Slammed - Colleen Hoover

Nimi: Slammed

Trilogia/sarja: Slammed, #1

Kirjailija: Colleen Hoover

Kustantaja: Colleen Hoover

Julkaisuvuosi: 2012

Sivuja: 317 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★☆☆☆

Juonikuvaus: Following the unexpected death of her father, 18-year-old Layken is forced to be the rock for both her mother and younger brother. Outwardly, she appears resilient and tenacious, but inwardly, she's losing hope.

      Enter Will Cooper: The attractive, 21-year-old new neighbor with an intriguing passion for slam poetry and a unique sense of humor. Within days of their introduction, Will and Layken form an intense emotional connection, leaving Layken with a renewed sense of hope.

      Not long after an intense, heart-stopping first date, they are slammed to the core when a shocking revelation forces their new relationship to a sudden halt. Daily interactions become impossibly painful as they struggle to find a balance between the feelings that pull them together, and the secret that keeps them apart.

Ajatukseni: On sinänsä sääli, että tämä ensimmäinen Colleen Hoover kokemukseni epäonnistui näin surkeasti. Pitää varmaan kokeilla joskus uudelleen...

Layken on 18-vuotias nuori, joka muuttaa äitinsä ja pikkuveljensä kanssa uuteen osavaltioon. Purkaessaan muuttokuormaa hän tutustuu pari vuotta vanhempaan mieheen, joka hyvällä tuurilla asuu heitä vastapäätä. Will vaikuttaa mitä kiehtovimmalta tyypiltä, jonka kanssa Laykenillä synkkaa erinomaisesti. Mutta sitten selviääkin, että Will onkin hänen opettajansa. Hups. No ei kai siinä, please continue.

Colleen Hoover on niitä kirjailijoita, joiden kuulemisesta ei voi välttyä kun BookTuben puolella seikkailee. Ihan oikeasti, tämä nainen on ihan joka paikassa! Olipa kyseessä sitten tämä, Ugly Love, Hopeless tai Confess, porukka pääasiassa rakastaa Hooverin teoksia. Goodreadsissä tyyliin jokainen hänen teoksistaan on reilusti yli 4.00 keskiarvossa. Tämä on oikeasti todella hieno suoritus.

Mutta Slammed ei kyllä mielestäni ollut noin korkean keskiarvon arvoinen. Ei vain ollut. Hahmot olivat sietämättömiä ja niin typeriä ja juupas-eipäs-soutavia ja lyhytnäköisiä ja ARGHHH!!! Minua turhautti niin paljon! Meinasi palaa käämi Laykenin ja Willin tohelointiin ja olisin halunnut takoa järkeä heidän päähänsä.

Laykenin käytös oli pahimmillaan niin kakaramaista etten meinannut edes kestää. Etenkin jälki-istuntokohtauksessa meinasin menettää järkeni. Layken?

Ja Will ei ole yhtään sen parempi! Hän on täysin edesvastuuton ja niin typerä juupas-eipäs-soutamisessaan. Will ei riskeeraa vain omaa tulevaisuuttaan vaan myös pikkuveljensä.

Tästä syystä en juurikaan lue puhtaasti romanttisia kirjoja. Koska minulla on vaikeuksia päästä samalle aaltopituudelle niiden kanssa. Tai päästä edes samaan ulottuvuuteen niiden kanssa. Totta kai poikkeuksia löytyy ja olen lukenut todella hyviä romanttisia kirjoja, mutta pääasiassa en yleensä hakeudu niiden luokse. Puhdas romantiikka ei ole oikein minun juttuni. Minua ei myöskään sytytä nämä opettaja-oppilas-romanssit, että sekin taisi olla osasyynä miksi Slammed floppasi kohdallani.

Slammed käsittelee kuitenkin erästä niinkin mielenkiintoista runouden muotoa kuin slam poetry. En pahemmin runoista perusta, mutta hyvin nopeasti tykästyin slamiin. En ole varma onko se oikea konsepti, mutta todella mielenkiintoista runoutta kuitenkin. Slam poetryn hetkinä nautin lukemisesta ihan oikeasti.

Joo ei, en oikein tykännyt tästä kirjasta. Luin sen kyllä käytännössä yhdeltä istumalta ja halusin tietää mitä tulisi tapahtumaan, mutta minulla ei kuitenkaan ole mitään kiinnostusta lukea jatko-osia; voisivatko hahmot muka muuttua siedettävimmiksi? Minulla ei ole uskoa siihen. Tämä riittää tältä osin, joten thank you and good night Amsterdam.

Mutta Colleen Hoover? Saatan hyvinkin lukea sinulta jotain muutakin. Osaat nimittäin kirjoittaa todella hyvin.

Lukunäyte: Chapter 1

I don't make it far. The second those Darth Vader house shoes meet the snow-dusted concrete, I'm no longer looking at the Jeep in front of me. I'm flat on my back, staring up at the clear blue sky. I immediatly feel the pain in my right shoulder and realize I've landed on something hard. I reach around and pull a concrete garden gnome out from beneath me, half of his red hat broken off and shattered into pieces. He's smirking at me. I groan and raise the gnome with my good arm and pull it back, preparing to chuck the thing, when someone stops me.

      ”That's not a good idea!”

      I immediatly recognize Will's voice. The sound of it is smooth and soothing like my father's was, but at the same time has an authoritative edge to it. I sit upright and see him waking up the driveaway toward me.

      ”Are you okay?” he laughs.

      ”I'll feel a lot better after I bust this damn thing,” I say, trying to pull myself up with no success.

      ”You don't want to do that: Gnomes are good luck,” he says as he reaches me. He takes the gnome out of my hands and gently places it on the snow-covered grass.

      ”Yeah,” I reply, taking in the gash on my shoulder that had now formed a bright red circle on my sweater sleeve. ”Real good luck.”

Slammed –trilogia

Slammed (2012)

Point of Retreat (2012)

This Girl (2013)