Pitkästä aikaa!

Täällä sitä taas ollaan.

Joku tarkkasilmäinen on saattanutkin huomata, että tänne blogin puolelle laskeutui kevään aikana täydellinen radiohiljaisuus. Syy hiljaisuuteen on täysin sama, mitä se on ollut viimeiset kaksi vuotta: opiskelut. En ole päivitellyt kuulumisia tänne blogin puolelle, koska en halua/jaksa toistaa sitä samaa asiaa kerrasta toiseen. Opinnot painavat päälle, olo on stressaantunut enkä ole ehtinyt saatika edes jaksanut lukea mitään.

Tämä kevät on ollut rankempi mitä koko kaksivuotinen opiskeluaikani yhteensä. Syksyllä eräs vanhempi opiskelija totesi, että kakkosvuosi on paha. Se on kuulemma todella rankka. Minä juuri fuksivuodesta selvinneenä ajattelin, että pyh kyllä minä tämänkin vuoden helposti selätän. Homma sujuikin mukavasti aina tuonne helmikuulle asti, kunnes sitten alkoi nelosperiodi. Se oli olla loppuni.

Olen viimeisen neljänneksen aikana suorittanut puolen vuoden edestä kursseja ja noppia. Joka viikko on ollut 3-5 deadlinea luentopäivyreille, teksteille, esseille, mielipidekirjoituksille ja tutkielmille. Joka perjantai olin ihan puhki kaikesta siitä mitä viikon aikana oli tehtävä, kunnes sitten oli jälleen maanantai ja sama rumba jälleen edessä.

En ole avannutkaan omia kirjoja sitten helmikuun. En ole lukenut sivuakaan ylimääräistä. En ole edes avannut Bloggeria tai Goodreadsiä. Olen vain yrittänyt selviytyä viikosta toiseen. Kuulostaa dramaattiselta, mutta en kuitenkaan liioittele yhtään. Tavallisesti puran stressiä lukemalla, katsomalla sarjoja tai elokuvia ja kuuntelemalla musiikkia, mutta en jälkimmäistä lukuun ottamatta oikein kyennyt tekemään mitään noista. Tämä stressaamiseni on sen sijaan purkautunut hyvin erikoisella, minulle epätyypillisellä tavalla, joka herättää riemastusta sekä allekirjoittaneessa että kaverissani, joka asiasta kerrottuani ei ollut uskoa korviaan. Ei taida vieläkään oikein uskoa todeksi, vaikka jo pari kuukautta on tätä touhuani saanut katsella ja kuunnella. En kadu mitään :D

Tästä pääsemme nyt sitten tähän päivään. Minulla alkavat kesätyöt kesäkuun alussa ja duunia riittää ihan syyskuun alkuun asti, kunnes yliopistoon on pakko palata. Minulla on nyt toukokuussa näennäisesti kaksia viikkoa aikaa lomailla, mutta suoritan tällä hetkellä B-korttia joten joudun siihen keskittymään. Kortti pitäisi saada ennen töiden alkua, koska pomo vihjaisi laittavansa minut heti ratin taakse. Ei paineita. Tämän kahden viikon aikana täytyy siis yrittää se kortti saada taskuun, mutta myös tehdä loppuun rästissä olevat opiskelutehtävät.

Kesälle olen päättänyt ottaa uuden projektin, jonka uskon helpottavan tämän hetkistä uupumustani. Haluan aloittaa uuden kielen opiskelun. Tässä vaiheessa joku varmaan miettii, että olen juuri kirjoittanut useamman kappaleen mittaisen valitusvirren siitä, miten opiskelut stressaavat ja meinaan nyt ottaa lisää opiskelua niskaani??? Juu tämä olisi suunnitelmana. Mutta erona sille on se, että tämä kielen opiskelu tapahtuu täysin omilla ehdoillani ja puhtaasta uteliaisuudesta ja halusta oppia, ei siksi että joku hönkii niskaan ja se olisi pakkopullana tehtävä. Mikä se kieli on? Korea.

Tämä on ollut maaliskuusta asti mielessäni. Päätin silloin kuitenki lykätä tätä ajatusta tänne toukokuulle asti, kunhan selviän vähän selvemmille vesille tuosta kaaoksesta, mitä homma silloin oli. Ajatus on kytenyt mielessäni nyt hyvät pari kuukautta ja yhä edelleen se vaikuttaa aivan loistoidealta. Minä nimittäin pidän kielistä, koska uskon niiden osaamisesta olevan työelämässä paljon hyötyä. Olen tähän mennessä opiskellut englantia, ruotsia, saksaa ja italiaa. Syksyllä olisi suunnitelmissa espanjan aloittaminen. Tähän mennessä olen opiskellut vain eurooppalaisia kieliä, joten haluaisin laajentaa osaamistani myös aasialaisten kielten puolelle. Japani (tai kiina) olisi toki ilmiselvä valinta, mutta minusta korea tuntuu kiinnostavammalta vaihtoehdolta. Joten miksi ei? Sen kuin vain kirjat tilaukseen!

Olen näin vaivihkaa jo oppinut hangulit eli korealaiset kirjoitusmerkit ja todennut, että tuo kirjoitussysteemi on aivan äärimmäisen yksinkertainen. Hanguleita on hyvin helppoa lukea. Kielioppi (ainakin näin pintapuolisesti vilkaistuna) taasen on sitten sellaista, joka näin germaanisiin kieliin tottuneelle on jotain ihan ufoa. Tulee mielenkiintoista alkaa tuota kieltä nyt ihan kunnolla opiskella, ja olen hyvin innoissani tästä haasteesta. Haaste se tosiaan tuleekin olemaan, sillä en ole koskaan ennen alkanut opiskella kieltä alusta asti ihan täysin soolona. Jännä nähdä, miten homma lähtee liikkeelle.

Kesällä on edessä täyspäiväisesti hommaa, joten onko minulla aikaa sitten millekään muulle? On varmasti. Minulla on alkanut jo tulla sitä lukuintoa takaisin. On alkanut olla jo vähän ikävä hyviä tarinoita ja sitä, miten rento olo voi hyvän kirjan parissa tulla. Olen kesäksi ottanut esille jo jokusen teoksen, jotka ihan ehdottomasti haluaisin lukea (esim. Kingin Se ja Pullmanin His Dark Materials –trilogia).

Tässä sitä nyt ollaan. Jääkiekko loppui jo (wooo Ruotsi......), vuotuinen GoT-maratoni starttaa keskiviikkona, Orphan Blackin vitoskausi alkaa kesäkuussa, saan korean kirjat varmaan ensi viikolla, räntäsade on vihdoin loppunut ja alkaa näyttää siltä, että se kesä saattaisikin saapua. Niin se päivä paistaa risukasaankin.

Päätän kuulumispostauksen nyt tähän ja toivon palailevani tänne blogin puolelle taas piakkoin. Toivottavasti kaikilla menee hyvin! :)