End of Days - Susan Ee

Nimi: End of Days

Trilogia/sarja: Penryn & the End of Days, #3

Kirjailija: Susan Ee 
Kustantaja: Amazon Children's Pudlishing 
Julkaisuvuosi: 2015

Sivuja: 331 englanninkielisessä pokkarissa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★☆

Juonikuvaus: After a daring escape from the angels, Penryn and Raffe are on the run. They’re both desperate to find a doctor who can reverse the twisted changes inflicted by the angels on Raffe and Penryn’s sister. As they set off in search of answers, a startling revelation about Raffe’s past unleashes dark forces that threaten them all.

      When the angels release an apocalyptic nightmare onto humans, both sides are set on a path toward war. As unlikely alliances form and strategies shift, who will emerge victorious? Forced to pick sides in the fight for control of the earthly realm, Raffe and Penryn must choose: Their own kind, or each other?

Ajatukseni: Ja tämäkin on nyt sitten ohi. Kuudes sarja mitä tänä vuonna olen saanut päätökseen. I'm happy!

Luonnollisesti kun kyseessä on trilogian viimeinen osa, seuraava kappale sisältää spoilereita!

Lopunajat ovat kirjaimellisesti käsillä ja homma meinaa muuttua uhkaavasti vieläkin pahemmaksi, kun koko maailmanlopun keinotekoisesti väsännyt Uriel pyrkii voittamaan enkeleiden äänen ja saada itselleen uuden viestinviejän tittelin. Raffe on kuitenkin ainoa potentiaalinen vastustaja Urielin suunnitelmalle, joten Uriel on valmis tekemään kaikkensa estääkseen Raffea haastamasta häntä kamppailussa. Penryn ja Raffe huomaavat nyt olevansa todella eri puolilla kun puhutaan kamppailusta enkeleiden ja ihmiskunnan rippeiden välillä, vaikka kumpikaan heistä ei halua asettua toisiaan vastaan.

Arvio saattaa myös sisältää jonkinasteisia spoilereita, joten etene varauksella.

Suljettuani kirjan ensimmäisenä mieleeni tuli Supernaturalin vitoskauden viimeinen jakso, jossa Chuck sanoo seuraavasti:

Endings are hard. Any chapped-ass monkey with a keyboard can poop out a beginning, but endings are impossible. You try to tie up every loose end, but you never can. The fans are always gonna bitch. There's always gonna be holes. And since it's the ending, it's all supposed to add up to something. I'm telling you, they're a raging pain in the ass.

Minusta aika osuva lainaus tälle kirjalle. En nimittäin osaa sanoa, oliko tämä nyt se loppu jonka kaksi huippuhyvää edellistä osaa ansaitsi vai onko tämä parasta mitä Ee voi trilogialleen tarjota. Joten yhdyn Chuckin sanoihin ja totean, että lopetukset ovat aika pirun vaikeita, joskus lähes tulkoon mahdottomia.

Lukiessani aloin nyt miettimään kunnolla tämän trilogian maailmaa ja joudun toteamaan sen olevan oikeasti aika heikko. Miksi tarkalleen ottaen vain kourallinen ihmisiä on jäljellä ja missä on koko maailman massiivinen armeijakompleksi? Ensimmäisessä osassa housujen repeämisestä on kulunut vain kuutisen viikkoa, joten en oikein jaksa uskoa että siinä ajassa kaikki on tuhoutunut, suurin osa ihmisistä kuollut, tarvikkeista on niin valtava pula ja että kaikki maailman militaristinen voima on noin vain lakannut olemasta. Uskoisin paremmin, jos aikaa olisi kulunut tyyliin kuukausia ja vuosia, mutta että muutama viikko? Nöyp.

Romanssi oli tässä osassa liian romanssi if you know what I mean. Edellisissä osissa pidin siitä, että Penryn ja Raffe päätyivät olosuhteiden pakosta yhteistyöhön the-enemy-of-my-enemy-is-my-friend-periaatteella. He olivat dynaaminen pari ja romanssi tuli vasta kaukana perässä. Sen sijaan tämän osan alku löi hieman kasvoille hötöllään enkä voinut olla miettimättä, oliko vika kenties siinä että trilogian sijaan tästä olisi pitänyt tulla viisosainen sarja ja nyt sitten kaikki - romanssi mukaan lukien - piti sitoa yhteen jo kolmanteen osaan. Se jännite Penrynin ja Raffen välillä mikä oli niin viihdyttävää edellisissä osissa oli tässä poissa, sillä kaikki oli ikään kuin out in the open.

No ohhoh nyt. Myönnän, etten odottanut tällaista loppua. Olin täysin varma, että saisimme todella vetisen lopun joka nykisi sydämestä. Itse asiassa toivoin sellaista loppua, sillä en oikein tiedä miten suhtautua tähän mitä todella saimme. Olen ihan iloinen... tavallaan. Olisin kyllä halunnut lukea jonkun kunnon epilogin tyyliin kuuden kuukauden kuluttua tapahtumista ihan vain nähdäkseni, kuinka homma nyt sitten toimisi.

Tykkäsin kuitenkin kovasti tästä päätösosasta. Ei ihan yltänyt edellisten osien tasolle, mutta pidin paljon kuitenkin. Susan Een kirjoitustyyli on erittäin nappaavaa ja nopealukuista ja aion ehdottomasti lukea hänen tulevatkin teoksensa.

Ja kyllä, suosittelen tätä trilogiaa!

Mahtavaa, että kohta alkaa kolmen ja puolen viikon loma! Enää yksi tentti ja kartografian töiden palautus ja sitten! (Paitsi tietysti minulla on päällekkäisyyksien vuoksi rästitenttejä kolme kappaletta tammikuussa... Mutta murehdin niistä vasta sitten myöhemmin.) Ihanaa, että ihan pian voin keskittyä ihan vain olemiseen ja lukemiseen!

Lukunäyte: Chapter 8, sivu 40

The demon takes a good look at me wiht his bloodshot eyes. Then he whips his stick in my direction. The heads – the screaming, drowning, bloody heads – shoot out towards me at the end of his unspooning whip.

      Their expressions are a mix of despair and hope. They're desperately delighted to ne heading my way, with their fractured teeth showing in their gapind mouths. Their hair, which should be flying back, reaches toward me.

      At the same time, the hellions leap at me, all claws and fangs.

      I stumble backward.

      I try to turn and run, but the uneven ground trips me, and I'm falling into the sharp glass and shards of bone.

      The heads scream as they race toward my face.

      I'm falling.

      Falling.

Penryn & the End of Days –trilogia

Angelfall (2011)

World After (2013)

End of Days (2015)