The Whispers of the Fallen - J.D. Netto

Nimi: The Whispers of the Fallen

Trilogia/sarja: The Whispers of the Fallen, #1

Kirjailija: J.D. Netto

Kustantaja: Untreed Reads Publishing

Julkaisuvuosi: 2013

Sivuja: 320 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: Ever since the dawn of days, rumors about the Diary of Lucifer echoed throughout Elysium. Hidden from all human knowledge, the Diary was kept a secret, locked away in the small village of Agalmath.

      Isaac and Demetre find themselves in a dangerous journey as they uncover the truth about the Diary and those who guarded it for all these years. However, for Isaac and Demetre, danger lies at every step, hidden in the most unexpected places.

      Hunted by the Nephilins and the Fallen Stars, they must find others who will join them in the battle against the coming darkness. 

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 3.5 tähteä.

Sain kunnon sydämentykytyksiä tämän parissa. Nimittäin kirjailija itse otti minuun yhteyttä ja kysyi, mitä kirjasta pidin. Vastasin kohteliaasti pitäväni siitä, mutta samalla annoin myös rakentavaa kritiikkiä. Hän kiitti kovasti ja toivotti myös hyviä hetkiä jatko-osan parissa. Netto vaikuttaa todella hyvältä tyypiltä, ja olin sitten vähän kierroksilla tuon viestin jälkeen :D

J.D. Netton The Whisper of the Fallen suorastaan kirkui nimeäni aina siitä lähtien, kun näin Sasha Alsbergin vloggauksen siitä. Enkelimytologia ja apokalyptiset tarinat ja ilmestyskirjat ovat kuin hunajaa sielulleni. Ne ovat niin kiehtovia ja jännittäviä, etten voi vastustaa sellaista fantasiatarinaa.

Isaacin ja hänen parhaan ystävänsä Demetren elämät muuttuvat täysin eräänä yönä, kun heidän vanhempansa katoavat ja koko Elysiumin päälle lankeaa synkkä varjo. Luciferin päiväkirja on löytynyt, ja nyt pojat joutuvat pakosalle päiväkirja mukanaan. Heidän peräänsä tulevat pimeyden pahimmat ja synkimmät voimat, jotka tekevät kaikkensa saadakseen tuon päiväkirjan käsiinsä ja herätettyä Luciferin unestaan. Isaac ja Demetre joutuvat nyt todella miettimään, kuka on heidän liittolaisensa, samalla kun koko Elysiumin tulevaisuus lepää hiuskarvan varassa heidän kämmenillään.

J.D. Netto on tehnyt selvästi hurjasti ja pitkään töitä tämän kirjan kanssa – kuusi vuotta nimittäin. Se myös näkyy. Maailma on ihailtavan hyvin rakennettu ja kaikki on selvästi suunniteltu loppuun saakka, mikä saa minut lukijana aina todella hyvälle tuulelle. Minusta on niin mukava nähdä, että kirjailija välittää tarinastaan ja haluaa hioa sitä viimeiseen asti. J.D Netto, onnittelen sinua!

Minulla oli vain kaksi ongelmaa tämän kirjan kanssa: toinen oli harjaantumaton kirjoitus ja toisen tajusin vasta siinä puolivälin kieppeillä. Ennen sitä ihmettelin, miten minulla oli vaikeuksia saada selvää yhdestäkään hahmosta ja miten en millään meinannut päästä jyvälle juonesta, sillä kirjoituksesta se ei pelkästään johtunut. Ja sitten tajusin sen. Ongelmani kulminoitui tasan ja vain yhteen merkittävään asiaan: siirtymien puutteeseen.

Yksi syy, miksi rakastan Taru Sormusten Herrasta -trilogiaa enemmän kuin elämää on Tolkienin kerronta. Se on niin yksityiskohtaista ja hän kulutti mahtavan paljon aikaa kertomalla hahmoista, heidän välisistä dialogeistaan, Keski-Maasta, sen historiasta, kaikesta siitä. Voisin ahmia Tolkienin kerrontaa loputtomiin – rakastan sitä niin paljon. Nuo siirtymät, eli toimintakohtausten välillä olevat rauhallisemmat hetken, jolloin siirrytään kohtauksesta seuraavaan, ovat kriittisiä. Ilman niitä tarina on vain toimintakohtauksia toisen perään emmekä opi tuntemaan hahmoja, pääse kuulemaan heidän ääntään eikä lukijalle ollenkaan pureskella aikaisempia tapahtumia, jotka auttaisivat pysymään juonen mukana.

Tästä kirjasta puuttuivat nuo siirtymät kokonaan. Ja kun tarkoitan kokonaan, tarkoitan siis ihan kokonaan. Kertaakaan ei tässä pysähdytty kertaamaan kaikkea jo tapahtunutta, hahmot eivät juurikaan keskustelleet keskenään eikä kertojan persoonallisuus tule ollenkaan esille, kun kaikki kerronta keskittyi vain meneillään oleviin tapahtumiin. Tiedättekö, mitä tarkoitan? Tämä on myös yksi syy, miksi jännitän korkeaan fantasiaan tarttumista, koska ilmiselvästi minä todella tarvitsen ne siirtymät, sillä ilman niitä tällaiseen tarinaan on hankala päästä mukaan.

Tuo oli siis ainoa oikea ongelmani tämän kirjan kanssa ja siksi minulla myös meni aika kauan tämän lukemiseen. Nimittäin unohdin välillä mitä tässä oli jo tapahtunut ja usein jouduin lopettamaan lukemisen kesken kohtauksen – taukopaikkoja ei nimittäin ollut. Netto olisi voinut heittää sata sivua lisää tarinaan ihan vain siirtymiksi, ja lukeminen olisi helpottunut huomattavasti. Mutta juu, tapa se tämäkin on kertoa tarinaa ja joillekin se sopii todella hyvin.

Kyllä The Whispers of the Fallen on lukemisen arvoinen kirja. Sellainen, joka lukee enemmänkin korkeaa fantasiaa saa varmasti irti tästä kirjasta enemmän mitä minä sain. Lisäksi jos on kiinnostunut enkelimytologiasta ja synkemmän puoleisesta apokalyptisestä tarinasta, tämä voi olla todella mieleen.

Tällä tarinalla on ehdottomasti potentiaalia räjäyttää vielä pankit. Sitä toivon ja sitä odotan. Aion kyllä lukea vielä jatko-osankin.

Lukunäyte: IV, sivu 36

Demetre and I rode in silence. Devin and the other riders were ahead of us, chatting. Demetre glanced over at me occasionally, checking to see how I was doing.

      ”We are here!” I heard Vladmir shout as he and the others brought their horses to a halt. A vast field of grass dressed with colorful fruit-laden trees appeared before us. I searched the landscape, dazzled by its splendid view.

      We slowly rode to the clearing. A thick mist formed aroud us as the air grew moist and damp.

      ”What's going on?” Demetre asked. ”Is this the Council?”

      ”I don't know. It's not like I have been here before,” I responded, mesmerized at the sight.

The Whispers of the Fallen –trilogia

The Whispers of the Fallen (2013)

Rebellion (2014)

3. osa (2015)