Miljoona aurinkoa - Beth Revis

Nimi: Miljoona aurinkoa

Alkuteos: A Million Suns

Trilogia/sarja: Across the Universe #2

Kirjailija: Beth Revis

Kääntäjä: Outi Järvinen

Julkaisuvuosi: 2012 (suomeksi 2013, Otava)

Sivuja: 379 suomenkielisessä kovakantisessa
Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★☆☆

Kansiliepeestä: Amy tuntee tukahtuvansa Varjeluksella.

      Ajatus tulevaisuudesta jossa ei ole raitista ilmaa tai oikeaa aurinkoa uhkaa musertaa hänet. Myöskään rakkaus ei Amyn elämässä ole ongelmatonta. Miksi olla yhdessä jonkun kanssa vain siitä syystä, että ketään muuta ei ole? Riittääkö se?

      Johtajan saappaisiin astunut Seuraaja puolestaan yrittää epätoivoisesti pitää alusta ja sen toimintoja elinkelpoisina. Ja kun samaan aikaan ruoka-annosten huvetessa ihmisten tyytymättömyys kasvaa, väkivaltainen kapina on käsissä.

Ajatukseni: Sukat eivät nyt pyöri jaloissani. Miljoona aurinkoa ei onnistunut kiinnostamaan minua sen pahemmin, mutta lähestyvän eräpäivän vuoksi halusin suoriutua kirjasta mahdollisimman nopeasti. En ollut liiemmin innoissani aloittaessani lukemisen enkä intoa tuntenut myöhemminkään.

Seuraaja on siis ottanut Vanhimman roolin, mutta mikään ei suju suunnitelmien mukaan. Kansalaiset haastavat häntä ja kyseenalaistavat hänen johtajuuttaan, mutta myös epäilevät hänen lojaaliuttaan aluksen ja Amyn välillä. Tilanne uhkaa eskaloitua kunnon kapinaksi, joka saattaisi koitua heidän kaikkien kuolemaksi. Amy taasen kärsii edelleen ahdistavasta tilanteestaan eikä pysty suunnittelemaan elämäänsä vankina metalliseinien sisällä. Kun pelottavat salaisuudet Varjeluksesta alkavat nousta pintaan, joutuvat nuoret protagonistimme tekemään kriittisiä ratkaisuja, joilla saattaa olla kauaskantoiset seuraukset.

Jotenkin menetin intoni tämän trilogian suhteen lähes täysin. Kaikki tuntuu niin ilmiselvästä – erityisesti juonen suhteen. Juoni kulki läpi melkeinpä kaikki samat etapit, mitä ensimmäinenkin osa. Olin spoilaantunut tämän osan ”suuresta salaisuudesta”, mutta ei pelkästään se ollut syynä kärsimättömyydelleni. Pelkästään juonen ennalta-arvattavuus ja toistettavuus oli vain yksi niistä syistä, miksi kirjan lukeminen maistui puulta.

Yhtäkkiä hahmot alkoivat ärsyttää minua niin paljon. Amy ja Seuraaja ovat niin naiiveja ja typeryksiä! En voinut sietää heitä tässä osassa. Minua ärsytti heidän jatkuvat kinastelunsa turhista asioista, etenkin kun ne pääasiassa pyörivät vain hyvin itsekeskeisten asioiden ympärillä. Amy on niin tajuttoman itsekeskeinen! Amy haluaa mitä Amy haluaa. Ja jos ei saa haluamaansa niin hän vetää herneen nenään. Amy ei kyennyt millään katsomaan asioita objektiivisesti tai ollenkaan asettua muiden asemaan. Kuinka ärsyttävä hahmo ja vielä päähenkilö!

Seuraaja... Hemmetin Seuraaja. Jätkä on niin tossun alla ettei mitään rajaa. Minua otti päähän niin lujaa Seuraajan naiivi suhtautuminen koko siihen dynamiittiin, joka hänellä oli käsissään. En lähde ratkomaan mitään moraalisia kysymyksiä siitä, olisiko oikein ohjailla ihmisiä lääkkeillä, mutta jos ollaan ihan oikeasti niin kusisessa tilanteessa, että sakkia kuolee oikealla ja vasemmalla ja yksi pässi vain heittää lisää bensaa tuleen niin tee Seuraaja nyt jotain muuta kuin änkytät! Ja tyyppi kutsuu itseään aluksen johtajaksi osaamatta tehdä yhtään mitään.

Ja kaiken tämän kaaoksen keskellä Seuraajalla ja Amyllä on aina aikaa kaulailla ja imuutella ja miettiä herkkiä tunteitaan toisiaan kohtaan. Mahtavaa. Aivan mahtavaa. On aina hienoa, että päähenkilöparilla ovat prioriteetit juuri kohdillaan. Seuraajan ajatukset pyörivät pelkästään Amyn mielipiteiden ympärillä ja jos ne eroavat, he kinastelevat niin väärillä hetkillä täysin tyhjänpäiväisistä asioista. Kuinka ärsyttävää! Molemmat heistä pitäisi ampua avaruuteen...

Olen kuitenkin iloinen, että tässä osassa pohjustettiin taustoja ja kerrottiin Harleyn, Seuraajan itsemurhan tehneen parhaan ystävän menneisyyttä. Pidin Harleystä ensimmäisessä osassa ja hänen kohtalonsa oli kyllä surullinen. Oli mukava, että Revis käytti sivutilaa kertoakseen hahmosta enemmän. Pidän edelleen kirjan tapahtumaympäristöstä – se on luova ja hyvin suunniteltu.

Ei Miljoona aurinkoa missään nimessä ollut huono kirja, mutta minulle se ei toiminut. Joko en ollut oikeassa mielentilassa tai kirja ei tyyliltään vain enää sopinut minulle. Tavallaan koin, että olin jo saanut lähes kaiken irti juonesta ja maailmasta edellisen kirjan jälkeen.

Jotenkin en usko, että tulen saamaan hirveästi irti enää viimeisestä osasta. Kyllähän sitä kaikenlaista pohjustettiin ja ladattiin odotuksia, mutta suoraan sanottuna en ole tällä hetkellä kovinkaan innoissani siitä. Aion sen lukea vielä joskus, koska haluan tietää, miten kaikki tulee päättymään, mutta en pidättele hengitystäni.

Lukunäyte: Luku 1, Seuraaja, sivu 12

Miten minä hervetin hölmö edes kuvittelin mitään muuta.

      ”Mitä täällä oikein on meneillään?” minä kysyn. Nolostukseni muuttuu raivoksi. ”Onko moottorissa edes mitään vikaa? Tai polttoaineessa?”

      Teknikot katsovat Maraeta, mutta Marae katsoo vain hiljaa minuun.

      ”Miksi Vanhin valehteli tästä minulle?” Minusta tuntuu että olen menettämässä itsehillintäni. En tiedä mitä oikein odotin – että ongelma oli nyt ratkaistu ja teknikot ryhtyisivät heti toimeen? En tiedä. En ajatellut etukäteen, mitä tapahtuisi sen jälkeen kun olisin kertonut heille, että mekaniikan lait sotivat Vanhimman sanoja vastaan. En tullut ajatelleeksi että kaikki katsoisivatkin ykkösteknikkoa eivätkä minua.

      ”Vanhin valehteli sinulle”, Marae sanoo rauhallisesti, ”koska me valehtelimme hänelle.”

Across the Universe –trilogia

    0.5 As They Slip Away (2013)

Across the Universe | Across the Universe: Matka alkaa (2011/2012)

A Million Suns | Miljoona aurinkoa (2012/2013)

Shades of Earth (2013)