The Nightingale - Kristin Hannah

Nimi: The Nightingale

Kirjailija: Kristin Hannah

Kustantaja: St. Martin's Press

Julkaisuvuosi: 2015

Sivuja: 440 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Despite their differences, sisters Vianne and Isabelle have always been close. Younger, bolder Isabelle lives in Paris while Vianne is content with life in the French countryside with her husband Antoine and their daughter. But when the Second World War strikes, Antoine is sent off to fight and Vianne finds herself isolated so Isabelle is sent by their father to help her.

      As the war progresses, the sisters' relationship and strength are tested. With life changing in unbelievably horrific ways, Vianne and Isabelle will find themselves facing frightening situations and responding in ways they never thought possible as bravery and resistance take different forms in each of their actions.

Ajatukseni: I'm back! Tämä on ensimmäinen arvio sitten helmikuun mitä olen kirjoittanut, joten olen hieman ruosteessa, pahoittelut siitä!

The Nightingale on kuvaus kahdesta sisaruksesta toisen maailmansodan keskeellä. Kun Viannen aviomies saa kutsun rintamalle, joutuu hän nyt ottamaan vastuulleen sekä taloudenhoidon että tyttärensä kasvattamisen. Sisarusten isä lähettää Isabellen auttamaan Viannea tuosta selviämisessä, eikä kulu kauan ennen kuin Isabellen tulinen luonne alkaa kiinnittää saksalaismiehittäjien huomiota. Molemmat sisarukset taistelevat tahoillaan parhaaksi katsomallaan tavalla, yrittäen selviytyä sodan jaloissa.

The Nightingale kiinnosti minua heti ilmestymisestään lähtien. Kuten joku varmaan muistaakin, olen hirveä historianörtti ja luen paljon toiseen maailmansotaan sijoittuvaa kirjallisuutta. Tuon ajanjakson kammottavat ihmiskohtalot, monimutkaiset poliittiset suhteet ja karu todellisuus, jossa miljoonat ja taas miljoonat elivät sekä kiehtovat että hirvittävät minua. Toisesta maailmansodasta ei ole kulunut kovinkaan kauan aikaa, mutta maailma on muuttunut paljon sitten noiden aikojen. Vielä tänäkin päivänä käsittelemme tuon sotaisan ajanjakson seuraamuksia.

The Nightingale oli siis heti tutkassani, kun ensimmäisen kerran kirjasta kuulin. Minulla kesti vain valitettavan kauan siihen päästä, kunnes lopulta eräänä helmikuisena aamuna sen päätin aloittaa. Kirja nappasi minut heti mukaansa ja luinkin sen päivässä parissa loppuun. Tätä oli niin vaikea laskea käsistä.

Vianne ja Isabelle ovat toistensa vastakohdat. Viannen aviomies joutuu rintamalle jättäen hänet ja heidän tyttärensä Sophien taakseen hoitamaan kotia. Vianne yrittää vain sopeutua uuteen todellisuuteen, jonka Ranskan antautuminen ja saksalaisten miehitys tuo mukanaan ja pysytellä toiveikkaana miehensä paluusta ja elämän jatkumisesta. Hän ei halua tehdä mitään, mikä kiinnittäisi miehittäjien huomion. Isabelle puolestaan on villi nuori nainen, jonka sisällä palaa liekki ja tarve tehdä jotain kotimaansa puolesta. Hän haluaa olla mukana taistelussa natsi-Saksaa vastaan ja tehdä oman osuutensa Ranskan ja ranskalaisten puolesta. Isabellen hahmo on saanut inspiraationsa belgialaisesta naisesta Andrée de Jonghista. Harva lienee edes kuullut hänestä, joten suosittelen suuresti lukemaan hänen tarinasta. Se on huikea ja pistää nöyräksi.

The Nightingale on ennen kaikkea tarina naisista sodan keskellä ja kuvaus siitä, kuinka he selviytyivät noista ajoista omalla rintamallaan. Naisten rooli sota-aikana on aina ollut hurjan tärkeä, ja minusta tätä teos onnistui vangitsemaan tuon työn hienosti. Sota-aikana miesten joutuessa sotaan naiset pitivät tehtaat ja tuotannon käynnissä. He tekivät kotirintamalla kaiken sen työn, joka miesten lähtiessä rintamalle jäi vaille tekijäänsä. Ilman heitä maat olisivat pysähtyneet täysin.

Tämä kirja oli todellinen tunteellinen vuoristorata. Tarinan loppupuolella luin tätä pala kurkussa ja silmät kirvellen. Olin niin vaikuttunut Isabellen ja Viannen tarinoista. The Nightingale on niin kaunis ja karu, toivoton mutta samaan aikaan myös toivoa täynnä.

Minua harmittaa, etten kirjoittanut tätä arviota heti kirjan loppuun saatuani, sillä nyt tuntuu etten millään kykene pukemaan sanoiksi niitä tunteita, joita silloin tunsin...

Mutta sen voin sanoa, että tämä teki minuun aivan valtaisan suuren vaikutuksen ja että rakastin tätä teosta koko sydämeni pohjasta. Muistan ajatelleeni, että tässä se on, tämä on koko vuoden paras kirja minkä tulen varmasti lukemaan. No, kohta vuosi on päättynyt ja lukemani kirjat jäävät niin vähäisiksi, että niin todellakin taitaa olla.

Suosittelen The Nightingalea niin paljon! Olen täysin varma, että tulen lukemaan tämä vielä uudestaankin. Ehkä sitten voin päivittää tämän tekstin kuvastamaan lukukokemustani paljon kokonaisvaltaisemmin.

Lukunäyte: One, April 9, 1995 The Oregon Coast

If I had told him the truth long ago, or had danced and drunk and sung more, maybe he would have seen me instead of a dependable, ordinary mother. He loves a version of me that is incomplete. I always thought it was what I wanted: to be loved and admired. Now I think perhaps I’d like to be known.

      ”Think of this as my last request.”

      I can see that he wants to tell me not to talk that way, but he’s afraid his voice will catch. He clears his throat. ”You’ve beaten it twice before. You’ll beat it again.”

      We both know this isn’t true. I am unsteady and weak. I can neither sleep nor eat without the help of medical science. ”Of course I will.”

      ”I just want to keep you safe.”

      I smile. Americans can be so naïve.

      Once I shared his optimism. I thought the world was safe. But that was a long time ago.

      ”Who is Juliette Gervaise?” Julien says and it shocks me a little to hear that name from him.

      I close my eyes and in the darkness that smells of mildew and bygone lives, my mind casts back, a line thrown across years and continents. Against my will— or maybe in tandem with it, who knows anymore?— I remember.