Prodigy - Marie Lu

Nimi: Prodigy

Trilogia/sarja: Legend, #2

Kirjailija: Marie Lu

Kustantaja: Putnam Juvenile

Julkaisuvuosi: 2013

Sivuja: 371 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: After escaping from the Republic's stronghold of Los Angeles, June and Day arrive in Vegas just as the unthinkable happens: the Elector Primo dies, and his son Anden takes his place. With the Republic edging closer to chaos, the pair joins group of Patriot rebels eager to help Day rescue his brother and who offer them passage to the Colonies. The Partiots have only one request – June and Day must assassinate the new Elector.
      It's the chance to change the nation, to give voice to a people silenced for too long. But as June realizes this Elector is nothing like his father, she's haunted by the choice ahead. What if Ander is a new beginning? What if revolution must be more than loss and vengeance, ager and blood? What if the Patriots are wrong?

Ajatukseni: Progidy oli mahtava. Luin tätä koko yön aamuseitsemään asti, koska en yksinkertaisesti kyennyt laskemaan tätä käsistä. Kaikki se, mikä minua Legendissä vaivasi, ei ollut mikään ongelma Prodigyssä ja tämä kirja ylitti ensimmäisensä huimasti. Voin jo nyt sanoa, että tämä trilogia on yksi parhaista dystopioista, mitä olen ikinä lukenut. Luojan kiitos otin tämän luettavaksi!

June ja Day ovat paenneet Los Angelesista Vegasiin, jossa he tekevät yhteistyösopimuksen Tasavallan vastaisten kapinallisten kanssa: he saavat kapinallisten apua Dayn loukkaantuneen jalan kanssa, ja palvelusta vastaan June ja Day lupaavat itsensä kapinallisten käyttöön. Samaan aikaan he saavat kuulla uutisen Tasavallan tyrannihallitsijan, Elector Primon äkillisestä kuolemasta. Vallankahvaan nousee hänen poikansa, Anden, joka ei kuitenkaan saa millään puolelleen Senaattia, armeijaa tai kansalaisia. Kapinalliset paljastavat suunnitelmansa Junen ja Dayn varalle: he haluavat salamurhata Andenin, ja Junen ja Dayn roolit tuossa teossa ovat näkyvimmät. Kapinallisten tavoitteena on saada romautettua Tasavalta, aloittaa vallankumous ja yhdistää kahtia jakautuneet, sotaisat Yhdysvallat, ja ainoa keino saada kansalaiset mukaan vallankumoukseen on esittää kansalaisten rakastetuimmat ihmiset, Junen ja Dayn, tekemässä yhteistyötä kapinallisten kanssa. Mutta kun June ja Day pääsevät syvemmälle mukaan tähän tehtävään, he joutuvat kohtaamaan vaikeita totuuksia ja tekemään ratkaisuja, jotka myös ajavat heitä kauemmas toisistaan.

Prodigy on jatko-osa, jossa kaikki on aivan loistavasti kohdallaan. Hahmot ovat silkkaa parhautta, juoni on monimutkainen, täynnä yllättäviä käänteitä, selkäänpuukotusta ja vaikeita ratkaisuja, poliittinen jännitys oli loistavaa, ja draama ja romanssi saivat minut hermoromahduksen partaalle. Tässä kirjassa ei ollut mitään, mistä en pitänyt, lyhyesti ja yksinkertaisesti sanottuna.

Legendissä se poliittinen touhu oli aika vähäistä, mutta tässä kaikki keskittyy poliittisen salajuonittelun ja salamurhasuunnitelman ympärille. Progidy antoi minulle poliittisen salajuonittelun suhteen kaiken mitä ikinä vain voisin toivoa! Kaikessa on kyse vallasta ja siitä, kuka vetelee naruja. Siitä, kuka kuolee ja ketä täytyy sumuttaa omien etujen saavuttamiseksi, ei välitetä. Prodigyn juoni on nerokas. Missään vaiheessa en kokenut tylsistymistä tai ennalta-arvattavuutta, koska Lu pistää pystyyn sellaiset turpakäräjät, että hän ei päästä lukijaa todellakaan helpolla. Kaikki ne juonenkäänteet yllättivät minut joka kerta, ja erityisesti lopussa minusta tuntui kuin Lu olisi henkilökohtaisesti läimäyttänyt minua kasvoihin. Miksi, voi miksi...

June ja Day ovat mitä parhaimpia hahmoja. Molemmat heistä on niin loistavia, että oksat pois. June on luopunut kaikesta Dayn vuoksi: hän on saanut tietää totuuden veljensä murhan takia, joten hän on kääntänyt selkänsä entiselle elämälleen ja joutuu nyt todella miettimään tulevaisuuttaan, koska hän on etsintäkuulutettu rikollisen avustamisesta ja hän yksinkertaisesti tasapainottelee kuilun reunalla. June ei tiedä, keneen voi luottaa ja kapinallisten suunnitelma haiskahtaa hänelle todella vahvasti epäilyttävältä. June on kaikkea sitä, mistä minä päähenkilössä pidän: älykäs, vahva, realistinen, loogista ajattelua harjottava ja niin hurmaava.

Sama pätee Dayhin. Hän oli niin loistava. Day on joutunut kokemaan viisitoistavuotisen elämänsä aikana niin paljon kaikkea, että se on jättänyt pysyviä jälkiä häneen ja vaikuttavat vahvasti hänen ajattelumaailmaansa ja tekoihinsa. Nämä kaksi hahmoa jäävät varmasti mieleeni hyvin pitkäksi aikaa. Muutenkin hahmot olivat todella hyvin kehitettyjä. Erityisesti Kaede, kapinallinen, ja Tess, Dayn pitkäaikainen ystävä, ansaitsevat kunniaa!

Minun on pakko purkaa sydäntäni tämän kirjan draaman ja romanssin suhteen. Hyvin usein jatko-osissa ryssitään romanssi ihan totaalisesti. Tyyliin ensimmäisen osan lopussa päähenkilöpari saavat toisensa ja vannotaan ikuista rakkautta, yhdessäoloa ajasta ikuisuuteen, ettei mikään voi heitä erottaa ja kuinka kohtalo on heidät toisilleen suonut ja plaaplaaplaa. Ja sitten jatko-osassa kaikki tuo vedetään pöntöstä alas. Päähenkilöpari on ollut yhdessä huimat parista viikosta pariin kuukauteen, kunnes sitten tulee pinnallista ja rasittavaa draamaa, joka pohjautuu johonkin todella tyhjänpäiväiseen syyhyn (esim. Fitzpatrickin Riitasoinnussa). Tällaista tulee luettua niin usein ja se on ärsyttävää.

Tässä kirjassa mikään tällainen ei ollut ongelmana! Oikeasti! Minusta tuntuu epätodelliselta, että minä rakastin tämän kirjan draamaa ja romanssia. Junen ja Dayn välit ovat niin monimutkaiset. He ihan todella haluavat olla toistensa kanssa, mutta niin paljon lopullisia ja korjaamattomia asioita on tapahtunut heidän välillään, ettei se ole niin helppoa. He ovat täysin eri maailmoista, heidän elintapansa ja varallisuuseronsa luovat kitkaa heidän välilleen, koska ne rakentavat heidän ajatusmaailmansa sellaiseksi, mitä se on. He yrittävät kovasti luottaa toisiinsa, mutta sekään ei ole niin yksinkertaista, koska heillä on niin suuret näkemyserot niin monissa asioissa. Heidän asemansa kaiken tapahtuneen jälkeen ajavat heitä aina vain enemmän erilleen ja lopulta heidän täytyy tunnustaa tosiasiat sekä itselleen että toisilleen. Mutta he silti haluavat olla toistensa kanssa niin paljon! Tämä on niin surullista! Ja minä toivon enemmän kuin mitään, ettei viimeiseen osaan synny sitä kovasti pelkäämääni kolmio-/neliödraamaa...

Lopussa minusta tuntui kuin Lu olisi antanut minulle ympäri korvia ja iskenyt tikarilla suoraan sydämeen. Eihän se nyt vain voi mennä näin... Joskus mietin kohtaisinko koskaan sellaista trilogian päätösosaa, jossa ihan todella kaikki päättyisi toiveikkaasti, mutta todella traagisesti. Tällä tarkoitan suurempien asioiden muuttumista parempaan mutta todella surullista päätöstä päähenkilöille ja romanssille. Voisiko tässä olla juuri sellainen trilogia? Vaikka sydän särkyisi sellaista lukiessa, toivottaisin silti sellaisen erilaisen lopun tervetulleeksi. Kaikki ei voi eikä tarvitse päättyä aina onnellisesti. Odotan sydän kurkussa, mitä viimeinen osa tuo tullessaan.

Olen onnesta soikeana, että minulla on heti mahdollisuus tarttua viimeiseen osaan! Pois tieltä risut ja männynkävyt! Champion, täältä tullaan!

Lukunäyte: June, sivu 35

Day's hand touches my arm for a second, stopping me in the middle of untying his boots. ”What do you think of their plan?”
      ”Assassinating the new Elector?” I turn away, concentrating on unlacing, then loosening each of his boots as carefully as I can. It's a question I haven't figured out yet, so I deflect it. ”Well, what do you think? I mean, you go out of your way to avoid hurting people. This must be kind of a shock.”
      I'm startled when Day just shrugs. ”There's a time and place for everything.” His voice is cold, harsher than usual. ”I never saw the point of killing Republic soldiers. I mean, I hate them, but they're not the source. They just obey their superiors. The Elector, though? I don't know. Getting rid of the person in charge of this whole goddy system seems like a small price to pay for starting a revolution. Don't you think?”
      I can't help feeling some admiration for Day's attitude. What he says makes perfect sense. Still, I wonder if he would've said the same thing a few weeks ago, before everything that had happened to his family. I don't dare mention the time I'd been introduced to Anden at the celebratory ball. It's harder to reconcile yourself to killing someone who you've actually met – and admired – in person. ”Well, like I said. We don't have a choice.”

Legend –trilogia

    0.5 Life Before Legend (2012)

Legend (2011)

Prodigy (2013)

Champion (2013)