lauantai 25. lokakuuta 2014

Sieluni kyyneleet - Kim Hyun Hee

Nimi: Sieluni kyyneleet
Alkuteos: The Tears of My Soul
Kirjailija: Kim Hyun Hee
Kääntäjä: Anna-Maija Viitanen
Julkaisuvuosi: 1993 (suomeksi 1994, WSOY)
Sivuja: 215 suomenkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★★

Takakannesta: Kahdeksantoistavuotias Kim Hyun Hee viedään yliopistosta armeijan salaiselle leirille, jossa koulutetaan erikoisagentteja lännenvastaiseen taisteluun. Hän oppii kokoamaan aseita, vakoilemaan, varastamaan ja tappamaan. Kun kaikki on valmista, Kim Hyun Hee saa Pohjois-Korean johtajalta Kim Il Sungilta kirjeen, joka sisältää ohjeet eteläkorealaisen matkustajakoneen tuhoamiseksi.
      Tästä 115 ihmistä tappaneesta terroriteosta kerrottiin laajasti maailman lehdistössä ennen Soulin olympialaisia 1988.
      Sieluni kyyneleet on karmaiseva kuvaus suljetusta yhteiskunnasta, missä oikea ja väärä, hyvä ja paha, orjuus ja ja vapaus saavat merkityksen minkä Puolue niille alkaa, ja jossa lapset kasvatetaan jo kehdosta palvelemaan ideologisia päämääriään. Myös Kim Hyun Hee uskoi vilpittömästi tuottavansa kunniaa isänmaalleen ja perheelleen, kunnes joutui oikeussalissa kasvotusten lentokoneuhrien omaisten kanssa. Vasta silloin hän tajusi tekonsa hirvittävyyden.

Ajatukseni: Pohjois-Korea on nykymaailman elävä esimerkki siitä, miten pitkälle diktatuurissa voidaan mennä. Lähes täysin suljettu maa, jota yksi hirmusuku on hallinnut jo useamman sukupolven ajan ja jonka kansalle syötetään vaippaikäisestä lähtien tuubaa ”suuresta johtajasta” ja sosialismin huikeudesta.

Kim Hyun Hee kiikutettiin 18-vuotiaana Puolueen palvelukseen ja hänestä koulittiin vedenkestävä erikoisagentti, joka vakoilisi ja suorittaisi tehtäviä isänmaansa nimeen. Pitkät ja rankat koulutusvuodet lopulta palkitsevat ja Hyun Hee saa huippusalaisen tehtävän itse Kim Il Sungilta: hänen täytyy räjäyttää eteläkorealainen matkustajakone Koreoiden yhdistämisen nimissä ja jotta Soulin olympialaiset 1988 peruttaisiin.

Sieluni kyyneleet on siis omaelämäkerta, joka kertoo rehellisen tarinan siitä, kuinka pohjoiskorealainen tyttö räjäytti lentokoneen ja tappoi sen mukana 115 ihmistä uskoen tekevänsä oikein sekä valtiotaan että maansa johtajaa kohtaan. En ole häävi elämäkertojen lukija, koska minulle tulee niistä vähän epämukava olo, mutta tämä kirja on kiinnostanut minua jo hyvän aikaa. Tämä ja Suljettu maa ovat Pohjois-Korea-lukulistallani ja jossakin vaiheessa siirryn varmaan sitten Kiinaan.

Täytyypä sanoa, etten ole hetkeen ollut kirjaa lukiessa näin tunteellinen. Tunneskaalani seilasi tukahduttavasta inhosta pohjattomaan suruun monta kertaa. Kirjan ensimmäisen puolikkaan ajan minulla oli tavallaan välillä helppo unohtaa, mitä kirjaa luin ja että se perustuu kirjailijan henkilökohtaisiin kokemuksiin. Tuntuu vähän väärältä sanoa näin, mutta en osaa muotoilla sitä paremmin: ensimmäisen puolikkaan ajan Hyun Heen tarina muistutti enemmän vakoojatrilleriä agenttikoulutuksineen ja sen lukeminen oli aika jännittävää.

Mutta mitä pidemmälle edettiin ja kun Hyun Hee saa tehtävänsä, tulin minäkin lukijana rytisten takaisin maan pinnalle. Silloin koko kirja yhtäkkiä realisoitui ja kasvoille iski se todellinen totuus siitä, että kaikki tuo tapahtui ihan oikeasti. Samalla ylitseni hyökyi myös kaiken alleen hukuttava suru kirjailijaa, räjähdyksessä kuolleita 115 ihmistä ja heidän omaisiaan sekä koko Pohjois-Korean kansaa kohtaan. Tämä kaikki on niin väärin... Ei tuollaista saisi tapahtua.

Maailmanpoliittisesti Pohjois-Korea ei ehkä ole mikään oikea uhka, mutta valtion sisäiset asiat ovat niin törkeän rempallaan, että ihan pahaa tekee. Kim Hyun Hee ei ole ensimmäinen isänmaataan palveleva erikoisagentti eikä tule missään nimessä jäämään viimeiseksi. Kuten hän hyvin tarinassaan asian ilmaisee, hän oli pelkkä kertakäyttöinen riepu, jota käytetään hyväksi ja joka sitten heitetään pois kun hän on täyttänyt tarkoituksensa. Hänet leimataan kotimaassaan petturiksi paljastettuaan lopulta eteläkorealaisille koko tehtävänsä.

Sieluni kyyneleet on karmaiseva ja järisyttävä teos nuoresta naisesta, jolta riistettiin koko elämä ja joka aivopestiin tekemään todella hirvittävä teko. Kim Hyun Hee on todella rohkea kertoessaan tarinansa näin rehellisesti, tunnustaen tunteensa ja ajatuksensa kaikkea tapahtunutta kohtaan.

Suosittelen lukemaan tämän kirjan. Suosittelen todella.

Lukunäyte: Seitsemäs luku, sivut 93-94
Ok Hwa”, Chung sanoi hymyillen. ”Muistat varmaan herra Kimin?”
Kumarsin lyhyesti. ”Totta kai. Mukava nähdä taas. Istukaa toki.”
      Kävimme istumaa. Chung kaiveli savukkeet taskustaan ja tarjosi Kimillekin. He pistivät palamaan. ”No niin”, Chung sanoi puhaltaen savua. ”Mietit varmaan, miksi olemme täällä tällaisena iltana. Minulla ei ole lupa kertoa vielä enempää, mutta mahdatko selvitä matkaan viidessätoista minuutissa?”
      ”Matkaanko?” sanoin hämmästyneenä. ”Totta kai. Minne me lähdemme? Miten pitkäksi aikaa?”
      ”Minä aloitan tuosta toisesta kysymyksestä”, Chung vastasi. ”Pakkaa kaikki tavarasi, sillä tulet tuskin takaisin.” Hetken veri tuntui hyytyvän suonissani. Ajattelin että hän oli saanut tietää ”punttauksestani”, kuten luvatonta poistumista leirin alueelta nimitettiin, ja pidätti nyt minut kohteliaasti. Mutta Chungin jatkaessa pelkoni hälveni. ”Mitä ensimmäinen kysymykseen tulee, riittäköön vastaukseksi, että menemme Pjongjangiin tiedustelupalvelun päämajaan. Olet saanut tehtävän.”

4 kommenttia:

  1. Jos tämä kiinosti, niin täytyypä suositella Blaine Hardenin Leiri 14: Pako Pohjois-Koreasta :) kertoo siis vankileiristä paenneen Shin Ding-Hyukin tarinan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti laitan lukulistalle! Kiitos vinkistä! :)

      Poista
  2. Tämä kirja on yksi suosikeistani.☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella vetävä ja koskettava kirja todellakin, kuului vuoden 2014 parhaimmistoon! :)

      Poista

Jaa mietteesi!