Nimi: Onyx
Trilogia/sarja: Lux, #2
Kirjailija: Jennifer L. Armentrout
Kustantaja: Entangled Teen
Julkaisuvuosi: 2012
Sivuja: 439 englanninkielisessä e-kirjassa
Luettavaksi: Omasta hyllystä
Tähdet: ★★★★☆
Juonikuvaus: Being connected to Daemon Black sucks…
Juonikuvaus: Being connected to Daemon Black sucks…
Daemon’s determined to prove what he feels for me is more than a product of our bizarre connection. I’ve sworn him off even though he’s running more hot than cold these days. But against all common sense, I’m falling for him. Hard.
Our relationship issues aren’t out biggest problem…
The Department of Defense is here. If they ever find out what Daemon can do and that we’re linked, I’m a goner. So is he. And when a new boy shows up a school with a secret of his own, things get complicated fast. I need to choose between my own instincts and Daemon’s.
Oikein, Katy! Olin kuolla nauruun niin monta kertaa. Oikeasti, huumori kukoistaa todella vahvasti tässäkin kirjassa. Daemon osoittaa parantaneensa luontoaan hieman ja pidänkin hänestä ehkä ihan vähän enemmän, mutta viihdyin heidän välisen draamansa parissa lähinnä silloin kun he ovat nokittain käyden kunnon tahtojen taistoa asiassa kuin asiassa. En kuitenkaan hehkuta hahmoja täysillä. Katylläkin oli välillä aika rasittavat hetkensä ja silloin tällöin halusin ravistella häntä. Daemoninkin otti pannuun välillä ja lujasti, mutta hei, ainakaan en halunnut kuristaa häntä tässä osassa.
Sävyltään juoni oli kuitenkin yleisesti ottaen tummanpuhuvampi. Panokset kovenevat rutkasti, kun tapahtumat eivät ole enää pienen piirin juttu, vaan jopa Yhdysvaltain puolustusministeriö nostaa päätään tapahtumien johdosta. Homma muuttuu aina vain vaarallisemmaksi, kun puolustusministeriön ja Daemonien ja kumppanien avaruusoliorodun, Luxenin, viholliset, Arumit, alkavat lähestyä heitä joka puolelta. Lisäksi menneisyyden aaveet alkavat ilmoitella itsestään.
Kyllä, tämä oli tietyllä tavalla aika ennalta-arvattava ja aika monien hahmojen motiivit osasi arvata hyvin nopeasti heidän pelmahtaessaan paikalle. Siinä vähän ennen puolta väliä juoni tuntui pysähtyneen paikoilleen ja vähän turhempi draama vei liikaa sivutilaa. En ole turhan draaman ylin ystävä, joten tuon pätkän lukeminen vähän ärsytti.
Näistä miinuksista huolimatta tämä oli todella viihdyttävä ja yllättävän koukuttava lukukokemus. Olen vieläkin ihmeissäni, kuinka suhtautumiseni tähän sarjaan on muuttunut viikossa näin päinvastaiseksi ja nyt suhtaudun jopa aika vakavasti ajatukseen jatko-osien lukemisesta. En nimittäin jättäisi niitä välistä mistään hinnasta. Kolmas osa on aloitettu jo!
Uskallan melkeinpä jo suositella tätä sarjaa muillekin.
Lukunäyte: Chapter 4, sivu 40
The Department of Defense is here. If they ever find out what Daemon can do and that we’re linked, I’m a goner. So is he. And when a new boy shows up a school with a secret of his own, things get complicated fast. I need to choose between my own instincts and Daemon’s.
But then everything changes…
I’ve seen someone who shouldn’t be alive. Daemon’s never going to stop searching until gets the truth. What happened to his brother? Who betrayed him? And what does the DOD want from them—from me?
No one is who they seem. And not everyone will survive the lies.
Ajatukseni: Saatan menettää nyt kaiken katu-uskottavuuteni kun sanon, että minä todella pidin tästä kirjasta. Obsidian oli positiivinen yllätys minulle enkä melkein voinut uskoa itseäni, että viihdyin kirjan parissa niin hyvin. Nyt sitten olen vieläkin hämmästyneempi itseni suhteen, sillä Onyx onnistui todella koukuttamaan minut.
Edellisen osan tapahtumista on kulunut kuukausi pari ja Katy ja Daemon ovat lähentyneet toisiaan huomattavasti. Daemon on lämmennyt kovasti ja erittäin mielellään näyttää tunteensa ja halunsa, mutta Katy taasen ei oikein osaa uskoa noiden tunteiden johtuvan mistään muusta kuin heidän välilleen muodostuneesta alieniyhteydestä Daemonin parannettuaan hänet voimillaan. Näiden kahden välisen draaman lisäksi epäilyksiä ja huolia aiheuttavat myös kaupunkiin tullut uusi poika, Blake, joka kiinnittää huomionsa Katyyn, Halloweenin oudoista tapahtumista kiinnostuneet puolustusministeriön porukat sekä Katyssä tapahtuvat oudot muutokset. Pian Katy ja Daemon huomaavat olevansa salaisuuksien, valheiden ja juonien verkon keskellä ja jokainen verkkooon sotkeutunut on hengenvaarassa.
Olipas tässä kyllä melkoista menoa. Aloitin lukemaan tätä kahvitauolla tiistaina ja jouduin todella pidättelemään maanjäristystä vastaavaa naurua jo heti ensimmäisessä luvussa. En malttanut pitää näppejäni erossa kännykästäni, koska kirja vaatimalla vaati jatkaa lukemista aina mahdollisuuden tullen (e-kirjat ovat yllättävän käteviä kännykältä luettuna!). Luin aamulla, luin töissä tauoilla, luin kotona töiden jälkeen, luin illalla ennen nukkumaanmenoa. Luin aina kuin mahdollista. Niin koukuttava tämä oli.
Olen aidosti hämmästynyt, kuinka voimakkaasti elin mukana tässä tarinassa, etenkin kun ensimmäisen osan jäljiltä ajattelin suhtautuvani tähän tarinaan pelkkänä huumorimyllynä, jota lukiessa voin nakata raskaat ajatukset mäkeen ja nauttia silkasta komediasta. Mutta tätä lukiessa syvennyin enemmän ja enemmän tarinaan ja aivan erityisesti viimeinen neljännes pisti todella istumaan tuolin reunalla. Viimeiset ~40 sivua olivat niin intensiivisiä, että meinasin tuhota kynteni. Nuo sivut myös nostivat tähdellä tämän kirjan arviota.
Katy on edelleen aika loistava, sillä hän ei hevillä unohda Daemonin törkeää käytöstä heidän ensitapaamisellaan, kävipä Daemon nyt kuinka kuumana tahansa. Daemonin parannettua Katyn, heidän välilleen on muodostunut nyt yhteys ja tästä syystä Katy ei osaa suhtautua heidän tuntemaansa vetovoimaan aitona eikä oikein usko Daemonin vakuutteluja heränneistä tunteista. Katy on vahva, omilla jaloillaan seisova päähenkilö, joka ymmärtää oman arvonsa eikä edelleenkään anna Daemonin hyppiä silmilleen tai olla liian kiimainen. Sain usein repeillä ääneen hahmojen letkautuksille:
Ajatukseni: Saatan menettää nyt kaiken katu-uskottavuuteni kun sanon, että minä todella pidin tästä kirjasta. Obsidian oli positiivinen yllätys minulle enkä melkein voinut uskoa itseäni, että viihdyin kirjan parissa niin hyvin. Nyt sitten olen vieläkin hämmästyneempi itseni suhteen, sillä Onyx onnistui todella koukuttamaan minut.
Edellisen osan tapahtumista on kulunut kuukausi pari ja Katy ja Daemon ovat lähentyneet toisiaan huomattavasti. Daemon on lämmennyt kovasti ja erittäin mielellään näyttää tunteensa ja halunsa, mutta Katy taasen ei oikein osaa uskoa noiden tunteiden johtuvan mistään muusta kuin heidän välilleen muodostuneesta alieniyhteydestä Daemonin parannettuaan hänet voimillaan. Näiden kahden välisen draaman lisäksi epäilyksiä ja huolia aiheuttavat myös kaupunkiin tullut uusi poika, Blake, joka kiinnittää huomionsa Katyyn, Halloweenin oudoista tapahtumista kiinnostuneet puolustusministeriön porukat sekä Katyssä tapahtuvat oudot muutokset. Pian Katy ja Daemon huomaavat olevansa salaisuuksien, valheiden ja juonien verkon keskellä ja jokainen verkkooon sotkeutunut on hengenvaarassa.
Olipas tässä kyllä melkoista menoa. Aloitin lukemaan tätä kahvitauolla tiistaina ja jouduin todella pidättelemään maanjäristystä vastaavaa naurua jo heti ensimmäisessä luvussa. En malttanut pitää näppejäni erossa kännykästäni, koska kirja vaatimalla vaati jatkaa lukemista aina mahdollisuuden tullen (e-kirjat ovat yllättävän käteviä kännykältä luettuna!). Luin aamulla, luin töissä tauoilla, luin kotona töiden jälkeen, luin illalla ennen nukkumaanmenoa. Luin aina kuin mahdollista. Niin koukuttava tämä oli.
Olen aidosti hämmästynyt, kuinka voimakkaasti elin mukana tässä tarinassa, etenkin kun ensimmäisen osan jäljiltä ajattelin suhtautuvani tähän tarinaan pelkkänä huumorimyllynä, jota lukiessa voin nakata raskaat ajatukset mäkeen ja nauttia silkasta komediasta. Mutta tätä lukiessa syvennyin enemmän ja enemmän tarinaan ja aivan erityisesti viimeinen neljännes pisti todella istumaan tuolin reunalla. Viimeiset ~40 sivua olivat niin intensiivisiä, että meinasin tuhota kynteni. Nuo sivut myös nostivat tähdellä tämän kirjan arviota.
Katy on edelleen aika loistava, sillä hän ei hevillä unohda Daemonin törkeää käytöstä heidän ensitapaamisellaan, kävipä Daemon nyt kuinka kuumana tahansa. Daemonin parannettua Katyn, heidän välilleen on muodostunut nyt yhteys ja tästä syystä Katy ei osaa suhtautua heidän tuntemaansa vetovoimaan aitona eikä oikein usko Daemonin vakuutteluja heränneistä tunteista. Katy on vahva, omilla jaloillaan seisova päähenkilö, joka ymmärtää oman arvonsa eikä edelleenkään anna Daemonin hyppiä silmilleen tai olla liian kiimainen. Sain usein repeillä ääneen hahmojen letkautuksille:
”Humping my leg like a dog in a heat every time I'm around you doesn't prove you like me, Daemon.”
Oikein, Katy! Olin kuolla nauruun niin monta kertaa. Oikeasti, huumori kukoistaa todella vahvasti tässäkin kirjassa. Daemon osoittaa parantaneensa luontoaan hieman ja pidänkin hänestä ehkä ihan vähän enemmän, mutta viihdyin heidän välisen draamansa parissa lähinnä silloin kun he ovat nokittain käyden kunnon tahtojen taistoa asiassa kuin asiassa. En kuitenkaan hehkuta hahmoja täysillä. Katylläkin oli välillä aika rasittavat hetkensä ja silloin tällöin halusin ravistella häntä. Daemoninkin otti pannuun välillä ja lujasti, mutta hei, ainakaan en halunnut kuristaa häntä tässä osassa.
Sävyltään juoni oli kuitenkin yleisesti ottaen tummanpuhuvampi. Panokset kovenevat rutkasti, kun tapahtumat eivät ole enää pienen piirin juttu, vaan jopa Yhdysvaltain puolustusministeriö nostaa päätään tapahtumien johdosta. Homma muuttuu aina vain vaarallisemmaksi, kun puolustusministeriön ja Daemonien ja kumppanien avaruusoliorodun, Luxenin, viholliset, Arumit, alkavat lähestyä heitä joka puolelta. Lisäksi menneisyyden aaveet alkavat ilmoitella itsestään.
Kyllä, tämä oli tietyllä tavalla aika ennalta-arvattava ja aika monien hahmojen motiivit osasi arvata hyvin nopeasti heidän pelmahtaessaan paikalle. Siinä vähän ennen puolta väliä juoni tuntui pysähtyneen paikoilleen ja vähän turhempi draama vei liikaa sivutilaa. En ole turhan draaman ylin ystävä, joten tuon pätkän lukeminen vähän ärsytti.
Näistä miinuksista huolimatta tämä oli todella viihdyttävä ja yllättävän koukuttava lukukokemus. Olen vieläkin ihmeissäni, kuinka suhtautumiseni tähän sarjaan on muuttunut viikossa näin päinvastaiseksi ja nyt suhtaudun jopa aika vakavasti ajatukseen jatko-osien lukemisesta. En nimittäin jättäisi niitä välistä mistään hinnasta. Kolmas osa on aloitettu jo!
Uskallan melkeinpä jo suositella tätä sarjaa muillekin.
Lukunäyte: Chapter 4, sivu 40
Glass shattered.
I jumped at the sound and then hurried to the kitchen, thinking someone had broken the window from outside, but it wasn't like we had a lot of visitors out here unless it was a Department of Defence officer bum rushing the house. At that thought, my heart tripped up a little as my gaze went to the counter below an opened cupboard. One of the tall, frosted glasses was in three large pieces on the counter.
Drip. Drip. Drip.
Frowning, I looked around, unable to figure out the source of the noise. Broken glass and water dripping... Then it struck me. My pulse sped up as I opened up the fridge.
The jug of tea was on its side. Lid off. Brown liquid ran across the shelf, spilling down the sides. I glanced at the counter. I'd wanted tea, which requires a glass and, well, tea.
”No way,” I whispered, backing up. There was no way the act of wanting tea had somehow caused this.
But what other explanation could there be? It wasn't like there was an alien hiding under the table, moving crap around for fun.
Lux –sarja
Lux –sarja
0.5 Shadows (2012)
Meinasin jo lopettaa tämän sarjan lukemisen, mutta meillä mielestäni osui mielipiteet ensimmäisen kirjan kohdalla aikalailla yhteen niin ehkä tämä kolahtaisi minullekkin paremmin. :)
VastaaPoistaKävin jo googleplayn sivuilla katsomassa ja löysin sieltä kaksi versiota tästä. Toinen oli 367 sivuinen ja toinen 439 sivuinen niin osaatko sanoa mitä eroa näissä on? (anteeksi tietämättömyyteni :D)
Minulle kävi yllätyksellisesti, kun koukutuin tästä sarjasta. Ei tosiaankaan mitään laadun huipulla, mutta humoristista ja viihdyttävää kyllä. Nyt kuitenkin pidän sapattivapaata tästä sarjasta :D
PoistaEn usko, että noilla versioilla on mitään eroa (paitsi hinnan puoleen), vaan ne on vain pakattu eri muotoon. Joskus nuo sivumäärät heittelevät versioiden välillä kovasti, vaikka sisältö onkin sama. Suosittelen halvempaa versiota ;)