The Unexpected Everything - Morgan Matson

Nimi: The Unexpected Everything

Kirjailija: Morgan Matson

Kustantaja: Simon & Schuster

Julkaisuvuosi: 2016

Sivuja: 519 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: Andie has a plan. And she always sticks to her plan.

      Future? A top-tier medical school.

      Dad? Avoid him as much as possible (which isn’t that hard considering he’s a Congressman and he’s never around).

      Friends? Palmer, Bri, and Toby—pretty much the most awesome people on the planet, who needs anyone else?

      Relationships? No one’s worth more than three weeks.

      So it’s no surprise that Andie’s got her summer all planned out too.

      Until a political scandal costs Andie her summer pre-med internship, and lands both she and Dad back in the same house together for the first time in years. Suddenly she’s doing things that aren’t Andie at all—working as a dog walker, doing an epic scavenger hunt with her dad, and maybe, just maybe, letting the super cute Clark get closer than she expected. Palmer, Bri, and Toby tell her to embrace all the chaos, but can she really let go of her control?

Ajatukseni: Jatkan rästipostausten parissa. Tämän jälkeen enää seitsemän jäljellä! Wooo!

Andien kesä saa täysin uuden käsikirjoituksen, kun hänen hakemuksensa huipputärkeään lääkiksen ohjelmaan hylätään hänen isänsä jouduttua poliittisen skandaalin kouriin. Andie joutuu hakemaan kesätyötä koiranulkoiluttajana eikä hän voisi tuntea oloaan surkeammaksi. Välit isään ovat tulehtuneet ja rakoilua näkyy myös hänen ystäväpiirissään. Eräänä päivänä Andie kohtaa Clarkin, nuoren kirjailijan, ja tämä saa Andien tekemään asioita joita hän ei ole koskaan ennen harkinnutkaan. Kesä tuntuukin hitaasti paremmalta kuin Andie olisi osannut kuvitellakaan.

Contemporary-genressä on sellainen vika, että nämä kirjat ovat niin ennalta-arvattavia. Tarinan ajava voima on (lähes) aina romanssi, ja sitten lukija vain seuraa muutaman sadan sivun verran sitä draamaa, joka pyörii päähenkilön ja ihanstuksen kohteen ympärillä. Osa näistä genren kirjoista melkoisen paatoksellista luettavaa ja voi tuntua, että kun on lukenut yhden, kaksi, viisi tai kymmenen niin on suunnilleen lukenut kaikki muutkin. Mutta sitten näin näitä muutamia helmiä, jotka loistavat kaltaistensa joukosta edukseen.

Mikä tekee Morgan Matsonin teoksista niitä helmiä? Mikä näissä teoksissa on se, joka saa on niin koukuttavaa? Ensinnäkin, hän kirjoittaa niin kauniisti. Huomaan ahmivani hänen tekstiään, palaten sivuja taaksepäin lukeaksi kohtauksia uudestaan, huokaillen hänen proosalleen. Toiseksi, hän kirjoittaa varsin realistisia hahmoja, jotka ottavat massiivisia harppauksia henkisen kasvun saralla kirjan loppuun tultaessa. Kolmanneksi, hänen kirjansa nyt vain ovat niin viihdyttäviä, hauskoja ja söpöjä.

Tämä kirja on täynnä ihan mahtavia hetkiä. Suosikkini lienee oli Andien ja hänen ystäviensä aarteenmetsästys, kuinka he kaikki – Andien isää myöten – innostuivat siitä ja olivat ihan kympillä mukana. Ja sitten on Andie ja hänen isänsä vaikeat välit. Andien äidin kuoltua ja hänen isänsä poliittisen uran lähdettyä nousukiitoon, heidän välinsä alkoivat rakoilla, kunnes he olivat lähes vieraita toisilleen. Tarinan aikana he yrittävät kuitenkin jälleen löytää sitä kytköstä välillään ja olla jälleen perhe. Voi että sitä oli hienoa lukea.

Ja kyllä, The Unexpected Everything osaa olla aivan äärimmäisen siirappinen. Hyvä luoja, hyvä etteivät hampaat sulaneet suuhun. Mutta se on vain osa Matsonin teosten viehätystä. Hänen kirjojaan on niin helppo lukea, niistä on niin helppo nauttia. Haluan lukea kaiken, mitä hän kirjottaa!

The Unexpected Everything on niitä feel-good kirjoja, jotka jättävät hyvän mielen viimeisen sivun käännyttyä ja tarinan päätyttyä. Luin tämän hyvin nopeasti, kykenemättä laskemaan tätä käsistä. Loistava lukukokemus!

Lukunäyte: Chapter Three

Feeling like I was about to cry— something I very rarely did, usually only at movies— I turned around and started walking across the street, back to my car, crossing my arms over my chest.

      ”Uh— so, see you around?” the guy called after me, and I could hear the nervous, hopeful note in his voice. Under other circumstances, I probably would have responded to this. He was really cute, after all, even if he had no idea how to walk a dog. But not today. Not with everything that had been my life currently in pieces at my feet.

      ”Probably not,” I said, keeping my eyes fixed straight ahead as I pulled open my car door. ”I don’t live around here.” I got in and shut the door but didn’t start the car yet— mostly because I had no idea what I was going to do now, or where I was going to go.

      The guy turned and started walking back the way he’d come, and I looked for maybe a moment longer than I should have, watching as Bertie took off at a run, the guy stumbling a few steps behind, trying to catch up.

      I made myself turn away, then picked up my phone. I unlocked it, then stopped. If I let myself think about the bigger picture— like what this actually meant for my future— I knew I would start to spiral out. I needed to think about my next immediate steps. Small pieces that I could manage. I looked down at my phone and saw the text from Palmer was still open— and Bri had responded, saying she’d be at the diner if she could haul Toby out of bed.

      I didn’t know what I was going to do, but I knew I wasn’t going to figure it out without coffee.