Nimi: The Blemished
Trilogia/sarja: Blemished, #1
Kirjailija: Sarah Dalton
Kustantaja: Sarah Dalton
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 326 englanninkielisessä e-kirjassa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★☆☆☆☆
Juonikuvaus: A beautiful world comes at a price...
In a world filled with stunning clones Mina Hart is Blemished. Her genes are worthless and that takes away her rights: her right to an Education, her right to a normal life and her right to have a child.
Mina keeps a dangerous secret which she never thought she could share until she meets Angela on her first day at St Jude's School. But their friendship is soon complicated by Angela’s adoptive brother Daniel. Mina finds herself drawn to his mysterious powers and impulsive nature. Then there is the gorgeous clone Sebastian who Mina is forbidden from even speaking to…
The Blemished is a frightening take on a fractured future where the Genetic Enhancement Ministry have taken control of Britain. It will take you on a ride filled with adventure, romance and rebellion.
Ajatukseni: Tämä on taas niitä kirjoja... Niitä, jotka satun löytämään ilmaiseksi Amazonilta, jonka lataan ja jostain kumman syystä minulla on joitain odotuksia. Romanttisesti kuvittelin, että tämä täysin random kirja ampuisi fiilikseni taivaisiin... Mutta ei... Eipä näin taaskaan.
Ajatukseni: Tämä on taas niitä kirjoja... Niitä, jotka satun löytämään ilmaiseksi Amazonilta, jonka lataan ja jostain kumman syystä minulla on joitain odotuksia. Romanttisesti kuvittelin, että tämä täysin random kirja ampuisi fiilikseni taivaisiin... Mutta ei... Eipä näin taaskaan.
Englantia ympäröi muuri ja maa on jaettu useaan sektoriin. Kaikki muuttui, kun eräs koeputkilapsia valmistava yhtiö heivasi maan hallituksen vallasta ja alkoi järjestelmällisesti steriloimaan niitä, joiden geenit ovat ns. ”kelvottomia” ja korvaamaan väestöä ”täydellisillä”, rakennetuilla lapsilla. Kelvottomiksi geeneiksi luetaan ne, joiden suvussa kulkee tauteja, mielenterveydellisiä ongelmia, ylipainoa tai muuta vastaavaa. Näitä henkilöitä kutsutaan blemisheiksi, tahraantuneiksi. 15-vuotias Mina Hart joutuu heti ongelmiin muutettuaan yhdelle maan tiukimmista asuinalueista. Koeputkilapset (GEMs) eivät omassa täydellisyyden hurmassaan voi sietää huonogeenisiä ja varmistavat, että he tuntevat olonsa mahdollisimman kurjaksi. Mina tapaa myös toisen itsensä kaltaisen, erikoisia voimia omaavan pojan ja tämän pikkusiskon, joista tulee hänelle yllättäviä liittolaisia kaiken kaaoksen keskellä.
On ehkä vähän ilkeää sanoa näin, mutta en tosiaankaan ihmettele, miksi tämä oli ilmainen. Sain tästä jostain ihmeen syystä ihan eri kuvan, mitä tämä todella oli. Pidän nimittäin kannesta erittäin paljon. Ei sovi ollenkaan kirjan sisältöön, mutta silti se on todella hieno. Odotin jostakin syystä jotain synkempää/ufompaa/scifimpää seikkailudystopiaa, mutta kirjan maailma olikin niin tylsän tavallinen ja kevyt, ettei se jaksanut minua kiinnostaa.
The Blemishedin kaltaiset kirjat ovat syynä sille, miksi dystopiagenre näyttää nykyään niin kliseiseltä ja samoja ideoita kierrättävältä ja todella väsyneeltä. The Blemished lähtee liikkeelle ajatuksella, että luonnollisesti syntyneet lapset ovat pahasta ja täydellisesti rakennetut koeputkilapset ovat ihanteellisia ja että näitä lapsia ”tuottava” korporaatio on heivannut hallituksen syrjään ja ottanut haltuunsa koko Englannin yleistääkseen toimintaansa nyt ympäri maata.
...Ja? Okei, pohja on luotu, mutta nyt kaivattaisiin sitä ideologiaa ja maailman realisointia. Nyt kaivattaisiin tietoa siitä, mikä on GEMin (Genetic Enhancement Ministry) ”in-game” koko tuossa maailmassa. He vain haluavat tuottaa koeputkilapsia ja steriloida ”huonogeeniset” ihan-vain-koska-syistä? Kirjailija pistää pelkän tukirangan pystyyn, jättää sitten maailmanrakennuksen sikseen ja alkaa kierrättää niitä iänikuisia teemoja, jotka on niin loppuun kulutetut dystopiagenressä. Ei edes yritetä mitään uutta, koska miksi pitäisi? Ilmeisesti ideoiden määrä on vakio eikä uusien keksiminen ole enää mahdollista.
Hei, keskiajalla ajateltiin niin tiedosta! Tiedon määrä maailmassa on vakio, kaikki olennainen tiedetään jo, ne on ajateltu ja keksitty eikä ole tarvetta enää uuteen.
Puh-lease stop ruinin' mah dystopias...
Toinen jyrkänne tälle kirjalle olivat hahmot. Voi taivas, hahmot ottivat niin lujaa päähän... Mina Hart on huomionkipeä ja hän suorastaan kerjää itselleen ongelmia, jonka jälkeen hän rypee itsesäälissä ja hakee sitä myös muilta. En tykännyt hänestä yhtään. Ja sitten tuli kolmiodraama (…), joka laski hahmojen pisteitä silmissäni vielä lisää. Hahmot tekivät aivan uskomattoman typeriä juttuja ja kun noilla teoilla oli seuraukset, oh the horror!
Koko tämän kirjan juoni oli pelkkä päätön hanhijahti, joka ei pyrkinyt juuri mihinkään ja kaikki tapahtumat tapahtuivat vain hahmojen typerien tekojen vuoksi. En nähnyt oikein minkäänlaista tavoitetta, johon juoni pyrki tai mitään päämäärää, mitä tämä koko trilogia tavoitteli. Tai no, se lopputulos viimeisessä osassa on tietekin selvä (ilkeä tyranninen valtakoneisto ajetaan alas ja hurraa vapaus!), mutta kamoon, nyt jotain omaperäisyyttä peliin. Kirjailijat voisivat edes yrittää sumuttaa lukijoita mysteereillä ja juonittelulla...
Noh, miten vain. The Blemished oli ilmainen, joten en mitään tämän lukemisella menettänytkään. Tulipahan vain luettua. Voin kyllä luottavaisin mielin sanoa, että jatko-osien suhteen en aio pitää kiirettä. Tai lukea itse asiassa ollenkaan... En näe sitä tarpeelliseksi, koska tämä ensimmäinen osa ei tarjonnut minulle mitään mielenkiintoista tai uutta.
En tiedä, onko minulla tällä hetkellä päällä joku pienimuotoinen lukujumi, koska juuri nyt ei oikein huvita lukea mitään. Tai paremminkin ei huvita lukea mitään niitä kirjoja, jotka on kesken. Tämä tunne on syvältä...
Lukunäyte: Chapter 4
He [Dad] laughed. ”Don’t they feed you at this school?”
My head was down close to the bowl and I paused, spaghetti sauce on my chin. ”Sorry!”
He waved his hand. ”Don’t be sorry. I like to see you like this.”
”Like what?” I asked.
”Happy.”
I put my fork down and thought for a moment. Was I happy? GEM bullies wanted to flush my head down the toilet and I had a secret that I couldn’t tell anyone. But then I had a great dad who cooked for me, a house which could one day be a home, and on my first day at school I made a new friend – a friend who, in time, might be able to accept me for who I am. ”Yeah, I guess I could get used to it here.”
”Well, that’s great,” Dad said, chewing food. He swallowed and continued. ”Because there is something I want you to do.”
”What is it?”
”I want you to train to use your gift.”
Blemished –trilogia
The Blemished (2012)
The Vanished (2013)
2.5 The Fractured: Elena (2013)
2.5 The Fractured: Maggie (2013)
The Unleashed (2013)
Tuo kansi on minustakin aivan upea! Pidän juuri tuollaisesta värimaailmasta tosi paljon.
VastaaPoistaHarmi, että kirja ei ollut sen kummempi. Dystopiagenreen valitettavasti mahtuu näitä vähän hutaisten tehtyjä tekeleitä, joissa ei loppujen lopuksi ole paljoa järkeä. Valitettavasti näin taitaa käydä aina muodissa oleville genreille: kun joku menestyy, muut seuraavat perässä ja yrittävät tehdä uuden menestysteoksen ratsastamalla oikeasti hyvien dystopiakirjojen maineella. Onneksi on vaikka Unwind-dystologia ja muitakin hyviä, mutta pettymykset ovat tietysti aina harmillisia.
Kansi on todella hieno ja tavallaan odotin kirjan maailman sopivan enemmän kannen maailmaan... Näin ei kuitenkaan valitettavasti ollut. Tuntuu melkeimpä, että on hukkaan heitetty näin hieno kansi.
PoistaDystopiaa on tosiaankin kulutettu oikein innolla, ja näin genrestä kovasti pitävänä toivon, ettei koko genre uuvu ihan täysin. Minulla on tiedossa muutamia kovasti hyviksi vakuutettuja dystopioita, joten varmasti sieltä vielä helmiäkin löytyy. Unwind on juuri yksi tällainen :D