Harry Potter ja viisasten kivi - J.K. Rowling

Nimi: Harry Potter ja viisasten kivi

Alkuteos: Harry Potter and the Philosopher's Stone

Trilogia/sarja: Harry Potter, #1

Kirjailija: J.K. Rowling

Kääntäjä: Jaana Kapari-Jatta

Julkaisuvuosi: 1997 (suomeksi 2001, Tammi)

Sivuja: 335 suomenkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★★

15. A popular author's first book

Kirjankansibingo: Lapsi

Takakannesta: Harry Potter on mielestään ihan tavallinen poika. Hän tosin asuu huoltajiensa luona portaiden alla olevassa kaapissa. Harryn elämä muuttuu täysin, kun hän saa 11-vuotispäivänään merkillisen kirjeen. Se on kutsu Tylypahkan velhojen ja noitien kouluun. Harrylle avautuu kokonaan uusi maailma, johon kuuluvat velhot, noidat, yksisarviset ja lohikäärmeet. Harry saa tietää olevansa velhojen sukua! Silti kaikki on aloitettava alusta. Tylypahkassa Harry opiskelee taikuuden alkeita, kuten muodonmuutoksia, taikajuomien tekoa, loitsuja ja suojautumista pimeyden voimilta. Koulunkäynti on hauskaa, mutta henkeäsalpaavan jännittäväksi se muuttuu, kun Harry ryhtyy ratkaisemaan kiehtovaa arvoitusta ystäviensä Ron Weasleyn ja Hermione Grangerin kanssa, ja pelissä on tiedät-kai-kuka…

Ajatukseni: Tässä pari päivää sitten aamukahvia parvekkeella juodessani aloin muistelemaan Pottereita ja kaikkia niitä pieniä yksityiskohtia siinä maailmassa, joita niin kovasti rakastan. Olen vihdoin saanut lukuintoni takaisin sen ollessa tämän muuttokaaoksen vuoksi kadoksissa ja mieleni tekee lukea ihan kaikkea. Päätin tuona aamuna aloittaa Pottereista, sillä edellisestä maratonista on nyt muutama vuosi aikaa.

Harry Potter saa 11-vuotispäivänään tietää olevansa velho ja tulleensa valituksi Tylypahkan noitien ja velhojen kouluun. Tavallisten tätinsä ja setänsä luona koko ikänsä asunut ja hyljeksitty Harry on enemmän kuin mielissään tuosta uudesta maailmasta, joka hänen ympärilleen aukeaa uudessa koulussaan. Harry saa myös tietää olevansa erityinen syystä, jota itse ei kykene muistamaan: yksivuotiaana maailman pahin pimeyden velho, Voldemort, murhasi hänen vanhempansa ja yritti tehdä saman myös Harrylle, mutta jokin meni pieleen ja Voldemort menetti voimansa. Tuosta yöstä Harrylle on jäänyt salaman muotoinen arpi otsaan ja maine velhomaailmassa. Kaikki taikamaailmassa tuntevat Harry Potterin nimen, taaten hänelle sekä ystäviä että vihollisia.

Ah, Potterit... On se vain niin ihana palata näihin kirjoihin ja huomata, miten kodikkaaksi sitä olonsa niiden kanssa heti tuntee. Tutustuin tähän sarjaan ensimmäisen kerran seitsemänvuotiaana ja muistan edelleen kuinka ylpeä olin itsestäni, kun olin lukenut näin ison ja pitkän (siltä ne silloin tuntuivat) itse, täysin omin voimin. Olen Viisasten kiven lukenut jotain kahdeksan tai yhdeksän kertaa, sillä luin tämän aina uudelleen ja uudelleen ennen kuin muutaman vuoden kuluttua uskalsin jatkaa seuraaviin osiin.

Luin tämän teoksen nyt kuitenkin hieman eri silmin, mitä noina aikaisempina kertoina. Osaan tapahtumat suunnilleen ulkoa, joten pelkkään tarinaan keskittymisen sijaan aloin kiinnittää enemmän huomiota kieleen ja kirjan rakenteeseen. Ensinnäkin nyt hieman yllätyin, kuin pikkuinen kirjanen tämä onkaan. Vain 335 sivua, jotka lentää läpi muutamassa tunnissa. Kirjoitus on vähän simppeliä ja kerronta yksinkertaistettua, hahmot ja heidän kuvailunsa värikkään liioiteltuja.

Nämä pari ensimmäistä kirjaahan luetaan lastenkirjallisuudeksi, joten tällaiset liioittelut kuuluvat asiaan. Kritiikkiä voisi heittää lopun ”esteradasta”, jonka povattiin olevan niin tiukka ja läpäisemätön suojataikoineen, mutta eipä näytä olleen kun kolme yksitoistavuotiasta sen niin helposti selvitti. Mutta annettakoon se anteeksi, koska tämähän on nimenomaan sitä lastenkirjallisuutta, jolloin emme nyt mitään hurjan monimutkaista menoa voida odottaakaan (ainakaan vielä), eiksjeh?

Hahmokaarti on hauska ja värikäs. Harry, Ron ja Hermione muodostavat yhden kaikkien aikojen suosikkitrioni (Luken, Hanin ja Leian sekä Aragornin, Legolasin ja Gimlin rinnalla) eikä heitä voi kuin rakastaa (Hermione ollen kuitenkin suosikkini). Seitsemän kirjan aikana pääsemme näkemään useiden hahmojen kehityksen ja kuinka paljon he kasvavat ja muuttuvatkaan tarinan mukana. Esimerkiksi Neville Longbottom. Ajatelkaa miten hurja muutos hänen hahmossaan tapahtuu ensimmäisen ja seitsemännen osan välillä. Huikaisevaa!

Nämä kirjat ovat silkkaa kultaa. Potterit ovat niitä, jotka olivat suuressa roolissa tutustuttamassa minua pienenä fantasiakirjallisuuden maailmaan ja vuosien mittaan useat maratonit eivät ole sammuttaneet roihuavaa rakkauttani tätä sarjaa, sen hahmoja tai upeaa maailmaa kohtaan. En voisi koskaan kyllätyä näihin kirjoihin.

Olen nyt kolmannessa osassa menossa ja aion samantien maratoonata koko sarjan, koska en millään pystyisi jättämään nyt kesken. Odotan jo innolla kaikkea sitä huumoria, toimintaa, juonittelua ja ihan vain leppoisaa oleskelua tässä maailmassa.

Potterien lukeminen pitäisi olla kansalaisvelvollisuus. Jos et vielä ole näihin teoksiin tarttunut, korjaa se heti!

Lukunäyte: Neljäs luku, Avainten vahti, sivu 55-56

BUUM. Koputus kuului taas. Dudley hytkähti hereille.

      ”Missä tykki on?” hän sanoi typerästi.

      Heidän takaansa kuului rämähdys ja Vernon-setä tupsahti huoneeseen. Sedällä oli kivääri – nyt he tiesivät, mitä oli ollut siinä pitkässä, ohuessa paketissa jonka hän oli tuonut mukanaan.

      ”Kuka siellä?” setä huusi. ”Minä varoitan – minulla on ase!”

      Syntyi hiljaisuus. Sitten –

      RÄTSH!

      Oveen iski sellainen voima, että se lennähti oikopäätä saranoiltaan ja retkahti korvia huumaavasti rysähtäen lappeelleen lattialle.

      Oviaukossa seisoi jättiläisen kokoinen mies. Miehen kasvot olivat miltei kokonaan pitkän takkuisen hiuspehkon ja hurjannäköisen sotkuisen parran peitossa, mutta hänen silmänsä erottuivat kaiken karvan seasta kiiluvina kuin mustat koppakuoriaiset.

      Jättiläinen ahtautui sisään mökkiin niin että pää juuri ja juuri hipoi kattoa. Hän kumastui nostamaan oven lattialta ja sujautti sen vaivatta takaisin karmeihin. Ulkoa kuuluva myrskyn möykkä laantui hivenen. Jätti kääntyi katsomaan mökkiläisiä.

      ”Ette viittis kiehauttaa kupposta teetä? Ei ollu ihan helppo reissu...”

Harry Potter –sarja

Harry Potter and the Philosopher's Stone | Harry Potter ja viisasten kivi (1997/1998)

Harry Potter and the Chamber of Secrets | Harry Potter ja salaisuuksien kammio (1998/1999)

Harry Potter and the Prisoner of Azkaban | Harry Potter ja Azkabanin vanki (1999/2000)

Harry Potter and the Goblet of Fire | Harry Potter ja liekehtivä pikari (2000/2001)

Harry Potter and the Order of the Phoenix | Harry Potter ja Feeniksin kilta (2003/2004)

Harry Potter and the Half-Blood Prince | Harry Potter ja puoliverinen prinssi (2005/2006)

Harry Potter and the Deathly Hallows | Harry Potter ja kuoleman varjelukset (2007/2008)