Champion - Marie Lu

Nimi: Champion

Trilogia/sarja: Legend, #3

Kirjailija: Marie Lu

Kustantaja: Putnam Juvenile

Julkaisuvuosi: 2013

Sivuja: 369 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: He is a Legend. She is a Prodigy. Who will be Champion? 
      June and Day have sacrified so much for the people of the Republic – and each other – and now their country is on the brink of a new existence. June is back in the good graces of the Republic, working within the government's elite circles as Princeps-Elect, while Day has been assigned a high-level military position.

      But neither could have predicted the circumstances that will reunite them: just when a peace treaty is imminent, a plague outbreak causes panic in the Colonies, and war threatens the Republic's border cities. This new strain of plague is deadier than ever, ans June is the only one who knows the key to her country's defense. But saving the lives of thousands will mean asking the one she loves to give up everything.

Ajatukseni: Tämän kirjan oikea tuomio on 4.5 tähteä.

Luin Cahmpionin loppuun jo keskiviikkona, mutta tarvitsin muutaman päivän aikaa kasata ajatukseni. Kun suljin kirjan ensimmäiset ajatukseni olivat pelkkää kysymys- ja huutomerkkien liutaa ja minä inhosin tätä loppua! Se tuntui niin uskomattoman... ei! Emmekö me todella saa tämän parempaa lopetusta? Emmekö todella? Olin niin turhautunut.

Mutta nyt pari päivää myöhemmin olen sitä mieltä, että tämä oli paras päätös, mitä tälle trilogialle voisi antaa. Ihan todella. Toki se tuntuu periaatteessa edelleenkin puukoniskulta sydämeen, mutta kuinka muuten tämän olisi voinut päättää? Mikään muu ei olisi toiminut loppu peleissä yhtä hyvin. Tässä oli tapahtunut niin paljon kaikkea peruuttamatonta niin monien hahmojen välillä, ettei tätä olisi voitu lopettaa sellaisella välittömällä onnellisella lopulla. Tähän tarvittiin se liukuma-aika. Joten olen nyt ihan sinut lopun kanssa. Olisinko kuitenkin kaivannut toisenlaista loppua? Kyllä, toki! Mutta olen silti sinut tämän kanssa.

Champion sijoittuu kahdeksan kuukautta myöhemmin Prodigyn tapahtumien jälkeen. Day asuu veljensä Edenin kanssa San Franciscossa, jossa hän saa hoitoa terveytensä kanssa. Day on nyt virallisesti Tasavallan Electorin, Andenin, kannattaja ja häntä kohdellaan kuin Tasavallan parasta ystävää. Hän ei ole nähnyt eikä puhunut Junen kanssa kahdeksaan kuukauteen, kunnes eräänä iltana June ottaa häneen yhteyttä ja vaatii tätä tulemaan Denveriin tärkeän asian vuoksi. Daylle selviää, että Siirtovallat ovat julistamassa sodan Tasavaltaa vastaan, koska Tasavallan kehittelemät ruttoepidemiat ovat alkaneet hallitsemattomasti levitä Siirtovalloissa. Ainoa keino estää sota Tasavallan ja Siirtomaiden välillä on löytää Potilas 0, jonka verestä voitaisiin kehitellä rutolle vasta-aine ja parannuskeino. Daylle paljastuu, että tuon Potilas 0:n uskotaan olevan hänen veljensä, ja hänen tulisi luovuttaa Eden taas Tasavallan laboratorioihin testattavaksi. Mikäli Day ei suostu tähän, Siirtovallat uhkaavat tuhota Tasavallan.

Alussa minua huolestutti kovasti, että Day ja June vähän niin kuin menettäisivät itsensä, koska heidän asemansa ovat nyt ihan erilaiset mitä kahdessa aikaisemmassa osassa. Day on muuttunut Tasavallan ykkösrikollisesta Tasavallan kultapojuksi, ja June ei ole enää sotilas ja agentti, vaan Princeps-Elect, pyrkimässä Electorin lähimmäksi neuvonantajaksi. He eivät olleet heti alussa niitä rakastamiani vahvoja, toiminnallisia hahmoja, vaan he olivat vähän hukassa itsensä kanssa. Tämän kuitenkin korjaantui nopeasti sen sadan sivun jälkeen ja aloin taas todella nauttia heidän lukemisestaan. Voisin sanoa, että June ja Day ovat yksi parhaista parivaljakoista, mitä olen aikoihin lukenut.

Heidän suhteensa tässä kirjassa oli aika monimutkainen. Paino sanalla monimutkainen. He rakastavat toisiaan ja haluavat olla yhdessä, mutta he eivät vain pysty, koska mitä tapahtui Legendissä. Minua vähän ihmetytti, miten vähän Junea hetkautti uutiset Dayn terveydentilasta ja se kuinka paljon hän tuhlaa aikaa olemalla Andenin kanssa. Mutta ei hätää, tämäkin korjautuu kirjan puolivälin paikkeilla, kun June ja Day viettävät yön yhdessä. Sen jälkeen he ovat erottamattomat, vaikka eivät täysin yhdessä voikaan olla. Kuulostaako siltä, että heidät välinsä ovat monimutkaiset? Kyllä, ne ovat monimutkaiset.

Hahmot ovat yleisesti ottaen todella hyvin rakennettuja. Tess käyttäytyi Prodigyssä kummallisesti, mutta syyt sille ovat nyt ymmärrettävät, kun hän paljastaa ne Daylle. Ja minä pidin siitä seikasta, että Tessistä ja Junesta saattoi tulla vielä läheiset ystävät. Kuten olen aikaisemminkin sanonut, minusta on mahtavaa, että tyttöhahmot voivat olla ihan aidosti ystäviä ilman mustasukkaisuusdraamaa tai kateutta tai selkäänpuukotusta. Anden toisaalta on hahmo, joka on minulle hyvin kaksipiippuinen. Hän on hyvä hahmo, mutta minä en pidä hänestä. Sen jälkeen, kun June tekee selväksi, ettei voi olla Andenin kanssa koska rakastaa Daytä, pidin heidän suhteestaan. Mutta Anden ansaitsee kunniaa sillä, että hänellä ja Dayllä on hyvin arvostavat välit. Ei kukkotappelua, vaan he ovat todella asiallisia toisilleen.

Syy, miksi tämä kirja menettää puoli tähteä on se alkupuolen hitaus, kankeus, vieraus. Tarinan alku tuntui vähän leväperäiseltä. Mitään ei oikein tapahtunut, vaikka niin paljon oli oletettavasti meneillään. June ja Day tuntuivat todella vierailta toisilleen ja heidän ensimmäinen dialoginsa kahdeksaan kuukauteen oli aika kylmäkiskoinen. Se oli harmi. Odotin jotain intensiivisempää, räjähtävämpää alkua ottaen huomioon, kuinka hienosti Prodigy loppui. Alku siis mätti vähän, mutta sen sadan sivun jälkeen tarina alkoi kyllä lentämään vauhdilla eteenpäin.

Yksi pointti, mistä minä todella paljon pidin oli ettei Lu kuvannut Tasavaltaa maailman napana ja kaikkein vahvimpana. Sen sijaan Afrikasta on tullut yksi maailman suurimmista ja vahvimmista sotilasmahdeista ja samoin Antarcticasta. Itse asiassa entinen USA on yksi heikoimmista valtioista tuossa maailmassa. Jes! Marie Lu ei harjoittanut sitä suuresti inhoamaani egoismia!

Champion oli hieno lopetus tälle trilogialle. Minä todella nautin tämän trilogian lukemisesta ja olen edelleen niin iloinen, että päätin ylipäätään tähän trilogiaan tarttua. Olisin missannut jotain näinkin mahtavaa. Marie Lu on hieno kirjailija ja aion ehdottomasti lukea hänen tulevatkin kirjansa. Onneksi sain tämän trilogiaboksin yhteydessä pikkukirjasen nimeltä Life Before Legend, joka kertoo lyhyet tarinat Junesta ja Daystä kun he olivat nuoria. Saan sentään vielä vähän helpotusta tämän trilogian loppuun.

Lukekaa tämä trilogia. Suosittelen lämpimästi.

Lukunäyte: Day, sivut 100-101

I run a hand across the ring in wonder, my heartstrings pulled taut. A dozen emotions rush through me. ”I'm sorry,” I stammer out after a while, trying to put a more hopeful spin on everything. That's all I can say, after this gift from her? ”They think there's still a chance. They're trying out some more treatments soon.”
      ”You once told me why you chose 'Day' as your street name,” she says firmly. She moves her hand so that it's over mine, hiding the paper clip ring from view. The warmth of her skin agaisnt mine makes my breath short. ”Every morning, everything's possible again. Right?” A river of tingles runs up my spine. I want to take her face into my hands again, kiss her cheeks and study her dark, sad eyes, and tell her I'll be okay. But that would just be another lie. Half of my heart is breaking at the pain on her face; the other half, I realize guiltily, is swelling with happiness to know that she still cares. There's love in her tragic words, in the folds of that thin metal ring. Isn't there?
      Finally, I take a deep breath. ”Sometimes, the sun sets earlier. Days don't last forever, you know. But I'll fight as hard as I can. I can promise you that.”
      June's eyes soften. ”You don't have to do this alone.”

Legend –trilogia

    0.5 Life Before Legend (2012)

Legend (2011)

Prodigy (2013)

Champion (2013)