Nimi: The Winner's Curse
Trilogia/sarja: The Winner's Trilogy, #1
Kirjailija: Marie Rutkoski
Kustantaja: Farrar Straus Giroux
Julkaisuvuosi: 2014
Sivuja: 359 englanninkielisessä e-kirjassa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★☆☆
Juonikuvaus: Winning what you want may cost you everything you love...
As a general’s daughter in a vast empire that revels in war and enslaves those it conquers, seventeen-year-old Kestrel has two choices: she can join the military or get married. But Kestrel has other intentions.
One day, she is startled to find a kindred spirit in a young slave up for auction. Arin’s eyes seem to defy everything and everyone. Following her instinct, Kestrel buys him—with unexpected consequences. It’s not long before she has to hide her growing love for Arin.
But he, too, has a secret, and Kestrel quickly learns that the price she paid for a fellow human is much higher than she ever could have imagined.
Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 2.5 tähteä.
Ah, The Winner's Curse... Niin hypetetty, niin rakastettu. Henkilökohtaisesti en oikein näe syytä tälle valtavalle hypelle, mutta ihan menevä tarina tämä silti oli.
Valorianit ovat valloittaneet Herranien maat ja orjuuttaneet heidät täysin. Kestrel on 17-vuotias Valorianien armeijan kenraalin tytän, jolle isä on laittanut valinnan eteen: joko hän menee naimisiin tai liittyy armeijaan. Kestrel ei tiedä mitään muuta kuin haluavansa soittaa pianoa. Valitettavasti muusikolle ei ole tuossa maailmassa sijaa, etenkin kun Kestrelissä olisi potentiaalia armeijan strategikoksi. Eräänä päivänä Kestrel päätyy orjahuutokauppaan ja päätyy huutamaan itselleen tuhottoman suurella rahamäärällä itselleen orjan, nuoren miehen, joka oletettavasti osaa laulaa... Siinä on voittajan kirous.
Kirjan suljettuani ensimmäinen ajatukseni oli, että olinko tosiaan lukenut saman kirjan mitä kymmenet tuhannet muut. Missasinko mahdollisesti jonkun hengellisen tason minkä kaikki muut ovat löytäneet? The Winner's Curse ja minä ohitimme toisemme kaukaa. Oliko tämä edes fantasiaa? Minä sanoisin ei, vaan lähinnä jotain vaihtoehtoishistoriallista romantiikkaa.
Minä pidin Kestrelistä. Aluksi. Hänen isänsä on antanut hänelle kaksi vaihtoehtoa: joko mennä avioon tai liittyä armeijaan. Kestrelillä ei ole mitään käryä mitä aikoo tehdä. Tästä minä itse asiassa pidin. Hän ei ole niitä puhvelin tahdolla ja päätöksentekokyvyllä varustettuja sankarittaria, vaan varsin realistinen nuori ihminen jolla ei tulevaisuudensuunnitelmia ole valmiina. Arin puolestaan? Already forgotten. Mitä hänessä on niin ihmeellistä? Miten hän eroaa kaikista niistä tuhansista YA-sankareista? Osasin arvata tyypin motiivit heti alusta lähtien (ennalta-arvattavuus oli itse asiassa ongelma ihan koko kirjan ajan) ja minua otti päätän miten helposti romanssi syttyi päähenkilöiden välille. Buuuu, romanssi...
Ei hemmetti että tämä kirja olisi ollut paljon parempi ilman tuota romanssia. Tiedän tiedän, tämä on YA-kirja ja niissä on lähes poikkeuksetta romanssi mukana, mutta aina ei tarvitsisi! On täysin ok jättää se romanssi myöhemmäksi (tai vaihtoehtoisesti kokonaan pois), sillä tämän kirjan tapauksessa erityisesti kirjan viimeinen kolmannes oli todella raastavaa luettavaa. Olisin halunnut lukea mieluummin politiikkaa ja vastakkainasettelua Herranien ja Valorianien välillä, en mitään sydämentykytyksiä tai omg-hän-loi-minuun-katseen–huokailua. YA-kirjojen huonoja puolia ovat väkisin väännetyt romanssit...
En oikein osaa sanoa, miksi tämä kirja tarkalleen ottaen on niin tykätty. Siis joo, tämä oli viihdyttävä ja kiva tarina, mutta ei minusta millään muotoa niin mullistava kuin hypetyksen perusteella luulisi. Tarinalla kestää aika kauan päästä vauhtiin, maailma ei ole mitenkään ainutlaatuinen, hahmot melko perustyyppejä ja ällistyttävän paljon jätettiin sattuman varaan. Ehkä tämä saa sen suuren hienoutensa kun puhutaan koko trilogiasta kokonaisuutena.
Tämän lukeminen oli kuitenkin helppoa ja suhteellisen nopeaa. Haluan kyllä lukea jatkot, sillä haluan ymmärtää miksi tämä trilogia tarkalleen ottaen on niin tykätty. Vaikka tämä eka osa ei sytyttänyt niin kuin luulin, ehkäpä jatkot sen tekevät.
Lukunäyte: Chapter 1, Kestrel
Kestrel’s voice came out flat: “Fifty keystones.”
The sudden, stunned quiet hurt her ears. Jess gasped.
“Sold!” cried the auctioneer. His face was wild with joy. “To Lady Kestrel, for fifty keystones!” He tugged the slave off the block, and it was only then that the youth’s gaze broke away from Kestrel’s. He looked at the sand, so intently that he could have been reading his future there, until the auctioneer prodded him toward the pen.
Kestrel drew in a shaky breath. Her bones felt watery. What had she done?
Jess slipped a supporting hand under her elbow. “You are sick.”
“And rather light of purse, I’d say.” The pointy-chinned woman snickered. “Looks like someone’s suffering the Winner’s Curse.”
Kestrel turned to her. “What do you mean?”
“You don’t come to auctions often, do you? The Winner’s Curse is when you come out on top of the bid, but only by paying a steep price.”
The crowd was thinning. Already the auctioneer was bringing out someone else, but the rope of excitement that had bound the Valorians to the pit had disintegrated. The show was over. The path was now clear for Kestrel to leave, yet she couldn’t move.
“I don’t understand,” said Jess.
Neither did Kestrel. What had she been thinking? What had she been trying to prove?
Nothing, she told herself. Her back to the pit, she made her foot take the first step away from what she had done.
Nothing at all.
The Winner's Trilogy –trilogia
0.5 Bridge of Snow (2014)
The Winner's Curse (2014)
The Winner's Crime (2015)
The Winner's Kiss (2016)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jaa mietteesi!