Leviathan - Scott Westerfeld

Nimi: Leviathan

Trilogia/sarja: Leviathan, #1

Kirjailija: Scott Westerfeld

Kuvittaja: Keith Thompson

Kustantaja: Simon Pulse

Julkaisuvuosi: 2009

Sivuja: 434 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: Choose Your Weapon: Beastie or Clanker.

      Alek is a prince without a throne. On the run from his own people, he has only a fighting machine and a small band of men.

      Deryn is a girl disguised as a guy in the British Air Service. She must fight for her cause – and protect her secret – at all costs.

      Alek and Deryn are thrown together aboard the mighty airship Leviathan. Though fighting side by side, their worlds are far apart. British fabricated beasts versus German steam-powered war machines. They are enemies with everything to lose, yet somehow destined to be together.

Ajatukseni: Noh, mitäs minä Leviathanista oikein sanoisin, kun olen nyt niin sanaton... Olipas kirja täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Hienoa, että otin tämän trilogian työn alle!

Eletään vuoden 1914 kesää ja koko Euroopassa tuntuu jännitettä. Yksikin kipinä riittää räjäyttämään ruutitynnyrin. Se kipinä saadaan, kun Itävalta-Unkarin kruununperillinen ja arkkiherttua Frans Ferdinand vaimoineen murhataan Serbiassa. Tilanne eskaloituu nopeasti ja pian Euroopalla on käsissään suursota, jossa vastakkain ovat höyrykoneineilla rymistelevät keskusvallat ja Charles Darwinin oppeja seuraavat, elävistä olennoista sotakoneita tekevät darwinistit eli ympärysvallat.

Aleksandar on melkein viisitoistavuotias prinssi, mutta joka äitinsä arvonimettömyyden vuoksi ei ole perimässä yhtään mitään. Kun Alekin isä murhataan Sarajevossa, lähtee hän omaa kansaansa pakoon muutaman uskollisen palvelijan kanssa. Deryn on skotlantilainen tyttö, joka päättää vetää niskaansa pojan vaatteet ja päästä mukaan Britannian ilmalaivastoon. Sattumuksien kautta molemmat nuoret löytävät itsensä valtaisan darwinistisen ilmalaivahirviön, Leviathanin, kyydistä, jossa viholliset yhdistävät voimansa keskusvaltojen sotakoneistoa vastaan.

Tiedättekö sen tunteen, kun lukiessa mietitte, kuinka hitossa kirjailija on oikeasti keksinyt kaiken sen kirjan sisällön? Haluaisin päästä kurkistamaan siihen hetkeen, kun Scott Westerfeld sai inspiraationsa tähän tarinaan. Olen nimittäin ällikällä lyöty. Kaikki se historia ja politiikka, kaikki ne sotakoneet ja elävistä olennoista muokatut koneet... Ällistyttävää.

Westerfeld on käyttänyt ensimmäisen maailmansodan tapahtumia asetelmana tälle vaihtoehtoishistorialliselle steampunk tempaukselleen. Mukana on sekä tosiasioita (Sarajevon laukaukset, tapahtumien eskaloituminen suursodaksi, keskus- ja ympärysvallat, yms.) että keksittyjä (Frans Ferdinandin ja Sophien kuvitteellinen poika eli tarinan toinen päähenkilö Aleksandar, yms.), jotka Westerfeld kutoo jännittäväksi maailmaksi ja tapahtumasarjaksi, jonka etenemistä oli hurjaa seurata.

Deryn ja Alek ovat molemmat hahmoja, joilta odotan jatko-osissa vielä todella suuria asioita, sekä yksin että yhdessä. Tämä on myös syy, miksi koin eräänlaista pientä vajavaisuutta hahmojen osalta. Molemmat nuoret pääsivät loistamaan kunnolla siinä puolivälin jälkeen, mutta sitä ennen erityisesti Deryn tuntui hiukan kaukaiselta hahmolta. Hänen taustojaan ei liiemmin valotettu, minkä seurauksena Derynin motiivit jäävät pimentoon. Tämä vaikeuttaa tunnesiteen muodostamista hahmoon. Henkilökohtaisesti pidän tärkeänä pystyä tutustumaan hahmoihin kunnolla, jotta heihin voi samaistua tai tuntea empatiaa, sympatiaa tai antipatiaa heitä kohtaan. Derynin kohdalla sain hänen hahmostaan kunnolla kiinni vasta siinä puolivälin tienoilla.

Mustekaloista ja meduusoista muokatut kuumailmapalloa muistuttavat Huxleyt, suuri valaasta muokattu Leviathan-ilmalaiva, saksalaiset steampunk-koneet... Vaikeuksia kuvitella tällaisia? Ei huolta, Keith Thompson on taiteillut kirjan sivuille upeita mustavalkokuvituksia, jotka elävöittävät tarinaa huimasti. Näitä kuvituksia löytyy suunnilleen yksi tai kaksi per luku, joten mikään kuvakirja tämä ei ole.

Upeaa taidetta by Keith Thompson!

Leviathan oli todella hieno lukukokemus ja todella nopeasti luettu. Westerfeldin käyttämään kieleen piti hiukan tottua sen sisältämän värikkään kielenkäytön ja termistön vuoksi. Mutta kun kielessä pääsi kärryille, lukeminen nopeutui ja sivun lennähtelivät ohi aivan huomaamatta. Kirjaa oli todella vaikea laskea käsistä edes hetkeksi. Juoni eteni nopeasti ja mukana oli paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Olen taas niin mielissäni, että minulla on koko trilogia itsellä ja pääsen jatkamaan Behemothiin heti. Suosittelen tätä kirjaa kovasti!

Leviathanilla kuittaan kirjabingon kohdan Ostettu kirja.

Lukunäyte: Chapter 4, sivut 31-32

”About-face!” shouted an airman. With a muddled bit of shuffing, the line of boys turned itself about to face the hangar tent. Deryn saw that Jaspert was still here, hanging off to one side with the boffins. They were all wearing clart-saffling grins.

      Then then hangar's tent flaps split apart, and Deryn's jaw dropped open...

      An airbeast was inside: a Huxley ascender, its tentacles in te grips of a dozen ground men. The beast pulsed and trembled as they drew it gently out, setting its transcluent gasbag shimmering with the red light of the rising sun.

      ”A medusa,” gasped the boy next to her.

      Deryn nodded. This was the first hydrogen breather ever fabricated, nothing like the giant living airships of today, with their gondolas, engines, and observation decks.

Leviathan –trilogia

Leviathan (2009)

Behemoth (2010)

Goliath (2011)