Patikoimassa Pallaksella ja Levillä

Kävin nyt elokuun alussa isäni ja hänen vaimonsa kanssa Levillä ja naapurissa Pallaksella patikointiretkellä. Kahtena päivänä kävimme maastossa; ensimmäisenä päivänä Pallaksella ja toisena Levillä.

1. päivä: Pallas – Rihmakurun kota – Pallas, 20 km

Lähdimme liikkeelle suunnilleen yhden aikaan iltapäivällä. Kelit olivat muuten hyvät, mutta tunturin huippu oli niin raskaassa pilvessä ettei ylhäällä pariakymmentä metriä pidemmälle näkynyt. Ilma oli vähän viileä ja tuulinen, mikä sopikin aika hyvin patikointiin. Matkaa määränpäähämme Rihmakurun kodalle oli 10 kilsaa suuntaansa.

Seuraavana vuorossa kuvaspämmäystä. Otin paljon kuvia ja tässä on niistä osa. Luvassa paljon turhia otoksia lähes samannäköisistä paikoista ja sumusta.

Matka alkaa.

Tässä sijaitsi Pallas-tunturin ensimmäinen(?) hotelli vuosina 1938-1944.

Lähestymme pilvirajaa.

Oi suunnannäyttäjämme.

4 km takana, 6 kodalle ja 10 vielä takaisin.

Huippu! Voit asettaa kasaan oman kivesi.

Näkymät olivat suorastaan huikeat huipulla.

Tältä näyttää tie Valhallaan.

Tästä alkoi reitin märin osuus.

Tuli täällä rämpiessä Taru Sormusten Herrasta mieleen.

Johan meinasi alkaa kirkastua mitä alemmas tunturista tultiin.

Viimeiset metrit (portaat) kodalle.

Rihmakurun kota. Kahvia!

Ja matka takaisin alkaa. Oli muuten huisi kuuden kilometrin yhtäjaksoinen nousu.

Varsinkin tämä nousupätkä oli kiva. Vedenpitävät kengät ♥

Ensimmäisen päivän viimeiset metrit edessä. 19,5 km kävelyä takana. Puoli kilsaa vielä edessä.

Sauna tuntui taivaalliselta tämän jälkeen...

2. päivä: Levin Ice Age -geopolku, 9 km

Toisena päivänä ideana oli ottaa vähän rennommin ja etsiä reitti Leviltä. Reitiksi valikoitui Ice Age -geologinen polku, joka kilometrietapeilla antaa jonkun näppärän nippelitiedon miljoonien vuosien takaisista eläinlajeista ja vastaavaa. Reittiä povattiin Levin sivuilla varsin helpoksi, mutta täytyy kyllä sanoa ettei ihan ollut. Maasto koostui rakkakivikoista, pitkospuista, pusikoista ja niin edelleen eikä reitti pelkästään missään puurajan tuntumassa pysynyt. Kyllä sitä sai ihan hyvin tuon reitin aikana sykettä ylös ja jalkoja helliksi.

Levillä kävellessä tuli ihan kauhea ikävä laskettelua. En ole kahteen talveen nyt päässyt, joten otan tavoitteeksi tänä talvena päästä taas rinteeseen.

Toisen päivän aloitus.

Tiedän tiedän, paljon (liikaa) maisemakuvia, mutta en voinut itselleni mitään!

Ollapa lunta ja sukset!

Välillä laskeuduttiin sitten tällaiseenkin maastoon.

Kahvitauon paikka.

Huippukodan näkymät. Ihanaa että sää kirkastui!

Tätä osuutta oli tosi mukava kulkea.

Seitsemän kilsaa takana, kaksi edessä.

Vaikka kännykän kamera ei ihan paras olekaan, tämä kuva mielestäni todella onnistui :)

Perillä ollaan! Tuo mäki vielä alas ja ollaan takaisin Levi Summitilla.

Hotellin edessä hengaili poro ihan rennosti.

~ ~ ~ ~ ~

Olin tätä reissua varten hankkinut upouudet Meindlit (saksalainen kengänvalmistaja), sillä niiden povattiin olevan patikointiin ja vaellukseen ihan huippuluokkaa. Kestävät kuulemma kaikkea muuta keliä ja pintaa paitsi lunta ja jäätä, jolloin pohjien pito häviää. Dokumentoin kävelyn aikana kenkieni kuntoa ja kuinka ne kestivät erilaisia olosuhteita. Välillä polku oli rentoa hiekkaa, välillä rämmimme nilkkoja myöten vedessä ja mudassa, välillä piti ylittää rakkakivikkoja.

Seuraavana vuorossa todella tyylikkäitä otoksia kengistä. Anywhere, anytime.

Polvitaipeita myöten housut kurassa :D

Kenkien pohjat ovat hyvin jäykät mikä tarkoittaa sitä, että niillä voi astua hyvin todella hankalassa maastossa, ovat tukevat ja vedenpitävät. Kesti aikansa tottua niiden painoon jaloissa, mutta kyllä sekin siitä. Erinomaista oli se, että kun toisena päivänä satoi vettä, kenkien pito ei ollenkaan pettänyt.

Rakkakivikossa Meindlit olivat loistavat.

Meindlit 10/10

Vaikka olinkin ajanut sisään noita kenkiä, ne olivat silti melko uudenkarheat ja maasto hyvin erilaista kuin millä olin niitä testaillut. Lopputuloksena oli kahden päivän ja 29 kilometrin tunturien ylitysten jälkeen todella kipeät kantapäät. Iho on kuoriutunut ihan vereslihalle asti ja prkl että sattuu. Piti apteekista hakea rasvalappuja ja haavasidosta helpottamaan. En kuitenkaan paljon vähempääkään odottanut. Meindlit saavat minulta ehdottomasti 10/10 ja tiedän, että seuraavalla patikointireissulla kengät tuntuvat vieläkin paremmilta. En yhtään kadu ostosta!

Patikointi oli todella kivaa ja haluan päästä uudestaan! :D