Silent Child - Sarah A. Denzil

Nimi: Silent Child

Kirjailija: Sarah A. Denzil

Kustantaja: Itsenäinen julkaisu

Julkaisuvuosi: 2017

Sivuja: 416 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★☆☆☆

Juonikuvaus: In the summer of 2006, Emma Price watched helplessly as her six-year-old son's red coat was fished out of the River Ouse. It was the tragic story of the year - a little boy, Aiden, wandered away from school during a terrible flood, fell into the river, and drowned.

      His body was never recovered.

      Ten years later, Emma has finally rediscovered the joy in life. She's married, pregnant, and in control again...
      ...until Aiden returns.

      Too traumatized to speak, he raises endless questions and answers none. Only his body tells the story of his decade-long disappearance. The historic broken bones and injuries cast a mere glimpse into the horrors Aiden has experienced. Aiden never drowned. Aiden was taken.

      As Emma attempts to reconnect with her now teenage son, she must unmask the monster who took him away from her. But who, in their tiny village, could be capable of such a crime?

      It's Aiden who has the answers, but he cannot tell the unspeakable.

Ajatukseni: Alan nyt päästä näihin tuoreimpiin arvioihin. Tämän teoksen luin lokakuun lopussa. En pitänyt lukamastani juuri ollenkaan, mutta olin niin tyytyväinen tuntiessani lukuilon roihahtavan jälleen eloon.

Emman kuusivuotias poika Aiden katosi rankkasateeseen ja myöhemmin tämän punainen sadetakki ongittiin joesta. Ruumista ei kuitenkaan koskaan löydetty. Kymmenen vuotta myöhemmin Emma on vihdoin löytänyt jonkinlaisen rauhan elämässään; hän on naimisissa ja odottaa toista lastaan. Kaikki tuntuu olevan hyvin, kunnes jotain aivan odottamatonta tapahtuu ja Emman maailma kääntyy ylösalaisin: teini-ikäinen Aiden löydetään vaeltamasta maantien varressa. Aiden on selvästi läpikäynyt todella rankkoja ja karuja asioita, jotka ovat jättäneet häneen jäljen: hän ei puhu eikä luo oikein minkäänlaista kontaktia keneenkään, edes äitiinsä. Mitä Aidenille siis tapahtui? Sen Emma haluaa selvittää vaikka mikä olisi.

Kuvitelkaapa hämmästystäni, kun sain tietää Sarah A. Denzilin kirjoittavan YA-kirjoja nimellä Sarah Dalton. Hän on se sama Sarah Dalton, jonka teoksen The Blemished olen aikaisemmin lukenut. Ooooh daaaamn, olisinpa tiennyt tämän kytköksen ennen kuin Silent Childin aloitin, niin olisin vähintäänkin osannut odottaa aivan jäätävää jankkaamista suurimmaksi osaksi tarinaa. Kenties olisin jopa skipannut tämän kokonaan.

Ei kolahtanut. Silent Childissa oli niin paljon potentiaalia olla huikea psykologinen trilleri, mutta sitä tämä ei kyllä ollut. Saamme aivan jäätävää itsesäälissä rypemistä ja ruikutusta Emman osalta voi hyvä luoja oikeasti. Emma ruikuttaa loputtomasti sanomatta kuitenkaan oikeasti mitään olennaista. Sen sijaan, että tässä olisi oikeasti käsitelty Aidenin katoamista, hänen paluutaan ja sitä mysteeriä tapahtumien ympärillä, tarinan pääpaino olikin täysin Emman raastavassa romanttisessa elämässä ja siinä, miten vaikeaa hänellä oli. Heti alussa Aidenin isä ja Emman ex-rakastaja ilmestyy paikalle ja ohohohooo miten hänet heti ensiaskelilla kuvattiin. Oli ilmiselvää, mitä tarinassa oli luvassa.

Entä Aiden? Nuori poika jonka oletettiin hukkuneen, mutta joka vastoin kaikkien luuloa onkin elossa? Tuota koko hahmoa käytettiin vain kyhäelmänä antamaan Emman tarinalle traagisuutta. Voi nuorta Emma-parkaa, joka menetti lapsensa niin kummallisissa olosuhteissa! Voi odottavaa Emma-parkaa, jonka teini-ikäinen poika yllättäen ilmestyykin paikalle! Voi Emma-parkaa, joka on raskaana ja joka on aloittanut uuden elämän! Voi Emma-parkaa, jonka superkuuma alfauros-ex-mies on tullut jälleen hänen elämäänsä ja aiheuttaa kitkaa uuden miehen välillä! Mutta entä Aiden-parka, joka on selvästi kokenut jotain todella kammottavaa? Tosi surullista, mutta voi Emma-parkaa.

Entäs itse mysteeri sitten? Se oli aika ennalta-arvattavaa, mutta se ei ollut se joka sai vereni kiehahtamaan. Mysteeri on kaksijakoinen: Aidenin osuus on aikalailla whatever ja käsitelty todella nopeasti ja pintapuolisesti, mutta Emman osuutta taasen märehdittiin loputtomiin. Voiko olla kornimpaa pahista mitä tässä kirjassa? Eikö se ollut aika selvää, mitä tuo hahmo oikein duunasi? Minusta oli.

Silent Childissa oli niin paljon lupausta ja potentiaalia, mutta lopputulos oli minusta kyllä aika heikko. Janoan enemmän vaikuttavia psykologisia mysteeri-trillereitä odottaessani uusia julkaisuja Gillian Flynniltä, mutta yleensä nämä jäävät todella kuiviksi kohdallani. Harmittaa, koska tunnen suurta vetoa näiden kirjojen puoleen...

Lukunäyte: Chapter 1

The day I lost Aiden was the day I realised what it meant to lose control. People talk about losing control of themselves all the time, whether it's from drink, drugs, passion, or anger. But they don't know what it's truly like to lose control, and I'm not talking about my emotions, but about my life. I lost control of my life. Everything around me fell apart while I remained the impotent bystander.

      I've heard it said that you can only control yourself and how you behave in any given setting. You can never control the circumstances around you. You can't control how other people react, only how you, youself, act. That's the great tragedy of life. One moment everything is perfect and the next it's all in tatters because of the circumstances happening all around you. And what are you supposed to think when your child is taken from you? That it was fate? God? Bad luck? How are you supposed to move on?