sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Leviathan - Scott Westerfeld

Nimi: Leviathan
Trilogia/sarja: Leviathan, #1
Kirjailija: Scott Westerfeld
Kuvittaja: Keith Thompson
Kustantaja: Simon Pulse
Julkaisuvuosi: 2009
Sivuja: 434 englanninkielisessä pokkarissa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: Choose Your Weapon: Beastie or Clanker.
      Alek is a prince without a throne. On the run from his own people, he has only a fighting machine and a small band of men.
      Deryn is a girl disguised as a guy in the British Air Service. She must fight for her cause – and protect her secret – at all costs.
      Alek and Deryn are thrown together aboard the mighty airship Leviathan. Though fighting side by side, their worlds are far apart. British fabricated beasts versus German steam-powered war machines. They are enemies with everything to lose, yet somehow destined to be together.

Ajatukseni: Noh, mitäs minä Leviathanista oikein sanoisin, kun olen nyt niin sanaton... Olipas kirja täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Hienoa, että otin tämän trilogian työn alle!

Eletään vuoden 1914 kesää ja koko Euroopassa tuntuu jännitettä. Yksikin kipinä riittää räjäyttämään ruutitynnyrin. Se kipinä saadaan, kun Itävalta-Unkarin kruununperillinen ja arkkiherttua Frans Ferdinand vaimoineen murhataan Serbiassa. Tilanne eskaloituu nopeasti ja pian Euroopalla on käsissään suursota, jossa vastakkain ovat höyrykoneineilla rymistelevät keskusvallat ja Charles Darwinin oppeja seuraavat, elävistä olennoista sotakoneita tekevät darwinistit eli ympärysvallat.

Aleksandar on melkein viisitoistavuotias prinssi, mutta joka äitinsä arvonimettömyyden vuoksi ei ole perimässä yhtään mitään. Kun Alekin isä murhataan Sarajevossa, lähtee hän omaa kansaansa pakoon muutaman uskollisen palvelijan kanssa. Deryn on skotlantilainen tyttö, joka päättää vetää niskaansa pojan vaatteet ja päästä mukaan Britannian ilmalaivastoon. Sattumuksien kautta molemmat nuoret löytävät itsensä valtaisan darwinistisen ilmalaivahirviön, Leviathanin, kyydistä, jossa viholliset yhdistävät voimansa keskusvaltojen sotakoneistoa vastaan.

Tiedättekö sen tunteen, kun lukiessa mietitte, kuinka hitossa kirjailija on oikeasti keksinyt kaiken sen kirjan sisällön? Haluaisin päästä kurkistamaan siihen hetkeen, kun Scott Westerfeld sai inspiraationsa tähän tarinaan. Olen nimittäin ällikällä lyöty. Kaikki se historia ja politiikka, kaikki ne sotakoneet ja elävistä olennoista muokatut koneet... Ällistyttävää.

Westerfeld on käyttänyt ensimmäisen maailmansodan tapahtumia asetelmana tälle vaihtoehtoishistorialliselle steampunk tempaukselleen. Mukana on sekä tosiasioita (Sarajevon laukaukset, tapahtumien eskaloituminen suursodaksi, keskus- ja ympärysvallat, yms.) että keksittyjä (Frans Ferdinandin ja Sophien kuvitteellinen poika eli tarinan toinen päähenkilö Aleksandar, yms.), jotka Westerfeld kutoo jännittäväksi maailmaksi ja tapahtumasarjaksi, jonka etenemistä oli hurjaa seurata.

Deryn ja Alek ovat molemmat hahmoja, joilta odotan jatko-osissa vielä todella suuria asioita, sekä yksin että yhdessä. Tämä on myös syy, miksi koin eräänlaista pientä vajavaisuutta hahmojen osalta. Molemmat nuoret pääsivät loistamaan kunnolla siinä puolivälin jälkeen, mutta sitä ennen erityisesti Deryn tuntui hiukan kaukaiselta hahmolta. Hänen taustojaan ei liiemmin valotettu, minkä seurauksena Derynin motiivit jäävät pimentoon. Tämä vaikeuttaa tunnesiteen muodostamista hahmoon. Henkilökohtaisesti pidän tärkeänä pystyä tutustumaan hahmoihin kunnolla, jotta heihin voi samaistua tai tuntea empatiaa, sympatiaa tai antipatiaa heitä kohtaan. Derynin kohdalla sain hänen hahmostaan kunnolla kiinni vasta siinä puolivälin tienoilla.

Mustekaloista ja meduusoista muokatut kuumailmapalloa muistuttavat Huxleyt, suuri valaasta muokattu Leviathan-ilmalaiva, saksalaiset steampunk-koneet... Vaikeuksia kuvitella tällaisia? Ei huolta, Keith Thompson on taiteillut kirjan sivuille upeita mustavalkokuvituksia, jotka elävöittävät tarinaa huimasti. Näitä kuvituksia löytyy suunnilleen yksi tai kaksi per luku, joten mikään kuvakirja tämä ei ole.

Upeaa taidetta by Keith Thompson!

Leviathan oli todella hieno lukukokemus ja todella nopeasti luettu. Westerfeldin käyttämään kieleen piti hiukan tottua sen sisältämän värikkään kielenkäytön ja termistön vuoksi. Mutta kun kielessä pääsi kärryille, lukeminen nopeutui ja sivun lennähtelivät ohi aivan huomaamatta. Kirjaa oli todella vaikea laskea käsistä edes hetkeksi. Juoni eteni nopeasti ja mukana oli paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Olen taas niin mielissäni, että minulla on koko trilogia itsellä ja pääsen jatkamaan Behemothiin heti. Suosittelen tätä kirjaa kovasti!

Leviathanilla kuittaan kirjabingon kohdan Ostettu kirja.

Lukunäyte: Chapter 4, sivut 31-32
About-face!” shouted an airman. With a muddled bit of shuffing, the line of boys turned itself about to face the hangar tent. Deryn saw that Jaspert was still here, hanging off to one side with the boffins. They were all wearing clart-saffling grins.
      Then then hangar's tent flaps split apart, and Deryn's jaw dropped open...
      An airbeast was inside: a Huxley ascender, its tentacles in te grips of a dozen ground men. The beast pulsed and trembled as they drew it gently out, setting its transcluent gasbag shimmering with the red light of the rising sun.
      ”A medusa,” gasped the boy next to her.
      Deryn nodded. This was the first hydrogen breather ever fabricated, nothing like the giant living airships of today, with their gondolas, engines, and observation decks.

Leviathan –trilogia
Leviathan (2009)
Behemoth (2010)
Goliath (2011)

8 kommenttia:

  1. Tämäkin Scott Westerfeldin sarja kiinnostaa, mutta ensin minun pitäisi lukea Uglies-sarja, sillä sain koko sarjan sisältävän boksin lahjaksi viime vuonna. Silti en ole lukenut vielä ensimmäistäkään osaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon Ugliesin voisin joskus lukea, jos vaikka kirjastosta löytyisi, mutta mitenkään suuren suurta kiinnostusta sarja ei ole herättänyt. Olen tyytyväinen, että valitsin sittenkin Leviathanin luettavaksi ja suosittelen tutustumaan, vaikkei Uglies ihastuttaisikaan :)

      Poista
  2. Huomasin myös nyt, että luet Unwindia. Jee! Toivottavasti tykkäät. Minun pitäisi kesän aikana lukea kolmas osa ja sitten syksyllä ilmestyy neljäs ja viimeinen, jota odotan tietysti myös kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Unwind nyt istuskelee tuossa pöydän kulmalla ja pari sivua olen ehtinyt lukea :D Pitää ensi lukea yksi kirjastonkirja pois ennen eräpäivä ja sitten ajattelin lukea Unwindin kokonaan. Odotan innolla, mitä kirjasta pidän!

      Poista
    2. Toivottavasti en ole saanut odotuksiasi liian korkealle. Minä rakastin kirjaa, mutta yllätyin myös todella positiivisesti, sillä en odottanut kirjalta paljonkaan. Tiedän vain, että suuret ennakko-odotukset voivat kostautua, mutta luulisin ja toivoisin kyllä, että tykkäisit.

      Poista
    3. Heh, et suinkaan, sen sijaan lataan itse itselleni kovia odotuksia kehuttuja kirjoja kohtaan. Yritän välttää tekemästä sitä, koska olen muutaman kerran joutunut pettymään lukemaani ja kovat odotukset ovat tehneet pettymyksestä vain karvaampia (esim. Premeditated). Olen kuitenkin varma, etten voisi ainakaan inhota Unwindiä, koska se vaikuttaa juuri sellaiselta kirjalta, mistä pidän :)

      Poista
  3. Ah, enpäs tiennytkään, että kirjan sisältö on tuollainen! Nyt kiinnostuin tarinasta vielä enemmän. Pitääpä kaapata ne kirjahyllyni reunalta mahdollisimman nopeasti luvun alle.

    Luin muuten kirjasta nimeltään Steampunk Bible, että kirjailija on tehnyt kirjan kanssa paljon yhteystyötä kuvittajan kanssa. Kuvittaja kuvitti vain pari lukua kirjailijan tekstiä jäljessä, ja joskus kuvittaja saattoi jopa kuvittaa jotain ekstraa, josta kirjailija piti niin paljon, että sisällytti kohtauksen kirjaan. Voi siis olla, että kirjan sisällön rikkaus on osittain syntynyt tämän yhteistyön seurauksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin vähän yllätyin, millaisesta tarinasta olisikaan sitten kyse. Odotin jotain erilaista, vaikken nyt täysin osaakaan sanoa, mitä. Pettynyt en ainakaan ole! :D

      Oi, upeaa, kun kirjailija ja kuvittaja tekevät noin läheistä työtä! Keith Thompson todellakin elävöitti tätä tarinaa hurjasti. Oli silmiä hivelevää nähdä, kuinka saumattomasti kirjoitus ja illustraatiot kulkivat käsi kädessä tässä kirjassa. Upeaa työtä sekä Westerfeldiltä että Thompsonilta!

      Poista

Jaa mietteesi!