Kukaan ei kaipaa sinua - Michelle Gagnon

Nimi: Kukaan ei kaipaa sinua

Alkuteos: Don't Turn Around

Trilogia/sarja: PERSEPH0NE #1

Kirjailija: Michelle Gagnon

Kääntäjä: Inka Parpola

Julkaisuvuosi: 2012 (suomeksi 2014, WSOY)

Sivuja: 350 suomenkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Kirjastosta

Tähdet: ★★★★☆ 

Takakannesta: Noa Torson herää karussa sairaalavuoteessa tippaletku käsivarressaan ja vartijoita ympärillään. Sijaiskotien epäluuloiseksi kovettama tyttö pakenee vangitsijoiltaan ja joutuu turvautumaan ulkopuoliseen apuun selvittääkseen kehoaan koristelevan arven arvoituksen.

      Eräänä lauantai-iltana Peter Gregory tarkistaa, mitä hänen tekopyhä isänsä puuhailee koneellaan. Poika ehtii hädin tuskin silmäillä salaperäisen projektin tiedostoja, kun kodin etuovi potkaistaan sisään ja mustapukuiset miehet vievät kannettavan mennessään.

      Kun Noa ja Peter kohtaavat maanalaisen hakkeriyhteisön kautta, vaikuttaa siltä, että molemmat ovat sohaisseet samaa ampiaispesää. Mikä pelottavinta: megaluokan datan analysointi jättää tilan vain äärimmäisen kammottaville tulkinnoille... 

Ajatukseni: Kesäkuu on ollut loistava kuukausi kirjojen suhteen. Ei yhtään hutia, vaan pelkkiä helmiä ja kulta-aarteita. Olen tyytyväinen. 

Kukaan ei kaipaa sinua kiinnitti huomioni keväällä Risingshadow-sivustolla ja se vaikutti hyvin erilaiselta teokselta. En ollut kirjasta koskaan aikaisemmin kuullut, joten hyppäsin tarinaan mukaan täysin nollista. Täytyy kyllä sanoa, että olen todella tyytyväinen ja kämmenet syyhyävät seuraavan osan perään.

Sanoisin, ettei tästä kirjasta ja ennalta-arvattavuudesta nyt ihan voida samassa lauseessa puhua. Ainakaan itse en osannut arvata, mitä oli tekeillä ja mitä tulisi tapahtumaan. Mysteeri oli niin koukuttava, että ahmin kirjaa aina kuin tilaisuuden sain ja valvoinkin lähes koko yön tämä kourassa. Tajuttoman kiehtovaa luettavaa.

Noa ärsytti minua aluksi niin negatiivisella asenteellaan, mutta sitten muistutin itseäni Noan taustoista, joten tuo asenne oli enemmän kuin hyväksyttävää. Noa on laitosnuori, joka menetti pikkutyttönä vanhempansa ja on siitä asti joutunut heitellyksi sijaisperheestä toiseen ja takaisin kodittomien nuorten keskukseen. Lopulta Noa otti hatkat, loi itselleen kuvitteellisen sijaisperheen pysyäkseen poissa sossututkasta ja vetäytyi varjoihin.

Noa on haka tietokoneiden kanssa ja hakkeroi itsensä läpi minkä tahansa palomuurin. Näiden taitojensa avulla hän alkaa kaivella totuutta siitä, mitä hänelle tapahtui, miksi hänet oli leikattu auki ja kuka oli kaiken sen takana. Juuri tuo Noan vaikea tausta teki hänestä niin kiinnostavan hahmon. Hän oli vahva ja tulisieluinen nuori, mutta jonka kovaksi keitetyn kuoren alla on myös herkkä ja haavoittuvainen puoli. Pidin hänestä kovasti.

Ja sitten on Peter, joka oli niin söpö hauskalla tavalla. Hän ei tule juttuun rikkaiden vanhempiensa kanssa eikä tyttöystävänkään kanssa mene kovinkaan hyvin, mutta kun Peter joutuu silkan uteliaisuuden vuoksi mukaan tuohon salajuonien vyyhtiin, joutuu hän kokemaan, mitä vaikeudet todella tarkoittavat. Minusta Peter oli niin suloinen! Hän oli hauska ja välillä toki lapsellinen, mutta kuitenkin herttainen ja hyväsydäminen. Hän oli hyvää vastapainoa Noan karkealle älä-luota-keneenkään–asenteelle. Olen varma, että heistä tulee vielä hyvä pari.

Oli jännittävää, miten syvälle tietokoneiden ihmeelliseen maailmaan tässä sukellettiin. Itse en ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten h-moilasena kuuntelen aina muiden selvittävän tietokoneista ja sen sellaisesta, samoin tämän kirja kohdalla. Kaikki ne puheet underground-hankkeriyhteisöistä ja Anonymouksesta ja brikkauksesta ja vastaavasti oli hurjan mielenkiintoista ja luin näitä osuuksia innoissani. Tunnustan Anonymous-ryhmän herättävän minussa kunnioitusta, koska vaikka heidän metodinsa saattavatkin olla kyseenalaistettavissa, he silti toimivat hyvän asian puolesta. Siksi tunsin riemua, kun Anonymous innoitti Peteriä perustamaan oman hakkeriyhteisönsä puolustaakseen viattomia ja kärsiviä. 

Kukaan ei kaipaa sinua ei ole varsinaisesti dystopinen kirja, mutta sisältää genren tyypillisiä piirteitä, kuten kyseenalainen johtajaporras ja yksilön jatkuva seuraaminen, vakoilu ja suoranainen vapaudenriisto. Pidin tästä kovasti. Lisäksi minua ihastutti Gagnonin yksityiskohtainen Bostonin kuvailu, mikä teki lukemisesta elävää ja kiehtovaa. Voisin helposti nähdä tämän kirjan myös elokuvana tai tv-sarjana.

Kaiken kaikkiaan lukukokemukseni oli todella hyvä. Silloin tällöin suomennoksen kirjoitusvirheet ja hahmojen puhuttelut väärillä nimillä pistivät silmään, mutta muuten nautin tekstistä kovasti. Inka Parpolalle suurkiitos niin monista nuorten aikuisten kirjojen käännöstöistä! Tuntuu kuin hän kääntäisi puolet suomeksi lukemistani kirjoista.

Suosittelen tätäkin kirjaa mieluusti. Jatko-osaa nyt kaipailen! 

Lukunäyte: Luku 1, sivu 10

Hänen tajuntansa reunamille tunkeutui ääniä – ilmeisesti kaksi miestä, jotka puhuivat hiljaa keskenään. Hän yritti nousta istumaan, ja silloin kipu jysähti. Noa vavahti ja rojahti takaisin sängylle. Tuntui siltä kuin rintakehä olisi halkaistu kahtia. Myös käteen sattui. Hän käänsi hitaasti päänsä.

      Oikeaan ranteeseen oli teipattu tippa. Letku johti metallitelineestä roikkuvaan pussiin. Ja sänky, jolla hän makasi, oli tehty kylmästä metallista – leikkauspöytä, jonka yllä roikkui kohdevalaisin. Oliko hän sairaalassa? Hän ei tosin haistanut sairaalan hajua – verta ja hikeä ja oksennusta, jotka kamppailivat ammoniakin löyhkän kanssa.

      Noa kohotti kättään jaderannerengas, se jota hän ei koskaan irroittanut, oli poissa. Kun hän tajusi sen, viimeisetkin lukinseitit karisivat hänen mielestään.

PERSEPH0NE –trilogia

    0.5 No Escape (2012)

Don't Turn Around | Kukaan ei kaipaa sinua (2012/2014)

Don't Look Now (2013)

Don't Let Go (2014)