I'll Meet You There - Heather Demetrios

Nimi: I'll Meet You There

Kirjailija: Heather Demetrios

Kustantaja: Henry Holt and Co. (BYR)

Julkaisuvuosi: 2015

Sivuja: 379 englanninkielisessä kovakantisessa

Luettavaksi: Omasta hyllystä

Tähdet: ★★★★★

Juonikuvaus: If seventeen-year-old Skylar Evans were a typical Creek View girl, her future would involve a double-wide trailer, a baby on her hip, and the graveyard shift at Taco Bell. But after graduation, the only thing standing between straightedge Skylar and art school are three minimum-wage months of summer. Skylar can taste the freedom—that is, until her mother loses her job and everything starts coming apart. Torn between her dreams and the people she loves, Skylar realizes everything she’s ever worked for is on the line.

      Nineteen-year-old Josh Mitchell had a different ticket out of Creek View: the Marines. But after his leg is blown off in Afghanistan, he returns home, a shell of the cocksure boy he used to be. What brings Skylar and Josh together is working at the Paradise—a quirky motel off California’s dusty Highway 99. Despite their differences, their shared isolation turns into an unexpected friendship and soon, something deeper.

Ajatukseni: I'll Meet You There on näitä uusimpia tämän kesän hankintojani ja heti kirjan käsiini saatuani tunsin todella voimakasta paloa saada se nopeasti luetuksi. Eipä siinä lukemisessa kauan myös mennytkään, sillä kyseessä on niin hieno teos. Yksinkertaisesti kaunis.

Skylar Evans on täysin valmis jättämään Creek Viewin pölyisen kotikaupunkinsa jälkeensä ja suuntaamaaan collegeen taidestipendin kanssa. Vielä yksi kesä töissä pienessä persoonallisessa motellissa valtatien varrella ja Skylar on vapaa aloittamaan oman elämänsä. Sitten Skylarin äiti menettää työnsä ja samalla kaiken kontrollin elämässään alkaen hakea seuraa erittäin väärän henkilön luota ja pian kaupunkiin palaa Josh Mitchell, entinen itsevarma ja ylimielinen pelimies ja koulun kuningas, joka on palannut palveluksestaan Afganistanista. Jalkansa menettänyt ja PTSD:stä kärsivä Josh on kuitenkin enää vain varjo entisestään, mutta palaa entiseen tapaan työskentelemään motellille Skyn kanssa. Tänä kesänä kaikki kuitenkin muuttuu heidän välillään, kun Skylar yrittää pitää kiinni unelmistaan samalla kuin selvitellä kotielämäänsä ja Joshin yrittäessä päästä yli sodan kauhuista, jotka tunkeutuvat hänen uniinsa joka yö.

Luin kirjan kahdessa osassa. Ensimmäisen puolikkaan vetäisin yhdeltä istumalta lukumaratonin aikana, mutta koska kirjan käsittelemät teemat ovat melkoisen raskaita päätin jättää loppuosan myöhemmäksi. Toista puolikasta sitten lukiessani kurkkua kuristi ja suljin kirjan tajuamatta ollenkaan, että kyyneleet virtasivat poskilla.

Kun etsin itsestäni jotain, mitä tahansa, joka olisi vähentänyt kirjan arvoa silmissäni, jotain mikä ei nyt oikein toiminut minulla, en pysty keksimään mitään. Demetrios yksinkertaisesti onnistui teoksessaan täysin. I'll Meet You There teki kaiken oikein. Homma meni täysin oikein enkä keksi mitään, mikä olisi voinut olla toisin. Napakymppi, sillä näin tapahtuu harvoin.

Pidin kaikesta. Aina hahmoista kertojien ääniin, miljööstä siihen ahdistavaan, liian tunkkaisen tilan tuntuun. Pidin aivan valtavasti Joshin lyhyistä kertojanosuuksista, joissa teksti oli silkkaa tajunnanvirtaa, mutta kuvasti enemmän kuin täydellisesti sitä psykologista myrskyä joka hänen päänsä sisällä päivittäin on Afganistanin tapahtumien jäljiltä. Pidin Skysta niin paljon ja pystyin ymmärtämään hänen vaikeutensa pitää kaikkia naruja käsissään kun hänen äitinsä ajautuu selvältä polulta ja kun Josh ei tunnu pystyvän päättämään, haluaako olla Skyn kanssa vai ei.

I'll Meet You There on todellakin erittäin voimakas ja tunteella ladattu kirja. Se on lisäksi erittäin taitavasti kirjoitettu ja reilu kädenojennus Amerikan veteraaneille, jotka tosielämässä kärsivät PTSD:stä. Olen todella vaikuttunut Demetrioksen lähestysmistavasta veteraanien sodan aiheuttamiin traumoihin ja kuinka hän kirjoitti Joshin hahmon. Kolahti kuulkaa syvästi tunteisiin, voin luvata.

Contemporary-kirjat ovat usein pienimuotoinen tenkkapoo minulle, sillä en ole vielä kovin usein törmännyt teokseen joka olisi aivan täysin omaa luokkaansa, eroten selvästi niistä sadoista samankaltaisista. I'll Meet You There erosi joukosta. Olen varma, että tulen muistamaan tämän kirjan aina.

Heather Demetrios on kirjoittanut useamman kirjan, jotka kiinnostavat minua erittäin paljon. Exquisite Captive lienee seuraava hänen teoksistaan, jonka aion lukea.

Suosittelen lämpimästi tätä teosta! Tämä on niitä kirjoja, jonka lukisin erittäin mielelläni uudestaankin. Tekisi jo nyt mieli aloittaa.

Blogi on tosiaan hiljentynyt nyt viimeisen kuukauden aikana, sillä päivärytmini on mennyt täysin uusiksi. Olen aika paljon viettänyt aikaa yliopistolla ja iltamenoissa, joten vapaa-aikani on vähentynyt radikaalisti kesästä. Olen aina kotiin tullessa ollut sen verran uupunut, etten ole oikein jaksanut lukea mitään, mutta se ei tarkoita sitä että lopettaisin lukemisen tai bloggailun kokonaan tai pitäisin edes taukoa. Yritän tässä nyt vain totutella opiskelijaelämään ja löytää tasapainon sen ja vapaa-ajan välillä. Muutama kirja houkuttelee tällä hetkellä kovasti ja pari keskeneräistäkin haluaisin saada loppuun. Kyllä tämä elämä varmasti tästä pikku hiljaa tasoittuu :)

Lukunäyte: June, Chapter One, sivut 13-14

Fuck. God, God, fuck.

      ”Like it? It's my souvenir from the Taliban,” Josh said, giving a slight kick with the metal cylinder that used to be his left leg.

      All I could think was: Josh sqautting by the Paradise pool, his bare feet leaving wet footprints on the concrete; Josh on the roof of the motel, looking out over the orchard and saying, Dare me to jump?; Josh walking toward me, tall and proud in his uniform but trying to be cool, like it was no big deal.

      ”Now I can be a goddamn pirate or something, right?” he said ”Got the peg leg and everything.”

      ”Shit.” Chris breathed.

      Josh shrugged. ”Shit happens.”

      I had to tear my eyes away from the metal pole that began somewhere under Josh's khaki shorts and ended inside a tennis shoe. I was like those drivers out on Highway 99 who felt compelled to slow down and stare when there was an accident. Lookie-Loos. The more gruesome the wreck was, the slower the Lookie-Loos drove, their eyes drawn to the thick pools of blood and shimmering shards of glass that spread across the asphalt like a Jackson Pollock painting.

      I lurched forward and hugged him, holding my breath as his arms went around me. He reeked of whiskey, weed, and rank sweat. It was a stiff, graceless hug – me trying not to accidentally kick his leg, him trying to stay balance. I wanted to kill someone. Whoever had done this to him, his parents for telling him he should go, the president. It was the sickest thing I'd ever seen, this man-boy whose whole life was screwed.

      ”This is so fucked up,” I whispered.

      Words.

      His breath caught, and he let out a raspy ”yeah.”

      A bridge.