Timebound - Rysa Walker

Nimi: Timebound

Trilogia/sarja: The Chronos Files, #1

Kirjailija: Rysa Walker

Kustantaja: Skyscape

Julkaisuvuosi: 2012

Sivuja: 366 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★☆☆☆

Juonikuvaus: When Kate Pierce-Keller’s grandmother gives her a strange blue medallion and speaks of time travel, sixteen-year-old Kate assumes the old woman is delusional. But it all becomes horrifyingly real when a murder in the past destroys the foundation of Kate’s present-day life. Suddenly, that medallion is the only thing protecting Kate from blinking out of existence.

      Kate learns that the 1893 killing is part of something much more sinister, and Kate’s genetic ability to time-travel makes her the only one who can stop him. Risking everything, she travels to the Chicago World’s Fair to try to prevent the killing and the chain of events that follows.

      Changing the timeline comes with a personal cost, however – if Kate succeeds, the boy she loves will have no memory of her existence. And regardless of her motives, does she have the right to manipulate the fate of the entire world?

Ajatukseni: Voi taivas, Timebound imi minut kuiviin kaikista voimavaroistani. Olin suorastaan fyysisesti uupunut, kun pääsin kirjan loppuun ja sain kuitata sen luetuksi. Aikamatkustus, hyvät ihmiset, aikamatkustus...

Kate saa tietää isoäitinsä olevan oikeasti tulevaisuudesta, mutta on joutunut pakenemaan sekopäistä miestään menneisyyteen aikamatkustusgeeninsä avulla. Kate kantaa samaa geeniä ja pian hän joutuu opettelemaan hurjan määrän CHRONOS-projektin, eli tulevaisuuden aikamatkustusta tutkivan ohjelman, teoriaa ja valmistautumaan samalla omaan hyppyynsä 1800-luvun lopulle nyt kun geeni hänen sisällään on herännyt. Kun menneisyydessä tapahtuu murha, heilahtaa Kate kokonaan pois omalta aikajanaltaan täysin toiselle sellaiselle. Hänen täytyy siis pistää asiat taas oikeaan järjestykseen ja estämään samalla mielipuolista isoisäänsä tuhoamasta maailmaa.

Aikamatkustus on mielenkiintoinen teema, mutta todella haastava sellainen. Se voidaan käsitellä hauskalla ja humoristisella tavalla (Kerstin Gierin Rakkaus ei katso aikaa -trilogia, jota muuten suosittelen ehdottomasti jos haluaa kastaa varpaansa tässä aiheessa) tai todella sekavalla tavalla (Julie Crossin Tempest). Mutta nämä vielä käsittää, mutta sitten on kolmas kokemani vaihtoehto, eli miten tämän kirjan kohdalla se käsiteltiin: uuvuttavalla ja raskaalla tavalla, joka lopulta jätti olon niin tukehtuneeksi.

Aloitin tämän lukemisen, koska tarvitsin kipeästi jotain hauskaa ja nappavaa kirjaa ajamaan lukujumin tiehensä. Ajattelin, että tämä voisi sen tehdä, koska kirja vaikutti niin kiinnostavalta. Ensimmäiset viisikymmentä sivua olivatkin viihdyttävää luettavaa, mutta sitten... Mutta sitten. Sitten tuli sellainen ihan hillitön, lähemmäs sadan sivun mittainen osio, jossa sain päälleni sellaisen informaatio-oksennuksen ettei pahemmasta väliä.

Yhtäkkiä puhuttiin tulevaisuudesta, sitten ollaan takaisin vaihtoehtoisessa aikajanassa, jossa hullu uususkonto on valtaamassa maailmaa, seuraavaksi oltiin menneisyydessä iPadien kera, kohta oltiin Chicagon maailmannäyttelyssä vuonna 1893, juostiin karkuun H.H. Holmesia ja rakastuttiinkin tämän kaiken kaaoksen keskellä...

Whaaatt?

Aloin jo ennen puolta väliä olemaan melko hukassa, etten enää oikein tiennyt, missä mentiin ja mikä onkaan homman pointti. Koko juoni oli niin päätön hanhijahti, että sanattomaksi veti. Juuri tästä syystä epäröin hieman Cristin Terrillin All Our Yesterdayn lukemista, koska olen kuullut juttua sen olevan melko monimutkainen seikkailu teemanaan aikamatkustus ja pelkään, että lukukokemuksestani tulisi samanlainen, mitä tämänkin kanssa. Katsotaan sitten myöhemmin tuota Terrillin kirjaa, kunhan saan kerättyä taas voimia tämän lajityypin suhteen.

Kate oli melko lörppähuulinen päähenkilö. Minua kyllä vähän ihmetytti, kuinka lunkisti hän ottaa kaikki ne salaisuudet, joita kaadetaan kymmenen litran kauhalla hänen niskaansa ja vielä enemmän minua sitten ihmetytti, että hän menee kertomaan suunnilleen jokaiselle vastaantulijalle nuo asiat. Hän tapaa jonkun randomin pojan ja viiden minuutin kuluttua hän onkin kertonut geenistään ja siitä miten maailman kohtalo lepää yksin hänen harteillaan... Ja sitten he ovatkin rakastuneita toisiinsa.

Romanssi vain tapahtui. Se kirjaimellisesti oli yhtäkkiä siinä ilman minkäänlaista kehityskulkua tai kemiaa tai vastaavaa. Mutta edes Treyn ja Katen välinen romanssi ei ollut se, joka vei koko potin kotiinsa; ei, sen potin vei kolmiodraama Katen, erään Kiernanin ja Katen tädin välillä. Kyllä, luitte oikein. Tässä oli kolmiodraama, jossa päähenkilön täti on yhdessä kulmassa. Kiernanin Kate tapasi ensimmäisen kerran Chicagon World Expossa 1893, kun poika oli kahdeksanvuotias. Ja ilmeisesti he myöhemmin rakastuvat ja Katen täti on mustasukkainen... Mutta se tapahtui eri aikajanalla, jota Kate ei kykene muistamaan.

Tiedän, minä tiedän. Sitä hämmennystä minäkin tunsin lukiessani tätä kirjaa. Ei päätä eikä häntää tässä ollut. Ja huokaus ihan oikeasti, että Kate on aika pälli. Hän tietää joutuvansa hyppäämään vuoteen 1893, hän tietää joutuvansa kohtaamaan H.H. Mansonin ja sitten hän hämmästyy kun ei tiedäkään, että tyyppi rakensi hotellinsa sokkeloksi ja täyteen salaisia huoneita, ei mihinkään johtavia portaikkoja, valeovia... Ei sitten käynyt mielessä käydä tsekkaamassa rakennuksen pohjapiirustukset tyyliin netistä tai kirjastosta ennen sinne joutumista?

Ihan miten vain. Tässä kirjassa ei ollut järjen hiventäkään, vaan pelkkää sekavaa koikkelehdintaa joka puolelle ilman mitään selkeää kuvaa siitä, mihin koko tarinalla edes pyrittiin. En aio edes aloittaa puhumaan koko siitä hullusta uususkontosekoilusta, koska siinä oli suunnilleen yhtä paljon järkeä kuin siinä että skientologia alkaisi levitä ja kasvaa jonkun kristinuskon rinnalla varteenotettavaksi uskonnoksi. Älkää naurattako.

Voi olla, että jatkot eivät olisi niin pahoja, sillä tässä osassa opittiin se pakollinen teoria aikahypyistä sun muista, ja jatkoissa päästäisiin sitten kunnolla vauhtiin muun asian kanssa. Mutta silti minkäänlaista kiinnostusta en koe jatko-osia kohtaan. Ei rahtustakaan halua tarttua niihin.

Lukunäyte: Chapter 3

”I don’t have a medallion.” I pulled the cord out of my blouse. At the end was the clear plastic holder that contained my school ID, a Metro pass, a few pictures, and two keys – one for Dad’s cottage and one for the townhouse. I flipped the holder around so that he could see the plain silver keys through the back. ”And these are the only keys I have. Could you stop talking in riddles?”

      The color drained from Kiernan’s face and panic filled his eyes. ”Was it in the bag? You should keep it on you.”

      ”No,” I repeated. ”I don’t have a medallion. Until now, I thought there was only one, and to the best of my knowledge it’s at my grandmother’s house.”

      ”Why?” he asked. ”Why in bloody hell would she send you out with no protection?”

      ”I don’t know how to use it! Yesterday, I nearly…” I blushed, thinking back to the scene in the kitchen. ”I saw you when I held it. Why? Who are you?”

      The train began to slow. Kiernan closed his eyes and rubbed his first two fingers against his temples for a few seconds before looking up and shaking his head. ”I didn’t plan for this, Kate. You’re going to have to run. Take a cab. Steal a car. Whatever you do, get to her house as quickly as you can and do not leave.”

The Chronos Files –trilogia

Timebound (2012)

    1.5 Time's Echo (2014)

Time's Edge (2014)

3. osa (2015)