The Shadow Society - Marie Rutkoski

Nimi: The Shadow Society

Kirjailija: Marie Rutkoski

Kustantaja: Square Fish

Julkaisuvuosi: 2012

Sivuja: 405 + 36 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: Darcy Jones doesn't remember anything before the day she was abandoned as a child outside a Chicago firehouse. She has never really belonged anywhere – but she couldn't have guessed that she comes from an alternate world where the Great Chicago Fire didn't happen and deadly creatures called Shades terrorize the human population.

      Memories begin to haunt Darcy when a new boy arrives at her high school, ad he makes her feel both desire and desired in a way she hadn't thought possible. But Conn's interest in her is confusing. It doesn't line up with the way he first looked at her.

      As if she were his enemy.

      When Conn betrays Darcy, she realizes that she can't rely on anything – not herself, not the laws of nature and certainly not him.

      Darcy decides to inflitrate the Shadow Society and uncover the Shades' latest terrorist plan. What she finds out will change her world forever...

Ajatukseni: The Shadow Society on varsin hyvä standalone-kirja. Tarina kerrotaan alusta loppuun enkä kokenut sen jäävän vajaavaiseksi – itse asiassa on vain hyvä, ettei tätä juonta alettu venyttämään useammaksi kirjaksi. Se ei ollut tarpeen. Tämä oli tällaisenaan viihdyttävä ja hauska lukukokemus, josta päivässä suoriutui hyvin.

Darcy Jones oli viisivuotias, kun hänet hylättiin chicagolaisen paloaseman eteen. Sen jälkeen hän on joutunut lastenkoti- ja kasvattiperhekierteeseen, josta ei ole pääsyä pois ennen kahdeksaatoista ikävuotta. Sitten Darcy tapaa Conn McCrean, pojan, joka herättää hänessä epäilyksiä. He kuitenkin lähenevät ja Darcy uskaltaa antaa itsensä tuntea muutakin tuota salaperäistä poikaa kohtaan – kunnes Conn pettää hänen luottamuksensa ja kiskaisee mukanaan aivan toiseen maailmaan. Darcy on nyt vaihtoehtoistodellisuuden Chicagossa, jossa suurta tulipaloa vuonna 1871 ei koskaan tapahtunut. Darcy päättää selvittää oman syntyperänsä ja alkaa tonkia yhä syvemmälle juuriinsa, mutta se mitä hän löytää voi olla liian kammottavaa paljastettavaksi.

The Shadow Society herätti alun perin huomioni joku vuosi sitten sen erilaisuuden (ja hienon kannen) vuoksi. En ole tähän asti lukenut ihan niin montaa vaihtoehtoistodellista/-historiallista kirjaa, joten aiheena se on minulle vielä melko uusi. Olen myös tiiraillut tuota Rutkoskin uusinta teosta, The Winner's Cursea, mutta olen ollut vähän epäilevä sen suhteen – en aina välttämättä halua aloittaa riskillä uutta sarjaa. Ajattelin siis aloittaa Rutkoskin yksittäisestä kirjasta ja katsoa sitten uudestaan tuon trilogian mahdollisuutta.

Minä pidin tästä kirjasta. Mielestäni juoni oli omaperäinen ja aina kun kirjan keskiössä on jokin oikea historiallinen tapahtuma, se herättää sisälläni asustelevan historiahirmun, joka haluaa sitten tietää kaiken siitä tapahtumasta (jep, luin eilen pari tuntia Chicagon suuresta tulipalosta). Myös hahmot olivat varsin hupaisia. Kokonaisuudessaan koin saaneeni siis hyvän tarinan, vaikken nyt ihan täysin sieluani myöten tästä kirjasta häikäistynytkään.

Darcy Jones on varsin hyvin kirjoitettu hahmo. Aluksi ajattelin, että huokaus, taas yksi olen-niin-erilainen-enkä-sovi-joukkoon-päähenkilö, mutta mitä pidemmälle luin, totesin, että Darcy on miellyttävä hahmo, joka on käynyt elämässään läpi kaikenlaista, mutta yrittää silti selvitä tilanteestaan voittajana. Minä pidin hänestä. Taputan myös sille, ettei hän heti sokeasti luottanut Conniin vaan suhtautui tähän epäilevästi.

Conn sen sijaan oli aluksi mielestäni juuri niin kliseinen miespääsankari kuin olla ja voi. Pisteet eivät silmissäni nousseet, kun jätkä usuttaa päähenkilön moottoripyörän selkään ilman kypärää. Älkää ikinä nousko moottoripyörän selkään ilman kypärää. Luottakaa sanaani kun sanon, että kun pyörällä kaatuu ja pää osuu katukiveykseen niin huokaatte helpotuksesta, että kypärä on päässä. Puhun kokemuksesta. Siksi halusin ravistella Connia, joka viisveisasi liikenneturvallisuudesta.

Ei mutta, sitten Conn osoitti merkkejä varsin hyvästä hahmokehityksestä. Kyllä, tuo kehitys ja heidän romanssinsa kävivät läpi kaikki ne perusetapit, mutta se oli silti viihdyttävää luettavaa. Muista hahmoista minulle ei jäänyt oikein mitään käteen. Darcyn ystävät vaikuttivat sympaattisilta, mutta he tuntuivat olevan mukana vain mukanaolemisen vuoksi. Jotkut Rutkoskin ratkaisut, kuten esimerkiksi romanttinen neliö tai eräiden hahmojen random pelmahtaminen toiseen maailmaan, olivat vähän outoja eivätkä mielestäni välttämättä sopineet tarinaan.

Juoni kulki vähän epätasaisesti ja välillä kerronta oli hyvin hidastempoista, mutta tylsyyttä en missään vaiheessa kokenut. Rutkoskin luoma rinnakkaismaailma ja sen omat lait ja säännöt olivat hyvin kiinnostavia ja Darcyn matka omille juurilleen piti hyppysissään loppuun saakka. Kun salaisuudet alkoivat paljastua, huomasin lukeneeni kirjaa monta tuntia putkeen ilman taukoja, koska kirjaa oli vaikea laskea käsistä.

Koin The Shadow Societyn olleen siis hyvä ja viihdyttävä kirja, vaikkei nyt ehkä mikään mullistavin. Neljäänsataan sivuun mahtui mukaan kaikenlaista aina toiminnasta romanssiin ja huumorista salaisuuksiin. Tämän perusteella olen nyt vähän luottavaisempi The Winner's Cursea kohtaan. Kuka ties se vielä eksyy käsiini.

Aion arpoa tämän kirjan pois. Olen tullut siihen tulokseen, että hyllyni alkaa olla halkeamispisteessä ja osasta sisällöstä haluan luopua. Aloitan tästä kirjasta. Tästä pääset arvontapostaukseen.

Lukunäyte: Chapter 15, sivu 85-86

What had he called me?

      Why was he acting like a cop?

      Were those handcuffs made of glass?

      My mind groped for something that made sense. Nothing did. I lifted my cuffed hands and stared at the transparent device that chained them together. An orange light coursed through the cuffs and the links between them. ”What the hell,” I hissed.

      Conn was silent. Stony. A suddeny menacing stranger.

      I wrenched away from him and raised my hands high.

      ”No!” Conn's eyes filled with horror. He moved to stop me.

      Too late. I smashed the handcuffs against the edge of the desk.

      My hands burst into flames.

      I screamed. My fingers curled into fists of agony. The ends of my hair caught on fire. An acrid smell filled the air, and I remembered it from my nightmared. Now I knew what that stench was. The smoke of burning hair, of burning flesh.