On the Fence - Kasie West

Nimi: On the Fence

Kirjailija: Kasie West

Kustantaja: HarperTeen

Julkaisuvuosi: 2014

Sivuja: 320 englanninkielisessä e-kirjassa

Luettavaksi: Omasta hyllystä 
Tähdet: ★★★☆☆

Juonikuvaus: For sixteen-year-old Charlotte Reynolds, aka Charlie, being raised by a single dad and three older brothers has its perks. She can outrun, outscore, and outwit every boy she knows—including her longtime neighbor and honorary fourth brother, Braden. But when it comes to being a girl, Charlie doesn't know the first thing about anything. So when she starts working at chichi boutique to pay off a speeding ticket, she finds herself in a strange new world of makeup, lacy skirts, and BeDazzlers. Even stranger, she's spending time with a boy who has never seen her tear it up in a pickup game.

      To cope with the stress of faking her way through this new reality, Charlie seeks late-night refuge in her backyard, talking out her problems with Braden by the fence that separates them. But their Fence Chats can't solve Charlie's biggest problem: she's falling for Braden. Hard. She knows what it means to go for the win, but if spilling her secret means losing him for good, the stakes just got too high.

Ajatukseni: On the Fence ikään kuin floppasi minulla, mutta koska päähenkilöllämme oli niin hupaisa veljestrio nostin kirjan arviota kahdesta tähdestä kolmeen.

Charlotte ”Charlie” Reynolds on kolmen vanhemman veljen sekä yksinhuoltajaisän kasvattama poikatyttö, joka ei ymmärrä meikeistä tai muodista mitään mutta sen sijaan on todellinen urheilun ensyklopedia. Hän nauttii sotkuisesta jalkapallopelistä puistossa, pelaa koripalloa ja futista ja katsoo baseballia ahkerasti. Kun Charlie saa ylinopeussakon ties kuinka monennetta kertaa, hänen poliisi-isänsä kieltäytyy maksamasta sakkoa ja passittaa hänet sen sijaan töihin. Vastahakoisesti Charlie saakin paikan muotiliikkeestä, jonka omalaatuinen omistaja sekä meikkiesittelijä alkavat auttaa häntä löytämään itsestään naisellisemman puolen. Samaan aikaan Charlie alkaa heräillä keskellä yötä ja päätyy juttelemaan piha-aidan yli naapurinsa ja lapsuudenystävänsä Bradenin kanssa. Pian Charlie alkaa huomata, että odottaa noita yöllisiä keskusteluja ja että kenties hänessä alkaa herätä pieniä tunteita Bradeniä kohtaan.

En pahemmin tykännyt tästä kirjasta. Heti alussa Charlie ärsytti minua – hän ajaa häikäilemättä ylinopeutta ja kehtasi yrittää päästä pälkähästä käyttämällä poliisi-isänsä nimeä. Toisin sanoen hän ei vaaranna pelkästään itseään mutta myös muoden hengen ja yrittää vielä isänsä ammattia hyväksi käyttäen päästä pälkähästä. Ja sitten hän suuttuu kun joutuu menemään töihin joutuessaan maksamaan sakon itse. Siis kamalaa, suorastaan törkeää, kuinka Charlien isä kehtaa laittaa tyttärensä ottamaan vastuun idiotismistaan?

Lisäksi minua ärsytti Charlien asennevamma suunnilleen kaikkea kohtaan ja kuinka hän tekee ongelman asioista joiden ei pitäisi sellaisia olla. Hän päättää, että hänen urheilullisuutensa on kamala ongelma ja valehtelee siitä, esittäen samalla typerää asioista joista tietää todella paljon. Yhdellä hetkellä hän viitaa kintaalla meikeille ja kaikelle ”naiselliselle” ja seuraavalla hän maalaa naamansa koska eihän kukaan voisi tykätä hänestä ilmankaan.

En tykännyt tästä narratiivista, sillä ihan kuin siinä olisi jotain vikaa että tyttö on urheilullinen ja tietää aiheesta paljon. Ihan kuin siinä olisi jotain vikaa, ettei käytä meikkiä tai tiedä muodista vähääkään. Ihan kuin olisi vähemmän nainen, jos ei ole kiinnostunut niistä perinteisten sukupuoliarvojen mukaisesti määritellyistä asioista. Lisäksi pojat saavat osansa tästä hutusta, koska hehän eivät millään voi kiinnostua mistään urheilullisista tytöistä jotka eivät välitä meikeistä tai muodista.

Kasie West... Tunnen nyt hyvin ristiriitaisesti. Pidin The Distance Between Usista todella paljon, mutta tämä floppasi. En halua, että On the Fence vaikuttaa yleiseen mielipiteeseeni Westin kirjoista. Toisaalta tämä on kyllä vasta toinen lukemani kirja häneltä, joten en ole vielä nyt muodostamassa mielipiteitä (tai sitä vastoin niistä luopumassa) puoleen tai toiseen. Huteja sattuu kaikille.

Kolme tähteä alkaa tuntua nyt todellakin liian armolliselta kun huomioi miten paljon tästä valitan. Mutta kirja oli myös todella nopealukuinen ja paikoitellen hauska, puhumattakaan Charlien isoveljistä jotka olivat erittäin hupaisaa väkeä. Ei tämä teos mikään läpikotaisin surkea ole – en vain löytänyt samanlaista tarttumapintaa oikein mihinkään niin kuin TDBU:n kanssa.

Suosittelen The Distancea tämän kirja yli, mutta kyllä tämänkin lukee.

Alkaa tulla kiire että ehdin kaikki rästipostaukset julkaisemaan ennen vuoden vaihtumista. Voitte odottaa useampaa arviota päivässä.

Lukunäyte: Chapter 7

”Right. You suck at math.”

      I gasped in mock offense. “Rude . . . but true.” Okay, so I needed to think of a subject in school Braden was bad in. Problem. Braden was an excellent student. So my match could’ve been that he didn’t suck at any subject, but I didn’t want to praise him after he just slammed me. “Oh! Got it. You suck at choir. Supporting evidence: You volunteer for the solo in the seventh grade Christmas program. You forget the song. You sing the few words you remember completely off-key.” I laughed, remembering the cringe-worthy moment. “I think we still have that on home video somewhere.”

      “Ouch.” He probably grabbed his chest then, but he had at least half a smile on his face. Braden was good at crooked smiles. “For the record, your brother volunteered me for that solo when I was absent and I beat him for it after the fact. But yes, I suck at choir.”

      “My turn,” I said, conjuring up a mental picture of Braden so I could think of my next fact. I almost said he had a scar through his right eyebrow, but that suddenly seemed so personal. Maybe I shouldn’t know that about him. Especially since it was barely noticeable. “You hate to lose.”

      “That’s a wash.”