Rebel Angels - Libba Bray

Nimi: Rebel Angels 

Trilogia/sarja: Gemma Doyle, #2

Kirjailija: Libba Bray

Kustantaja: Simon & Schuster

Julkaisuvuosi: 2005 (tämä painos 2007)

Sivuja: 548 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★★ 

Juonikuvaus: It's the end of the year, and Gemma's looking forward to living it up in London. Balls, fancy gowns and dancing with the handsome Simon Middleton beckon. Best of all, it's time away from Spence Academy – and from the Realms.

      But the lure of the enchanted worlds is strong, and the magic flows freely. Gemma's visions intensify – visions of three girls dressed in white, suffering horror and menace. Clearly all is not well in the Realms – or out of them.

      Set against the rich backdrop of Victorian London, a place of shadows and light, in a time of strict morality and barely repressed sensuality, this compelling sequel reveals that inside great beauty can lie a rebel angel...

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 4.5 tähteä.

Voi miten iloinen olenkaan, että päätin lukea myös tämän jatko-osan. Rebel Angels oli monin tavoin parempi ja kiehtovampi kuin Kauhun ja kauneuden valtakunta. Nyt on kyllä tehty todellinen karhunpalvelus lukijoille, kun nämä jatko-osat on jätetty suomentamatta!

Eletään joulun aikaa vuonna 1895, ja Gemma ja hänen ystävänsä ovat lähdössä jouluksi kotiin Lontooseen. On kulunut kaksi kuukautta Kauhun ja kauneuden valtakunnan tapahtumista eivätkä tytöt ole sen jälkeen kokeilleen taikaa tai käyneet valtakunnissa. Sitten keskellä yötä Spenceen ilmestyy uusi opettaja, Claire McCleethy, joka herättää Gemman epäluulot heti. Kun on aika palata kotiin jouluksi, on maailma yhtäkkiä ja Gemman ja hänen ystäviensä jalkojen juuressa. He kokevat jälleen valtakuntien ja taikuuden huuman, mutta vaara vaanii heitä joka puolelta: Gemma on vahingossa vapauttanut magian valtakunnissa ja nyt jokainen olento, sekä hyvä että paha, on kykeneväinen käsittelemään sitä. Tyttöjen täytyy siis etsiä maaginen Temppeli ja sitoa taikuus jälleen turvaan pahuuden kynsistä. Myös Kirke on piirittämässä Gemmaa tarkoituksenaan saattaa viimein loppuun se, minkä aloitti monta vuotta sitten.

Rebel Angels oli kyllä niin hyvä kirja eikä missään nimessä kärsinyt jatko-osan kirouksesta. Tarina kantoi jatkuvasti, Libba Bray onnistui liimaamaan minut niin tiiviisti kirjan sivuihin etten millään kyennyt laskemaan kirjaa käsistä. Tarkoitan sitä todella, kun sanon, että kirja pakottaa lukemaan suunnilleen kerralla loppuun.

Minä rakastin kaikkia näitä ihmissuhteita. Harmillisen usein kirjoissa ei ole mitään muita ihmissuhteita meneillään kuin romanssi päähenkilön ja jonkun jätkän välillä, mutta tässä kirjassa se romanssi on edelleen aika pienessä rooleissa ja melko alkutekijöissä. Kurkkua kuristi lukea Gemman välejä hänen kärsivään isäänsä ja vaikeassa asemassa olevaan veljeen. Minusta on aina hienoa lukea sitä, että perhekin on mukana nuorten aikuisten kirjoissa eikä aina vain loista poissaolollaan. Pidin kovasti siitä, miten Bray kuvailee Gemman perheen välejä, jotka ovat niin epätoivoiset, rakastavat, mutta myös tulehtuneet kaiken tapahtuneen jälkeen.

Mutta kaikkein eniten pidin jälleen kerran ystävyydestä. Herkistyn aina kun luen aidosta ystävyydestä, ja tätä kirjaa lukiessa jouduin useaan otteeseen tukahduttamaan kyyneleet, erityisesti kun luin Felicityn kohtauksia. Myönnän, että pelko heräsi sisällä siitä, mitä tulisi tapahtumaan tyttöjen ystävyydelle. Pelkäsin, että joutuisin kokemaan karvaan pettymyksen. Vaikkei tässä osassa sitä pahinta tapahtunut, tyttöjen välillä on edelleen eräänlainen varjo, joka pistää kyseenalaistamaan kuinka aitoa se kaikki on. Käyttävätkö Felicity ja Ann vain hyväkseen Gemman voimia ja voiko Gemma täysin luottaa heidän seisovan hänen takanaan, tapahtui mitä tapahtui? Tätä odotan kovasti viimeiseltä osalta.

Gemma kasvaa paljon tämän kirjan aikana. Minä pidän Gemmasta, vaikka hänellä on hyvin ärsyttäviä hetkiä silloin tällöin, jolloin hän toimii todella typerästi. Mietin aina, mikä Felicityn ongelma oli – miksi hän on sellainen kuin on? Välillä todella ilkeä ja häijy. Mutta nyt ymmärrän. Nyt todella ymmärrän. Oh, all the feels... Ann saisi edelleen kasvattaa vähän selkärankaa, mutta pidän hänestä ja odotan kovasti millaisen kehityksen hänen hahmonsa vielä tulee saamaan.

Edellisessä osassa pidin Kartikia vähän tohvelina enkä liiemmin välittänyt tyypistä, mutta tässä osassa hän loisti edukseen. En edelleenkään ole mitenkään hullaantunut hänestä, mutta hän sai todella mielenkiintoisia ja hurmaavia piirteitä. Minulla oli hauskaa lukea Gemman ja Kirtikin välisiä kohtauksia, koska he ovat edelleen vähän vierailla vesillä toistensa kanssa. Kyseessä ei ainakaan ole siis insta-love, sillä kumpikaan heistä ei edelleenkään tiedä, mitä tuntevat.

Olin niin viehättynyt tämän kirjan tapahtumaympäristöstä. Edellisessä osassa huomautin, ettei Bray kirjoita täysin totuudenmukaisesti tuosta aikakaudesta ja sama pätee edelleen. Tässä osassa tapahtuu vielä enemmän melkoisen epäuskottavia asioita, kuten vaikka kuusitoistavuotiaan tytön niin helpot vierailut mielisairaalaan tapaamaan erästä potilasta. Minua kuitenkaan ei häirinnyt tällaiset seikat yhtään, sillä kaikki tapahtumat olivat niin mukaansa tempaavia ja viihdyttäviä. Sanoisin, että tämä trilogia kärsisi siitä, jos Bray noudattaisi viktoriaanista etikettiä liian tiukasti. Edellistä osaa lukiessani myös huomasin, kuinka nykyaikaisesti hahmot puhuivat. Se johtui suomennoksesta, sillä tässä kirjassa tuli hyvin esille Brayn käyttämä vanhahtava englanti ja hahmojen dialogien muodollisuus, joka aluksi hämmensi, mutta sittemmin ihastutti minua.

Minulla on vaikeuksia puhua Rebel Angelsistä. Minusta tuntuu kuin en millään osaisi muodostaa lauseita, jotka kuvastaisivat tarpeeksi kattavasti ihastuttavaa lukukokemustani. Minä pidin tästä kirjasta todella paljon, reilusti enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Välillä koin, että tämä kirja olisi voinut olla hieman lyhyempi, mutta toisaalta sitten juoni kulki tasaisesti eteenpäin ja mysteeri piti kynsissään loppuun saakka.

Eli mitä yritän sanoa? Suosittelen tätä kirjaa kaikille niille, jotka lukivat Kauhun ja kauneuden valtakunnan ja jäivät kaipaamaan jatkoa. Rebel Angels on ehdottomasti lukemisen arvoinen jatko-osa!

Tällä kirjalla kuittaan kirjabingon ruudun Yli 500 sivua.

Lukunäyte: Chapter 4, sivu 36

Pippa comes to me wearing a garland of flowers on her head like a crown. Her hair is black and shining as always. Strands of it fly about her bare shoulders, so dark against the paleness of her skin. Behind her, the sky bleeds red into thick streaks of dark clouds, and a gnarled tree twists in on itself, as if it's been burned alive and this is all that remains of its once proud beauty.

      ”Gemma,” she says, and my name echoes in my head till I can hearr nothing else. Her eyes. There's something wrong with her eyes. They're a bluish white, the colour of fresh milk, circled by a ring of black with one small dot of black in the centre. I want to look away, but I can't.

      ”It's time to come back to the realms...” she says, over and over, like the gentlest lullaby. ”But careful Gemma, my darling... they're coming for you. They're all coming for you.”

      She opens her mouth with a terrible roar, exposing the sharp points of her hideous teeth.

Gemma Doyle –trilogia

A Great and Terrible Beauty | Kauhun ja kauneuden valtakunta (2003/2007)

Rebel Angels (2005)

The Sweet Far Thing (2007)