The Murder Complex - Lindsay Cummings

Nimi: The Murder Complex

Trilogia/sarja: The Murder Complex, #1

Kirjailija: Lindsay Cummings

Kustantaja: Greenwillow Books

Julkaisuvuosi: 2014

Sivuja: 398 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: Meadow Woodson, a fifteen-year-old girl who has been trained by her father to fight, to kill, and to survive in any situation, lives with her family on a houseboat in Florida. The state is controlled by The Murder Complex, an organization that tracks the population with precision.

      The plot starts to thicken when Meadow meets Zephyr James, who is – although he doesn’t know it – one of the MC’s programmed assassins. Is their meeting a coincidence? Destiny? Or part of a terrifying strategy? And will Zephyr keep Meadow from discovering the haunting truth about her family?
      Action-packed, blood-soaked, and chilling, this is a dark and compelling debut novel by Lindsay Cummings. 

Ajatukseni: Törmäsin tähän kirjaan ensimmäisen kerran kesällä, kun näin tämän videon. Lindsay Cummingsia täytyy kyllä ihailla ja samalla minussa heräsi mieletön halu lukea hänen esikoiskirjansa, The Murder Complex.

Olen kärsinyt tämän kuun aikana sellaisesta kaamoksellisesta lukujumista, ettei oikein mikään kirja onnistunut herättämään mielenkiintoani, sillä minua yksinkertaisesti väsytti koko ajan. Halusin kuitenkin kipeästi jumituksen pois, joten päätin vain mennä tunteen mukana ja lukea mitä ikinä teki mieli välittämättä keskeneräisistä kirjoista. Päätin lukea The Murder Complexin ja se oli myös hyvä päätös. Lukujumi meni ohi ja nyt olen innoissani taas tutkimassa kirjahyllyäni.

Meadow Woodson elää maailmassa, jossa murhatilastot ylittävät syntyvyyden. Joka yö kaduilta löytyy satoja uusia ruumiita eikä kaupunki näe yhtäkään päivää ilman eloonjäämiskamppailua. Meadowin isä on kouluttanut tyttärensä kamppailemaan tiensä aina takaisin kotiin ja tekemään kaikkensa selviytyäkseen hengissä – kuten tappamaan muita. Kun Meadow kohtaa Zephyr Jamesin, orvon, joka siivoaa päivittäin uudet ruumiit pois kaduilta, hän saa pian huomata, ettei tällä ole kaikki hyvin. Zephyr kadottaa itsensä joka yö ja havahtuu aamulla vain löytääkseen itsensä keskeltä ruumiskasaa ja kädet veren peitossa muistamatta lainkaan mitä on tapahtunut. Nämä kaksi huomaavat löytävänsä itsensä samasta sopasta eikä heitä auta muu kuin yrittää tehdä yhteistyötä selvittääkseen kaupungin synkät salaisuudet.

Pidätkö Nälkäpeliä verisenä ja raakana? Welcome to The Murder Complex. Meinaan, että tämä kirja on ihan oikeasti verinen ja raaka, ei epäilystäkään siitä. Aluksi tämän kirjan ruumiskasat yllättivät jopa minut (hei, olen kauhuelokuvien vannoutunut ystävä), vaikka olinkin kuullut sanottavan siitä. Tässä kirjassa ruumiita syntyy jatkuvasti. 

Olen ylen tyytyväinen ja vaikuttunut tästä kirjasta. Jep, minulla oli ongelmia maailman ja hahmojen suhteen, mutta toisaalta sitten viihdyin niin hyvin etten välitä niistä juurikaan. Olen kuullut sanottavan, että tämä muistuttaa liikaa Nälkäpeliä tai Divergentia tai Legendiä... nooh jaah, saa todella lähteä hiuksia halkomaan, mutta ehkä The Murder Complexissa jotain samoja piirteitä löytyy. Mielestäni Cummings teki kuitenkin useamman järkevän ratkaisun, joka erotti tämän tarinan noista edellä mainituista kun juonet alkoivat muistuttaa liikaa toisiaan.

Meadow oli mielenkiintoinen hahmo. Hänen ajatuksenjuoksuaan oli jännä seurata. Perhe, johon kuuluu seitsemänvuotias pikkusisko Peri, isoveli Koi sekä heidän isänsä on Meadowille tärkeintä elämässä ja Meadow tekee mitä tahansa pitääkseen heidät turvassa. Hän on kasvanut maailmassa, jossa joko tapat tai tulet tapetuksi, joten hän ei kavahda jos joutuu raivaamaan tiensä puukollaan läpi ihmisten.

Meadow ei välttämättä ole sellainen päähenkilö, josta voi pitää heti ensimetreillä. Hänen rakkautensa pikkusiskoaan kohtaan tulee heti ensimmäisillä sivuilla selväksi, mutta kun hänen päänsä sisällä viettää enemmän aikaa, pistää ihan todella kyseenalaistamaan onko hän hyvä ihminen. Seuraavaksi sitten miettii, että onko sillä hyvyydellä edes väliä kun elää maailmassa, jossa tilastollisesti tapetaan enemmän ihmisiä mitä syntyy.

Maailma oli todellakin melkoisen karu dystopinen kuvaus. Olisin toivonut, että siitä olisi kerrottu enemmän, sillä aukoton se ei missään tapauksessa ollut ja osa teknologiasta ja termeistä jäivät hieman liian vähälle selityksiä. Sillon tällöin tapahtumaympäristö ja osa tapahtumista hämmensivät hieman, sillä kirjailija ei kertonut riittävästi, missä mennään ja mitä tapahtuu. Hyvin tässä pysyi kärryillä, mutta välillä kaipasin enemmän infoa.

Tämä kirja olisi ollut vielä parempi, jos romanssi olisi jätetty kokonaan välistä ja annettu Meadowin ja Zephyrin välien kehittyä enemmän, koska näin lyhyellä kehityksellä se melkeinpä kirkui instalovea, mikä ei riemastuttanut minua. Olisi ollut parempi, jos suhdetta Meadown ja Zephyrin välillä ei olisi pakotettu niin paljon, koska sitä romanssia ei olisi tarvittu tähän kirjaan. Kaikkea muuta oli meneillään niin paljon, että romanssi vei turhaa huomiota pois niistä oikeasti olennaisista asioista.

Tästä kirjasta ei kannata tietää liikaa ennen kuin aloittaa lukemisen. Näin se toimi minulla todella hyvin. Olen vähän yllättynyt, että kaltaiseni dystopian konkari koki niin monet juonenkäänteet odottamattomina. Lisäksi minusta tuntui kuin Cummings olisi nähnyt suoraan tajuntaani: joka kerta kun tarina alkoi uhkaavasti mennä sellaiselle epätoivotulle linjalle, tuli juonenkäänne joka väisti sen ikävän ansakuopan erittäin onnistuneesti. Annan hitaat aplodit muutamille noille kohdille. 

The Murder Complex on todella hyvin kirjoitettu esikoisteos, joka pikkuvioistaan huolimatta oli hyvä lukukokemus. Jos alkaa kovastikin ruotimaan tätä tarinaa, löytää paljonkin häikkää, mutta minä jätän sen nyt välistä, sillä kokonaisuudessaan pidin tästä kovasti.

Ehkei tämä sovi kaikkein herkkähermoisimmille, mutta muuten suosittelen tätä kyllä. Jatko-osa ilmestyy huhtikuussa ja sekin meni lukulistalle. 

Lukunäyte: Chapter 5, Meadow, sivut 39-40

Only one of you will leave that room alive.

      ”She's done!” I yell to the door. I look up at the cameras. I hold up the badge. ”I'm done!”

      Nothing. I slump down against the wall and wait. Time is slow. I can hear people walking by putside the dooe, hear screams from somewhere, and I know that someone else is doing what I have yet to do.

      It's obvious. The Initiative won't let me out until I do what they want. I take a deep breath. This is what my father trained me to do. This is what I have to do.

      Sometimes we have to give up little pieces of our humanity so that we can keep living.

      I grab the dagger from my waistband and walk over to the girl. Her face is bloodied and bruised. I hold the dagger right above her heart.

      Her eyes flutter open. They look right into mine.

      Blue. Peri's favorite color.

      ”Do it,” she says through tears. ”I want to die. Do it. Please. We don't have a choice.”

      ”It'll be quick,” I whisper.

      Then I drive the dagger right into her heart.

The Murder Complex –sarja

    0.5 The Fear Trials (2014)

The Murder Complex (2014)

The Death Cure (2015)