Hysteria - Megan Miranda

Nimi: Hysteria

Kirjailija: Megan Miranda

Kustantaja: Simon & Schuster

Julkaisuvuosi: 2013

Sivuja: 323 + 19 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

Kirjankansibingo: Nainen

Juonikuvaus: Mallory killed her boyfriend, Brian. She can't remember the details of that night but everyone knows it was self-defense, so she isn't charged. But Mallory still feels Brian's presence in her life. Is it all in her head? Or is it something more? In desperate need of a fresh start, Mallory is sent to Monroe, a fancy prep school where no one knows her... or anything about her past. But the feeling follows her, as do her secrets. Then, one of her new classmates turns up dead. As suspicion falls on Mallory, she must find a way to remember the details of both deadly nights so she can prove her innocence-to herself and others.

      In another riveting tale of life and death, Megan Miranda's masterful storytelling brings readers along for a ride to the edge of sanity and back again.

Ajatukseni: Siinä meni viimeinen lukematon Megan Mirandan kirjani... Huoh, mitä minä nyt teen kun tekee mieli tämän naisen teoksia lukea? :\ Joo olen tosissaan hurahtanut hänen kirjoihinsa ja nyt sitten pitää aina odottaa niin tuhottoman kauan uusia julkaisuja. Ei kiva...

Mallory Murphy tappoi poikaystävänsä Brianin ja selvisi ilman tuomiota, koska teon katsottiin olleen itsepuolustusta. Mallory ei kuitenkaan muista tarkalleen, mitä tuona yönä tapahtui, mutta joutuessaan Monroen sisäoppilaitokseen, joku muu tuntuu tietävän enemmänkin. Mallorya vainoaa Brianin omituinen läsnäolon tuntu, mutta kun fyysiset vihjeet hänen ympärillään tapahtuvista omituisista asioista alkavat ilmetä, outuu Mallory palaamaan muistoissaan tuohon kamalaan iltaan ja muistaa, mitä todella tapahtui.

Minua hiukan jännitti lukea tämä, sillä kaikista Mirandan kirjoista tämä on saanut Goodreadsissä alhaisimman pisteytyksen. Hysteria on neljäs sekä omistamani että lukemani kirjailijan teos, joista kaksi (Fracture ja Soulprint) ovat olleet aivan huikaisevan hyviä teoksia ja yksi (Vengeance, Fracturen jatko-osa) ei nyt ihan lumonnut. Suureksi helpotukseni Hysteria kuitenkin nappasi heti mukaan tarinaan ja tykästyin jälleen kerran kerrontaan ja kirjoitukseen.

Mallory on aika jännä päähenkilö, sillä en osaa päättää, pidänkö hänestä vai en. Koska hän ei muista mitä tuona kohtalokkaana yönä oikein tapahtui, Mallorysta ei tahdo saada selvää, oliko hänen tekonsa todella itsepuolustusta vai ei. Lisäksi kerronnan taustalla häilyy sellainen erikoinen tuntu, mikä pistää aina vain enemmän kyseenalaistamaan tapahtunutta ja Mallorya. Hän on juuri sellainen epäluotettava kertoja, jollaisista niin kovasti pidän, sillä emme voi täysin luottaa hänen sanaansa tai olla varmoja hänen muistoistaan. Hän ei itsekään osaa sanoa, oliko teko pelkkää itsepuolustusta vai ei.

Olen aikaisemmissa Mirandan kirjojen arvioissa jo hehkuttanut kylliksi kirjoitusta, joten pidän sen minimissä tässä näin. Minä pidän Megan Mirandan kirjoistuksesta, lyhyesti ja yksinkertaisesti. Pidän hänen tavastaan kertoa tarinaa ja sukeltaa hahmojen persoonallisuuteen. Hän osaa kirjoittaa mielenkiintoisia hahmoja, jotka herättävät kysymyksiä ja ajatuksia. Teksti soljuu mukavasti eteenpäin ja vetää mukaan tarinaan. Osuu ja uppoaa ainakin minuun.

Mysteeri Malloryn muistamattomuuden, Brianin kuoleman ja Monroen sisäoppilaitoksessa Mallorya vainoavan uhan ympärillä oli aika simppeli, mutta mielenkiintoinen. Tiesin, että tämä ei ole mikään yliluonnollisia elementtejä sisältävä tarina, mutta silti kaiken yllä häilyi sellainen outo tuntu, jota Mallory kuvaa Brianin sykkiväksi läsnäoloksi ja ääniharhoiksi, että se pisti miettimään, oliko tässä kyse todellakin enemmän Malloryn päänsisäisistä ongelmista ja posttraumaattisesta stressireaktiosta vai saattaisiko mukana olla sittenkin jotain yliluonnollista.

Tapahtumaympäristönä Monroen sisäoppilaitos ja hämärä metsä sen tiluksilla toimivat erittäin hyvin. Suljetut/ahtaat/rajatut ympäristöt ovat yksiä suosikkejani tapahtumapaikkoina, ja kun mukaan heitetään mysteeriä ja trillerinkin aineksia, saadaan kokoon tarina, joka hyvin todennäköisesti maittaa minulle.

Hysteria on näppärä mysteeri, jonka lentää nopeasti läpi. Helpotuksekseni pidin tästä reilusti enemmän mitä Vengeancestä, mutta ihan Fracturen tai Soulprintin tasolle tämä ei yltänyt. Onnekseni Megan Mirandalta pitäisi ilmestyä tänä vuonna vielä yksi kirja ja on sanomattakin selvää, että aion sen lukea. Luen kaiken, mitä tämä nainen kirjoittaa.

Lukunäyte: Chapter 1, sivut 15-16

I heard it coming, same as every night. Far away at first. Downstairs somewhere.

      Boom, boom, boom.

      Coming closer. Slow and steady, in that place between sleep and wake. Like I was half hearing, half imagining.

      I couldn't keep my eyes open any longer. I didn't want to, anyway.

      Because it was here.

      Boom, boom, boom.

      My whole room throbbed with it.

      The beating of his hideous heart.

      And the there was nothing but the dream. Same as every night. One moment, streched out to fill the hours. A breath. A blink. Infinity in a heartbeat.

      Amber eyes clouding with confusion. A raspy voice pleading, ”Mallory, wait.” The word ”no” dying on his mouth.

      The blood on the floor, the blood on my hands.

      The door as I pushed through it, staining it red.

      The dark. The night.

      Even in my dream I ran.

      I always ran.