea Pottereita taas kerran! Ah, niitä lukiessa on kuin palaisi kotiin. :)
VastaaPoistaAllekirjoitan kaiken tästä tekstistä, vaikkakin minua yhtäläisyydet Potterien kanssa eivät niinkään haitanneet. Potterit ovat loistavia ja upeita teoksia joita voi lukea yhä uudelleen kun taas Puoliksi paha oli valovuoden jäljessä. Minusta tämä vain korostaa Pottereiden erinomaisuutta ja Rowlingin fantastisuutta. Surkealle matkimisyritykselle voi vain nauraa.
Ja Annalise saisi minunkin puolestani kuolla pois ikuisiksi ajoiksi. En ole pitkään aikaan ärsyyntynyt mihinkään hahmoon näin täydellisesti...
My pleasure :D Sama täällä! Harmi, etten saa niitä nyt käsiini...
PoistaMinulla pomppasivat nuo jutut suoraan silmille ja vielä läpi asti. Kun kaikki ärsytti niin nuo samanlaisuudet tuntuivat vain korostuvan. Toisaalta korostivat vain Potterien paremmuutta, että hyvä niin! Annaliselle todellakin saisi sanoa ADIOS ja avittaa häntä sillä ilmalennolla. Niin rasittava hahmo!
Ehkä mä pidän huonoista kirjoista tai mulla on jotenkin outo kirjamaku, mutta minä ainakin tykkäsin tästä kirjasta :D
VastaaPoistaVaikka pidinkin kirjasta niin silti näitä tunne kuohuja on ihan kiva lukea :D
Nääh, me kaikki olemme vain niin erilaisia lukijoita, että väkisilläkin tietyt kirjat miellyttävät enemmän toisia kun taas toisia ärsyttää. En usko sellaiseen kuin että jollakin on huono maku kirjoissa. Olisi tylsää, jos kaikki olisi aina samaa mieltä kaikista kirjoista tai että kaikki lukisivat ja pitäisivät aina samoista kirjoista :D Olen iloinen, että sinä sait tästä positiivisen lukukokemuksen :)
PoistaThank you, thank you, thank you! Minä kun olin harkinnut lukevani tämän kirjan, mutta nyt tiedän, että pysyn kaukana tästä kirjasta. Nuorten kirjat eivät noin muutenkaan ole suosikkejani, mutta ajattelin, että tämä voisi olla poikkeus. Eipä taida olla. =D
VastaaPoistaVoi että, toivottavasti en liikaa käännytä ketään pois tämän kirjan puolelta! :) Minun lukukokemukseni ei ollut häävi, mutta ehkäpä joku toinen saa jotain irti tästä tarinasta. Jos minulta suositusta kysyy, niin sanon, että ehdottomasti omalla varauksella ja matalilla odotuksilla.
Poista...Ja vaikka kuinka yritän löytää positiivista asennetta tätä kirjaa kohtaan ja olla neutraali suositusten suhteen, en kykene siihen :D Minä inhosin tätä kirjaa enkä lähtisi ensimmäiseksi suosittelemaan!
Nuorten kirjoissa on helkkaristi hyviä tuotoksia. Tämä ei vaan ole yksi niistä :D
PoistaKomppaan täysin! YA:n puolelta löytyy aivan loistavia kirjoja (ja toki hutejakin). Pitää vain osata löytää se, joka kutsuu eniten itseään :)
PoistaKoko ajan enemmän ihmisiä lyttää lyttyyn tämän kirjan (ihan niinkuin se ei ansaitsisi sitä). Vihasin kirjaa, vihasin. Annalisea saisi heittää tappokirouksella ja Nathankin voisi kadota. Nälkäpeli tämä ei ollut... En vieläkään tajua mistä se on tullut. Hyvät mielipiteet ja yhtenevät omieni kanssa. P.S Harry Potteri kuvat piristivät päivääni :D
VastaaPoistaJep, eipä ole kehuttavasti tämä kirja saanut positiivista palautetta enkä ihmettele yhtään miksi. Minäkin inhosin tätä syvästi - mikään ei kirjassa toiminut kohdallani. Ja hahmot... -__- Nälkäpelillä ja tällä kirjalla ei ole mitää tekemistä keskenään, joten tuo vertaus on aivan älyvapaa! En tajua minäkään, miksi kirjat on edes sekoitettu keskenään...
PoistaPiti keventää tunnelmaa gifeillä ja Harry Potter sopi niin hyvin :D
Argh, miksi tämä blogger ei julkaise ekaa kommenttia?!
VastaaPoistaNo eniwei, repesin noille giffeille :D
Minä olen kans lukenut tämän. En kyllä saanut tästä mitään Potter-viboja, mutta en olekaan Potterin überfani olekaan vaikka omistan leffat ja olen kirjoja lukenut. Olihan tämä tylsä ja juoni oli mitä oli, mutta no... paskempaakin on luettu :D
Kiitos hauskasta arvostelusta!
Blogger on reistannut viime aikoina ihmeen paljon, hävittänyt useampiakin kommentteja ja käyttö on ollut vähän hankalaa.
PoistaMinulla nuo Harry Potterin samankaltaisuudet tuntuivat kärjistyvän niin kovasti, kun en tarinasta pystynyt nauttimaan ja jokainen yksintyiskohta ärsytti. Minulle tämä on yksi huonoimpia kirjoja, mitä olen koskaan lukenut. Jatko-osaan tarttumisesta en edes haaveile.
Hienoa, että oli hauskaa tämän parissa :D
Tämä oli huippuhyvä :)
VastaaPoistaKiitos! :)
PoistaJaahas. Olet kieltämättä aivan oikeassa. Puoliksi paha ei
VastaaPoistayllätä juonenkäänteiltään, vain on ennalta–arvattavaa Harry Potter fanfictiota (ei siis että Harry Potter olisi ennalta–arvattava).
Joo–Annalise on todellakin 100% kusipää, josta ei ole
mihinkään.
Kun luin tätä (onnistuin kuin onnistuinkin lukemaan loppuun vaikka kovaa pinnistystä vaati :)) niin erityisesti neuvosto (Taikaministeriö) sekä nurjat (jästit) hyppivät koko ajan silmille. Erityisesti yksikön toisen persoonan kerrontamuoto osasi olla tässä kirjassa erittäin rasittavaa.
Luin kerran–enkä toista kertaa. 'Uusi Nälkäpeli uskoisin–' no anteeksi vain,
Kate Atkinson–mutta oletko nyt aivan varmasti lukenut Nälkäpeliä?
Nälkäpeli on aivan eri maata kuin Puoliksi paha. Nälkäpeli on loistava
ja ahmittavan hyvä kirja.
'–aivan vastustamaton.' hmm... arveluttavaa eikö?
Olen täysin samaa mieltä Nina Marin kanssa! Harry Potter on rakastettava ja koukuttava sarja, jota voi lukea aina uudestaan ja uudestaan kyllästymättä–mutta Puoliksi pahan voi lukea vain yhden kerran–tosin
joissain tapauksissa vain juonitiivisteen :)
Samaa mieltä oikeastaan kaikissa mainitsemissasi pointeissa. Puoliksi paha on minulle täysi mysteeri, sillä en a) ymmärrä miten tämä on julkaistu tällaisenään enkä b) käsitä miten näin räikeä Potter-kopio on päästetty markkinoille. No siis eihän tämä ole mikään ensimmäinen lähes plagiaattina luettava teos, joka on kovasti hypetettynä julkaistu, mutta c'moon, jotain rajaa nyt oikeasti...
PoistaOlen tullut siihen tulokseen, ettei minusta ole jatko-osien lukijaksi, sillä tämän lukeminen oli niin vaikeaa, etten ole hetkeen tuntenut oloani niin tajuttoman epämukavaksi ._.
Potter todellakin on aivan ihana, mutta tämä? Puoliksi paha ei mahdu edes viereen. Ja tuo Nälkäpeli-vertaus on kyllä aivan jotain käsittämätöntä... Vetää melko sanattomaksi :D
Luin juuri toisen osan. Sen jälkeen tuli se fiilis että oli ihan pakko saada se kolmas osa hankittua. Minuun iski kyllä.Sun mielipide tottakai, mutta minusta kirja oli kirjoitettu loistavasti! Potterit olen lukenut monta kertaa, mutta ne olivat tylsiä/ne pyörivät ihan liikaa Harryn ympärillä. On muuten hyvä kun joku pitää tällaisia kirjasivuja!
VastaaPoistaTämä trilogia on ollut sellainen joka jaksaa mielipiteitä kovasti. Valitettavasti minä kuulun siihen sakkiin joka ei tykännyt mutta on hienoa että myös fanikunta löytyy :)
PoistaTykkäsin. Potterit ja eräs toinen sarja nimeltä Myyttihovi ovat suurimmat suosikkini. Nälkäpeli-vertauksesta olen teidän kaikkien kanssa täysin samaa mieltä.
PoistaMyyttihovista olen kuullut paljon hyvää, joten voisin pistää harkintaan joskus ehkä tutustua niihin :)
PoistaTämä kirja oli hirveä. En tykkää. Kamala. Olen jokaisessa väitteessä samaa mieltä kuin sinä. Toinen kirja ei ole juurikaan parempi–samat kliseet ja ainekset siinäkin (en ymmärrä sen suosiota, mutta kai jotkut diggaa), joskin Greenin kirjoitusasu on paljon ehjempi kuin mitä Puoliksi pahassa. Kolmas kirja lyö kuin moukari vatsaan. Kun aloin lukemaan sitä en odottanut paljoa. Pikemminkin toivoin. Mutta voin sanoa, että toiveet täyttyivät. Greenin kirjoitus on edelleenkin hieman "reikäistä", mutta ei se mitään. Juoni on todella hyvä, Nathan ei tunnu enää niin orjamaiselta ja Annalise painuu helvettiin. Kirsikaksi kakun päälle on loppu, jolloin tunsin oikeasti myötätuntoa Nathania kohtaan. Sanotaan näin: Green on skarpannut tähän viimeiseen kirjaan, ja se todella tuntuu. Luettuani kirjan loppuun fiilikset olivat melkolailla samat kuin silloin (kauan sitten) kun luin loppuun Allegiantin :D
VastaaPoistaReikäinen on aika hyvä sana kuvaamaan Greenin kirjoitusta. Ei napannut minulla ollenkaan. Olen luovuttanut kokonaan ajatuksesta yrittää lukea jatko-osia. Tiedän noin suurin piirtein, mitä niissä tapahtuu, mutta en kuitenkaan haluaa sen paremmin ottaa selvää lukemalla :D Se kun Annalise heitetään mäkeen on minulle riittävä paljastus koko trilogiasta :DD
Poistaitte rakastan tätä kirjaa ja mua vähän nakertaa kun haukut tän ihan puhki ja oikeen korostat että ei, älkää lukeko tätä kirjaa, tää ei voi olla teiän kenenkään mielestä hyvä!!!!!!!
VastaaPoistaPahoittelut, mikäli mielipiteeni ei osu yksiin omasi kanssa, mutta en kyllä missään vaiheessa erikseen huudellut, että älkää vain lukeko tätä kirjaa koska kukaan ei tästä voisi tykätä. Pyrin nimenomaan painottamaan, että jokainen muodostakoon oman mielipiteensä ja minulla on omani. Jos joku päättää olla lukematta tätä minun arvioni perusteella, se on hänen valintansa.
PoistaOn harmi että monet eivät pidä tästä kirjasta koska itse rakastan koko sarjaa ja se löytyy kirjahyllystäni. En tiedä onko osasyy mielipiteeseeni se etten ole lukenut Harry Pottereita. Olen katsonut kaikki elokuvat, en pitänyt yhdestäkään joten en jaksanut tarttua kirjoihin. Tämän takia en huomioi kirjoittajan monesti esille tuomia Harry Potter vertauksia ja samankaltaisuutta. Saattaa olla että Puoliksi pahan fanikunta koostuu heitä keitä eivät ole lukeneet tai pitäneet Pottereita. Tunnustan ettei Green ole mikään mestari kirjoittamisessa, mutta sopeuduin hänen reikäiseen kirjoittamiseen ja sen erilaisuus ja eksoottisuus saivat minut pauloihinsa. Koska se oli jotain uutta. Juuri sellaista mitä etsin. Ja saatan kuulostaa julmalta mutta yksi kirjan tärkeimmistä ominaisuuksista mielestäni on että päähenkilöönkin sattuu. Se tuo jotain syvyyttä ja kiehtovuutta tarinaan kun sen keskipiste kärsii. Teidän, kuulostan hirveältä, mutta se olen minä. Toivon että ihmiset eivät lukisi kaikkia mahdollisia negatiivisia tekstejä tästä kirjasta/sarjasta/kirjailijasta koska vaikka yksi tai kaksi bloggaajaa eivät pidä tästä ja vaikka he painottavat sen olevan vain heidän oma mielipide sillä on silti painolastia että haluaako tarttua kirjaan vai jättää sen kirjaston hyllylle. Toivon tämän viestini tavoittavan ihmisiä ja toivon 'vihaajienkin' ymmärtävän. Kiitos
VastaaPoistaPotter-leffat eivät ole mitään kirjojen rinnalla, joten jos vain suinkin mahdollista, suosittelen kyllä lukemaan kirjat! Puoliksi paha on selvästi uponnut moniin lukijoihin ja paljonhan tälle faneja löytyy, mutta minä en vain kuulu heihin. Eipä siinä, elämä on :D Ei ollenkaan kuulosta julmalta vaan realistisen henkilökuvan tarpeelta. On totta, että hahmo jonka myös ne pahimmat hetken kuvataan armottoman realistisesti tuntuu paljon realistisemmalta ja lähestyttävämmältä kuin ne hattarapilvillä leijailevat liian täydelliset hahmot. Mutta se vain on monesti niin puhtaasti kemioista kyse, ja kun joskus kemiat eivät kohtaa ollenkaan, on hyvin vaikea tykätä teoksesta. Olen iloinen, että kirjoitit tämän kommentin, sillä kirjastahan on aina yhtä monta versiota kuin lukijoitakin, ja monen perspektiivin ja mielipiteen esille tuominen on hyvin tärkeää.
PoistaOlen rakastunut Puoliksi paha kirjaan ja olen harmissani siitä, että niin moni on kokenut kirjan todella huonoksi ja eivät suosittelisi sitä muille. Jos minulta kysytään suositteln kirjaa koko sydämestäni, mutta ymmärrän myös hyvin miksi jotkut eivät tästä innostuneet :)
VastaaPoistaHienoa, että Puoliksi paha oli mieleesi! Kirja löytää aina lukijansa, sillä kaikki pitävät eri asioista :)
PoistaToki tästäkin voi olla eri mieltä, ja itseäni tuo teksti tietenkin raivostutti. Jos Harry Potterit ovat raamattusi, okei. Jos kaikkea fantasiaa, jossa puhutaan velhoista, taikuudesta tms pitää verrata niihin Harry Pottereihin niin okei. Jos taikuuden pitää aina olla leijuvia huonekaluja, välähteleviä valoja tms niin okei. Puoliksi Pahassa taikuus ilmeni hyvin eri tavalla kuin yleensä, mikä on hieno asia. Kirjassa tehtiin myös aika selväksi, että vaikka tämä noitayhteisö eli ihmisten keskuudessa, heillä on aivan erilainen käsitys maailmasta yms. Ja esimerkiksi mustien noitien vainoaminenhan rajoittui ennen Soul O'brienia vain Isoon-Britanniaan, ei koko maailmaan. En lisäksi usko, että J.K. Rowling on ensimmäisenä keksinyt nimetä ns. normaalit ihmiset jollain nimityksellä. Siksi tuo jästi/nurja vertaus on lapsellinen ja tuulesta revitty. Kirjassa tehtiin mielestäni aika selväksi, että mustien noitien vaino keskittyi ennen Soul O'brienia vain Isoon-Britanniaan. Ja mikä ihme on tuo keskiaikaviittaus? Tässä valkoiset noidat vainoavat mustia, ihmisillä ei ole mitään tekemistä tässä kombossa.
VastaaPoistaKirjan keskeisimpiä teemoja olivat juurikin mustien ja valkoisten noitien välinen epätasa-arvo, erilaisuus, valkoisten ylivalta ja parempi yhteiskunnallinen asema ja se, miten he kohtelivat "alempiarvoisiaan". Yhteiskunnallisesta näkökulmastahan Nathan on se "pahis" tässä tarinassa. Se on yksi syy, mikä tekee hänestä upean päähenkilön. Hahmot ovat inhimillisiä ja erilaisia, eivät kaikki yhtä pullamössöä. Tarina on ehdottomasti paljon synkempi kuin Harry Potter, ja jos niitä yhtäläisyyksiä haluaa oikeasti lähteä etsimällä etsimään kuten teit, niin kyllä niitä takuulla löytyy.
Et ole tainnut lukea kahta viimeistä osaa? Toki tämä olikin vain Puoliksi Pahan kirja-arvostelu, eikä Puoliksi Villin tai Puoliksi Poissa. Kyllä, rakastan kyseistä trilogiaa ja vihaan Annaliseä. Annalise onkin ainoa asia, josta olin kanssasi samaa mieltä.
Nathanin vaarallisuus liittyi ensimmäisen kirjan kohdalla siihen, että hän oli puoliksi valkoinen ja puoliksi musta. Tehtiin mielestäni hyvin selväksi, että se oli ennenkuulumatonta varsinkin Isossa-Britanniassa, koska mustat velhot olivat sitä pohjasakkaa. Tässäkin noitien yhteisö on aivan erillään nurjista, siksi niitä on turha verratat toisiinsa. Nathania pelättiin myös siksi, että hänen isällään oli vahva ja vaarallinen lahja, ja lahjat ovat perinnöllisiä. Loppujen lopuksi Nathan saikin saman lahjan kuin isämnsä, eli hän muuttui hallitsemattomaksi, raa'aksi ja vaaralliseksi pedoksi. Tämän vuoksi Nathan oli vaarallinen: hänen luku- ja kirjoitustaitonsa eivät liity tähän millään tavalla. Nathan oli kuitenkin myös tärkeä Neuvostolle: hänen oltiin ennustettu tappavan oma isänsä. Siitä olisi tietenkin hyötyä valkoisille noidille. He kuitenkin myös pelkäsivät Nathania: siksi häkki. Hänelle haluttiin näyttää, kuka on pomo. Nathania ei tässä tapauksessa voi verrata kurittomaan teiniin.
Yhden kirjan perusteella ei voi tuomita koko kirjailijaa tai kirjasarjaa. En väitä, että olisit niin tehnyt, mutta ensimmäisessä kirjassa on hyvin paljon asioita, jotka selitetään/esitellään kunnolla vasta toisessa tai kolmannessa osassa.
Kirjassa on juoni, mutta jos sitä lukee sitruuna perseessä niin ei toki huomaa kuin huonoja asioita. Jos kirja olisi kirjoitettu valkoisen noidan näkökulmasta, kidutusta tms ei takuulla olisi ollut niin paljon/ollenkaan. Esimerkiksi toinen kirja ei ollut enää aivan niin raaka, toki Nathanin peto toi oman vivahduksensa. Mikäli ensimmäinen kirja ei olisi kertonut Nathanin taustoista/lapsuudesta ollenkaan, voin sanoa, että ensimmäisen kirjan loppu ja kaksi muuta kirjaa olisivat olleet hepreaa. Tämä on yksi niistä kirjasarjoista, joista on tarkoitus lukea kaikki kirjat. Ne eivät ole yksinään luettavia. Siksi toisaalta ymmärrän ajatuksesi. Jos lukee vain ensimmäisen kirjan, 2/3 jää täyteen pimentoon.
Rakastin kirjoissa kaikkea muuta paitsi Annaliseä ja niitä Neuvoston mulkkuja, mutta suosikkini oli ehdottomasti Gabriel Boutin. Hän vain vilahti ensimmäisessä kirjassa, joten hänestäkään sinulla ei ole kunnollista kuvaa.
PoistaSiinä pieni info miten eri tavalla asiat voi nähdä, jos edes yrittää ymmärtää niitä eikä elä vain Harry Potterille :) Kiitos olen puhunut.
(ja kyllä, olen lukenut Potterit ja rakastan myös niitä)
PoistaSinä näet tämän teoksen selvästi aivan eriväristen lasien läpi mitä minä, ja onnea siitä sinulle. Voi olla vaikeaa hyväksyä eriäviä mielipiteitä omasta suosikkiteoksesta, mutta kannattaa pitää mielessä, että jokainen ihminen lukee kirjaa eri tavalla ja se mistä sinä pidät ei todellakaan tarkoita sitä, että joku muu ajattelee samalla tavalla.
PoistaMinä vihasin tätä kirjaa. Tätä luki kuin halpaa Potter-fanficiä. Siinä on minun mielipiteeni. Mielipide ei voi olla väärä, koska se perustuu jokaisen henkilön omaan subjektiiviseen näkemykseen. Olet oikeassa; en todellakaan ole lukenut jatko-osia, koska miksi olisin? Kerta ensimmäinen osa oli mielestäni niin hanurista niin miksi tuhlaisin aikaa jatko-osien suhteen?
Siitä on kolme ja puoli vuotta kun luin tämän kirjan, joten tapahtumat eivät ole hyvin mielessä enää, mutta yhä edelleen pidän kiinni mielipiteestäni, että tämä oli kuin halpa Potter-fanfic. Väität, että vertaus ei ole mistään kotoisin, mutta en toki ole ainoa, joka asian näin näkee.
Puoliksi paha oli selvästi sinun mieleesi, mutta täytyy silti ihmetellä, että miksi toisen ihmisen mielipide menee noin kovasti hermoon. Miksi suuttua siitä, ettei toinen ajattele asioista samalla tavalla kuin sinä? Ei minulla kävisi mielessäkään ottaa itseeni sitä, jos joku vaikka sanoisi inhoavasti Sormusten Herroja.
En minäkään väitä ettet saisi olla mielipiteesi kanssa rauhassa, toin vain omani ilmi :) Eniten minua hämmensi tekstin laatu. Heti aluksi sai sen kuvan, että lähdit lukemaan kyseistä kirjaa vihaten sitä. Ja juuri kuten sanoin: kyllä niitä yhtäläisyyksiä löytyy jos niitä etsii. Jos on oikein vannoutunut Potter fani niin ehkä ne hyppäävät silmiin herkemmin, mutta itse ainakin yritän lukea jokaisen kirjan/sarjan yksilöllisenä teoksena.
PoistaVoit toki tulkita kommenttini suuttumisena, mutta eniten olin hämmentynyt. En vain ehkä ymmärrä tapasi lähestyä kirjoja. Eniten minua kuitenkin ehkä häiritsi se, että sanoit, ettei kyseisessä kirjaa ollut taikaa ollenkaan. Miksi? Siksikö, etteivät tavarat leijuneet paikasta toiseen? Siksikö, ettei siinä heiluteltu taikasauvoja? Taikuus on niin laaja käsite, että taikuudeksi mielletään hyvin monia asioita. Toki, saattaa olla oma _mielipiteesi_ ettet nähnyt kirjassa taikuutta, mutta noh, tulkinnanvaraista sekin :) Tosissaan kun taikuus on niin paljon enemmän kuin leijuvia esineitä :)
Jos on yhtään kauemmin tekstejäni lukenut huomaa varmasti, että olen hyvin kriittinen lukija joka kiinnittää huomiota yksityiskohtiin todella herkästi. En peittele tunteitani lainkaan; jos en pidä jostain, olen täysin rehellinen, ja hyvin usein minulle omaleimaisesti käytän paljon värikästä tekstiä ja paikoitellen hyvin hyperboolista sellaista. Se ei välttämättä sovi kaikille ja sen voi kokea hyökkäävänä, mutta jokaisella on oma tyylinsä ja tämä on minun. Minulle Puoliksi paha on edelleen yksi kaikkien aikojen huonoinmpia lukukokemuksia ja koin, että tämä jätti niin rajusti toivomisen varaa ja seison sanojeni takana mielipiteessäni, että tämä oli kuin halpa Potter-kopio.
PoistaMutta ei siinä, jokainen lukee kirjaa omalla tavallaan ja jokainen subjektiivinen lukukokemus on uniikki. Hyvä että sinä tästä pidit :)
Luin Puoliksi pahan viime kuussa lukupiirikirjana ja allekirjoitan ihan kaiken mitä tässä olet tässä postauksessa käynyt läpi. Oli varmaan huonoin tänä vuonna lukemani kirja.
VastaaPoista