Jackaby - William Ritter

Nimi: Jackaby

Trilogia/sarja: Jackaby, #1

Kirjailija: William Ritter

Kustantaja: Algonquin

Julkaisuvuosi: 2014

Sivuja: 299 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: Newly arrived in New Fiddleham, New England, 1892, and in need of a job, Abigail Rook meets R. F. Jackaby, an investigator of the unexplained with a keen eye for the extraordinary – including the ability to see supernatural beings. Abigail has a gift for noticing ordinary but important details, which makes her perfect for the position of Jackaby’s assistant. On her first day, Abigail finds herself in the midst of a thrilling case: A serial killer is on the loose. The police are convinced it’s an ordinary villain, but Jackaby is certain it’s a nonhuman creature, whose existence the police – with the exception of a handsome young detective named Charlie Cane – deny.

      Doctor Who meets Sherlock in William Ritter’s debut novel, which features a detective of the paranormal as seen through the eyes of his adventurous and intelligent assistant in a tale brimming with cheeky humor and a dose of the macabre.

Ajatukseni: Minua harmittaa niin paljon... En pidä tästä tunteesta yhtään. Odotin Jackabyn ilmestymistä kuin kuuta nousevaa ja kun viimein sain sen käsiini, olin onnesta soikeana. Odotin todella hauskaa, veikeää ja nappavaa tarinaa, mutta valitettavasti kirja ei onnistunut saamaan minua täysin vakuutetuksi.

Eletään vuoden 1892 tammikuuta, kun nuori Abigail Rook saapuu New Fiddlehamiin seikkailtuaan sitä ennen pitkin Eurooppaa haluten todistaa pätevyytensä ja osaavuutensa arkeologisilla kaivauksilla vastoin vanhempiensa tahtoa. Abigail päätyy puolivahingossa New Fiddlehamin pieneen, hieman erikoiseen kaupunkiin ja sattumankauppojen jälkeen päätyy eriskummallisen etsivän R. F. Jackabyn assistentiksi juuri kun kaupungissa alkaa murhasarja, jonka tekijä on Jackabyn mukaan suurella todennäköisyydellä kaikkea muuta kuin pelkkä tavallinen ihminen.

Jackaby on hyvä kirja. Hupaisa, mielenkiintoinen ja nokkela, hahmot hyvin kirjoitettuja ja hauskoja ja maailma kiinnostava ja luova. Kaikki elementit loistavalle tarinalle oli hyvin kohdillaan, mutta valitettavasti en rakastunut siihen, kuten niin kovasti toivoin. En saanut irti kaikkea haluamaani, vaikka tästä hyvin pidinkin. Mutta en vain rakastanut...

Abigail Rook, nuori nainen, jolla on jo monia seikkailuja vyöllään, oli ihastuttava päähenkilö ja kertoja. Hänen vanhempansa eivät halunneet hänen tekevän muuta kuin etsivän itselleen hyvän aviomiehen, mutta Abigail itse halusi seurata isänsä jalanjäljissä seikkailuihin. Eräänä päivänä hän siis karkasi eräälle kaivausretkelle Ukrainaan, ajautui pitkin Eurooppaa laivaan ja päätyi lopulta Uuteen-Englantiin, New Fiddlehamiin.

Abigailin tapaaminen etsivä R. F. Jackabyn kanssa oli huvittava, ja minä sain niin voimakkaita Pendergast-viboja. Jackaby oli hahmona nerokas. Hän on eriskummallinen tyyppi, jota ihmiset New Fiddlehamissa katsovat nenänvarttaan pitkin ja jolla on hyvin kummalliset metodit suorittaa etsiväntutkimuksiaan. Abigail tekee nokkelia huomautuksia etsivästä ja kertoo miehestä lukijoille hyvin veikeään sävyyn. Pidin Abigailin kertojanäänestä todella paljon!

Pidin New Fiddlehamin pikkukaupungin tunnelmasta ja kuvailusta. Ritter onnistuu tekemään Fiddlehamin pienestä rannikkokaupungista eräänlaisen koskemattoman mysteerien pesän, jossa asustaa kaikenlaista väkeä, sekä ihmisiä että vähän erikoisimpiakin olentoja. Lukija pääsee tutustumaan Jackabyn esittelemään aivan uudenlaiseen maailmaan yhdessä Abigailin kanssa, jolla on aluksi hieman vaikeuksia uskoa etsivän puheita. Mutta kun kummitus nimeltä Jenny ilmaantuu paikalle ja Douglas-ankka osoittaa hämmentävää ymmärrystä kun sille puhutaan, joutuu Abigail lopulta avaamaan silmänsä ja katsomaan asioita uudella tavalla.

En siis koe, että vika oli kirjassa, kun en kaikista näistä loistavista elementeistä huolimatta onnistunutkaan rakastumaan niin kuin toivoin. Jackaby ei vain ollut se minun kirjani, valitettavasti. Pidin tästä, mutta miksikään lempikirjaksi tämä ei tule koskaan päätymään.

Vaikka Jackaby ei tehnytkään minuun sellaista vaikutusta, mitä alun perin toivoin, uskallan silti suositella tätä muille. Olen täysin varma, että monet saisivat tästä kirjasta enemmän irti, koska huono kirja missään nimessä tämä ei ole.

Lukunäyte: Chapter Four, sivu 34

”Well, it's hard to know what to expect from you. I don't exactly believe in all this... this... this occult business. I don't believe in house spirits, or goblins, or Santa Claus!”

      ”Well of course not, that's silliness. Not the spirits of goblins, of course, they're quite real, but the Santa nonsense.”

      ”That's just it! How can you call anything nonsense when you believe in fairy tales?”

      ”Miss Rook, I am not an occultist.” Jackaby turned on the landing and faced me. ”I am a man of reason and science. I believe what I can see or prove, and what I can see is often difficult for others to grasp. I have a gift that is, as far as I have found, unique to me. It allows me to see truth where others see the illusion – and there are many illusions, so many masks and facades. All the world's a stage, as they say, and I seem to have the only seat in the house with a view behind the curtain.

Jackaby –sarja

Jackaby (2014)

Beastly Bones (2015)