Angelfall - Susan Ee

Nimi: Angelfall

Trilogia/sarja: Penryn & the End of Days, #1

Kirjailija: Susan Ee 
Kustantaja: Amazon Children's Pudlishing
Julkaisuvuosi: 2011 (tämä versio 2012)

Sivuja: 283 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★★

Haastekirja 4/30

Juonikuvaus: It's been six weeks since angels of the apocalypse descended to demolish the modern world. Street gangs rule the day while fear and supersition rule the night. When warrior angels fly away with a helpless little girl, her seventeen-year-old sister, Penryn, will do anything to get her back.

      Anything, including making a deal with an enemy angel.

      Raffe is a warrior who lies broken and wingless on the street. After eons of fighting his own battles, he finds himself being rescued from a desperate situation by a half-starved teenage girl.

      Traveling through a dark and twisted Northern California, they have only each other to rely on for survival. Together, they journey toward the angels' stronghold in San Francisco where Penryn will risk everything to rescue her sister, and Raffe will put himself at the mercy of his greatest enemies for the chance to be made whole again.

Ajatukseni: Angelfall oli täydellinen lukukokemus. En voisi toivoa parempaa post-apokalyptistä enkelitarinaa. Tällainen tarina on juuri sitä, mikä saa minulta sukat pyörimään jaloissa. Eikö kuulosta oudolta tuo sana täydellinen minun suustani? Tiedän olevani todella pikkutarkka lukemastani ja kiinnitän huomiota todella herkästi kaikenlaisiin yksityiskohtiin. Sellainen on vain tyylini lukea. Sekä hyvässä että pahassa.

Kun sanon jonkun kirjan olevan täydellinen, tarkoitan sillä sitä, että lukukokemus oli minulle huikaiseva, jännittävä, sydämentykytyksiä aiheuttava, tyrmäävä enkä missään vaiheessa tuntenut oloani ärtyneeksi, kyllästyneeksi tai löytänyt epäkohtia, jotka pistivät minua pännimään. Samanlainen lukukokemus oli minulle Daughter of Smoke and Bone. En yksinkertaisesti muuttaisi yhtään mitään tästä tarinasta. Angelfall osui ja upposi minulle täydellisesti.

On kulunut kuusi viikkoa siitä, kun enkelit toivat maailmanlopun ihmisten tuntemalle maailmalle. Jäljellä on kourallinen selviytyjiä, jotka haalivat kaiken ruoan ja hyödyllisen vain seuraavaan päivään selviytyminen mielessä. Yötä vältellään sekä enkelten että toisten ihmisten pelossa. Penryn Young on 17-vuotias tyttö, jolle elämä oli jo ennen tuhoa hankalaa. Hän elää skitsofrenisen, arvaamattoman äitinsä kanssa ja yrittää samalla pitää huolta seitsemänvuotiaasta liikuntakyvyttömästä pikkusiskostaan, Paigesta.

Kun eräänä yönä he lähtevät keräämään kaduilta elintarvikkeita ja hyödykkeitä, he joutuvat keskelle enkelten kamppailua. He joutuvat todistamaan, kun viisi enkeltä leikkaavat yhdeltä omistaan siivet ja jättävät hänet kuolemaan kadulle. Ennen lähtöään yksi heistä repii mukaansa Paigen, jättäen Penrynin epätoivoisena kadulle tuijottamaan heidän loitonnevaa siluettia yötaivaalla. Penryn lyöttäytyy yhteen haavoittuneen, siivettömän enkelin, Raffen, kanssa, ja yhdessä he matkaavat Kalifornian läpi San Franciscoon, enkelten valtaamaan kaupunkiin. Penryn haluaa pelastaa siskonsa ja Raffen kiinnostus kohdistuu siipiensä takaisin saamiseen. Nämä kaksi niin erilaista taistelijaa yhdistävät voimansa saavuttaakseen tavoitteensa.

Miksi minä en ole lukenut tätä aikaisemmin? Miksi? Olin tutkaillut tätä vaikka kuinka monesti Goodreadsissä ja ollut viittä vaille tilaamassa tätä itselleni, mutta aina vain jätin väliin. Minä todella meinasin kompastua omiin ennakkoluuloihini, jotka tämä kirja minussa herätti. Olisin kompastunut niin pahasti, että olisin samalla tippunut jyrkänteeltä ja kuollut omaan häpeääni. Näin mahtavan kirjan meinasin jättää lukematta. Kun rupesin tätä tänään iltapäivällä lukemaan, huomasin jo muutaman aukeaman jälkeen, että se on menoa nyt sitten enkä saattanut laskea tätä käsistä ennen kuin olin kokonaan tämän lukenut. Eipä sillä, etteikö minua olisi varoitettu, sen verran mahtavia arvosteluja tämä on Goodreadsissä saanut.

Penryn on aivan mahtava päähenkilö. Hän on huikaiseva! Hän on vahva, vastuuntuntoinen, nokkela, hauska, terävä, määrätietoinen – lisätään tähän vielä kymmenkunta muuta positiivista adjektiivia emmekä vieläkään saa täysin kiteytettyä Penrynin hahmoa riittävällä kunnialla. Penryn on niin mahtavasti kirjoitettu ja hänen näkökulmansa tässä tarinassa toimi aivan loistavasti! Hän osaa pitää puolensa, taistella ja hän heittää niin herkullista läppää, että moneen otteeseen nauroin ääneen. Ja kuinka hän toimi Raffen kanssa? Se oli silkkaa kultaa:

      ”Oh. My. God.” I lower my voice, having forgotten to whisper. ”You're nothing but a bird with an attitude. Okay, so you have a few muscels, I'll grant you that. But you know, a bird is nothing but a barely evolved lizard. That's what you are.”

      He [Raffe] chuckles. ”Evolution.” He leans over as if telling me a secret. ”I'll have you know that I've been this perfect since the beginning of time.” He is so close that his breath caresses my ear.

      ”Oh, please. Your giant head is getting too big for this forest. Pretty soon, you're going to get stuck trying to walk between two trees. And then, I'll have to rescue you.” I give him a weary look. ”Again.” (sivu 77)

Penrynin ja Raffen väliset keskustelut olivat niin mahtavia! Raffe oli aivan mahtava! En voinut olla rakastumatta häneen. Hän on vähän ylimielinen, mutta humoristisella tavalla, ja oli niin hauskaa seurata hänen ja Penrynin välistä kanssakäymistä. Erityisesti se, ettei heidän romanssinsa todellakaan roihahtanut heti ja että se oli niin kaukana insta-lovesta kuin vain mahdollista, sai minut niin kovasti kannustamaan heidän puolestaan. Romanssi ei todellakaan ollut se, mikä tätä tarinaa eteenpäin ajoi, vaan se rakentui hitaasti taustalla, kun nämä kaksi ihanuutta suoriutuvat itse kukin omasta tehtävästään saada omansa takaisin.

Hahmot yleensäkin olivat todella hienoa antia tässä kirjassa. Erityisesti Penrynin äiti ansaitsee kunniamaininnan. Hänen skitsofreninen mielensä näkee ja kuulee asioita, joita kukaan muu ei kykene aistimaan, ja hän elää harhakuviensa armolla. Hän oli karmiva hahmo. Hän sai kyllä todella aikaan kylmiä väreitä.

Juonenkäänteet erityisesti kirjan loppupuolella olivat todella yllättäviä. Mitä hahmoille tapahtui, erityisesti Raffelle ja Paigelle, oli jotain niin järkyttävää ja karua, etten voi kuin tuijottaa tätä kirjaa monttu auki silmät lautasen kokoisina ja nähdä sieluni silmin ne kuvat, joita Ee niin elävästi kirjoitti. En tiedä, miten kuvaisin tunnetilaani lopun suhteen. Se jätti minut samaan aikaan sekä niin surulliseksi että järkyttyneeksi, etten tiedä, miten päin olisin. Se oli kuin suoraan jostain painajaiskuvista.

Olin hyppiä tasajalkaa onnesta lukiessani tätä kirjaa. Olin niin suunnattoman iloinen ja vaikuttunut, kuinka nerokkaasti Ee käytti hyväkseen kristillistä enkelimytologiaan nefileineen, langenneine enkeleineen ja arkkienkeleineen/-demoneineen. Hän kirjoitti mytologian mukaisesti. Tätä kaikkea maustettiin mitä kutkuttavimmalla kunnon mustalla huumorilla, joka sopi kirjan tummanpuhuvaan sävyyn kuin luunappi otsaan. Susan Ee on nerokas ja todella taitava kirjailija. Hän kirjoittaa niin elävästi, että lukiessa suorastaan elin itsekin tarinassa ja näin kaikki ne kauhukuvat todella selkeinä mielessäni.

Minulle Angelfall oli post-apokalyptisten enkelitarinoiden täydellisyyden ruumiillistuma. Jo tätä arvioita kirjoittaessani kuuntelen kirjan audioversiota Youtubesta. En voi vielä päästää tästä tarinasta irti. Angelfall on helposti yksi parhaista kirjoista, mitä olen tänä vuonna – tai koskaan – lukenut. Jokaisen pystyvän pitäisi lukea tämä kirja. Suosittelen tätä niin kovasti!

Jatko-osan tilasin jo. Vannon, että heti kun saan World Afterin käsiini, käyn sen kimppuun kuin nälkäinen tiikeri, joka ei ole saanut päiviin syödäkseen. Sitä ennen aion istua huoneeni nurkassa pimeässä ja täristä vieroitusoireiden vallassa.

Lukunäyte: Chapter 6, sivut 25-26

Instead of hurling the glass after it, I throw the water on the angel. I want to smash to glass after it, but I hold back.

      ”Wake up, damn it. Wake up! What are they doing to my sister? What do they want with her? Where the hell is she?” I scream at the top of my lungs, knowing I could be bringing on street gangs and not caring.

      I kick the couch for good measure.

      To my utter amazement, his eyes open blearily. They're deep blue and glaring at me. ”Can you keep it down? I'm trying to sleep.” His voice is raw and full of pain, but somehow, he still manages to inject a certain level of condescension.

      I drop down on my knees to look directly into his face. ”Where did the other angels go? Where did they take my sister?”

      He deliberately closes his eyes.

      I slap his back with everything I've got, right where the bandages are bloodied.

      His eyes fly open, his teeth gritting. He hisses through his teeth but doesn't cry out in pain. Wow, does he look pissed off. I resist the urge to take a step back.

Penryn & the End of Days –sarja

Angelfall (2011)

World After (2013)

End of Days (2015)