Nimi: Throne of Glass
Trilogia/sarja: Throne of Glass, #1
Kirjailija: Bloomsbury USA Childrens
Kustantaja: Sarah J. Maas
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 404 + 16 englanninkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★☆
Haastekirja 12/30
Juonikuvaus: In a land without magic, where the king rules with an iron hand, an assassin is summoned to the castle. She comes not to kill the king, but to win her freedom. If she defeats twenty-three killers, thieves, and warriors in a competition, she is released from prison to serve as the king's champion. Her name is Celaena Sardothien.
Juonikuvaus: In a land without magic, where the king rules with an iron hand, an assassin is summoned to the castle. She comes not to kill the king, but to win her freedom. If she defeats twenty-three killers, thieves, and warriors in a competition, she is released from prison to serve as the king's champion. Her name is Celaena Sardothien.
The Crown Prince will provoke her. The Captain of the Guard will protect her. But something evil dwells in the castle of glass--and it's there to kill. When her competitors start dying one by one, Celaena's fight for freedom becomes a fight for survival, and a desperate quest to root out the evil before it destroys her world.
Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 3.5 tähteä.
Throne of Glass, sinä elefantti huoneessa. Minua jännitti – ei, suorastaan pelotti – alkaa lukea tätä kirjaa, koska niin monet (kymmenet) tuhannet rakastavat tätä kirjaa enemmän kuin itse elämää. Paineita, paineita...
Kaikesta hypetyksestä huolimatta tämä kirja ei koskaan herättänyt minussa mitään kirkuvaa tarvetta tarttua tähän. En tiedä miksi näin, mutta siksi minulla kestikin näin kauan alkaa lukea tätä. Odotukseni olivat kuitenkin todella korkealla, kun viimeinkin aloitin lukemisen.
Celaena Sardothien on viettänyt jo vuoden Endovierin suolakaivoksilla eli tappoleirillä, kun eräänä päivänä itse Adarlanin prinssi tulee tapaamaan häntä. Ennen vankeuttaan Celaenan nimi tunnettiin kaikkialla: hän oli tunnetuin ja kyvykkäin salamurhaaja, joka valtakunnissa tiedetään. Dorian Havilliard tekee Celaenalle ehdotuksen, josta tämä ei voi kieltäytyä: Celaenan tulee osallistua kahdenkymmenenkolmen muun tavoin kilpailuun, jonka voittajasta tulee Adarlanin kuninkaan käskynalainen salamurhaaja neljäksi vuodeksi, jonka jälkeen saa vapautensa ja puhtaan nimen. Celaena tarttuu tilaisuuteen päästä pois suolakaivoksilta ja taistella tiensä huipulle, mutta hän ei osaa arvatakaan, millaisen tunnesiteen hän Dorianiin ja linnan vartiokaartin kapteeniin Chaoliin muodostaa. Samaan aikaan lasipalatsin uumenissa vaanii pimeitä voimia ja osa kilpailijoista on valmis tekemään mitä vain saadakseen voittajan tittelin.
No, nyt se on sitten luettu ja koettu. Throne of Glass ei ravistellut minua niin kuin toivoin eikä kirja saanut oikein sellaista wouu-elämystä aikaiseksi. Kirja oli hyvä ja viihdyttävä, mutta ei niin tajunnanräjäyttävä, mestarillinen, huikaiseva tai jännittävä kuin olisi voinut odottaa. Throne of Glass oli hyvä, mutta minusta lähinnä tuntuu siltä ettei tässä nyt käytetty kaikkea sitä potentiaalia, mitä tällä tarinalla olisi voinut parhaimmillaan olla.
Perustan väitteeni siihen, että toimintakohtaukset olivat aika harvassa ja badasseryn sijaan tämä kirja sortui vähän liikaa pinnallisuuteen ja turhamaisuuksiin. Celaena Sardothien ei oikein ihastuttanut minua tässä osassa juuri näistä syistä. Ensimmäisen puolikkaan ajan minua suorastaan ärsytti Celaenan mahtailevat ja ylimieliset puheet hänen ylimaallisista kyvyistään... Hän nimenomaan puhui niistä, mutta näyttöä koville väitteille ei juurikaan tullut vastaan. Kuten sanonta kuuluu, tyhjä tynnyri kolisee eniten, ja etenkin kun Celaena ei juurikaan pääse loistamaan huikeudellaan, koko kirjan juoni ja etenkin loppuratkaisu tuntui jotenkin niin... pakotetulta.
Celaena paranee kuitenkin hieman tarinan edetessä, mutta en siltikään pitänyt häntä järin mahtavana. Minua ärsytti hänen ylimielinen asenteensa kaikkia kohtaan. Vain muutama poikkeus onnistuu ylittämään hänen hyväksyntänsä rajat: Dorian, Chaol sekä Nehemia, Eyllwen kansan prinsessa, joka on linnassa kansansa edustajana/vankina ja oppimassa yleistä kieltä. Nämä kolme hahmoa olivat kiinnostavia ja heistä luki ihan mielellään. Jopa kolmiodraama Celaenan, Dorianin ja Chaolin välillä oli viihdyttävää, koska kyse oli lähinnä draamasta, ei romanssista. Oli positiivista, ettei romanssia pakotettu liian varhain vaan sen annetaan kehittyä oma aikansa.
Juoni ja asetelma eivät olleet mistään kaikken alkuperäisimmästä päästä (”Vain yksi teistä voi voittaa tämän huipputärkeän kilpailun...”), ja on aika hämmästyttävää, ottaen huomioon tämän kirjan salamurhaaja-aiheen, että toimintakohtaukset olivat aika harvoja ja sitäkin lyhyempiä. Perseen potkimisen sijaan tässä keskityttiin enemmän iiiihaniin mekkoihin ja kauneuteen ja vinoihin hymyihin ja flirttailuun. Mahtavaa, mutta minä toivoin enemmän niitä taistelukohtauksia.
En tiedä, minulla oli ongelmia tämän kirjan kanssa, mutta silti tykkäsin tästä aika paljon. Ainakin sen verran paljon, että jatko-osat kiinnostavat minua kovastikin. Olen nimittäin varma, että homma paranee, mitä pidemmälle tarinassa edetään. Olen myös varma, että tarina muuttuu reilusti omaperäisemmäksi, sillä ainakin jatko-osien pisteytykset nostavat hiukset pystyyn. Yli 4.50 keskiarvo on häkellyttävää ja lupailee jotain aivan huikaisevaa.
Kyllä minä suosittelen tätä kirjaa. Minulle tämä oli pienoinen pettymys, mutta kuitenkin hyvä kirja ja minulla on kova usko siihen, että tarina paranee vielä paljonkin.
Lukunäyte: Chapter 3
Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 3.5 tähteä.
Throne of Glass, sinä elefantti huoneessa. Minua jännitti – ei, suorastaan pelotti – alkaa lukea tätä kirjaa, koska niin monet (kymmenet) tuhannet rakastavat tätä kirjaa enemmän kuin itse elämää. Paineita, paineita...
Kaikesta hypetyksestä huolimatta tämä kirja ei koskaan herättänyt minussa mitään kirkuvaa tarvetta tarttua tähän. En tiedä miksi näin, mutta siksi minulla kestikin näin kauan alkaa lukea tätä. Odotukseni olivat kuitenkin todella korkealla, kun viimeinkin aloitin lukemisen.
Celaena Sardothien on viettänyt jo vuoden Endovierin suolakaivoksilla eli tappoleirillä, kun eräänä päivänä itse Adarlanin prinssi tulee tapaamaan häntä. Ennen vankeuttaan Celaenan nimi tunnettiin kaikkialla: hän oli tunnetuin ja kyvykkäin salamurhaaja, joka valtakunnissa tiedetään. Dorian Havilliard tekee Celaenalle ehdotuksen, josta tämä ei voi kieltäytyä: Celaenan tulee osallistua kahdenkymmenenkolmen muun tavoin kilpailuun, jonka voittajasta tulee Adarlanin kuninkaan käskynalainen salamurhaaja neljäksi vuodeksi, jonka jälkeen saa vapautensa ja puhtaan nimen. Celaena tarttuu tilaisuuteen päästä pois suolakaivoksilta ja taistella tiensä huipulle, mutta hän ei osaa arvatakaan, millaisen tunnesiteen hän Dorianiin ja linnan vartiokaartin kapteeniin Chaoliin muodostaa. Samaan aikaan lasipalatsin uumenissa vaanii pimeitä voimia ja osa kilpailijoista on valmis tekemään mitä vain saadakseen voittajan tittelin.
No, nyt se on sitten luettu ja koettu. Throne of Glass ei ravistellut minua niin kuin toivoin eikä kirja saanut oikein sellaista wouu-elämystä aikaiseksi. Kirja oli hyvä ja viihdyttävä, mutta ei niin tajunnanräjäyttävä, mestarillinen, huikaiseva tai jännittävä kuin olisi voinut odottaa. Throne of Glass oli hyvä, mutta minusta lähinnä tuntuu siltä ettei tässä nyt käytetty kaikkea sitä potentiaalia, mitä tällä tarinalla olisi voinut parhaimmillaan olla.
Perustan väitteeni siihen, että toimintakohtaukset olivat aika harvassa ja badasseryn sijaan tämä kirja sortui vähän liikaa pinnallisuuteen ja turhamaisuuksiin. Celaena Sardothien ei oikein ihastuttanut minua tässä osassa juuri näistä syistä. Ensimmäisen puolikkaan ajan minua suorastaan ärsytti Celaenan mahtailevat ja ylimieliset puheet hänen ylimaallisista kyvyistään... Hän nimenomaan puhui niistä, mutta näyttöä koville väitteille ei juurikaan tullut vastaan. Kuten sanonta kuuluu, tyhjä tynnyri kolisee eniten, ja etenkin kun Celaena ei juurikaan pääse loistamaan huikeudellaan, koko kirjan juoni ja etenkin loppuratkaisu tuntui jotenkin niin... pakotetulta.
Celaena paranee kuitenkin hieman tarinan edetessä, mutta en siltikään pitänyt häntä järin mahtavana. Minua ärsytti hänen ylimielinen asenteensa kaikkia kohtaan. Vain muutama poikkeus onnistuu ylittämään hänen hyväksyntänsä rajat: Dorian, Chaol sekä Nehemia, Eyllwen kansan prinsessa, joka on linnassa kansansa edustajana/vankina ja oppimassa yleistä kieltä. Nämä kolme hahmoa olivat kiinnostavia ja heistä luki ihan mielellään. Jopa kolmiodraama Celaenan, Dorianin ja Chaolin välillä oli viihdyttävää, koska kyse oli lähinnä draamasta, ei romanssista. Oli positiivista, ettei romanssia pakotettu liian varhain vaan sen annetaan kehittyä oma aikansa.
Juoni ja asetelma eivät olleet mistään kaikken alkuperäisimmästä päästä (”Vain yksi teistä voi voittaa tämän huipputärkeän kilpailun...”), ja on aika hämmästyttävää, ottaen huomioon tämän kirjan salamurhaaja-aiheen, että toimintakohtaukset olivat aika harvoja ja sitäkin lyhyempiä. Perseen potkimisen sijaan tässä keskityttiin enemmän iiiihaniin mekkoihin ja kauneuteen ja vinoihin hymyihin ja flirttailuun. Mahtavaa, mutta minä toivoin enemmän niitä taistelukohtauksia.
En tiedä, minulla oli ongelmia tämän kirjan kanssa, mutta silti tykkäsin tästä aika paljon. Ainakin sen verran paljon, että jatko-osat kiinnostavat minua kovastikin. Olen nimittäin varma, että homma paranee, mitä pidemmälle tarinassa edetään. Olen myös varma, että tarina muuttuu reilusti omaperäisemmäksi, sillä ainakin jatko-osien pisteytykset nostavat hiukset pystyyn. Yli 4.50 keskiarvo on häkellyttävää ja lupailee jotain aivan huikaisevaa.
Kyllä minä suosittelen tätä kirjaa. Minulle tämä oli pienoinen pettymys, mutta kuitenkin hyvä kirja ja minulla on kova usko siihen, että tarina paranee vielä paljonkin.
Lukunäyte: Chapter 3
Celaena's lovely visions exploded like dust from a slammed book. ”Then I might as well leap from the window. A year in this place has worn me through – imagine what will happen if I return. I'd be dead by my second year.” She tossed her head. ”Your offer seems fair enough.”
”Fair enough indeed,” Dorian said, and waved a hand at Chaol. ”Take her to her rooms and clean her up.” He fixed her with a stare. ”We depart for Rithhold in the morning. Don't disappoint me, Sardothien.”
It was nonsense, of course. How difficult could it be to outshine, outsmart, and then obliterate her competitors? She didn't smile, for she knew that if she did, it would open her to a realm of hope that had ong been closed. But still, she felt like seizing the prince and dancing. She tried to think of music, tried to think of a celebratory tune, but could only recall a solitary line from the mournful bellowing of the Eyllwe work songs, deep and slow like honey poured from a jar: ”And go home at last...”
She didn't notice when Captain Westfall led her away, nor did she notice when they walked down hall after hall.
Yes, she would go – to Rifthold, to anywhere, even through the Gates of the Wyrd and into Hell itself, if it mean freedom.
After all, you aren't Adarlan's Assassin for nothing.
Throne of Glass –sarja
Throne of Glass –sarja
0.1-0.5 The Assassin's Blade (2014)
Throne of Glass (2012)
Crown of Midnight (2013)
Heir of Fire (2014)
Queen of Shadows (2015)
5. osa (2016)
6. osa (2017)
Olisi kiva löytää oikeasti hyvä kirja, jossa päähenkilö on salamurhaaja. Minusta tuosta salamurhaaja-aspektista ei nimittäin usein oteta kaikkea irti. Tuntuu, että kun halutaan tehdä päähenkilöstä, varsinkin naisesta, siisti/kova mimmi, hänen ammatiksi laitetaan esim. salamurhaaja, mutta ei ajatella asiaa sen enempää. Mutta kun salamurhaaja kuitenkin on juuri sitä, MURHAAJA. Ei se ole minusta mitään siistiä hommaa, ihmisten tappaminen, vaikka tappaisikin niitä "pahoja tyyppejä". Ja kyseisten tyyppien pahuus riippuu siitä, miltä puolelta heitä katsoo. Miksei kukaan kirjailija (tai ei ainakaan ne joihin minä olen törmännyt) ota tästä aiheesta enemmän irti? Tai miksi näin heppoisesti laitetaan rankkoja aiheita tarinaan mukaan, mutta niitä ei käsitellä kunnolla tai ollenkaan? Minusta olisi ainakin mielenkiintoista lukea hahmon ristiriitaisia ajatuksia esim. siitä, kuinka on hyvä tappamaan salaa ihmisiä, mutta ei välttämättä haluaisi ehkä tehdä sitä.
VastaaPoistaMinulla on niin samat fiilikset! Tässä ei otettu irti kaikkea sitä kovanaamaisuutta, mitä salamurhaajateemalta voisi odottaa. Olisin todennäköisesti pitänyt Celaenasta enemmän, jos hän olisi puhumisen lisäksi kunnolla päässyt osoittamaan taitonsa, mutta näin ei oikein ollut ja siksi minua ärsyttikin, että hän leveili niin paljon tappamisellaan. En oikein pitänyt Celaenasta...
PoistaMinäkin olen pitkään halunnut lukea tämän tuon hypetyksen vuoksi! Kirjastolla tämä on hankinnassa, joten nyt vain odottelen kärsivällisenä kunnes saan sen näppeihini! :)
VastaaPoistaOdotan mielenkiinnolla, mitkä fiilikset sinulle tästä jää käteen! :)
PoistaKirjablogeissa on se hienous, että pääsee tutustumaan kirjoihin, joista ei varmaan koskaan ennen olisi kuullut, niin kuin vaikka tämän bloggauksen kohdalla. Tämä kirja vaikuttaa kiinnostavalta, vaikka osoitatkin siitä epäkohtia. Minua ei välttämättä edes haittaisi toimintakohtauksien paljous, sillä tykkään enemmän fiilistelystä. Toimitaa saa olla vähän, mutta en jaksa lukea jatkuvaa tykitystä.
VastaaPoistaOlen jo jonkin aikaa haeskellut sellaista kirjaa, joka olisi jokseenkin fantasian genreä ja jossa päähenkilönä on kiinnostava nainen, joka ei ole tiukasti joko supertyttömäinen tai sitten niin sanotusti yksi pojista. Tämä ehkä kuulostaa sellaiselta.
Huomaa kyllä sen, että tietynlaiset pelikirjat ovat nyt muodissa, sillä tämänkin juoneen näyttää kuuluvan "vain yksi voi voittaa" meininki.
Oho, minä olen luullu, että tyyliin kaikki tietävät tästä kirjasta ja että olen viimeisiä, joka ei ole tähän ehtinyt, sen verran hypetetty tämä on ollut parin vuoden ajan :D
PoistaSuosittelen kyllä lukemaan tämän, sillä vaikka valitinkin aika monesta asiasta, pidin tästä kuitenkin ja on tämä aika hyvä. Täyttä potentiaalia tämä kirja ei saavuttanut, mutta olen varma, että jatko-osissa tarina paranee reilusti. Tässä oli paljon kiinnostavia elementtejä meneillään ja hahmot ovat pinnan alta aika komplekseja, joten siinäkin mielessä jatkot kiinnostavat minua kovasti.
Tuossa kilpailuasetelmassa on sellainen huono puoli, että se tekee tarinasta melkoisen ennalta-arvattavan. Yksityiskohdat voivat yllättää, mutta loppuratkaisusta se tekee valitettavasti melko ilmiselvän.
Riippuu varmaan ihan millaisissa piireissä liikkuu, niin tuntee silloin tietyt kirjat. Minullekin esimerkiksi Scott Westerfeldin Afterworlds oli täysin tuttu kirja, jonka mielestäni "kaikki" jo tiesivät ja olivat lukeneet, mutta kun bloggasin siitä, tuntui, ettei kukaan noteerannut asiaa. Ilmeisesti elin amerikkalaisessa harhaluulossa. Suomessa juuri kukaan ei ole huomannut kirjaa.
PoistaTotta. Minäkin olen kokenut myös pari sellaista yllätystä, että tyyliin kaikki on lukenut jonkun kirjan ja minä seuraan reilusti jälkijunassa (Kunnes kerron totuuden, Kauhun ja kauneuden valtakunta...). Olen myös huomannut saman, että luen jonkun kirjan ja uskon, että kaikki tietäisivät siitä, mutta sitten sitä ei moni huomaakaan. Taidan elää vähän molempien maiden kirjakatalogien mukaan... :)
PoistaMinä olen miettinyt, jaksaisinko lukea Afterworldsin, mutta joten kirjan koko hirvittää eikä juonikaan ole ihan niin vetävä minun korvaani. Leviathan-trilogian jälkeen voisin katsoa, jos Westerfeldin muihin kirjoihin myös joskus tarttuisin.
Onko sarjasta tulossa noin pitkä??! :D Miten minulta on jäänyt tämä tieto saavuttamatta... Tuli aimo annos iloa tähän päivään! :D
VastaaPoistaJep, kyllä siitä on! :D Pitkä sarja on myös yksi syy sille, miksi odotan jatko-osilta aivan uudenlaista huikeutta!
PoistaMinulla ei ole ollut mielenkiintoa tätä kirjaa kohtaan, mutta jokin aika sitten löysin tämän sattumalta google playstä eurolla parilla (en muista tarkkaa hintaa) ja kun noin hypetetty kirja on saatavilla noin halvalla niin sei ei jää osttamatta. No ei ainakaan minun tapauksissani :D Pakkohan tämä on sitten jossain välissä lukaista, vaikka tämäkään arvostelu ei nostanut minun halukkuuttani lukea tätä yhtään enempää. Jotenkin toi sinun kommenttisi siitä ettei tässä ole tarpeeksi toimintaa ja tässä keskitytään enemmän kauniisiin mekkoihin jne.. ei oikein napannut minua :D
VastaaPoistaMinulla oli tavallaan sama fiilis, ettei kuitenkaan niin paljoa innostanut, vaikka hirveästi hypetetty onkin. Mutta nyt olen kuitenkin iloinen, että luin, koska jatko-osiin minulla on suuri luotto :D Toivottavasti luet tämän jossain vaiheessa, koska erityisesti tämän kohdalla on mielenkiintoista lukea muidenkin tuntemuksia :)
PoistaTäytyy nyt tulla kehumaan kyllä kun niin usein täällä käyn ja ilahdun uusista arvosteluista ja löydöistä. Ihan huippu tämä kirjablogisi!
VastaaPoistaJos etsin jotain uutta luettavaa niin heti ensimmäisenä täältä aina katsomaan arvostelut. Nytkin tuli joululahjatoiveet täältä hyvistä arvosteluista saaneista kirjoista valittua. :D Kirjamaku on vain niin samanlainen, että kiitos blogisi olemassa olosta! ^^
Ihana kuulla, että saat paljon hyötyä kirjoituksistani! Kiitos! :) Oi että, tule ihmeessä sitten kertomaan, mitä aarteita lahjaksi saitkaan :D Haluan aina kuulla, mitä mieltä muut ovat olleet kirjoista, jotka molemmat ollaan luettu!
PoistaMistä sä tän ostit, en ole mistään löytänyt?
VastaaPoistaAdlibriksesta tilasin :)
PoistaOkei, kiitos! ����
Poista-E
Ei kestä, toivottavasti saat kirjan käsiisi! :)
PoistaLuen juuri kyseistä kirjaa ja Celaena on todella pinnallinen ja ärsyttävän tyttömäinen. Yhtenä hetkenä hän esittää kovista, mutta heti kun Dorian astuu ovesta sisään hän on sulaa vahaa. Odotin kirjalta enemmän ja toivoin kerrankin vahvaa naishahmoa, mutta tähän mennessä olen joutunut pettymään...
VastaaPoistaJep, mutta lohdutukseksi voin kertoa, että Celaena kasvaa henkisesti paljon tulevissa osissa. Jo kakkososassa olin ihan häkeltynyt, miten paljon hänestä pidin. Kolmosessa en voinut muuta kuin liputtaa hänen puolestaan! Toivottavasti jatkan sarjan parissa!
Poista