Nimi: Sweet Evil
Trilogia/sarja: The Sweet Trilogy, #1
Kirjailija: Wendy Higgins
Kustantaja: HarperTeen
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 331 englanninkielisessä e-kirjassa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★☆☆
Juonikuvaus: Embrace the Forbidden...
What if there were teens whose lives literally depended on being bad influences?
Juonikuvaus: Embrace the Forbidden...
What if there were teens whose lives literally depended on being bad influences?
This is the reality for sons and daughters of fallen angels.
Tenderhearted Southern girl Anna Whitt was born with the sixth sense to see and feel emotions of other people. She's aware of a struggle within herself, an inexplicable pull toward danger, but it isn't until she turns sixteen and meets the alluring Kaidan Rowe that she discovers her terrifying heritage and her willpower is put to the test. He's the boy your daddy warned you about. If only someone had warned Anna.
Forced to face her destiny, will Anna embrace her halo or her horns?
Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 2.5 tähteä.
Sweet Evil on ollut tutkassani jo pitkään, ja pari viikkoa sitten Google Playssä oli tarjous tästä trilogiasta kympillä, joten päätin ladata kirjat. Valtava hypetys ja huomioitavan korkea pisteytys (4.17, 40,254 ääntä) sai odotukseni korkeiksi. Ajattelin, että tämä kirja järistelisi maata jalkojeni alla ja noutaisi kuun taivaalta.
No, maa on edelleen hiljainen ja liikkumaton ja kuu möllöttää yhä taivaalla, mutta minä sen sijaan tunnen oloni välinpitämättömäksi. En ole täysin varma, mitä itse tarinan sisällöltä odotin, joten en voi sanoa pettyneeni. Lähinnä nostan kulmiani ja ihmettelen, että tässäkö tämä oli.
Anna Whitt on kiltti tyttö sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän on aina myös tiennyt olevansa erityinen, sillä hänen aistinsa ovat hurjan terävät ja hän näkee väreissä muiden ihmisten aurat. Eräänä iltana Annan paras ystävä saa hänet raahattua mukaansa baariin kuuntelemaan erästä bändiä. Kun Annan katse kohtaa ensimmäisen kerran bändin rumpalin, Kaiden Rowen katseen, koko Annan maailma on yhtäkkiä päälaellaan. Kaiden saattaa Annan nefilien ja heidän isiensä syntien maailmaan, jossa nefilien tulee toteuttaa isiensä omaaman synnin työtä. Annan täytyy tutustua päihteiden käyttöön ja saattaa sekä itsensä että muut tuohon maailmaan, samalla kun hän painii syveneviä tunteitaan himoa toteuttavaa Kaidenia kohtaan.
Kirjan ensimmäinen puolikas oli minulle melkoista työtä lukea. Voi sitä hampaiden kiristelyn ja pään pyörittelyn määrää, miten naurettavaa ja typerää tämä paikka paikoin oli. Ensimmäinen puolikas ei myöskään oikein näyttänyt mitään merkkejä oikeasta juonesta ja kunnon tarinasta. Toisella puolikkaalla taasen tapahtui ihan jänniä asioita, joista olisin halunnut tietää lisääkin, mutta ne harmillisesti jätettiin vähemmälle huomiota. Kerronta oli aika pointitonta ja välillä hyvin leväperäistä ja hakuammuntaa juonen suhteen.
Anna Whitt on yksi naiiveimpia päähenkilöitä ikinä eikä hänen adoptioäitinsä, Patti, ole yhtään sen parempi. Patti on kasvattanut Annan pumpulilla vuoratussa tynnyrissä, jonka ainoa silmäreikä on metsään päin. Anna tuntee suunnattoman huonoa omaatuntoa pienimmästäkin valheesta eikä hän ikimaailmassa voisi kuvitellakaan tekevänsä mitään väärää. Sitten Anna tapaa Kaidenin, joka poraa jokaista reikää työkseen. Kaiden oli sinänsä aika mielenkiintoinen hahmo, sillä hän ei missään vaiheessa teeskentele olevansa mitään muuta kuin on: hän on nefili, jonka täytyy isänsä jalanjäljissä harrastaa paljon seksiä.
Joten kun Anna saa vihdoinkin mahdollisuuden lähteä tapaamaan vankilassa istuvaa demoni-isäänsä, Patti ei millään voi jättää töitään ja lähteä kuskaamaan tätä maan toiselle puolelle, hän keksii nerokkaan idean: Kaiden voi viedä Annan! Loistava idea! Tarkoitat siis samaa jätkää, josta olet monta viikkoa neitsyttytärtäsi varoitellut, ja yhtäkkiä ajatteletkin, että on nerokas idea lähettää nuo kaksi teiniä kahdestaan tien päälle moneksi päiväksi. Eikä Anna omista edes kännykkää! Vuoden Vanhempi -palkinto kutsuu saajaansa.
Patti vielä kuittaa päätöksensä varoittamalla Kaidenia koskemasta Annaan, sillä tämän täytyy palata neitsyenä kotiin. ”Hands off, mister.” Kyllä, viisaita sanoja. Hajosin huolella koko tälle touhulle!
Sweet Evil käsittelee paljon sellaisia teemoja, jotka saattaisivat saada kukkahattutädit suunniltaan. En ole kovinkaan usein lukenut YA-kirjaa, jossa puhutaan näin voimakkaasti seksistä ja päihteiden käytöstä. Koko tarina tuntui pyörivän ei vain Annan neitseellisyyden, mutta myös koko hänen päihteittömyytensä ympärillä, koska muilla nefileillä on ongelmia niiden kanssa. Esimerkiksi yhdessä kohtaan Annan isä päättää opettaa 16-vuotiaalle tyttärelleen ryyppäämisen jalon taidon ja Kaidan useaan otteeseen enemmän kuin mielellään olisi viemässä Annan neitsytkortin, koska Annahan ei voi olla sekä selvä että neitsyt.
Peukutan Higginsiä rohkeudesta käsitellä näitä aiheita, mutta loppu peleissä lukukokemukseni oli melkoisen lattea ja mitäänsanomaton. Oikeastaan ainoa alkuperäiseltä tuntunut idea oli seitsemän kuolemansynnin personifointi ja heidän jälkeläisensä.
Minua kiinnostaa niin paljon enkelimytologia ja apokalyptiset tarinat ja demonit ynnä muut, koska niistä saadaan aikaan aivan pirun hyviä tarinoita (Supernatural!), mutta tässä tapauksessa idea jäi vähän kananlennoksi.
Sweet Evil ei ollut mielestäni hääppöinen, mutta ihan jees. Sinänsä. Vaikka sisältö jäikin vähän laihaksi, luulisi, että Higginsillä on vielä mielenkiintoisia kortteja hihassaan. Jatko-osat omistan jo, joten kyllä minä nekin ajan kanssa luen.
Lukunäyte: Chapter seven, Identity
Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 2.5 tähteä.
Sweet Evil on ollut tutkassani jo pitkään, ja pari viikkoa sitten Google Playssä oli tarjous tästä trilogiasta kympillä, joten päätin ladata kirjat. Valtava hypetys ja huomioitavan korkea pisteytys (4.17, 40,254 ääntä) sai odotukseni korkeiksi. Ajattelin, että tämä kirja järistelisi maata jalkojeni alla ja noutaisi kuun taivaalta.
No, maa on edelleen hiljainen ja liikkumaton ja kuu möllöttää yhä taivaalla, mutta minä sen sijaan tunnen oloni välinpitämättömäksi. En ole täysin varma, mitä itse tarinan sisällöltä odotin, joten en voi sanoa pettyneeni. Lähinnä nostan kulmiani ja ihmettelen, että tässäkö tämä oli.
Anna Whitt on kiltti tyttö sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän on aina myös tiennyt olevansa erityinen, sillä hänen aistinsa ovat hurjan terävät ja hän näkee väreissä muiden ihmisten aurat. Eräänä iltana Annan paras ystävä saa hänet raahattua mukaansa baariin kuuntelemaan erästä bändiä. Kun Annan katse kohtaa ensimmäisen kerran bändin rumpalin, Kaiden Rowen katseen, koko Annan maailma on yhtäkkiä päälaellaan. Kaiden saattaa Annan nefilien ja heidän isiensä syntien maailmaan, jossa nefilien tulee toteuttaa isiensä omaaman synnin työtä. Annan täytyy tutustua päihteiden käyttöön ja saattaa sekä itsensä että muut tuohon maailmaan, samalla kun hän painii syveneviä tunteitaan himoa toteuttavaa Kaidenia kohtaan.
Kirjan ensimmäinen puolikas oli minulle melkoista työtä lukea. Voi sitä hampaiden kiristelyn ja pään pyörittelyn määrää, miten naurettavaa ja typerää tämä paikka paikoin oli. Ensimmäinen puolikas ei myöskään oikein näyttänyt mitään merkkejä oikeasta juonesta ja kunnon tarinasta. Toisella puolikkaalla taasen tapahtui ihan jänniä asioita, joista olisin halunnut tietää lisääkin, mutta ne harmillisesti jätettiin vähemmälle huomiota. Kerronta oli aika pointitonta ja välillä hyvin leväperäistä ja hakuammuntaa juonen suhteen.
Anna Whitt on yksi naiiveimpia päähenkilöitä ikinä eikä hänen adoptioäitinsä, Patti, ole yhtään sen parempi. Patti on kasvattanut Annan pumpulilla vuoratussa tynnyrissä, jonka ainoa silmäreikä on metsään päin. Anna tuntee suunnattoman huonoa omaatuntoa pienimmästäkin valheesta eikä hän ikimaailmassa voisi kuvitellakaan tekevänsä mitään väärää. Sitten Anna tapaa Kaidenin, joka poraa jokaista reikää työkseen. Kaiden oli sinänsä aika mielenkiintoinen hahmo, sillä hän ei missään vaiheessa teeskentele olevansa mitään muuta kuin on: hän on nefili, jonka täytyy isänsä jalanjäljissä harrastaa paljon seksiä.
Joten kun Anna saa vihdoinkin mahdollisuuden lähteä tapaamaan vankilassa istuvaa demoni-isäänsä, Patti ei millään voi jättää töitään ja lähteä kuskaamaan tätä maan toiselle puolelle, hän keksii nerokkaan idean: Kaiden voi viedä Annan! Loistava idea! Tarkoitat siis samaa jätkää, josta olet monta viikkoa neitsyttytärtäsi varoitellut, ja yhtäkkiä ajatteletkin, että on nerokas idea lähettää nuo kaksi teiniä kahdestaan tien päälle moneksi päiväksi. Eikä Anna omista edes kännykkää! Vuoden Vanhempi -palkinto kutsuu saajaansa.
Patti vielä kuittaa päätöksensä varoittamalla Kaidenia koskemasta Annaan, sillä tämän täytyy palata neitsyenä kotiin. ”Hands off, mister.” Kyllä, viisaita sanoja. Hajosin huolella koko tälle touhulle!
Sweet Evil käsittelee paljon sellaisia teemoja, jotka saattaisivat saada kukkahattutädit suunniltaan. En ole kovinkaan usein lukenut YA-kirjaa, jossa puhutaan näin voimakkaasti seksistä ja päihteiden käytöstä. Koko tarina tuntui pyörivän ei vain Annan neitseellisyyden, mutta myös koko hänen päihteittömyytensä ympärillä, koska muilla nefileillä on ongelmia niiden kanssa. Esimerkiksi yhdessä kohtaan Annan isä päättää opettaa 16-vuotiaalle tyttärelleen ryyppäämisen jalon taidon ja Kaidan useaan otteeseen enemmän kuin mielellään olisi viemässä Annan neitsytkortin, koska Annahan ei voi olla sekä selvä että neitsyt.
Peukutan Higginsiä rohkeudesta käsitellä näitä aiheita, mutta loppu peleissä lukukokemukseni oli melkoisen lattea ja mitäänsanomaton. Oikeastaan ainoa alkuperäiseltä tuntunut idea oli seitsemän kuolemansynnin personifointi ja heidän jälkeläisensä.
Minua kiinnostaa niin paljon enkelimytologia ja apokalyptiset tarinat ja demonit ynnä muut, koska niistä saadaan aikaan aivan pirun hyviä tarinoita (Supernatural!), mutta tässä tapauksessa idea jäi vähän kananlennoksi.
Sweet Evil ei ollut mielestäni hääppöinen, mutta ihan jees. Sinänsä. Vaikka sisältö jäikin vähän laihaksi, luulisi, että Higginsillä on vielä mielenkiintoisia kortteja hihassaan. Jatko-osat omistan jo, joten kyllä minä nekin ajan kanssa luen.
Lukunäyte: Chapter seven, Identity
”Oh, wait. One thing, before you start. I need you to make me a promise.” Her face went hard. A smoky light gray nervousness blended with the pastel green of hope in her aura.
”Okay.”
”Promise me you'll stay far away from the boy you met.”
I opened my mouth and hesitated. Her guardian angel, as cloudy as it appeared, seemed to stare down at me, waiting.
”Please, Anna,” Patti said. ”It's not safe. There are things I can't protect you from, so you've got to make smart decisions to protect yourself.”
”But–”
”No.” She swifty cut me off. ”I'm not sure whats up with your father, but you can be darn sure the other demons are evil. Pure, real evil. And this boy was raised by one of them. Understand? I need your promise.”
I swallowed hard. ”I promise.”
The Sweet Trilogy –sarja
The Sweet Trilogy –sarja
Sweet Evil (2012)
Sweet Peril (2013)
2.1 Sweet Peril Extra
Sweet Reckoning (2014)
Sweet Temptation (2015)
Vähän naurattaa tuo idea. Eipä kuulosta mun kirjalta, ei. ;) En tiedä olenko sanonut tätä aikaisemmin, mutta sun blogi on mahtava. Joko nauran itseni kuoliaaksi lyttäysarvosteluihin tai löydän lukulistalle jotain täytettä. :) Kiitos tästä!
VastaaPoistaMinut vähän yllätti, mikä tämän koko idea tosissaan oli. Eikä oikein säväyttänyt :D Et ole tainnut ennen sanoa, mutta nyt kiitän kovasti! Olen iloinen, että hyötyä suuntaan tai toiseen sepustuksistani saat :)
PoistaKylläpä taas piristit päivääni! ;D huvitti kovasti tuo Annan äidin käytös.
VastaaPoistaSupernatural on kyllä huikea, muutama päivä sitten sain sain toisen kauden katsottua. Kolmas ja neljäs kolahtivat postiluukusta eilen :P
Aina palveluksessa! :D Supernatural on niin mahtava sarja! Fani vuodesta 2005 eikä loppua näy ;)
PoistaKuulostaa siltä, että kirjailijalta loppuivat ideat kesken kun piti saada Anna ja Kaiden kahdestaan pitkäksi aikaa... piti vetää road trip -kortti esiin ;)Muutenkin tuntuu niin loppuunkäytetyltä konseptilta tämä, etten taida jaksaa vaivautua lukemaan.
VastaaPoistaJep, tuntui että muun juonen puutteessa oli pakko vain saada jotain "menoa" mukaan... Äh, tällainen on niin turhauttavaa -_- En tuomitse kenenkään lukukokemuksia, mutta aina silloin tällöin mietin, mitä joku toinen näki jota minä en pystynyt näkemään. Tämä on niin kirjoja, jotka ilmeisesti vain jättää osan lukijoita sivurajalle seisomaan, minut mukaan lukien. Et menetä yhtään mitään, kun jätät tämän välistä.
Poista